Hiljaisuus toisessa päässä

Äänesi kaikuu linjalla
kyyneleet varisevat poskillani

sanani tärisevät


puhut jollekin toiselle
nauraen


kuuntelen sinua
olenko pelkkä esine



Ase seisoo ohimollani

klik


piip piip piip



Mikset rakasta minua

Pieni murunen sydämestä, joka kerran oli

Unettomat yöt piinaavat minua,
välinpitämättömät sanasi
tunkevat ajatuksiini

sydämeni hakkaa tuskissaan


Hymyilet aurinkosi loisteessa,
kysyt miten jaksan
vaikket edes halua oikeaa vastausta

Olen ok,
nauran.

Ja yhä uudelleen suljen silmäni
tiukasti, etten näe
vääristyneitä kasvoja,
pahaa todellisuutta


Pidät veitseä kurkullani
et tajua
miten pelkään

pelkään, että jään yksin

Sillä satatuhatta kyyneltä
olen itkenyt vuoksesi,
rukoillut Jumalaa
jotta rakastaisit minua
edes vähän


Katselet pois,
et jaksa kuunnella minua

Maailmani räjähtää sirpaleiksi,
olen pelkkä tuskanmurunen


Putoan syvemmälle
käsilläni kosketan pohjaa
putoan pohjattomuuteen

hukun

Surupuku

Tuhannen yön
hiljaiset rukoukset
sinun puolestasi lausutut
leijuvat tyhjyydessä
sekoittuen suruhuutoihin

Sydäntäni särkee,
olen tuskanmurusista
rakennettu olento
anomassa kuolemaa

Yksinäisyys nielaisee minut
ja hukun mustiin ajatuksiin

Huudan sinua
syvyyksistä,
mutta et kuule minua,
et näe pimeään valostasi

Seisot ystäviesi keskellä
tuntien sateen
olkapäilläsi,
vaikka tosiasiassa
ne olivat minun kyyneleitäni