monta kertaa aiemminkin;
sinä huudat minua
ylhäältä,
ja luulen että näen sinut
taas pienen hetken
kaipaan
niin paljon
sade hakkaa vasten ikkunaa
luovuttaneena
kuin me kerran luovutimme toisemme pois
se myrskyinen päivä, muistatko?
jos itkisin,
se olisi aina vain
todellisempaa
(en aina vieläkään usko sitä)
enkä tahdo tuntea enäämutta himmeä valo tunkeutuu
sälekaihdinten lävitse puhuen
samoilla sanoilla
joilla lohdutit minua kun olin surullinen
ja jossain vaiheessa tajuan että
se oli vain unta, vain unta, lapsi rakas
aamu saapuu uudelleen
aurinko nousee uudelleen
ja kaikki on ennallaan
aurinko nousee uudelleen
ja kaikki on ennallaan
mutta ei,
ei!
minä en ole unohtanut
kuinka rakas olit
minulle
silloin
kun puhut minulle yöllä
mikään maailmassa ei voi rikkoa minua
muistan
miten itketään
ja sydämeni on taas kokonainen,
niin kokonainen...