Huudot käskevät
hyppäämään
alas
ikuisuuteen
Surullisin laulu
vuodatetaan
veriselle kuulle
Kuolema
pakosta vai halusta
Hiljaisin kuiskaus
pyytää
kääntymään
se mistä ei keskustella päivisin
torstai 26. helmikuuta 2009
Viimeinen laukaus
Kyyneleet ovat
sumentaneet näkökentän
Susi toivoo vapautusta
sen kärsimyksistä
viimeistä laukausta
Sen silmät kertovat,
miten paljon kipua
se on kokenut
Ne anovat pääsyä pois
Verinen kuu
kaukana sen katseessa
Punaista sadetta
sumentaneet näkökentän
Susi toivoo vapautusta
sen kärsimyksistä
viimeistä laukausta
Sen silmät kertovat,
miten paljon kipua
se on kokenut
Ne anovat pääsyä pois
Verinen kuu
kaukana sen katseessa
Punaista sadetta
maanantai 23. helmikuuta 2009
Iloinen surustaan
Tunsin surua
jota en ollut tuntenut aikoihin,
sitä samaa surua,
jota jo melkein kaipasin.
Minun oli ikävä
niitä iltoja,
joina itkin itseni uneen.
Pelkäsin jo,
että olin aivan turtunut,
tunnoton tuskasta
ja ahdistuksesta,
ja että suruni ja rakkauteni
oli tuhonnut kaikki se paha
ja että ne olivat peittyneet
kokonaan vihalla.
Nyt kuitenkin voin taas tuntea
surun kyyneleet poskillani,
enkä ole koskaan ollut
sen takia
niin iloinen.
jota en ollut tuntenut aikoihin,
sitä samaa surua,
jota jo melkein kaipasin.
Minun oli ikävä
niitä iltoja,
joina itkin itseni uneen.
Pelkäsin jo,
että olin aivan turtunut,
tunnoton tuskasta
ja ahdistuksesta,
ja että suruni ja rakkauteni
oli tuhonnut kaikki se paha
ja että ne olivat peittyneet
kokonaan vihalla.
Nyt kuitenkin voin taas tuntea
surun kyyneleet poskillani,
enkä ole koskaan ollut
sen takia
niin iloinen.
Kuunsillalla
Suden silmillä
katse halki ajattomuuden
Tassunjälkiä lumessa
sykähdyttävä vilahdus
kuin valkoinen liekki
Horisontissa hopeinen kuu
kutsuu luokseen lapsiaan
vapauttaakseen
levottomat sielut
Niin tulvii susien
laulu ikuisuuden
kohti ääretöntä taivasta,
kun henget
pääsevät kahleistaan
katse halki ajattomuuden
Tassunjälkiä lumessa
sykähdyttävä vilahdus
kuin valkoinen liekki
Horisontissa hopeinen kuu
kutsuu luokseen lapsiaan
vapauttaakseen
levottomat sielut
Niin tulvii susien
laulu ikuisuuden
kohti ääretöntä taivasta,
kun henget
pääsevät kahleistaan
Alaston maailma
Hän makasi yksin lattialla
ihmisjoukon keskellä
alastomana ja peloissaan
tehden kuolemaa
Kyyneleistä sokeutuneilla silmillä
etsi hymyileviä kasvoja
auttavaa kättä
Kaikilla oli niin kiire
ei lainkaan aikaa hänelle
vaikka hän pyysi apua
vain tämän kerran
Yksi tuli ja potkaisi vatsaan
toinen katsoi ja nauroi
kolmas sylki vasten kasvoja
Tuskissaan ja pettyneenä
kipujensa keskellä
ilman kenenkään armoa
ilman myötätuntoa
Hän kaatui maahan
ja nukahti
eikä enää herännyt
ihmisjoukon keskellä
alastomana ja peloissaan
tehden kuolemaa
Kyyneleistä sokeutuneilla silmillä
etsi hymyileviä kasvoja
auttavaa kättä
Kaikilla oli niin kiire
ei lainkaan aikaa hänelle
vaikka hän pyysi apua
vain tämän kerran
Yksi tuli ja potkaisi vatsaan
toinen katsoi ja nauroi
kolmas sylki vasten kasvoja
Tuskissaan ja pettyneenä
kipujensa keskellä
ilman kenenkään armoa
ilman myötätuntoa
Hän kaatui maahan
ja nukahti
eikä enää herännyt
Enkeli sateessa
Pisaroita kristallin pinnalla
Minun kyyneleitäni
Ajatuksissa sinun kasvosi
Parhaan ystäväni
Maa halkeaa allani
Putoan alas
Pimeyden syleilyyn
Ojentuva käsi
Kiinni omassani
Lujemmin kuin koskaan
Enkelin siivet
Valoa vaaleista hiuksista
Keventynyt huokaus
Minun enkelini
Ja paras ystäväni
Minun kyyneleitäni
Ajatuksissa sinun kasvosi
Parhaan ystäväni
Maa halkeaa allani
Putoan alas
Pimeyden syleilyyn
Ojentuva käsi
Kiinni omassani
Lujemmin kuin koskaan
Enkelin siivet
Valoa vaaleista hiuksista
Keventynyt huokaus
Minun enkelini
Ja paras ystäväni
