Hiljaisuuden sisällä seisoo tuska

Kaipaan halaustasi,
käsivarsiesi lämpöä,
koska sieluni on yksin,
minä palelen

Odotat minun puhuvan,
mutta sanat
ovat takertuneet kurkkuuni
ja minua oksettaa

Ainoastaan helmet
poskillani
kertovat tarinaa siitä
mitä tunnen nyt

Rakkauden piikkilangat

Piikkilangat puristavat
sydämeni verille

Vähäisillä voimillani
rakastan sinua
yhä enemmän
ja enemmän,
janoan sinua kuollakseni

Mutta sinun katseesi
on jäätävä,
et ymmärrä minua

Kätesi paiskaavat
minut uudestaan
vasten seinää

Ja rakkauden tuska palaa
sameissa silmissäni

Minä lupasin, etten itke,
mutta nyt ei ole
muuta jäljellä
kuin karvaat kyyneleet,
joille ei ole lohduttajaa

Älä luule

Vihasta palava katse
seuraa sinua
kaikkialle
minne menetkin

Minä tiedän enemmän
kuin sinä koskaan
edes kuvittelit

Sydämen kiivas syke
antaa rytmin
äänettömille askelille

Minä olen se
hirviö sänkysi alla,
vaikka sinä et
sitä koskaan saakaan tietää

Vaikka lupasit pitää minusta huolta

Veriset jäljet
katoavat
lumisateeseen

Jossain kylmässä,
lumen seassa
makaa yksinäinen
susi

Kaukaa
kuulen hiljaisen
surulaulun,
ja suljen
lasittuneet silmäni
vain levätäkseni
hetken

Hiljaa tunnen
kuinka oman maailmani
loppu
törmää minuun

Ja olen
yksin,
kuten aina ennenkin

Unohdettu

Kuolonkellot
kumahtavat
jossain kaukana,
kun voimaton katse
tuijottaa
tyhjää huonetta

Sumein silmin
makaan pää tyynyllä
ja kuuntelen kyyneleiden
vierintää poskilla

Käperryn pieneksi
ja suljen silmäni
toivoen voivani
nukahtaa
pois täältä

Tuskan villi tanssi
riehuu punaisena
syvällä sielussani
piirtäen ja maalaten
kauniita kuvioita
ihon pinnalle

Tunnetko
hiipuvan liekin
rinnassani,
kun valo katoaa
ja kylmyys lisääntyy

Sydämeni hakkaa
vain kuullakseen
äänesi,
mutta sinäkään
et edes muista minua
tänään

Irti maailmasta

Hullun lailla
se repii itseään
irti kettingeistään

Veri valuu maahan
kiristävistä hihnoista

Etkö näe
kuinka valkoinen liekki
palaa sen sisällä
huutaen vapautta

Lasittunut katse
janoaa kuunvalon
kosketusta

Ja se unelmoi
tanssivista askeleista
hopeisen yön
turvallisessa kodissa

Mutta sinä seisot siinä
ja kuristaen pidät kiinni

Kaikki mitä tunnen
enää itsessäni
on kaipuu pois

Enkelin kuolema

Kylmä tuska
pureutuu ihoni läpi,
yksin, palellen
kaipaan turvallisten siipien alle

Valkoinen avaruus,
piinaava tyhjyys
imee minut sisälleen
enkä halua olla
enää tässä maailmassa

Katsot minuun
jäätävästi
kertoen ettet välitä,
esitän vain etten huomaa,
vaikka veriset kyyneleet
putoilevat pitkin poskiani

Kivun polttamassa,
hapettomassa ilmassa
leijuu enkeleiden
siipisulkia
verisateessa

Ja kaikki mitä
minusta on jäljellä
on vain kuolemanjanoiset
sanat

Ei kukaan, ei mitään, vain yksipuolinen rakkaus

Voisin tukehtua
tähän rakkauteen,
tunteisiin jotka
alati kuristavat

Joka kerta
kun katsot minuun
tunnen olevani olemassa,
ja joka kerta
kun lausut nimeni
tiedän kuka olen

Mutta sinä et ole minun,
sinä et rakasta minua

Vaikka miten rukoilen

Ja joudun heräämään
aina vain todellisuuteen,
tietämättä
yhtään mitään

Vain luodit tuovat unohduksen

Lohdutonta mutinaa
yön pimeälle taivaalle,
pyydän armoa
hiljaa rukoillen

Vaikka miten taistelen,
kierrän aina
samaa ympyrää
enkä tiedä kuka olen

Enkelit eivät vilkaisekaan
enää minua,
eivät vain muista
mustaan aineeseen
hukkunutta

Yhä pelko telkeää
minut ahtaaseen häkkiin,
kun sairaus elää minussa
häpeänä sisälläni

Elän tätä elämää
kuin ristiinnaulittu,
minulla ei ole edes
varaa valita

Sudenkuoppa

Katsot minua
silmät täynnä halveksuntaa,
kuin olisin hylätty eläin

Kuulen hullun naurusi,
kun mietit miten putosinkaan
sudenkuoppaasi

Kaikki kauniit muistot
meistä kahdesta
kuolevat raivoon
pääni sisällä

Odotan sitä päivää,
kun olen vapaa
sinusta,
irti kettingeistä
ja kuristushihnoista

Olen nähnyt
jokaisen kylmän valheen,
jolla sait minut
tarttumaan syöttiin

Minä tunnen säännöt
tähän peliin,
jota pelaat kanssani

Ja me molemmat
tiedämme voittajan:
se olet sinä

Kipukartta

Heikkoja jälkiä lumessa
koristavat
tummat veripisarat

Sielua polttaa tuska,
vaikka palellun ulkoa

Hiljainen avunpyyntö

Jossain
nuollen omia haavojani
makaan yksin
kylmässä hangessa

Raadellen kaulaani
pelko tulvii
syvältä sisältäni
ja se häilyy silmissäni
lasittuneena katseena

Jos tietäisit,
miten pelkään,
ottaisitko minut
ja sulkisit syliisi?

