Isin BMW (ei jälkeäkään)

ollaan kuin oltaisiin aina oltu jotakin
ja pukeudutaan
kuin miehet mustissa

ei ole vielä edes viikon puoliväli
on aikaa lähteä minne vain

Autoon siitä!

juon kahvia,
pikimustaa

tyttö maleksii tylsänä huoltoasemalla
kuten kaikki vuodet ennenkin
ja miettii millaista olisi elää oikeata elämää
(sinä tyhmä)

lähdetään, niin näytän sinulle maailmani 

ikkunoissa pelkkää pimeyttä
ei valoa,
ei huomista,
ja renkaat ulvovat
kuin nälkäiset sudet


olet aina kuulunut vierelleni
en aio luovuttaa sinua menneisyydelle 

tällä kertaa

emme palaa

Niskaote

Pedot tietävät, että
tällä kertaa en selviä hengissä. 



Paine on liian kova

 
Ryhti suoraksi! 
Hymyile! 
Älä käyttäydy kuin säälittävä raukka


ase nauraa räkäistä nauruaan ohimolla

vastustuskyky heikkenee

pakko pitää jalat maassa
vaikka taivas sortuu niskaan

en aio itkeä

seison keskellä asfalttia
yksin kaikkien edessä
ja tunnen
miten muserrun



Kaikki on hyvin.

Ei-Ikuinen

Kun tämä päivä on päättynyt,
tanssit pihallani punaisessa pallomekossa
sateenvarjon kanssa

Tunnen sinut.

ihmettelet ääneen   kuka olet     miksi olet

mutta minä tiedän

Kehosi on niin lämpöisä
vasten minua,
käännän kasvoni ylös valoon
nähden sinut siellä

Vain kuolema saa sinut huomaamaan...

Niin rajusti
jäätävät sadepisarat pyyhkivät silmesi
lasittuneen katseen
ja osaat lukea ajatukseni,

rakastan sinua 

enemmän kuin omaa elämääni

Ja silloin viimein

tunnet minut.

Paholaiset enkelin puvuissa

Ihmisvilinässä olette ihan
kuin ketkä tahansa muutkin

"niin kilttejä,
hyväsydämisiä"

käytte kirkossa kello kymmenen sunnuntaisin

ja paheksutte minunlaisiani
syntisiä

en olisi ikinä voinut uskoa 

ellen olisi itse kokenut...

se on niin kammottava, lähes huumaava tunne
kun makaan polvillani veressä ja te supisette vieressä,
kieroilette ja juonittelette minut
nurkkaan
sitten potkitte vatsaan, alas maahan

kahdestaan, 
kuin hirviöt purette hampailla ihon repaleiksi,
hyväksikäytätte, raiskaatte mielen

ei omantunnon tuskia.

"...he ovat aivan kuin enkeleitä"

teidän verivalalla vannottu ystävyytenne
on diagnosoitu sairaaksi 
aidsin saastuttamaa paskaa
se on niin petollista, että sillä tappaa ihmishenkiä
sulkekaa silmät

pieni maailmanne pyörii kokonaan sen ympärillä

eikä sen takana ole muuta 

mutta mikään ei ole ikuista

ja sinä päivänä kun se päättyy
murskaannutte
kuin kärpäset tuulilasiin
eikä silloin kukaan silitä päätä ja ota syliin tuutilullaa rakasta pikkuenkeliä
and on that moment, I promise, I'll be watching. 

Jumala tietää mitä olette tehneet.

Jos ei pysty niin onko pakko?

Voisin kadota matkalla 
Hypätä vain junaan ja tuijottaa ulos ikkunasta
Matkata halki vieraiden maiden, keltaisten peltojen ja laatikkotalojen
Pois täältä

Makaan nitisevässä sängyssä vapisten pää tyynyn alla
04:13
Ei nukuta vaikka olen kuolemanväsynyt
Liikaa ajatuksia, liikaa asioita mietittävänä ja ihmissuhdeongelmia 
En voi mennä huomenna sinne
Mutta on Pakko.

Ekaluokkalaiset aloittavat iloisina taipaleensa.

Mitä laittaa päälle
Tässä näytän läskiltä ja tässä amerikkalaiselta kotirouvalta ja tässä... ääk!

Turhaudun

Revin hiukset päästäni
Lisää naamoja
Lisää stressiä 
Lisää vaatimuksia,
Toiveita täytettävänä

Menetän  J-Ä-R-K-E-N-I

 On keksittävä inhimillinen ratkaisu.

PAKKO päästä pois!