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Musta taivas
Makaan maassa
kuten eilisiltana
Itken ulos suruani,
mutta se ei lähde,
ei ikinä
Veri on liannut
puhtaan lumen
Olen liian väsynyt
jatkamaan
tällä tiellä
Taivas on pimeä
kuten oma sisimpäni
Kuin se olisi mustunut
tästä ahdistuksesta
ja loppumattomasta tuskasta
Yksi ainoa tähdenlento
antamassa toivoa
Mutta minun ainoa toiveeni on
ettei minun tarvitsisi
enää nousta ylös
kuten eilisiltana
Itken ulos suruani,
mutta se ei lähde,
ei ikinä
Veri on liannut
puhtaan lumen
Olen liian väsynyt
jatkamaan
tällä tiellä
Taivas on pimeä
kuten oma sisimpäni
Kuin se olisi mustunut
tästä ahdistuksesta
ja loppumattomasta tuskasta
Yksi ainoa tähdenlento
antamassa toivoa
Mutta minun ainoa toiveeni on
ettei minun tarvitsisi
enää nousta ylös
Paperilla
Rakastan sinua
en rakasta
rakastan
en
En tahdo rakastaa
sinua enää
Yritän kirjoittaa
sen paperille
En rakasta sinua enää
Paperille tulee vain
ruma musteläiskä
Mikset lähde mielestäni
vaan vainoat minua
kuin painajainen
Uusi ruma valhe
Kuinka paljon
voin enää kestää
Uusi karvas pettymys
Kuinka kauan
pitää vielä jaksaa
Miksi teet minulle näin
satutat kerta toisensa jälkeen
En kestä tätä enää
Minun täytyy luovuttaa
ja sanoa
Rakastan sinua yhä
en rakasta
rakastan
en
En tahdo rakastaa
sinua enää
Yritän kirjoittaa
sen paperille
En rakasta sinua enää
Paperille tulee vain
ruma musteläiskä
Mikset lähde mielestäni
vaan vainoat minua
kuin painajainen
Uusi ruma valhe
Kuinka paljon
voin enää kestää
Uusi karvas pettymys
Kuinka kauan
pitää vielä jaksaa
Miksi teet minulle näin
satutat kerta toisensa jälkeen
En kestä tätä enää
Minun täytyy luovuttaa
ja sanoa
Rakastan sinua yhä
lauantai 14. helmikuuta 2009
Pelkokierros
Kaikki kaunis
vääristyy silmissäni
Kaikki, jota rakastan
on turtunut sydämessäni
Alan pelkäämään,
sillä jokin on kääntynyt
pahasti minua vastaan
Luulin kierroksen olevan jo ohi,
mutta huomaan käveleväni
jo ties monennen kerran
samaa tietä pitkin
Itsepuolustusvaistoni
hyökkää minua itseäni päin
Jokin uusi virhe
on syntynyt sisälleni
En enää pysy hereillä,
vaivun toistamiseen
samoihin ajatuksiin
Aivan kuin kaikki ulkopuolinen katoaisi
ja jäisin loukkuun
itseni sisimpään
En enää edes muista
kuinka itkeä itsensä iltaisin uneen
Kaipaan niitä iltoja,
koska silloin tunsin vielä
vihan sijasta surua
vääristyy silmissäni
Kaikki, jota rakastan
on turtunut sydämessäni
Alan pelkäämään,
sillä jokin on kääntynyt
pahasti minua vastaan
Luulin kierroksen olevan jo ohi,
mutta huomaan käveleväni
jo ties monennen kerran
samaa tietä pitkin
Itsepuolustusvaistoni
hyökkää minua itseäni päin
Jokin uusi virhe
on syntynyt sisälleni
En enää pysy hereillä,
vaivun toistamiseen
samoihin ajatuksiin
Aivan kuin kaikki ulkopuolinen katoaisi
ja jäisin loukkuun
itseni sisimpään
En enää edes muista
kuinka itkeä itsensä iltaisin uneen
Kaipaan niitä iltoja,
koska silloin tunsin vielä
vihan sijasta surua
Ympäri ja ympäri
Mieli on pelottavan tyhjä
Kuin se odottaisi
jotain suurta
Aloin jo uskomaan,
että asiat menevät tästä
vain parempaan suuntaan
Mutta nyt huomaan,
että se kaikki on ollut
vain alkua
Kuin se odottaisi
jotain suurta
Aloin jo uskomaan,
että asiat menevät tästä
vain parempaan suuntaan
Mutta nyt huomaan,
että se kaikki on ollut
vain alkua
Syvyyksistä alemmas
Silmät anovat kuolemaa
viimeisenä toiveenaan
Jotain tuskaa kipeämpää
Rannat ovat punaiset
verestä,
kuolleet kivun aaltoihin
Sama kysymys vainoaa mieltäni
vielä tänäänkin
Miksi juuri minä
viimeisenä toiveenaan
Jotain tuskaa kipeämpää
Rannat ovat punaiset
verestä,
kuolleet kivun aaltoihin
Sama kysymys vainoaa mieltäni
vielä tänäänkin
Miksi juuri minä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)