Sydämeni huutaa
tuskissaan johonkin
pimeään

Ehkä voit kuulla sen

Toivottavasti silloin
ei ole jo liian
myöhäistä

Tyhjä huone

Yön kalpea kuu
valaisee sydämet
ikkunaruuduilla

Sieluni itkee
kaivaten sinua
enemmän kuin uskotkaan

Jospa tietäisit
miltä minusta tuntuu
joka kerta,
kun suljet oven

Kun yksinäisyys saapuu
tuoden mukanaan
tyhjyyden

Minä pelkään
nukahtaa
yksin

Häkki

Luurankoja on liikaa
kaapissasi,
eivätkä ne kaikki
ole edes kuolleita

En tiedä enää
mikä lauseissasi on
totta, mikä valetta.
Silmäsi ovat kuin
huurteiset ikkunat:
niistä ei näe sisään
eikä ulos

Sinä kun luulit
pystyväsi telkemään
minut kurisrushihnaan
kuin koiran,
mutta minähän
taistelen villipetona
irti otteestasi;
ymmärrä jo,
päästä minut vapaaksi!

Minä tiedän
sinun tietävän
saman kuin minä,
ase on minun
ohimollani

Sinulla on avaimet
häkkiini,
"ystäväni"

Ne

Vaikka juoksen pakoon,
piiloon en pääse

Kuinka ne
seuraavatkaan minua
janoisilla katseillaan

Vaanivat nurkissa,
tutkien reaktioitani,
etsien pelon kipinöitä

Ne tietävät kaiken

Tunnen niiden
kuoleman henkäykset
vasten niskaani

Ja kuulen niiden
kuiskaukset
pimeästä

Antakaa minun olla,
jättäkää minut yksin!


Ja tajuan pakenevani
vain itseäni

Enkelin kosketus

Kylmyys

Valo häikäisee
suljettuja silmiäni

Kosketus,
suudelma,
suolaisia kyyneliä

Kaikki on hyvin

Sinä olet siinä
lähelläni
nyt

Ja minun on
lämmin

Kuristusote

Kipu viiltää
syvällä sisälläni
kuin veitsenisku
iholla

Tuskissani
huudan nimeäsi
kuoleman pimeydestä
kyyneleet poskilla

Suljen silmäni,
en kestä enää totuutta,
se syö minut
kokonaan,
ei jätä palaakaan
onnesta

Käännän kasvoni
kohti verisadetta
ja tunnen
polttavat pisarat,
kun varjosi katoaa
horisonttiin

Peto tarttuu minuun
kuristusotteella
repien sieluni
kahteen osaan

Tuska vai kuolema,
en halua enää
kestää
enempää

Kirjekuoressa

Ajatukseni sinusta
sulattaa jäätävän pinnan
sydämeni ovelta

Tahdon kirjoittaa
sinulle kirjeen
yhteisistä bussimatkoista,
öisistä kävelyistä,
naurusta ja hymystä,
rakkaudesta,
ikävästä

Sadattuhannet askeleet
välillämme
eivät riko
yhteyttämme,
olen aina lähelläsi

Aurinko on kai
laskenut jo ajat sitten
ja kylmyys vallannut maan,
onko sinun kylmä,
luuletko olevasi yksin
nyt?

Meidän tarinamme
ei pääty riitaan,
ei kuolemaan,
ei edes ikuisuuteen
ei nyt eikä milloinkaan,

eikä se lopu pisteeseen

Paholaisen kutsu

Kadut hiljenevät
pimeyteen
mustan mieleni
edestä

Kuin raivoten
vihaan kaikkea, mitä
kalmanvalkea kuu
peittää alleen

Varjot kuiskivat
nimeäni,
janoten odottavat
pelon häivähdystä
silmissäni

Rakkaudettomilla sanoilla
elätän
veressä palavaa
tuskaani

Ja muistelen
paholaisen
viettelevää huutoa
- unohda

Tunnustus

Sain tunnustukset Hannelta ja Runotalon Sarilta.
Se oli mukava yllätys.
Kiitos kaunis molemmille!!!

Mukana seurasivat seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi

1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

No hmm mitähän minä kertoisin. Enpä ole tänne blogiini kertoillut juuri mitään itsestäni, vaikkakin runoistani on myös luonteeni luottavissa. Tämä on poikkeusteksti, jatkan jatkossa taas runoilla. *hymyilee*


1. Vain harva lähipiiristäni tietää, että kirjoitan runoja. Vieläkin harvempi tietää siitä, että pidän runoblogia. "Taiteellisuuteni" ei juuri näy ulospäin.


