Hopeisen kuun kaunotar

Jäljet päättyvät rantaviivaan
minä seuraan sinua
niin kuin meri seuraa kuuta

Jos kaadat minut
putoan
ja vuodan loppuelämäni

kauemmin

Tunnen hengityksesi
joka huokuu vasten kasvojani,
haluan kantaa sydämesi raskautta
puhaltaa sen pois
pyyhkiä kyyneleet

Siellä missä aurinko nukkuu
suden askeleet kaikuvat
mustan avaruuden yläpuolella,
maailmojen rajat ovat yhdentekeviä
jos odotat minua siellä missä olet

En halua olla sinulle pelkkä
sininen muisto
tai tulevaisuuden unelma

haluan elää sinussa

seisahtaa öisen meren rannalle
hengittää tuulta ja tähtipölyä
haluan viedä sinut pois

Minä etsin sinut
syvimmästä sumusta,
valkoisimman sireenin luota,
olet kohtaloni

et jää yksin, sen lupaan

Kuolemaan saakka

Onko jokaiselle tarkoitettu joku


Rakkauden hautakivessä
lukee minun nimeni

hän pitää sinua kädestä

Selkäsi katoaa hämärään
hiivut, katoat, olet poissa
en voi unohtaa


sydämestäni tulee kuolevainen


Milloin tunteista tulee...
....niin vahvoja...
ettei.....
... niitä voi enää kieltää ...


pimeydestä kurkottaa pieni käsi,
jota et huomaa

jota et halua

sydän itkee verikyyneliä
avaruuden syvimmässä mustuudessa
miten kauan yksi sielu kestää


Sinä olet kaikki,
minä en ole mitään


kuolemaan saakka

minä sinua rakastan





Loppu.