Maahan lyötynä
huutaen kivusta,
yhä pakotettuna
nousemaan ylös
Seisoin jyrkänteellä,
tietämättömänä
vastauksista
Kukat kuihtuneena edessäni,
paljonko minullakaan
on enää aikaa
Kaikki haavat auki,
kämmenet veressä
niin alastomana
niin pelokkaana
kohtasin kuoleman
silmästä silmään
Yöllä taivaalle
itketyt rukoukset,
yhtä samaa
tuskanhuutoa
Kaikki se suru
turvassa hymyn alla,
älkää katsoko minuun
kun itken
Ehkä Jumalakaan
ei enää tunnista minua,
enhän minä itsekään
se mistä ei keskustella päivisin
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Rakastamaton
Puhelimenikin
toistaa nimeäsi
sokeasti
Ikkunaruutu huurtuu
kyyneleistä,
vaikka sydämeni
ei tahdo enää tuntea
En pysty unohtamaan
yhtäkään sanaa,
jotka minulle olet
sanonut
Milloin kertoisit
rakastavasi,
milloin sanoisit
että olen erityinen
Koska tulen vaikka
läpi tulen ja myrskyn
sinun vuoksesi,
en kuolemaakaan pelkää
Milloin olisin
sinulle enemmän
kuin joku vain
toistaa nimeäsi
sokeasti
Ikkunaruutu huurtuu
kyyneleistä,
vaikka sydämeni
ei tahdo enää tuntea
En pysty unohtamaan
yhtäkään sanaa,
jotka minulle olet
sanonut
Milloin kertoisit
rakastavasi,
milloin sanoisit
että olen erityinen
Koska tulen vaikka
läpi tulen ja myrskyn
sinun vuoksesi,
en kuolemaakaan pelkää
Milloin olisin
sinulle enemmän
kuin joku vain
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Yksi auringon toisella puolen
Ääneni huutaa perääsi
särkyneenä,
kun ääriviivasi
katoavat horisonttiin
Piiloudun
siipieni suojaan,
pitäen varovasti kädessä
kyyneleiden koristamaa
kuvaasi
Nyt vajoan alle
synkän taivaan,
odottamaan paluutasi
yhdessä auringon kera
särkyneenä,
kun ääriviivasi
katoavat horisonttiin
Piiloudun
siipieni suojaan,
pitäen varovasti kädessä
kyyneleiden koristamaa
kuvaasi
Nyt vajoan alle
synkän taivaan,
odottamaan paluutasi
yhdessä auringon kera
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Sydämistä punottu ketju
Ethän unohda rakkauttani,
koska odotan tässä sateessa
vaikka maailmanloppuun saakka
Seuraan, kun avaat sateenvarjon
lähteäksesi
ja ikuinen katseesi
vie rakkauteni mukanaan
Puristan nyrkkiini
sydämistä punotun ketjun,
kun laulan ikäväni
harmaalle taivaalle
Me olemme aina yksi,
ilman toistamme
emme koskaan kokonaisia
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Epätoivoinen sydän
Pyytävä rukoukseni
hajoaa sirpaleiksi
taivaan
hauraalle kankaalle
Sydämessäni lukee
polttomerkittynä
nimesi,
enkä voi lopettaa
rakastamasta sinua
Katseeni
etsii yhä varjoasi
todellisuuden ja unelmien
rajamailta
Ja vaikka tähdetkin
yrittävät näyttää minulle,
ettet ikinä
rakastaisi minua
En siltikään pysty
peittoamaan tunteitani,
koska elän ajatuksesta,
että jonain päivänä
voisit olla minun
hajoaa sirpaleiksi
taivaan
hauraalle kankaalle
Sydämessäni lukee
polttomerkittynä
nimesi,
enkä voi lopettaa
rakastamasta sinua
Katseeni
etsii yhä varjoasi
todellisuuden ja unelmien
rajamailta
Ja vaikka tähdetkin
yrittävät näyttää minulle,
ettet ikinä
rakastaisi minua
En siltikään pysty
peittoamaan tunteitani,
koska elän ajatuksesta,
että jonain päivänä
voisit olla minun
Lintuni
Sydämeni hengittää
tuoksuasi
niin haikeana,
kyynelsilmin,
mutta silti onnellisena
kaikesta mitä olet
Katseesi yhdistyy
taivaan syvään sineen,
kun käännyt vasten tuulta
ja seuraat
pilvien matkaa
Keveä kosketukseni
irtaantuu ruumiistasi
ja lasken sinut
vapaaksi
lentämään
maailman tuuliin
tuoksuasi
niin haikeana,
kyynelsilmin,
mutta silti onnellisena
kaikesta mitä olet
Katseesi yhdistyy
taivaan syvään sineen,
kun käännyt vasten tuulta
ja seuraat
