Kuolonvalkea kuu
paljastaa pimeän puoleni
Kellon viisarit pysähtyvät
tai pyörivät liian lujaa,
sanasi ovat tappavia luoteja
Nämä silmät ovat nähneet kaiken,
mutteivat tiedä mitään
Alas tai ylös,
väärin- tai oikeinpäin,
katkerat kyyneleet
eivät hiljene
Raivosta rakennan
muurin salaisuuksilleni
Hukuttaudun mustiin ajatuksiin
ja tapan epätoivoisen
rakkaudenjanoni
Ymmärrän yhä uudestaan,
etten osaa elää tätä elämää
se mistä ei keskustella päivisin
torstai 28. tammikuuta 2010
lauantai 16. tammikuuta 2010
Talvirakkaus
Talvisen yön kuolettava katse
paljastaa sisimmästäni
jäätyneen
toivonpilkahduksen
Lumeen piirrän
kauneimman sydämen
vain sinulle
Lasittunein silmin
ajattelen sinua,
putoan onnellisena
Ja vain yksinäiset
suden jäljet
päättyvät kallioille
kalpean kuun varjoihin
paljastaa sisimmästäni
jäätyneen
toivonpilkahduksen
Lumeen piirrän
kauneimman sydämen
vain sinulle
Lasittunein silmin
ajattelen sinua,
putoan onnellisena
Ja vain yksinäiset
suden jäljet
päättyvät kallioille
kalpean kuun varjoihin
torstai 14. tammikuuta 2010
Uneton
Ajatukset
maalaavat taivaan
mustaksi
ja punainen sade
ropisee vasten
ikkunaruutuja
Makaan sängyssä
käpertyneenä
kuin pieni eläin,
peloissani
"En ajattele."
Hiljaa,
peitellen kyyneleitäni
suljen silmäni
pimeyteen
Ja ajatukset
saapuvat
hirviöinä huoneeseeni
ja tukahduttavat
kauniit unelmani,
valoni
maalaavat taivaan
mustaksi
ja punainen sade
ropisee vasten
ikkunaruutuja
Makaan sängyssä
käpertyneenä
kuin pieni eläin,
peloissani
"En ajattele."
Hiljaa,
peitellen kyyneleitäni
suljen silmäni
pimeyteen
Ja ajatukset
saapuvat
hirviöinä huoneeseeni
ja tukahduttavat
kauniit unelmani,
valoni
lauantai 2. tammikuuta 2010
Armolaukaus
Seisot askeleiden päässä minusta,
näet kyyneleeni,
kuulet hengitykseni,
olet syvällä sisälläni
Sinä olit aina
se ainoa ja oikea
Suuri rakkauteni
oli aina tuhoontuomittu
jo ensihetkestä alkaen,
olen vuotanut sydänverta tauotta
liian pitkään
Ei ollut muita,
vain valheita
Paina laukaisinta
ja ammu se pois minusta,
jotta minun ei tarvitsisi
enää kärsiä
...
Ja yhä olen
vain sydämenlyönti
keskiyön kätköissä
Ja sinun nimesi huuto
toiselta puolelta
Linnunrataa
näet kyyneleeni,
kuulet hengitykseni,
olet syvällä sisälläni
Sinä olit aina
se ainoa ja oikea
Suuri rakkauteni
oli aina tuhoontuomittu
jo ensihetkestä alkaen,
olen vuotanut sydänverta tauotta
liian pitkään
Ei ollut muita,
vain valheita
Paina laukaisinta
ja ammu se pois minusta,
jotta minun ei tarvitsisi
enää kärsiä
...
Ja yhä olen
vain sydämenlyönti
keskiyön kätköissä
Ja sinun nimesi huuto
toiselta puolelta
Linnunrataa
Tunnisteet:
kuolema,
mielikuvitus,
rakkaus,
tuska
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)