En tiedä haluanko enää elää ilman sinua,
silmät kiinni
kuiskaan korvaasi
kylpyhuoneen kalpeassa valossa
käsilläni kauhon tyhjää
en tunne ihosi hehkua
minä kylmenen
sisältä, katsellen miten
laimea veri vuotaa suonistani
jolla seinät täyteen nimeäsi kirjoitan
joku siitä ne pyyhkii taas
arpeni syvät
kyllä minä vielä unohdan
olemme yksin,
me molemmat
eri huoneissa
eri maailmoissa
se mistä ei keskustella päivisin
maanantai 31. tammikuuta 2011
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Me laulamme oodia talvipäivälle
painamme kädet
ikkunaa vasten
eri puolilta
meidän tanssivat sydämet
kylkiluitten takana
haluavat hipoa toistensa
syvimpiä virtoja
olen onnellinen
että saan elää tämän päivän
aistia tämän villin
tuulen hiussuortuvissa
maistaa auringon ja lumisateen
huulillani
tänään en pelkää rakastaa sinua
tänään en pelkää laskea vapaaksi niitä
lauseita jotka kieleni päässä juoksevat
en pelkää tuntea
sinua
ikkunaa vasten
eri puolilta
meidän tanssivat sydämet
kylkiluitten takana
haluavat hipoa toistensa
syvimpiä virtoja
olen onnellinen
että saan elää tämän päivän
aistia tämän villin
tuulen hiussuortuvissa
maistaa auringon ja lumisateen
huulillani
tänään en pelkää rakastaa sinua
tänään en pelkää laskea vapaaksi niitä
lauseita jotka kieleni päässä juoksevat
en pelkää tuntea
sinua
Tunnisteet:
onnellisuus,
rakkaus,
toivo,
vuodenajat
lauantai 29. tammikuuta 2011
Syntymäpäivä
Aamukaste, silmiä polttava herääminen
valonhäivähdykset sälekaihdinten välissä
toivon, etten itkisi näin
mutta tunnen sinun sydämesi
vasten rintaani
ja yhtäkkiä sulan läpi lumikinosten
ja routaisen maan, kuin pieni kukkanen
meidän yhteisenä huhtikuuna
sinetöin huuleni sanoista
enkä kerro kenellekään mitä tunnen
vaikka kuka tahansa voi nähdä
kullanhohteen
ympärilläni
kuolema on kaikonnut
enkelit ovat laulaneet
kun koulun oven auki avaan
ja näen sinut siellä
samanlaisena kuin aina ennenkin
mutta niin erilaisena, uudesti syntyneenä
valonhäivähdykset sälekaihdinten välissä
toivon, etten itkisi näin
mutta tunnen sinun sydämesi
vasten rintaani
ja yhtäkkiä sulan läpi lumikinosten
ja routaisen maan, kuin pieni kukkanen
meidän yhteisenä huhtikuuna
sinetöin huuleni sanoista
enkä kerro kenellekään mitä tunnen
vaikka kuka tahansa voi nähdä
kullanhohteen
ympärilläni
kuolema on kaikonnut
enkelit ovat laulaneet
kun koulun oven auki avaan
ja näen sinut siellä
samanlaisena kuin aina ennenkin
mutta niin erilaisena, uudesti syntyneenä
ja tänään
maailma on niin kaunis
elämä on niin kaunis
sinä olet niin kaunis
en enää voi vastustaa
Tunnisteet:
onnellisuus,
rakkaus,
toivo,
vuodenajat
tiistai 25. tammikuuta 2011
Todistus paperille tuhrattuna
ämpärillinen surua
tyynynpieluksilla,
hapanta viiniä
ehtoollishörppynä
syntisille, sielunsa pitimiksi
sängyssäni asuu vinohampainen pappa
hekottamassa valkoiselle ruumiille päivän juoruja
jos minä nyt avaan silmäni
saatan nähdä
katon laskeutuneen taas
kaksi metriä alemmas,
ja miten enkelit
alasti ja kepein ilmein
hyppelehtivät
kuin jänikset
kuolinvuoteellani
tyynynpieluksilla,
hapanta viiniä
ehtoollishörppynä
syntisille, sielunsa pitimiksi
sängyssäni asuu vinohampainen pappa
hekottamassa valkoiselle ruumiille päivän juoruja
olen tullut siihen tulokseen,
että, ystäväni,
te olette olleet hieman
että, ystäväni,
te olette olleet hieman
vaitonainen viimeiset viisi päivää
jos minä nyt avaan silmäni
saatan nähdä
katon laskeutuneen taas
kaksi metriä alemmas,
ja miten enkelit
alasti ja kepein ilmein
hyppelehtivät
kuin jänikset
kuolinvuoteellani
eikä kukaan oikeastaan
edes hitto vie tajua.
