Kasvot peilissä
eivät kerro mitään
Rikkinäisenä
kerään sirpaleita
yksin lattialta
Ja sinisin silmin
koitan etsiä hyvää
tästä mustavalkoisesta
maailmasta
Sydämeni itkee
kirveleviä haavojaan
ja peittää
repivän tuskan ja
salaisuudet sisäänsä
Mutta kaikki minussa
on pelkkää valetta,
ne kyyneleetkin, jotka
valuvat hymyni takana
Minä en ole
enää mitään,
minä en halua olla
Kylmään harmauteen vain
kaikki kaunis katoaa
se mistä ei keskustella päivisin
sunnuntai 30. elokuuta 2009
lauantai 29. elokuuta 2009
Jäljellä vain valkoinen tyhjyys
Tumma usva
peittää minut alleen,
kun vaellan
suruvaatteessa
pitkin tyhjyyden tietä
Ääriviivasi häivettyvät
kaukaisuuteen
ja yksinäisyys imee
minut sisäänsä
Olet kadonnut
jonnekin
häikäisevään valoon,
jonne et tahdo
minun tulevan
Nyt olen pelkkä
kuollut sielu
enkä saa aikaan edes
hiljaisia kyyneleitä
peittää minut alleen,
kun vaellan
suruvaatteessa
pitkin tyhjyyden tietä
Ääriviivasi häivettyvät
kaukaisuuteen
ja yksinäisyys imee
minut sisäänsä
Olet kadonnut
jonnekin
häikäisevään valoon,
jonne et tahdo
minun tulevan
Nyt olen pelkkä
kuollut sielu
enkä saa aikaan edes
hiljaisia kyyneleitä
Tunnisteet:
kuolema,
rakkaus,
suru,
yksinäisyys
perjantai 28. elokuuta 2009
Pisarat lasilla
Sieluni valuu
loputtomaan pimeyteen,
vaikka siipeni
tavoittelevat korkeuksiin
Silmäsi heijastuvat
ikkunaruutuun,
jonka takana
minä olen kuollut
Vain yksi sana
kirjoitettuna paperille,
joka kertoo
paljon sinua rakastan
loputtomaan pimeyteen,
vaikka siipeni
tavoittelevat korkeuksiin
Silmäsi heijastuvat
ikkunaruutuun,
jonka takana
minä olen kuollut
Vain yksi sana
kirjoitettuna paperille,
joka kertoo
paljon sinua rakastan
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Epätoivoinen iltarukous
Valo heijastuu kaukaa
tähän mustaan mieleen,
ympäröivä tyhjyys
kuin myrkkyä
tälle sydämelle
Suljen silmäni,
vaikken edes tiedä
kummalla puolella on
pimeämpää
Selässäni ruoskan arvet
ja tuskaiset kyyneleet,
heittäydyn hauraana
routaiseen maahan
Olen oppinut aina
olemaan yksinäinen susi,
mutta silti rukouksissani
toivoisin vain voivani nukahtaa
rakastavaan syliin
tähän mustaan mieleen,
ympäröivä tyhjyys
kuin myrkkyä
tälle sydämelle
Suljen silmäni,
vaikken edes tiedä
kummalla puolella on
pimeämpää
Selässäni ruoskan arvet
ja tuskaiset kyyneleet,
heittäydyn hauraana
routaiseen maahan
Olen oppinut aina
olemaan yksinäinen susi,
mutta silti rukouksissani
toivoisin vain voivani nukahtaa
rakastavaan syliin
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Pinnan alla
Enkeleiden siipien sulat
putoilevat ylleni,
kun tanssin
aaltojen päällä
Sielusi kevyt kosketus
loistaa kristallina
silmieni sinessä
Veden pintaan
kirjoitan nimesi
ja annan sen
virrata sisälleni
Yhteinen hengenveto
ennen sukeltamista
syvemmälle
Enkä pelkää enää
elää täysillä,
koska sydämeni on täydellinen
sinun vierelläsi
putoilevat ylleni,
kun tanssin