2. Kuuntelen lähes kaikkea musiikkia. Hevistä klassiseen ja siitä poppiin ja japanilaiseen musiikkiin. Ainoastaan räppi eikä ihan kaikki suomalainen musiikki mene. Fanitan Madonnaa ja olin hänen Suomen konsertissaan.


3. Pidän kerhoa alakouluikäisille tytöille.


4. En juurikaan pidä liikunnasta (hikisestä olotilasta), mutta rakastan kävelyä, varsinkin iltaisin pimeillä, hiljaisilla kaduilla.


5. Minulla on koira.


6. Olen läheisyysriippuvainen, enkä jaksa pysyä aina aloillani esim. koulussa. :D


7. Uskon korkeampaan voimaan ja Jumalaan. Mielestäni ihminen ei voi saada täydellistä varmuutta ja tietoa oikeastaan mistään. Ihminen ei koskaan tule tietämään kaikkea.


En anna nyt ihan seitsemää tunnustusta...
Mutta haluan antaa tunnustuksen näille ihmisille ja blogeille:

Cinderella - Kasvukipuja

Brandywine - Passiondawn

Olematon - Poikkeavan tavallista elämää


ja Hannelle, vaikka hän on tunnustuksen saanutkin jo useamman kerran :)
Hanne - omia kuvia...omia ja lainattuja sanoja...

Enkelin kaipuu

Suru vuotaa silmissäni,
kun hiljaa rukoilen

Taivaanverho
peittää minut alleen
yksinäisyyden maahan

Siipeni arvilla,
murskautuneet
pahoihin sanoihin
ja kylmiin katseisiin

Kurotan taivaisiin,
mutten pysty
enää lentämään,
vaikka taivaat
kutsuvat minua

Enkelten tanssi
niin upea ja hauras,
tahdon taas mukaan
onnen sateeseen

Mutta olen yksin,
kahlittu kiinni
routaiseen maahan

Rukoukseni ovat pelkkää
savua ilmassa



Hannen toiveesta kirjoitin hänen kuvastaan runon. Kuva on siis Hannen ja runo minun.
Hyvää viikonloppua kaikille!
~Yksinäinen susi~

Yhdessä elämme ikuisesti

Unen syvään sineen
upotat pääsi
viimeisen kerran

Kuin unelma
liidät halki
kylmän maan
korkeammalla kuin muut

Tahdon tulla kanssasi,
mutta siipeni
ovat rikkoutuneet
maailman tuulissa

Sinä katoat horisonttiin,
mutta ehkä näemme jo
huomenna

Tuskani villi tanssi

Sydämeni
orjantappuroihin
kääritty,
itkee tuskaansa

Halu päästä pois
on ainoa totuus
syvällä sisälläni

Elämän
ja kuoleman
tanssi ympärilläni
on repivää
katseltavaa

Sulkia sataa
mustalta taivaalta,
kun kävelen
halki jäisen maan

Onko kaikki hellyys,
mitä tunnen, vain
kuoleman suudelmaa

Älä jätä minua

Askeleesi
kantavat sinut
uuteen aamuun

Huutavat kyyneleet
jälkeesi,
kurottaen
haluan takaisin luoksesi

Ja kylmä yksinäisyys
syö minut sisäänsä,
tuntematta
lainkaan armoa

Yöhön vain jään
repaleinen sydän
rinnassani

Et näe

Kurkotan luoksesi
haurain käsin
yksin
pimeydestä

Mutta kaikki
mitä näen
on teidän
suutelevat varjonne
silmieni edessä

Tartun sydämeeni,
revin sen irti,
jotten enää tuntisi mitään,
enää ikinä

Viimeinen huuto

Silmäni
huutavat tuskaa,
mutta sinä et välitä,
vaikken näe enää eteeni

Punaisen taivaan alla,
itken yksin
viimeistä päivääni

Ja pimeydestä saapuvat
raskaat askeleet
taluttavat minut pois,
etkä sinä edes huomaa

Verimuste

Hämärän varjot
kietovat minut syvyyksiin,
kun kaipaan sylisi turvaa

Sydämeni janoaa
silmiesi valoa,
kun mustaan pimeyteen
ruumiini uppoaa

Viillot käsivarsissani
muodostavat
verisellä musteella
kirjoitetut
nimikirjaimesi

En ole enää mitään,
vain veden pintaan
hukkaan valunut
musteläikkä

Ja kyyneleeni
ovat pelkkiä pisaroita
jossain ikkunasi pinnalla

Viimeiset sanat

Mustalla maalla
makaan yksin,
kylmät veripisarat
kämmenilläni

Yön ainoa tähdenlento,
jos saan toivoa
viimeisen toiveen,
niin haluan nukahtaa
rakkaani
siipien suojaan

Mutta susien
vaimea unilaulu
on kaikki
mitä minulla on jäljellä

Syksyn kyyneleet

Niin kuin puusta
alas leijaileva lehti,
kaadun routaiseen maahan
odottamaan
lumen tuloa,
jotta sen puhtaan
valkoinen vaippa
peittäisi minut alleen
pyyhkien sydämeni
unohduksiin