edes hitto vie tajua.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Mahdottomuudeksi nimitetty tila
kuinka monta kyyneltä
kyntääkään kämmenten
karheaa pintaa
miksi satutan niin
yksi ainoa
poskeani kutittava katse
minun henkeni
salpaa
ja äkkiä tiedän että
en halua ketään toista
kyntääkään kämmenten
karheaa pintaa
miksi satutan niin
yksi ainoa
poskeani kutittava katse
minun henkeni
salpaa
ja äkkiä tiedän että
en halua ketään toista
vaikenevat metsät jälkeni nielevät
pimeä haudan rakentaa
kuolema, pakotie
minä juoksen pois
pimeä haudan rakentaa
kuolema, pakotie
minä juoksen pois
minä pakenen
itseäni
itseäni
yksin, kauneuttasi
lauantai 22. tammikuuta 2011
Tarina laivasta, joka satamaan upposi
Joskus oli kesä
katseessasi, joka taivaanrantaa
alati tähystelee, odottaen jotain saapuvaa
kasvot pulppuavat kyyneleitä
haalistunut virta
toisista maista
merenrantaan johdattaa
varpaat hukkuvat hiekkaan,
vanhoille jalanjäljille
ja minä muistan
auringonkukkapellot
jossa maalatut perhoset nauravat
ja mansikkapirtelövanat
paistattelevat
suupielissä,
huokasin:
maailma on kaunis
ja minun luitteni alla purppurainen
liha tuskaansa kiljuu, anoo
talvisen meren
päättymättömään syleilyyn
joka kankeista jäsenistä
sydämeni syvyyksiin
kosketuksensa
upottaa
se kylkiluut pohjallaan rikkoo
rintaan suljetut sanat
jotka kohtuun kuolon
iäksi unohtukoon
rakastan sinua,
kuiskaavat silloin simpukankuoret
ympäri maailman,
siellä missä niitä ei sinä päivänä
kukaan kuullut.
katseessasi, joka taivaanrantaa
alati tähystelee, odottaen jotain saapuvaa
kasvot pulppuavat kyyneleitä
haalistunut virta
toisista maista
merenrantaan johdattaa
varpaat hukkuvat hiekkaan,
vanhoille jalanjäljille
ja minä muistan
auringonkukkapellot
jossa maalatut perhoset nauravat
ja mansikkapirtelövanat
paistattelevat
suupielissä,
huokasin:
maailma on kaunis
liian kaunis minulle
smaragdisilmäinen jumalatar
kämmenensä kohottaa
ja silmäluomensa sulkee
edessäni
kämmenensä kohottaa
ja silmäluomensa sulkee
edessäni
ja minun luitteni alla purppurainen
liha tuskaansa kiljuu, anoo
talvisen meren
päättymättömään syleilyyn
joka kankeista jäsenistä
sydämeni syvyyksiin
kosketuksensa
upottaa
se kylkiluut pohjallaan rikkoo
rintaan suljetut sanat
jotka kohtuun kuolon
iäksi unohtukoon
rakastan sinua,
kuiskaavat silloin simpukankuoret
ympäri maailman,
siellä missä niitä ei sinä päivänä
kukaan kuullut.
Tunnisteet:
kuolema,
luonto,
rakkaus,
suru,
vuodenajat,
yksinäisyys
maanantai 17. tammikuuta 2011
Jumalani...
älä anna minun
sitä kipua muistaa
koko elämän
ajan olet
samaa taivasta
katsellut
ajan olet
samaa taivasta
katsellut
mikä kaunis pilvimeri hukkua
kevyenä kellua selällään
maaemon heinikossa,
aallokoissa
elokuun viileämmät tuulet
jotain tunkkaista muistoa
puhaltelee kaukaa
en haluaisi kaivata sinua näin
kuollakseni
kun ranteeni huutavat
povitaskussa vanhoja kuvia
kun hetken pitelin sinua rinnallani
siellä missä kerran
oli sydän
vain pienen hetken
...en ollut yksin
sinä saat
minut
taas
itkemään
minut
taas
itkemään
ihan turhaan
...rakkaudesta
joka
kuolemaan
tuomittiin
päivänä
jona syntyi.