aaltojen päällä
Sielusi kevyt kosketus
loistaa kristallina
silmieni sinessä
Veden pintaan
kirjoitan nimesi
ja annan sen
virrata sisälleni
Yhteinen hengenveto
ennen sukeltamista
syvemmälle
Enkä pelkää enää
elää täysillä,
koska sydämeni on täydellinen
sinun vierelläsi
lauantai 22. elokuuta 2009
Käsivarsiesi välisessä taivaassa
Silmät suljettuina
liidän halki
avaran tyhjyyden
tuntien pehmeän
virran ympärilläni
Siipiesi suojaan
uppoudun,
turvaan kylmältä maailmalta
Nukahdan onnellisena
lämpimiin sydänääniisi
toivoen vain,
että olisit minun
edes unissani
liidän halki
avaran tyhjyyden
tuntien pehmeän
virran ympärilläni
Siipiesi suojaan
uppoudun,
turvaan kylmältä maailmalta
Nukahdan onnellisena
lämpimiin sydänääniisi
toivoen vain,
että olisit minun
edes unissani
Tunnisteet:
onnellisuus,
rakkaus,
suru,
toivo
tiistai 18. elokuuta 2009
Rakkauteni ristillä
Kuiskaan nimesi
yön mustaan peittoon
toivoen sinun kuulevan
tämän rukoukseni
Näetkö minut,
kun kurotan luoksesi
murtunein käsin
Valkoisilla siivillä
koitan löytää tien
ikuiseen onneen
Mutta enkelitkin
nauravat minulle
Kaikki tämä rakkaus,
loppumaton
ja sydäntänikin
kestävämpi
Ristiinnaulittuna,
verikyynelin koristettu
Olen sinun
yön mustaan peittoon
toivoen sinun kuulevan
tämän rukoukseni
Näetkö minut,
kun kurotan luoksesi
murtunein käsin
Valkoisilla siivillä
koitan löytää tien
ikuiseen onneen
Mutta enkelitkin
nauravat minulle
Kaikki tämä rakkaus,
loppumaton
ja sydäntänikin
kestävämpi
Ristiinnaulittuna,
verikyynelin koristettu
Olen sinun
Välähdys yössä
Seisot ylväänä
valkoisessa puvussa
kasvot kohotettuna
hopeiselle kuulle
Öisissä susihuudoissa
avaat kristalliset silmäsi
ja laulat kaukaisuuteen
Suden silmin
vartalosi täydellinen kaari
on korvaamaton
sydämeni kirkkaudelle
valkoisessa puvussa
kasvot kohotettuna
hopeiselle kuulle
Öisissä susihuudoissa
avaat kristalliset silmäsi
ja laulat kaukaisuuteen
Suden silmin
vartalosi täydellinen kaari
on korvaamaton
sydämeni kirkkaudelle
Tunnisteet:
luonto,
mielikuvitus,
onnellisuus,
rakkaus
torstai 13. elokuuta 2009
Sokerisen katkera
Suloiset sanasi
kuristavat kaulassani
kantaen rakkauteni
kuolemaan
Vavisten verikyyneleitä
sydämeni vaipuu
maan kotiin
Katoan maailmastasi
varjojen sekaan,
mitättömänä
tyhjyyteen
kuristavat kaulassani
kantaen rakkauteni
kuolemaan
Vavisten verikyyneleitä
sydämeni vaipuu
maan kotiin
Katoan maailmastasi
varjojen sekaan,
mitättömänä
tyhjyyteen
tiistai 11. elokuuta 2009
Valkoinen unelma
Läpi yön
kohti kirkkautta,
usvaiset jalanjäljet
jäävät taakse
Henget riistäytyvät
vankiloistaan
valkoisen suden
surulaulussa
Harmaan taivaan
halki repäisty valo
vie meidät kauas
ikuisuuteen
kohti kirkkautta,
usvaiset jalanjäljet
jäävät taakse
Henget riistäytyvät
vankiloistaan
valkoisen suden
surulaulussa
Harmaan taivaan
halki repäisty valo
vie meidät kauas
ikuisuuteen
maanantai 10. elokuuta 2009
