Ikuisesti poissa

Kävelet pois
Kunnes en enää näe sinua
Kunnes en enää kuule askeleitasi

Et ole enää täällä
Tiedän, ettemme enää koskaan näe

Kyynelten virta silmissäni
Laukaus aseesta
Verta pisaroina lattialla

Ei, se et ollut sinä
Se olin minä

Huominen

Mietin kerran,
mietin kaksi
miks kaikki on
tehtävä hankalaksi

Mä uskon että jossain kaukana
on ilolle paikka
jossain kyynelteni takana

Astun taakse
mutta katson eteen
koska mä luotan
sun vastaukseen

Kun mä seison reunalla
ja odotan loppua

kuinka helppoa onkaan putoavalla

Pettymys

Kasvosi ovat ajatuksissani
Lupaat kuunnella murheitani
Minä kerron
Avaan rikkinäisen sisimpäni

Mutta et kuuntele
Katsot pois miettien omiasi
Naurat

Lasisydämeni särkyy
Revin siruja irti ruumiistani
Vuodan verta

Katsot pimeyteen
Näet minun itkevän
Mutta käännät selkäsi
Ja lähdet

Ylösalaisin

Maalaan huoneeni seiniä mustaksi
Vedän verhot ikkunaan, ettei valo pääsisi sisään
Suljen kyyneleistä sameat silmäni ja odotan parempaa

Kuuntelen menneisyyden ääniä päässäni
Kirkuvaa hiljaisuutta ympärilläni
Tuntuu, kuin pääni räjähtäisi

Huomaan olevani ylösalaisin
Enkä löydä alkua enkä loppua
Näen vain ikuisuudelta tuntuvan pimeyden

Mietin keinoja, joilla voittaisin maailman
Mutta miten voisin voittaa muut
Kun en osaa sanoa edes itselleni ”Ei”

Uskon sinuun

Minä odotan sinua
Puhaltamaan pahan pois
Keräämään surun ulos sielustani
Parantamaan haavani

Luotan että tulet
Ja kannat minut kaukaisuuteen
Omilla sulkasiivilläsi

Älä petä minua
Koska odotan vaikka koko elämäni
En tahdo enää kaatua
Pidä minusta kiinni

En tiedä missä olet
Mutta tunnen toivon
Heräävän eloon sydämessäni

Minä odotan yhä
Koska minä uskon rakkauteen
Tiedän, että saavut luokseni
Jonain päivänä

Mustavalkoinen elokuva

Pienenä ja heikkona
Poissa valokeilojen alta
Istun omassa hiljaisessa nurkkauksessani

Elämäni kulkee hidastettuna
Kun muut rientävät ympärilläni
Olen unohtunut mustavalko elokuvaan

Tuijotan ihmisiä tyhjillä silmilläni
Jotka hakevat vain armoa
Mutta sitä ei löydy tästä pinnallisesta maailmasta

Hiljaisuus

Tyhjät kadut silmieni edessä
Kuljen aina vain eteenpäin
Ilman päämäärää

Ketään ei tule minua vastaan
Kukaan ei kulje kanssani
Seuranani on vain ikuinen yksinäisyys
Uskollisin ystäväni

Kuulen omat sydänääneni
Syvältä sieluni mustuudesta
Raskaan hengityksen

Hiljaisuus vainoaa minua
Tunnen sen kosketuksen
Mutta en aja sitä pois

Koska tällä kertaa nautin siitä

Sirpaleet

Katsot minuun ja lähdet
Suljet oven pimeään huoneeseen
Jään sinne yksin seisomaan
Katkerat kyyneleet silmissäni

Lasinsirpaleita lattialla
Saan uudet haavat jalkapohjiini
Mutta se ei enää koske

Sinä olet poissa nyt
Vaikka niin tarvitsin sinua
Kuuntelemaan tuskani ääntä
Vain tämän kerran

Kaikki kaunis on hajonnut
Onni ja ilo on kadonnut
Samoin minä

Raskas viha

Se tarkkailee sinua
Vahtii silmä tarkkana jokaista liikettäsi
Odottaa, kunnes astut harhaan

Raskain hengenvedoin
Se hengittää niskasi takana
Vihaa sinua niin paljon
Ettei se enää itsekään käsitä

Veri valuu sen kynsien välistä
Sen oma veri, jonka sinä vuodatit
Ampumalla luodit sen sisimpään

Se ei anna anteeksi
Koska sinä et ole pahoillasi
Se ei tunne syyllisyyttä sinusta
Olet sille pelkkä mitätön paska

Et ole yksin

Tämä on jotain pelkoa suurempaa
Jotain mitä en voi päästä pakoon
Se, että menettäisin sinut

Sinä et ole yksin
Vaikka muut niin sanoisivat
Et ole koskaan yksin
Niin kauan kuin minä elän

Verijäljet

Paperilla lukee laulun sanat
Kun oma maailmani kohtaa loppunsa

Seison pimeydessä
Katson kun viimeiset säteet katoavat
Ja valo haihtuu taivaaltani

Seuraat verijälkiä lumessa
Vaikka et tiedä mikä sinua odottaa

Et kuule kun huudan nimeäsi
Pyydän apuasi anelevin silmin
Toivoin niin että huomaisit

Yksikään toivomukseni ei käynyt toteen
Vaikka rukoilin tähdenlennoille

Mikään ei muuttunut
Kaikki jatkaa samaa rataa
Vieden voimani pois