Kultakolikon kääntöpuoli

löysin aarteeni pimeydestä
sinut, kolmannesta ulottuvuudesta

en tiedä mitä teen
voin tuskin hengittää ja tärisen vapisen kuin horkassa
kiepsautit väkivaltaisesti maailmani nurinniskoin
ota minut
saat minut
pelkäämään pimeää
         olit ensimmäinen

kasvoni ovat lähes sinun kasvosi
       mutta silmäsi
tekevät minut hulluksi

Kaikki se, mikä ennen on ollut järjellä selitettävissä,

on nyt vaipunut epätietoisuuden piinaaviin saloihin.



ihmiset pitävät sinua täydellisenä

ihmiset tietävät sinusta vain yhden puolen

ihmiset omistavat sinut,

ruumiisi ja mielesi ja kielesi

          



mutta minä näen

lävitsesi,

näen pimeään

sisällesi,

näen sinut

ja ymmärrän kaiken.

Olen sinun

    vaikka sinä oletkin minun

    vain puoliksi.

Liian väärin ääneen lausuttavaksi

Epäilen liikaa uskoakseni.
Sanasi ovat raivokkaat, mutta silmäsi tuikkivat
                     ja minä
seison vaiti ja
odotan.
Odotan tuomiotasi.
Odotan, että tartut minuun tai heität
pois

       Suola huulissani saa janoamaan lisää.
Juo viimeinen ehtoollinen kanssani,
litroittain pulppuavaa verta avoimista haavoista,
stigmani, rakas
- katso mitä minulle teit

tahdon kuolla puolestasi,
elää viimeistä päivää ja teeskennellä,
    että olet minun
              kaiken sen jälkeen.

Mitä haluat minusta!

Minä en tiedä olenko hereillä
vai nukunko
Minä olen varmaan kuollut.
En ole koskaan pelännyt rakkautta tai kipua
mutta nyt tärisen kauhusta
       Näen unta.
Sinun sanasi leikkaavat kieleeni viiltoja, tekevät minusta mykän,
kuristun kuin teuraskana, ja ajatus vain laukkaa villinä korvieni välissä.
Ei tämä voi olla totta,
Jeesus sentään.
Olen pahimman luokan tasolla
päästäni sekaisin,

en tajua,
en yksinkertaisesti ymmärrä
enää yhtikäs mitään.


             Miksi maailmani pyörii näin?
Tökin polveani sormella.
Kännykkäni ei lakkaa soimasta.
Hakkaan sen murskaksi, silmät vaahdoten.
Minä rakastan sinua, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, RAKASTAN.
R-A-K-A-S-T-A-N.
Apua! Miksi kaikki pyörii?!
En voi syödä,
en juoda,
vatsaan koskee,
kaikkialle koskee,
rintaan vihloo
ja saan sydänkohtauksen.
Älä puhu minulle,
jos sinä tahdot
vain tuhota minut.

Tragedian aika

Nosta hattua, sano kiitos,

vaikka esitys

on vasta alkanut.

puhun yksin auringon kääntäessä selkänsä meille
väkeviä kyyneliä kämmenkuopat täynnä
      tahtoisin päästää jo

irti

isä saapuu kotiin hoippuen, työt ovat menneet
Kaikki on lopussa, hän uskoo.

aamu pyyhkiytyy ikkunan taakse 
ennen kuin ehdin silmät sulkea,
ymmärrän:
       huomista ei ole
       olemassakaan




2012



tasapainoilen hiuskarvan varassa kuin nuorallatanssija
otan vastaan kaikki aplodit, nyt minua rakastetaan

ja kuoleman edessä

on aika sulkea esirippu.

Maailma on liian pieni ajamaan meidät erilleen.

Emme ole kai koskaan kuuluneet tänne,
             meissä on aina
 jotain hieman
                                       outoa.


Paras ystäväni.


pakenemme painajaisia, ihmisiä
sulkeudumme täydellisiin rinnakkaistodellisuuksiin
            ota hörppy tyrskyissä suolattua harmaata teetä
      nauran,
pillitän,
puhumme pelkillä katseilla
sanomatta sanaakaan

Arvaa mitä,

sinulla ihan oikeasti on meren vihreät silmät.

- -
anteeksi, minä olen hävinnyt luotasi liian monta kertaa
lukinnut ovet, teljennyt ikkunat ja tukkinut savupiipunkin

olen laskeutunut Imatrankoskeen, harhaillut
muuntuneissa tietoisuuden tiloissa
eksynyt kartalta
ilman nimeä

ja aina juokset minut kiinni

Sinunlaistasi ei ole toista tässä universumissa.
~Absolutely Fantastic.

Hylättyjen koiranpentukatseiden maailmankaikkeus

I. hän on sisimmässään
aivan pikkiriikkinen, vinkuu silmillään
                                                                        kuin koiranpentu

Rakasta minua! 

II. Ovet pysyvät kiinni.
Hän odottaa loputtomat talvipäivät pihalla
                  jos joku löytäisi ja veisi mukanaan 

mutta kylmyys kulkeutuu luihin ja ytimiin
aika käy vähiin, tiedäthän,  pian voi olla liian myöhäistä.

Hän sanoo:
"Jos tässä maailmassa
rakkautta ei riitä kaikille,
minä en halua elää siinä."

III. Tiedäthän. Valoa ei tapeta pimeällä,
se kuolee vasta kun kaikki toivo on mennyt.

Ja toivoa ei ole ilman rakkautta.

 

Kuoleman kaunis luonne

en tiedä pelkäänkö

niin kuin lehdet putoavat puista

kärpänen liiskaantuu seinään

niin hauras

voi elämä olla,

ja vielä sitäkin hauraampi

olemme loputtomiin keskustelleet kahvipöydässä

aikamme rajallisuudesta ja pohtineet,

onko olemassa jotain tämän kaiken jälkeen?

ja suuri ja pyhä vastaus on:

tidididittidii!

Emme tiedä.

Vuosia olen tuijottanut räpäyttämättä Kuolemaa silmiin

uhmannut sen lakeja ja määräyksiä, leikkinyt sen kanssa tulitikuilla.

Olen ollut paha ihminen. Voin sen myöntää Sinulle.

ottanut pillerin jos viidennen

masennustiloissa, harhaillen, yksin  

sulkenut ajatukseni

ja kävellyt eteenpäin 

mustalle kadulle.

ollut varma, että  

Tänään se tulee.

eikä niin ole tapahtunut.





Ilmestys tuntemattomasta maasta

Jokainen päiväni
saattaa olla
viimeinen, 

mutta tänään minua on pidetty kädestä
ja halattu rakkaudella
                                            Tänään minua on kohdeltu
                                                                   niin kuin ihmistä.

ja löysin 

uuden tien.