Menneisyyteni tarina

Maahan lyötynä
huutaen kivusta,
yhä pakotettuna
nousemaan ylös

Seisoin jyrkänteellä,
tietämättömänä
vastauksista

Kukat kuihtuneena edessäni,
paljonko minullakaan
on enää aikaa

Kaikki haavat auki,
kämmenet veressä
niin alastomana
niin pelokkaana
kohtasin kuoleman
silmästä silmään

Yöllä taivaalle
itketyt rukoukset,
yhtä samaa
tuskanhuutoa

Kaikki se suru
turvassa hymyn alla,
älkää katsoko minuun
kun itken

Ehkä Jumalakaan
ei enää tunnista minua,
enhän minä itsekään

Rakastamaton

Puhelimenikin
toistaa nimeäsi
sokeasti

Ikkunaruutu huurtuu
kyyneleistä,
vaikka sydämeni
ei tahdo enää tuntea

En pysty unohtamaan
yhtäkään sanaa,
jotka minulle olet
sanonut

Milloin kertoisit
rakastavasi,
milloin sanoisit
että olen erityinen

Koska tulen vaikka
läpi tulen ja myrskyn
sinun vuoksesi,
en kuolemaakaan pelkää

Milloin olisin
sinulle enemmän
kuin joku vain

Yksi auringon toisella puolen

Ääneni huutaa perääsi
särkyneenä,
kun ääriviivasi
katoavat horisonttiin

Piiloudun
siipieni suojaan,
pitäen varovasti kädessä
kyyneleiden koristamaa
kuvaasi

Nyt vajoan alle
synkän taivaan,
odottamaan paluutasi
yhdessä auringon kera

Sydämistä punottu ketju

Ethän unohda rakkauttani,
koska odotan tässä sateessa
vaikka maailmanloppuun saakka


Seuraan, kun avaat sateenvarjon
lähteäksesi
ja ikuinen katseesi
vie rakkauteni mukanaan

Puristan nyrkkiini
sydämistä punotun ketjun,
kun laulan ikäväni
harmaalle taivaalle


Me olemme aina yksi,
ilman toistamme
emme koskaan kokonaisia

Epätoivoinen sydän

Pyytävä rukoukseni
hajoaa sirpaleiksi
taivaan
hauraalle kankaalle

Sydämessäni lukee
polttomerkittynä
nimesi,
enkä voi lopettaa
rakastamasta sinua

Katseeni
etsii yhä varjoasi
todellisuuden ja unelmien
rajamailta

Ja vaikka tähdetkin
yrittävät näyttää minulle,
ettet ikinä
rakastaisi minua

En siltikään pysty
peittoamaan tunteitani,
koska elän ajatuksesta,
että jonain päivänä
voisit olla minun

Lintuni

Sydämeni hengittää
tuoksuasi
niin haikeana,
kyynelsilmin,
mutta silti onnellisena
kaikesta mitä olet

Katseesi yhdistyy
taivaan syvään sineen,
kun käännyt vasten tuulta
ja seuraat
pilvien matkaa

Keveä kosketukseni
irtaantuu ruumiistasi
ja lasken sinut
vapaaksi
lentämään
maailman tuuliin

Vesirajassa

Aallot koskettavat
ihoni pintaa,
jätät pelkät varpaanjäljet
taaksesi hiekkaan

Sieluni vapautuu
vesirajaan
ja lipuu luoksesi
niin hiljaa

Täytä sydämeni
rakkaudella,
ennen kuin kylmä meri
ehtii ensin

Trauma

Jokaisesta asiasta,
niin hyvästä
kuin pahastakin,
löytyy aina pieni tippa
jotain kaunista


Jos katsot kuvaani tarkasti, huomaatko pienen, kauniin asian?

Se mitä minä olen

Olen yksinäinen
pieneksi käpertynyt
olento,
hämärän varjoissa
piilossa

Synkkä virta
poskillani,
sielu nyt niin avoin
täynnä tuskaa
ja arpia

Valo särkee silmiäni,
olen liian heikko
kestämään
ihmisten katseita

Herkät sanat
etsivät tietä
sinun luoksesi,
mutta kätesi lyövät
minut vasten lattiaa

Yöt ovat ystäviäni,
yksinäisyys
on pelastajani
minun maailmassani

Salaisuudet
repivät sydämeni seiniä
pedon koetellessa kestävyyttäni,
olen pelkkä vanki
omalle itselleni

Sanomaton toive

Lasittuneet silmät
anovat loppua
tälle tuskalle

Tuhat sanaa,
eikä yksikään riitä
kuvaamaan näitä tunteita,
kaikki yhtä ja samaa
turhaa

Sydän itkee
yksinäisyyttään,
kumpa joku rakastaisi
minuakin

Kätesi ovat kylmät,
lauseesi kuin
tappavia kiviä

Ja irrottaudun maasta,
katse niin tyhjä
ja tuskallinen,
ruumis niin raskas
mutta sielu
hipoo taivaita

Suden silmin

Vaikka maailma jyräisi
sinut alleen
ja todellisuus
pettäisi luottamuksesi

Tule metsän kotiin
ja tunne elo
kaikkialla ympärilläsi,
kuin katsoisit elämää
suden silmin

Lapsuuden ikävä

Kyyneleet valuvat
sateena poskillani,
kun keinun vauhti
hiljenee

Muistoissani
seisot päivänkakkaraportilla
juosten syliini
hymy suin

Nyt enää piirrän
kasvosi hiekkalaatikolle
ja vain kylmä tuuli
pyyhkii sen kaiken
unohduksiin

Pimeyteen hukkunut

Eksyksissä vaellan
poissa maailmasta,
äärirajojen
ulkopuolella

Yön koirat
seuraavat jälkiäni
nälkäisinä

Tummaan veteen
kastan jalkani
ja katoan
mustien joutsenten
lauluun

Valkea liekki
lepattaa
kaukana horisontissa

Se olet sinä,
ainoa valopiste
pimeydessäni,
rakas ystäväni