Kuolemaantuomittu omassa maailmassaan

Valkoinen tyhjiö
ympärilläni
muodostuu muuriksi
minun
ja maailman väliin

Sydämeni murskattu
kivillä,
makaa nyt verilammikossa
kylmällä lattialla

Tunteeni
tuomitut kuolemaan
ristiinnaulittuna

Huudan tuskissani
kellojen lyödessä:
joku, pelastakaa
minut

Mutta lyön
käteni lasiin
ja kuolen yksin
omaan maailmaani,
harmauteen

Kaikki mitä toivon

En kaipaa lohtua,
en kauniita sanoja,
en lämmintä halausta
enkä kyyneleittesi virtaa

Haluan vain
vastauksen huutooni,
jotta tiedän
että minulla on yhä joku,
joka kuulee
hukkuvan ääneni

Kaukana ja sydämessäni

Sydämeni huutaa
nimeäsi loputtomuuteen
suljettujen ovien
takaa

Rukoilevat käteni
saavuttavat jo kaukaa
sinun kyyneleesi

Tartun ihoosi
kuin lasiin,
särkien kovan kuoren
tuhansiksi palasiksi

Rakkauden myrsky

Kuka olet

Saavut eteeni
puuttuvana palana,
koskettaen sydäntäni

Äänesi on tumma
ja turvallinen
lämmin kuiskaus
niskassani

Katsot minuun
kuin olisit katsonut
ennenkin

Tunnen sinussa
jonkun,
jonka olen tiennyt
kauan kauan sitten

Ehkä olet
entisestä elämästä,
se oikea

Valkea autuus

Tyhjyyteen
ruumiini uppoutuu,
kun katsot minuun
vieden tunteeni mukanasi

Sydänääneni
kaikuvat
avarassa huoneessa,
kun kuulen äänesi
jostain kaukaa

Kurotan siipiesi alle
suojaan,
enkä kaipaa enää
mitään muuta

Harmaampaa kuin koskaan uskoitkaan

Kasvot peilissä
eivät kerro mitään

Rikkinäisenä
kerään sirpaleita
yksin lattialta

Ja sinisin silmin
koitan etsiä hyvää
tästä mustavalkoisesta
maailmasta

Sydämeni itkee
kirveleviä haavojaan
ja peittää
repivän tuskan ja
salaisuudet sisäänsä

Mutta kaikki minussa
on pelkkää valetta,
ne kyyneleetkin, jotka
valuvat hymyni takana

Minä en ole
enää mitään,
minä en halua olla

Kylmään harmauteen vain
kaikki kaunis katoaa

Jäljellä vain valkoinen tyhjyys

Tumma usva
peittää minut alleen,
kun vaellan
suruvaatteessa
pitkin tyhjyyden tietä

Ääriviivasi häivettyvät
kaukaisuuteen
ja yksinäisyys imee
minut sisäänsä

Olet kadonnut
jonnekin
häikäisevään valoon,
jonne et tahdo
minun tulevan

Nyt olen pelkkä
kuollut sielu
enkä saa aikaan edes
hiljaisia kyyneleitä

Pisarat lasilla

Sieluni valuu
loputtomaan pimeyteen,
vaikka siipeni
tavoittelevat korkeuksiin

Silmäsi heijastuvat
ikkunaruutuun,
jonka takana
minä olen kuollut

Vain yksi sana
kirjoitettuna paperille,
joka kertoo
paljon sinua rakastan

Epätoivoinen iltarukous

Valo heijastuu kaukaa
tähän mustaan mieleen,
ympäröivä tyhjyys
kuin myrkkyä
tälle sydämelle

Suljen silmäni,
vaikken edes tiedä
kummalla puolella on
pimeämpää

Selässäni ruoskan arvet
ja tuskaiset kyyneleet,
heittäydyn hauraana
routaiseen maahan

Olen oppinut aina
olemaan yksinäinen susi,
mutta silti rukouksissani
toivoisin vain voivani nukahtaa
rakastavaan syliin

Pinnan alla

Enkeleiden siipien sulat
putoilevat ylleni,
kun tanssin
aaltojen päällä

Sielusi kevyt kosketus
loistaa kristallina
silmieni sinessä

Veden pintaan
kirjoitan nimesi
ja annan sen
virrata sisälleni

Yhteinen hengenveto
ennen sukeltamista
syvemmälle

Enkä pelkää enää
elää täysillä,
koska sydämeni on täydellinen
sinun vierelläsi

Käsivarsiesi välisessä taivaassa

Silmät suljettuina
liidän halki
avaran tyhjyyden
tuntien pehmeän
virran ympärilläni

Siipiesi suojaan
uppoudun,
turvaan kylmältä maailmalta

Nukahdan onnellisena
lämpimiin sydänääniisi
toivoen vain,
että olisit minun
edes unissani

