Jalanjäljet hiekassa

Järvi tyyntyy hiljaisuuteen,
taivas on musta
ja sataa suuria pisaroita.

Jäljet johtavat hiekkarannalle
katoavat tummien aaltojen sekaan,
järven salaisuudeksi.

Ajaton tunne

Lämpö tarttuu käsiini,
tunnen vartalosi jokaisen kaaren
ja kauneuden,
muistan joka ikisen sydämenlyönnin
huokauksen rinnassasi.

Vaistoni kantaa minut luoksesi
tuoksusi syvyyteen,
kauas surusi kyyneleistä
jotka vaipuvat kipuna
sydämeni ahtaisiin nurkkauksiin.

Kristallinen katseesi
vangitsee tunteeni
kyltymättömän ruumiini sisään,
ota minulta tämä rakkaus
ja kanna sitä aarteenasi
loppuun saakka.


Perustuu kirjoittamaani tarinaan.

Painajaisesta kauneuteen

Silmät sulkeutuvat hiljaa uneen
pois varjoista ja pimeydestä
kauas auringon luomaan sumuun

Pilviharson takana
enkelit tanssivat kuolontanssiaan

Nimesi kantautuu korviini,
näen hymyilevät kasvosi
kauneimmassa painajaisessani

Käteni puristuvat tyynyyn
kuin kiinni sinun ihoosi

Älä mene pois,
huudan peilikuvallesi,
mutta se olen minä
joka on vaipunut uneen

Tiemme päässä

Jälkeni hiipuvat sumuun,
katseeni etsii sinua
kaukaisuudesta.

Minun on kylmä
tässä jäisessä sateessa,
kun et enää kävele kanssani.

Varjosi on pitkä
laskevan auringon horisontissa,
eikä se ole edes yksinäinen.

Yön salaisuus

Metsän siimeksessä makaan
syvällä varjoissa,
kuuntelen yön ääniä
sinun askeltesi kaikua

Sumuun hiipuu salaisuus,
sinun jäiset silmäsi
kera hiljaisen sateen

Lämpimät käteni
kiinni tiukasti maan roudassa,
yksi hiljaa palava lyhty
muistona minusta

Unen valkea

Tuuli lopettaa laulunsa
sade hiljenee eteeni
itkien kukkien terälehtiä,
valot hiipuvat silmissäni
kuin yö saapuisi päivän jälkeen

Sinä seisot siinä
enkelinä sumun keskellä

Sano se, minkä ennen unohdit,
sano, että rakastat minua

Laula minulle unilaulu,
että sulkisin silmäni
vielä kerran,
ainoana muistonani
sinun kasvosi

Taivaan muisto

Ilta vie auringon mukanaan
pois kaukaisuuteen,
susi seuraa tähtien matkaa
alhaalta maan pinnalta

Enkelien laulu sulkee silmät
kantaa suden vesien alle
ainoan muistonsa kanssa

Järvet tyyntyvät suruunsa
hiljaa vaipuvat pimeyteen,
pyyhkivät pois
suden jäljet rantahietikolta

Luonneanalyysia

Olen aina ollut tyhmä
hieman omapäinen
ajattelematon
ja kenties jopa ilkeä,

Mutta kun sinä lähdit
ja veit sydämeni mukanasi,
olen nyt myös
sydämetön.

Meren ystävä

Tuuli puhaltaa meren eloon
kannattelee uusia ilmoja horisontista
hiljaa silittää suden turkkia.

Meren tuoksu leijailee ilmassa
hellästi koskettaa
kuononpäätä.

Aallot tulevat syvyyksistä
kuivalle hiekalle
pyyhkien pois suden jäljet,

Ettei kukaan luulisi
suden olleen yksin
vaan yhdessä meren kanssa.