"Liian voimakasta."

jos saisin valita

ajaisin itseni kaljuksi
ja pitäisin joka päivä
maastohousuja
ja muuttaisin Lappiin
erakoksi
metsäntuoksuiseen hirsimökkiin

mutta koska en saa valita,

tykkään juuri sinusta
ihan hulluna
ja asun kaupungissa joka on kusipäitä pullollaan
selän takana paskaa puhuvia, nauravia kieroilevia klovneja
ja paljon, paljon pahempaa...

joskus pääni vain hajoaa

ja joku kerta saan tästä vielä tarpeekseni, tiedän

välttelen katsettasi,
koska se imee minusta tietoa
kuin pesusieni
asioita, joita en oikeastaan haluaisi kertoa
pieniä, sydäntä kutkuttavia salaisuuksia

mutta kun istut siinä
aivan silmieni edessä
(tietenkin järkyttävän kauniina)
pelkään, ettemme voi välttyä
totuudelta

enkä ole edes humalassa.

Kaukaisuuteen

Muistatko vielä
kun joinakin kylminä iltoina
suutelit hiljaa poskeani
ettemme nukahtaisi kyyneliimme
yksin

ja suljin rikkinäisen sydämeni
kämmeniini
puhaltaen sen tuuleen

ihan vain sinulle

se on siellä yhä

ja sinä olet
niin kaukana         

mutta kun luon katseeni ylös,
ymmärrän, että katsot aina samaa taivasta
samoja tähtiä ja tyhjyyttä,
kuin minäkin

keskellä tätä kaikkeutta
vain me kaksi
jossakin
toisella puolella
maailmankaikkeutta

Veitsi

Ihoni kuultaa läpi
tuskasta ja epätoivosta,

tahdon vain riisua sen yltäni,

päästää vapaaksi kaiken

mikä saa loputtomasti kiljumaan

koitan avata siipeni ja lentää
pois pimeydestä
mutta olen kiinni
tämän maailman kahleissa
pudoten, joka kerta,
liian korkealta

eikä kukaan voi estää
sydänveren vuotamista käsiin 
koska kukaan ei rakasta minua silloin

kun itken

ja katson maassa makaavaa
varjoani,
niin haurasta, riutunutta,
joka henkäisee viimeisen kerran
ennen uutta aurinkoa.

Räjähde

SANO JOTAIN MUUTA,
JOTAIN IHAN MITÄ TAHANSA MUUTA

se painaa piinaavana henkitorvea

minua ei tarvita täällä,

se on totuus
joka on syljetty vasten kasvoja sanoilla joita et voi enää vetää pois

kävelen pitkin tyhjää katua ihmisten keskellä
katsoen ei-mihinkään, joka odottaa kohtalokkaana edessäni
toiset kutsuvat sitä tulevaisuudeksi

toiset menettävät otteensa siitä ja elävät   h a r h a s s a, 

harmaassa putkessa kunnes kuolevat

tik tok tik tok aikani lähestyy


ja sinusta varmaan olen säälittävä
koska puhun tällaista paskaa ääneen
mutta minulle tämä on totuus   kuten se että olemme eronneet toisistamme ja kuten se että en ehkä selviä sellaisesta täysijärkisenä  
toisin kuin sinä

ja se on päästettävä ulos minusta, 

tuska on vapautettava sisuskaluistani, vihani purettava painepakkauksesta

ennen kuin räjähdän

jos olen vaaraksi itselleni, mitä kaikkea
voinkaan tehdä sinulle,
mieti ihan huviksesi

Rest In Peace

minulla ei ole suuta
ja on pakko kiljua


suljen silmäni ja ymmärrän miten pimeä mieli voi olla,

omat ajatukseni nauravat räkaistä naurua päin naamaa

enkä kestä itseäni

ei ole mitään hajua kuinka kauan tätä voi jatkua 
kunnes tulen hulluksi näistä päivistä jotka rullaavat samanlaisina
binääriluvuissa
eestaas

demonit ovat aina siellä missä minäkin
ne harhailevat varjoina ruumiini ympärillä joka hetki,
joka sekunti
eikä mikään saa niitä   k a t o a m a a n 

vaikka linnut visertävät taivaalle rukouksia ja kukat tanssivat tuulessa
ihan kuin kaikki olisi hyvin, niin hyvin, niin hyvin
lääkäri sanoo, että minä voin hyvin

rakennan valheista pilvilinnoja ja unelmista uuden auringon
juoksen ylös portaita, juoksen ylemmäs, kovempaa ja kovempaa, korkeammalle
eivätkä ne koskaan pääty...