Rakkauteni ristillä

Kuiskaan nimesi
yön mustaan peittoon
toivoen sinun kuulevan
tämän rukoukseni

Näetkö minut,
kun kurotan luoksesi
murtunein käsin

Valkoisilla siivillä
koitan löytää tien
ikuiseen onneen

Mutta enkelitkin
nauravat minulle

Kaikki tämä rakkaus,
loppumaton
ja sydäntänikin
kestävämpi

Ristiinnaulittuna,
verikyynelin koristettu

Olen sinun

Välähdys yössä

Seisot ylväänä
valkoisessa puvussa
kasvot kohotettuna
hopeiselle kuulle

Öisissä susihuudoissa
avaat kristalliset silmäsi
ja laulat kaukaisuuteen

Suden silmin
vartalosi täydellinen kaari
on korvaamaton
sydämeni kirkkaudelle

Sokerisen katkera

Suloiset sanasi
kuristavat kaulassani
kantaen rakkauteni
kuolemaan

Vavisten verikyyneleitä
sydämeni vaipuu
maan kotiin

Katoan maailmastasi
varjojen sekaan,
mitättömänä
tyhjyyteen

Valkoinen unelma

Läpi yön
kohti kirkkautta,
usvaiset jalanjäljet
jäävät taakse

Henget riistäytyvät
vankiloistaan
valkoisen suden
surulaulussa

Harmaan taivaan
halki repäisty valo
vie meidät kauas
ikuisuuteen

Heitteille jätetty

Ruusunpiikeillä
vuodatettu veri
demoneittesi ateriana

Sumealla katseella
näen sinun nauravan,
kun makaan lattialla
miekka sydämessä

Revitty auki
tämä pedon sielu,
kaikki salaisuudet
sirpaleina edessäni

Nyt jätettynä yksin pimeyteen
mukanaan pistooli
ja yksi ainoa luoti

Arvoton sinulle

Tummaan savuun
häivytän
rakastavat ajatukseni

Sydämesi elää
talven keskellä
nauttien sanojeni
lämmöstä

Yksinäinen varjoni
yhä taitaa olla ainoa,
joka rakastaa

Ja vaikka
seisoisin katseesi alla
murtuneena,
kuoleman rajamailla

En silti olisi
edes halauksesi
arvoinen

Merkityksetön rakkauteni

Aallot kuiskivat
hyvästejään,
kun käännyt
kohti laskevaa aurinkoa
toivoni mukanasi

Olen niin pieni,
kun iskeydyn maahan
rikkinäiset siivet
kämmenissäni

Jokainen kyynel
sinulle
merkityksetön,
syvyydetkö ainoastaan
rakastavat minua

Ikuiseen kylmyyteen

Sanasi kuin jäätä
sydämeni pinnalla,
yhä huurtuen
syvemmälle

Painun alas
vasten kylmää maata
sateen jäljiltä

Ja itken
repivää tuskaani
rakkauden taluttaessa minut
kuoleman porteille

Jäinen suudelma

Illan viimesäteet
etsivät tietään
maan ja taivaan yhdistyessä,
kun pimeys ennustaa kuolemaa
ikkunan jäisellä pinnalla

Kiroukset ovat
kuin surkeita rukouksia,
varjojen tanssissa murtuneet
perhosen siivetkin
ovat kauniita

Jään hyiseen yöhön
kaivaten kai auringon lämpöä,
koska täällä halaukset
ovat kylmiä
ja suudelmatkin
vain ikuisten hyvästien merkki

Menneisyyteni tarina

Maahan lyötynä
huutaen kivusta,
yhä pakotettuna
nousemaan ylös

Seisoin jyrkänteellä,
tietämättömänä
vastauksista

Kukat kuihtuneena edessäni,
paljonko minullakaan
on enää aikaa

Kaikki haavat auki,
kämmenet veressä
niin alastomana
niin pelokkaana
kohtasin kuoleman
silmästä silmään

Yöllä taivaalle
itketyt rukoukset,
yhtä samaa
tuskanhuutoa

Kaikki se suru
turvassa hymyn alla,
älkää katsoko minuun
kun itken

Ehkä Jumalakaan
ei enää tunnista minua,
enhän minä itsekään

Rakastamaton

Puhelimenikin
toistaa nimeäsi
sokeasti

Ikkunaruutu huurtuu
kyyneleistä,
vaikka sydämeni
ei tahdo enää tuntea

En pysty unohtamaan
yhtäkään sanaa,
jotka minulle olet
sanonut

Milloin kertoisit
rakastavasi,
milloin sanoisit
että olen erityinen

Koska tulen vaikka
läpi tulen ja myrskyn
sinun vuoksesi,
en kuolemaakaan pelkää

Milloin olisin
sinulle enemmän
kuin joku vain

Yksi auringon toisella puolen

Ääneni huutaa perääsi
särkyneenä,
kun ääriviivasi
katoavat horisonttiin

Piiloudun
siipieni suojaan,
pitäen varovasti kädessä
kyyneleiden koristamaa
kuvaasi

Nyt vajoan alle
synkän taivaan,
odottamaan paluutasi
yhdessä auringon kera

Sydämistä punottu ketju

Ethän unohda rakkauttani,
koska odotan tässä sateessa
vaikka maailmanloppuun saakka


Seuraan, kun avaat sateenvarjon
lähteäksesi
ja ikuinen katseesi
vie rakkauteni mukanaan

Puristan nyrkkiini
sydämistä punotun ketjun,
kun laulan ikäväni
harmaalle taivaalle


Me olemme aina yksi,
ilman toistamme
emme koskaan kokonaisia

Epätoivoinen sydän

Pyytävä rukoukseni
hajoaa sirpaleiksi
taivaan
hauraalle kankaalle

Sydämessäni lukee
polttomerkittynä
nimesi,
enkä voi lopettaa
rakastamasta sinua

Katseeni
etsii yhä varjoasi
todellisuuden ja unelmien
rajamailta

Ja vaikka tähdetkin
yrittävät näyttää minulle,
ettet ikinä
rakastaisi minua

En siltikään pysty
peittoamaan tunteitani,
koska elän ajatuksesta,
että jonain päivänä
voisit olla minun