Tunnisteet:
aika,
ikävä,
kuolema,
muistot,
vuodenajat,
yksinäisyys
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Tähti
tyttö,
tule tanssimaan
tule tanssimaan
pyöritään maailma
pieneksi pyörteeksi
yhdeksi tähtikuvioksi
minun siipeni aukeavat yöhön
vien sinut pois
l
e
n
n
ä
n
vaikka ei meistä
enkeleitä tulleet
enkeleitä tulleet
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Aurinko
Sinäkö se olet?
älä mene pois
älä pelkää
tuskaani,
kyyneleitä
kaulalla
tämä on viimeinen
yksinäinen sunnuntai
viimeiset
harmaat pilvet
horisontin punassa
ennen
valon
saapumista
silmiimme
Sokeana rakastan
rakastan, rakastan
sokeana
Tunnisteet:
luonto,
onnellisuus,
rakkaus,
suru,
yksinäisyys
maanantai 3. tammikuuta 2011
Musta aine
siellä missä syytöksesi loppuvat
minun valheeni alkavat
sanot ettet tykkää pimeästä,
yöstä,
mustasta,
sinä vain haluat etelään,
keltaiseen poltteeseen,
nauruun
herään joskus
kun muut nukkuvat
avaruudentummana hetkenä
ja itken
eikä kukaan
saa tietää
miten vain lakkaan
haukkaamasta henkeä
joka aamu
maalaan huulilleni hymyn
silmiini auringon
ja kävelen vierelläsi
mutta et voi koskettaa,
et saavuta sydäntä
joka syvälle on uponnut
sillä sinä et pidä siitä mitä olen
minun valheeni alkavat
sanot ettet tykkää pimeästä,
yöstä,
mustasta,
sinä vain haluat etelään,
keltaiseen poltteeseen,
nauruun
herään joskus
kun muut nukkuvat
avaruudentummana hetkenä
ja itken
eikä kukaan
saa tietää
miten vain lakkaan
haukkaamasta henkeä
joka aamu
maalaan huulilleni hymyn
silmiini auringon
ja kävelen vierelläsi
mutta et voi koskettaa,
et saavuta sydäntä
joka syvälle on uponnut
sillä sinä et pidä siitä mitä olen
Ei vastaanotettuja viestejä
huomasin tänään ensimmäisen kerran
että punaisessa matossani on myös
sinistä ja oranssia
ja yksi revitty kohta keskellä
eikä minua huvita nousta lattialta
en kuitenkaan osaa kulkea
huomiseen
ovi ei puhu ja
seinät tykkäävät näytellä
kaatumista niskaan,
niillä on kai hauskaa
keskenään
menet kahville joidenkin muiden kanssa
minähän olen vain joku nolo,
tukehdutan itseni siihen kahviin yksin kotona
tai sitten vain
liihoittelen pienissä unelmissani,
jotka päivien tummuuteen
kuolevat
että punaisessa matossani on myös
sinistä ja oranssia
ja yksi revitty kohta keskellä
eikä minua huvita nousta lattialta
en kuitenkaan osaa kulkea
huomiseen
ovi ei puhu ja
seinät tykkäävät näytellä
kaatumista niskaan,
niillä on kai hauskaa
keskenään
menet kahville joidenkin muiden kanssa
minähän olen vain joku nolo,
tukehdutan itseni siihen kahviin yksin kotona
tai sitten vain
liihoittelen pienissä unelmissani,
jotka päivien tummuuteen
kuolevat
lauantai 1. tammikuuta 2011
Uusi vuosi elettäväksi
eilen illalla rämmin jonkun pihatiellä
jossa oli lunta haaroihin asti
miten hauskaa se olisikaan ollut
jonkun kanssa
upota sinne hankeen ja nauraa
taivas heijastelee tuhansia valoja
miljardeja pilkahduksia silmissä
ja joka Uusi vuosi toivon,
etten olisi niin yksin maailmassa,
että olisi jotain muutakin
haluan loikata huomiseen
uuteen vuoteen, elämään
kun musiikki soi
ja olet yhä vapaa
...Saisinko tämän tanssin?
jossa oli lunta haaroihin asti
miten hauskaa se olisikaan ollut
jonkun kanssa
upota sinne hankeen ja nauraa
taivas heijastelee tuhansia valoja
miljardeja pilkahduksia silmissä
ja joka Uusi vuosi toivon,
etten olisi niin yksin maailmassa,
että olisi jotain muutakin
haluan loikata huomiseen
uuteen vuoteen, elämään
kun musiikki soi
ja olet yhä vapaa
...Saisinko tämän tanssin?
Tunnisteet:
aika,
toivo,
vuodenajat,
yksinäisyys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)