pilvien matkaa
Keveä kosketukseni
irtaantuu ruumiistasi
ja lasken sinut
vapaaksi
lentämään
maailman tuuliin
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Vesirajassa
Aallot koskettavat
ihoni pintaa,
jätät pelkät varpaanjäljet
taaksesi hiekkaan
Sieluni vapautuu
vesirajaan
ja lipuu luoksesi
niin hiljaa
Täytä sydämeni
rakkaudella,
ennen kuin kylmä meri
ehtii ensin
ihoni pintaa,
jätät pelkät varpaanjäljet
taaksesi hiekkaan
Sieluni vapautuu
vesirajaan
ja lipuu luoksesi
niin hiljaa
Täytä sydämeni
rakkaudella,
ennen kuin kylmä meri
ehtii ensin
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Trauma
Se mitä minä olen
Olen yksinäinen
pieneksi käpertynyt
olento,
hämärän varjoissa
piilossa
Synkkä virta
poskillani,
sielu nyt niin avoin
täynnä tuskaa
ja arpia
Valo särkee silmiäni,
olen liian heikko
kestämään
ihmisten katseita
Herkät sanat
etsivät tietä
sinun luoksesi,
mutta kätesi lyövät
minut vasten lattiaa
Yöt ovat ystäviäni,
yksinäisyys
on pelastajani
minun maailmassani
Salaisuudet
repivät sydämeni seiniä
pedon koetellessa kestävyyttäni,
olen pelkkä vanki
omalle itselleni
pieneksi käpertynyt
olento,
hämärän varjoissa
piilossa
Synkkä virta
poskillani,
sielu nyt niin avoin
täynnä tuskaa
ja arpia
Valo särkee silmiäni,
olen liian heikko
kestämään
ihmisten katseita
Herkät sanat
etsivät tietä
sinun luoksesi,
mutta kätesi lyövät
minut vasten lattiaa
Yöt ovat ystäviäni,
yksinäisyys
on pelastajani
minun maailmassani
Salaisuudet
repivät sydämeni seiniä
pedon koetellessa kestävyyttäni,
olen pelkkä vanki
omalle itselleni
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Sanomaton toive
Lasittuneet silmät
anovat loppua
tälle tuskalle
Tuhat sanaa,
eikä yksikään riitä
kuvaamaan näitä tunteita,
kaikki yhtä ja samaa
turhaa
Sydän itkee
yksinäisyyttään,
kumpa joku rakastaisi
minuakin
Kätesi ovat kylmät,
lauseesi kuin
tappavia kiviä
Ja irrottaudun maasta,
katse niin tyhjä
ja tuskallinen,
ruumis niin raskas
mutta sielu
hipoo taivaita
anovat loppua
tälle tuskalle
Tuhat sanaa,
eikä yksikään riitä
kuvaamaan näitä tunteita,
kaikki yhtä ja samaa
turhaa
Sydän itkee
yksinäisyyttään,
kumpa joku rakastaisi
minuakin
Kätesi ovat kylmät,
lauseesi kuin
tappavia kiviä
Ja irrottaudun maasta,
katse niin tyhjä
ja tuskallinen,
ruumis niin raskas
mutta sielu
hipoo taivaita
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Suden silmin
Lapsuuden ikävä
Kyyneleet valuvat
sateena poskillani,
kun keinun vauhti
hiljenee
Muistoissani
seisot päivänkakkaraportilla
juosten syliini
hymy suin
Nyt enää piirrän
kasvosi hiekkalaatikolle
ja vain kylmä tuuli
pyyhkii sen kaiken
unohduksiin
sateena poskillani,
kun keinun vauhti
hiljenee
Muistoissani
seisot päivänkakkaraportilla
juosten syliini
hymy suin
Nyt enää piirrän
kasvosi hiekkalaatikolle
ja vain kylmä tuuli
pyyhkii sen kaiken
unohduksiin
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Pimeyteen hukkunut
Eksyksissä vaellan
poissa maailmasta,
äärirajojen
ulkopuolella
Yön koirat
seuraavat jälkiäni
nälkäisinä
Tummaan veteen
kastan jalkani
ja katoan
mustien joutsenten
lauluun
Valkea liekki
lepattaa
kaukana horisontissa
Se olet sinä,
ainoa valopiste
pimeydessäni,
rakas ystäväni
poissa maailmasta,
äärirajojen
ulkopuolella
Yön koirat
seuraavat jälkiäni
nälkäisinä
Tummaan veteen
kastan jalkani
ja katoan
mustien joutsenten
lauluun
Valkea liekki
lepattaa
kaukana horisontissa
Se olet sinä,
ainoa valopiste
pimeydessäni,
rakas ystäväni
Tunnisteet:
luonto,
suru,
toivo,
yksinäisyys,
ystävyys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)