Lintuni

Sydämeni hengittää
tuoksuasi
niin haikeana,
kyynelsilmin,
mutta silti onnellisena
kaikesta mitä olet

Katseesi yhdistyy
taivaan syvään sineen,
kun käännyt vasten tuulta
ja seuraat
pilvien matkaa

Keveä kosketukseni
irtaantuu ruumiistasi
ja lasken sinut
vapaaksi
lentämään
maailman tuuliin

Vesirajassa

Aallot koskettavat
ihoni pintaa,
jätät pelkät varpaanjäljet
taaksesi hiekkaan

Sieluni vapautuu
vesirajaan
ja lipuu luoksesi
niin hiljaa

Täytä sydämeni
rakkaudella,
ennen kuin kylmä meri
ehtii ensin

Trauma

Jokaisesta asiasta,
niin hyvästä
kuin pahastakin,
löytyy aina pieni tippa
jotain kaunista


Jos katsot kuvaani tarkasti, huomaatko pienen, kauniin asian?

Se mitä minä olen

Olen yksinäinen
pieneksi käpertynyt
olento,
hämärän varjoissa
piilossa

Synkkä virta
poskillani,
sielu nyt niin avoin
täynnä tuskaa
ja arpia

Valo särkee silmiäni,
olen liian heikko
kestämään
ihmisten katseita

Herkät sanat
etsivät tietä
sinun luoksesi,
mutta kätesi lyövät
minut vasten lattiaa

Yöt ovat ystäviäni,
yksinäisyys
on pelastajani
minun maailmassani

Salaisuudet
repivät sydämeni seiniä
pedon koetellessa kestävyyttäni,
olen pelkkä vanki
omalle itselleni

Sanomaton toive

Lasittuneet silmät
anovat loppua
tälle tuskalle

Tuhat sanaa,
eikä yksikään riitä
kuvaamaan näitä tunteita,
kaikki yhtä ja samaa
turhaa

Sydän itkee
yksinäisyyttään,
kumpa joku rakastaisi
minuakin

Kätesi ovat kylmät,
lauseesi kuin
tappavia kiviä

Ja irrottaudun maasta,
katse niin tyhjä
ja tuskallinen,
ruumis niin raskas
mutta sielu
hipoo taivaita

Suden silmin

Vaikka maailma jyräisi
sinut alleen
ja todellisuus
pettäisi luottamuksesi

Tule metsän kotiin
ja tunne elo
kaikkialla ympärilläsi,
kuin katsoisit elämää
suden silmin

Lapsuuden ikävä

Kyyneleet valuvat
sateena poskillani,
kun keinun vauhti
hiljenee

Muistoissani
seisot päivänkakkaraportilla
juosten syliini
hymy suin

Nyt enää piirrän
kasvosi hiekkalaatikolle
ja vain kylmä tuuli
pyyhkii sen kaiken
unohduksiin

Pimeyteen hukkunut

Eksyksissä vaellan
poissa maailmasta,
äärirajojen
ulkopuolella

Yön koirat
seuraavat jälkiäni
nälkäisinä

Tummaan veteen
kastan jalkani
ja katoan
mustien joutsenten
lauluun

Valkea liekki
lepattaa
kaukana horisontissa

Se olet sinä,
ainoa valopiste
pimeydessäni,
rakas ystäväni

Lasin hento

Pyyntö syvyyksistä
nousee pintaan,
sydämesi valoon

Liian pienet ja särkyneet
neljä sanaa,
yksi ajaton
lasittunut katse

Älä jätä minua
yksin

Ja piiloudun suojaan
siipieni alle,
ettet huomaisi
miten heikko todella olen

Mereen

Näen sinut veden ääressä
tuulen kannattelemana,
se pyyhkii pois
suolaiset kyyneleesi

Seurasin jälkiäsi
niin pitkään
rantahietikolla

Nyt olen valmis
luovuttamaan

Viimeinen katse
niin syvä,
pohjaton,
meren sinessä
ikuinen

Riistetty

Tunteeni makaavat
kuolleina
lattian nurkassa,
sydämeni särkynyt
itkee kadonneita sirpaleita

Riistit rakkauteni
ja tyytyväisenä
kävelit pois

Nyt tyhjyys ympärilläni
kiduttaa hiljaisuudellaan,
en voi paeta
maailmaa
enkä itseäni

Sillä yksinäisyys on
murha-aseeni
ja ainoa turvapaikkani

Ladattu ase

Viha palaa suonissani
polttaen sieluni
mustaksi tuhkaksi

Odottaminen
repii minut kappaleiksi,
olen sairas
kuullessani nimesi

Sydämeni huutaa
raivoavaa tuskaansa
hullun nauruni takana

Tappavat luodit
lävistävät ruumiini
juuri ennen
mieleni hajoamista edessäsi

Lasia vain

Sydämet ovat hentoja
kaikilla,
toisilla ne ovat kuoren peitossa.
Minun sieluni on avoin
sinun edessäsi.