täältä ei pääse pois

painan kädet korviin ja yritän hiljentää 

ääniä päässäni,

pöyhin tyynyä ja käännän peiton ympäri,
makaan kylmän hien keskellä
tuijottaen valkoista kattoa

enkä saa painajaisiltani unta

ja hereilläolo tappaa minut

Yö on ainoa ystäväni

sanoista on tullut turhia, niiden merkitys lakkaa olemasta

ja pelkään, että minulle on käynyt samoin

tänä yönä kaikki tähdenlennot
ovat piiloutuneet
silmiltäni
en voi toivoa
minulla ei ole toivoa

hiljaisuus tekee hulluksi,
seisot vain siellä kaukana ihan kuin et kuulisi
kun huudan
sano, ettet ole hylännyt minua, olet vain unohtanut...

(mikäli sekään on hyvä vaihtoehto)

kerro minulle Jumala,

mitä olen tehnyt

ansaitakseni tämän?

puhallan rukoukseni tuulen kera vaeltavaksi
ja katson syvälle ympäröivään avaruuteen joka hälvenee
autuaaksi tyhjyydeksi
kunnes raskaat silmäluomeni sulkeutuvat
pimeälle, joka minua odottaa

ja nukahdan

ItseViha

särjen peilikuvani kappaleiksi
koska vihaan niin paljon näitä sinisiä silmiäni
jotka uskovat jokaisen valheen ja jokaisen lupauksen

olisihan
se pitänyt tietää jo
kokemuksesta

ettei mitään pidä ottaa niin kuin annetaan ymmärtää,
ettei kukaan välitä pätkän vertaa (se lukee jo kämmenen viivoissa)

katso tätä virheetöntä ihoa nyt
et koskisi vaikka olisi pakko
haavoja, arpia, väkivallalla hiljennettyjä tunteita 

sanon tätä vihaksi, koska inho on liian lievä sana kuvailemaan
sitä mitä tunnen

vaikka onhan tämä kieltämättä aika ällöttävääkin
katsella miten mätänen sisältä ja maannun
lattialle
ilman ystäviäni
kuin mikäkin ah niin kaunis
kompostointijäte.

Pelin henki

"Sinä et taas ymmärrä leikkiä"

ja sinä et taida tuntea minua 

ollenkaan

suuttunut, minäkö? 

ehei, 
raivoni on sokeaa ja tappavaa

etkä sinä ole päässyt edes maistamaan sitä     ---    vielä

 

pistooli omalla ohimolla
on paras tapa
manipuloida muita ja vedellä naruista,
jotka ovat minun kaulani ympärillä

ja kun valinta on minun

miten mikään voisi olla    s i n u n   s y y t ä s i

ystäväni,

tuo on jo aika kieroa

katsoa kortit valmiiksi ja valita minulle ne surkeimmat

sitä kutsutaan myös huijaamiseksi 

ja vain harva selviää sellaisesta 

elossa

koska minä tiedän
 

joudut pakostakin painamaan omaa liipaisintasi
senkin nilkki

...

hah.
eikö ollutkin kiva leikki? minusta oli.

Tässä elämässä kuollaan aina yksin

on niin kaunista

vesi kimmaltaa auringossa
ihan kuin uppoaisi
tuhansiin timantteihin

sydämeni pysähtyy hiljalleen

niin pitkään on ollut kylmä

              olen pelännyt,
                                      harhaillut

yksinäni

ja satuttanut jalkapohjani

hyinen tuuli on repinyt kasvojani,

hiljaisuus raastanut sisintäni

ja vaikuttaa siltä
että pikkuhiljaa tumma veri
lakkaa vuotamasta

on ihan syvän sinistä

jos jossain on taivas

lupaa
että lennät siellä
minun kanssani

Valkoisten sulkien sataessa maahan

Pieni enkelini
morsiamen puvussa,
sulje kylmät käteni
ja pääni syleilyysi
jos rakastit minua edes hetken

ilman tiettyjä asioita ei voi elää

kosketan routaista maata
painan siihen huuleni, voi, olet niin lämmin,
olet kohtalokkaan kaunis
unelmani
saat rikotut siipeni aukeamaan tähtitaivaalle
ja sydämeni tulvimaan rakkautta

...verta kämmenissäsi

perhoset ja pikkulinnutkin kuolevat pakkaseen
tahdon nukahtaa tähän
hiljaisuuteen

laulaisitko jotain
äänesi saa minut hymyilemään
se on niin kaunista, alkaa pelottaa
suutele minua
että pienen hetken tuntisin 
eläväni