Heitteille jätetty
Ruusunpiikeillä
vuodatettu veri
demoneittesi ateriana
Sumealla katseella
näen sinun nauravan,
kun makaan lattialla
miekka sydämessä
Revitty auki
tämä pedon sielu,
kaikki salaisuudet
sirpaleina edessäni
Nyt jätettynä yksin pimeyteen
mukanaan pistooli
ja yksi ainoa luoti
vuodatettu veri
demoneittesi ateriana
Sumealla katseella
näen sinun nauravan,
kun makaan lattialla
miekka sydämessä
Revitty auki
tämä pedon sielu,
kaikki salaisuudet
sirpaleina edessäni
Nyt jätettynä yksin pimeyteen
mukanaan pistooli
ja yksi ainoa luoti
Tunnisteet:
kuolema,
rakkaus,
tuska,
yksinäisyys
Arvoton sinulle
Tummaan savuun
häivytän
rakastavat ajatukseni
Sydämesi elää
talven keskellä
nauttien sanojeni
lämmöstä
Yksinäinen varjoni
yhä taitaa olla ainoa,
joka rakastaa
Ja vaikka
seisoisin katseesi alla
murtuneena,
kuoleman rajamailla
En silti olisi
edes halauksesi
arvoinen
häivytän
rakastavat ajatukseni
Sydämesi elää
talven keskellä
nauttien sanojeni
lämmöstä
Yksinäinen varjoni
yhä taitaa olla ainoa,
joka rakastaa
Ja vaikka
seisoisin katseesi alla
murtuneena,
kuoleman rajamailla
En silti olisi
edes halauksesi
arvoinen
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Merkityksetön rakkauteni
Aallot kuiskivat
hyvästejään,
kun käännyt
kohti laskevaa aurinkoa
toivoni mukanasi
Olen niin pieni,
kun iskeydyn maahan
rikkinäiset siivet
kämmenissäni
Jokainen kyynel
sinulle
merkityksetön,
syvyydetkö ainoastaan
rakastavat minua
hyvästejään,
kun käännyt
kohti laskevaa aurinkoa
toivoni mukanasi
Olen niin pieni,
kun iskeydyn maahan
rikkinäiset siivet
kämmenissäni
Jokainen kyynel
sinulle
merkityksetön,
syvyydetkö ainoastaan
rakastavat minua
Tunnisteet:
kuolema,
rakkaus,
suru,
yksinäisyys
Ikuiseen kylmyyteen
Sanasi kuin jäätä
sydämeni pinnalla,
yhä huurtuen
syvemmälle
Painun alas
vasten kylmää maata
sateen jäljiltä
Ja itken
repivää tuskaani
rakkauden taluttaessa minut
kuoleman porteille
sydämeni pinnalla,
yhä huurtuen
syvemmälle
Painun alas
vasten kylmää maata
sateen jäljiltä
Ja itken
repivää tuskaani
rakkauden taluttaessa minut
kuoleman porteille
perjantai 7. elokuuta 2009
Jäinen suudelma
Illan viimesäteet
etsivät tietään
maan ja taivaan yhdistyessä,
kun pimeys ennustaa kuolemaa
ikkunan jäisellä pinnalla
Kiroukset ovat
kuin surkeita rukouksia,
varjojen tanssissa murtuneet
perhosen siivetkin
ovat kauniita
Jään hyiseen yöhön
kaivaten kai auringon lämpöä,
koska täällä halaukset
ovat kylmiä
ja suudelmatkin
vain ikuisten hyvästien merkki
etsivät tietään
maan ja taivaan yhdistyessä,
kun pimeys ennustaa kuolemaa
ikkunan jäisellä pinnalla
Kiroukset ovat
kuin surkeita rukouksia,
varjojen tanssissa murtuneet
perhosen siivetkin
ovat kauniita
Jään hyiseen yöhön
kaivaten kai auringon lämpöä,
koska täällä halaukset
ovat kylmiä
ja suudelmatkin
vain ikuisten hyvästien merkki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)