Sateenkaaren pää

Kyyneleittesi sade
hipaisee sieluani
sydämeen pistävästi

Hengitän tuoksuasi
tuulen toisella puolen,
tunnen rakkautesi
valona silmissäni

Odotan sinua
täällä
sateenkaaren
toisessa päässä

Väsyneet siivet

Verinen taivas
itkee tuskaansa,
kun makaan lattialla
käsissäni rikkoutunut kuvasi,
pahoillani kaikesta

Väsynyt
kantamaan sinua
näillä siivillä,
pistooli ohimollani

Rakkauteni sinuun
pyyhkiytyi
kyyneleittesi mukana
syvyyksiin

Sanasi kuin kultaa,
en silti pysty enää
raahaamaan sinua perässäni,
kun minäkään en pysy
elämässä mukana

Öinen kävely

Hiljaisilla teillä
sadepisarat kimaltelevat
kasvoillasi,
katseesi on lämmin
hengityshuurun takana

Sielusi säteilee valoa
sydämeni kevetessä
kyynelistä,
olet turvapaikkani
yön kylmässä maisemassa

Vapaa

Erämaan liekit
koskettavat taivasta,
suden silmät
katselevat avointa sieluani

Kuu kutsuu lapsiaan
tähtien keskeltä,
luonnon laulu
soi hiljaa mielessäni

Minä olen vapaa kaikesta
tässä villissä maassa
kun tanssin yhdessä
susien kanssa

Pienet askeleet

Taivas täyttyy
tuikkivista tähdistä,
olen niin pieni
tässä maailmankaikkeudessa

Askeleet kaikuvat
tyhjällä kadulla,
keskiyön sateen
kastelemalla asfaltilla

Kuulen sydänäänesi
läpi hiljaisuuden,
minä en ole
yksin

Susilapsi

Tähtisumua
synkissä silmissäni,
susien laulu
kantaa sieluni pois,
uuteen maailmaan

Tanssin läpi ikuisuuden
susilapsena,
ja juoksen
kohti hopeista kuuta,
erämaan kotiin

Salattu kaipuu

Piirrän lyijykynäsydämen
ruutupaperille

kyyneleillä koristetut reunat
ovat ainoa todiste
polttavasta kaipuusta

Maailmankaikkeudesta minuun

Hennot kuiskaukset
vaimenevat tyhjyyteen,
minun täytyy löytää
puuttuvat palat

Olen liian ehjä itsessäni,
mutta liian särkynyt
maailmassa

Ehkä maailmankaikkeus
on pelkkä illuusio
mielessäni

Ja vaikka olisin
täydellinen ihmisenä,
etsisin silti vastauksia
elämän äärirajoilta

Ehkä jonain päivänä

Linnut lentävät
sateenkaarten halki
niin onnellisina

Niityn kukat
kylpevät valossa
tuhansissa eri väreissä

Sinulla on joku toinen,
jonka kädestä pidät kiinni
silmät loistaen

Ehkä minullakin on vielä joku,
ehkä minäkin olen
joskus onnellinen

mutta tänään
minulla on vain minä
ja yksinäisyys

Sieluun kadonnut

Yö vaihtuu päivään,
tunnit häivettyvät
kyynelten sateessa

Olen yksin
maailman tyhjyydessä,
makaan sirpaleina
lattialla

Syvällä sieluni mustuudessa,
tahdon vain unohtua
loputtomaan hiljaisuuteen

Kaipuuni

Olen yksin
kuunsillan toisessa päässä,
odotan
uutta aamunkoittoa

Öinen sade
hyväilee kasvojani
ja hiljaisuus on
lohtuni

Rukoukseni vaipuu
muistona pinnan alle,
ikävöin simiesi valoa
täällä pimeydessä

Solmittu kohtalo

Valkoisten hevosten keskellä
seisot tiedottomana
tästä maailmasta

Minä olen palapelisi
kadonnut pala
ja avaruutesi
eksynyt tähti

Etsi minut täältä
tai toiselta puolelta,
kristallisilmiesi määränpäästä



Susipiilon 100. runo :)

Valkoinen painajainen

Pilvet rakentavat linnojaan
kohti ahdistuksen unta
ja putoan taivaan sylistä
ammuttuna lintuna

Taivaskosketus

Pilvet väistyvät edestäni,
kun nousen pystyyn
katkerasta maasta

Tänä iltana kosketan taivasta
ja maalaan pois harmauden
sateenkaaren väreillä

Äärettömyydestä ikuisuuteen

Tulet auringon äärestä
ja valo säkenöi silmissäsi,
kun kävelet kohti
loputonta suruni yötä

Sydämet yhdistyvät
verisillä miekoilla
ja olemme täydellisiä
elämän äärirajoilla

Tiimalasit kaatuvat
ja matkaan kohti ikuisuuttamme,
sinne missä kuolemakaan
ei ole tiellämme

Taivaan portit

Kirsikankukat putoilevat pilvistä,
näet minun itkevän
tuhansia sirpaleita

Valkea liekki
sammuu sydämessäni,
elämä hiipuu pois
tuulen mukana

Henget huutavat silmissäni,
ojentavat kätensä
kohti taivaan portteja

Odota

Vasten katkeria miekkoja
juoksen läpi tulen ja myrskyn
välittämättä maailmoista

Ole siellä paikallasi,
vaikka tuuli raivoaisi sinulle
tai sade itkisi sinut maahan,
odota minua

Minä tulen murtaen lukot,
eikä aikakaan ehdi ohitseni
ja olen tähdenlentosi avaruudessa

Vaikka en edes tiedä nimeäsi
tai sitä missä olet,
älä sulje silmiäsi kuolemalle,
olen siellä pian
kuin salamana kirkkaalla taivaalla

Loputon pimeys

Kellon viisarit pysähtyvät
keskiyöhön,
seison kalpeana
pimeyden syleilyssä

Tuskaa sataa tähdistä
ja huudan armoa
rumpujen tahdissa

Kolmas viilto sydämessä,
sielu palaa
kirkkaana liekkinä
mustassa horisontissa

Toivomus

Alle tyhjän taivaan
jään yksin seisomaan,
tänä iltana en ole surullinen

Unelmani kohoavat kohti tähtiä
kauas enkeleiden kannettavaksi,
luoden pienen toiveen
pisimmälle tähdenlennolle

Haluan vain tuntea
jotain paljon suurempaa
kuin tämän äärettömän avaruuden

Arvet

Katkerin sydän
itkee arpiaan sieluni nurkassa

Muistan lyönnit
vasten heikointa sisintäni,
jokaisen huudon

Nyt makaan kivisellä lattialla
ja katson kuvajaistani
verilammikon ääreltä

Ja yhä seisot edessäni
ja naurat minulle

Tuskani valtameri

(Näet isompana, kun klikkaat kuvaa.)

Heikon uni

Taivaan valot
sammuvat kyyneliin,
kuulen äänen
huutavan korvissani
hyvästit

Kaadun maahan
lasinsirpaleiden keskelle
ja suljen silmäni
maailman edessä

Kidutus

Pedot nauravat minulle
pimeästä
ja raatelevat sieluni
pitkillä kynsillään

Liekit palavat sisimmässäni
ja kivun aallot jättävät jäljelle
vain tuhkaisen maan

Enkä pääse ulos
tuskani vankilasta,
vaan rakennan sinne kotini

Ikuisuuden enkeli

Seisot siinä vieressäni
loistaen enkelinä
kiinni likaisissa käsissäni,
välittämättä siitä

Tunnen äärettömyyden silmistäsi
kun ne etsivät paikkaansa
särkyneen sydämeni ehjistä palasista

Katsot aurinkoa
hentona taivaan kauneudelle,
tahtoisin lentää sädehtien
kanssasi sateenkaarien yllä

Ja vain nukkua hiljaa
ikuisuuteen
siipiesi suojassa

Öinen tie

Kuiskaus pimeästä
pyytää seuraamaan
susien laulua

Kävelen kanssa verisen kuun
ja suljen silmäni
yksinäisyyden tarttuessa
tiukasti käsiini

Yö vie minut mukanaan,
eikä päästä irti otteestaan
tällä loputtomalla tiellä

Rukous yössä

Rukoukseni
katoaa mutinana yöhön,
ikuiseen hiljaisuuteen

Jäljet päättyvät
jyrkänteelle,
seison siellä
epätietoisena

Aika ei anna armoa,
se kaataa hitaat maahan
ja juoksee ohitse

Kuule minua nyt
Jumala,
kun huudan aameneni
yön yksinäisyyteen

Koska minä vielä uskon
että on olemassa joku
joka välittää

Tuskanhuuto

Kaunis mielikuvituksesi
vaikenee todellisuuden edessä,
seison alasti tässä
mustassa ringissä

Näet palavan maan
syvältä silmistäni,
kun katkera luoti
etsii tietään
taivaan ja helvetin väliltä

Kuuntele huutoja,
tunne kuinka petoni
riistäytyy ulos vankilastaan
kivun läpäisemänä

Sateen kyyneleet

Puun lehdet tanssivat
pisaroiden laulun tahtiin,
en tahdo koskaan unohtaa
sateeni lohduttavia käsiä

Illan huuto
kaatuu harmaaseen usvaan,
rukoilen, ettei sade lopu
kukaan ei saa nähdä kyyneleitäni

Kevättanssi

Sadepisarat lepäävät koivunlehdillä
odottaen aurinkoa
luomaan niille sädekehän taivaaseen

Askeleeni kaikuvat keväisellä kadulla,
linnut laulavat sydämeeni
uuden tien

Tahdon loistaa tänään
elämän kirkkaissa väreissä
kuin kaikki alkaisi taas alusta

Verinen viini

Tuskanmuruseni
tanssivat palavaa tanssia
sielusi synkässä yössä

Piirrä ruusunpiikeillä
iholleni kartta
ja vuodata viini
demoneidesi juhla-aterialla

Pyyntö maan mullasta

Kuusen neulaset repivät
sormieni välit,
annan tuulen pyyhkiä
veriset kyyneleeni

Kädet tiukasti kiinni
metsän sammalpohjassa

Maa ime minut sisääsi
ja kasvata tilalleni
pieni sylillinen kukkia

Jalanjäljet hiekassa

Järvi tyyntyy hiljaisuuteen,
taivas on musta
ja sataa suuria pisaroita.

Jäljet johtavat hiekkarannalle
katoavat tummien aaltojen sekaan,
järven salaisuudeksi.

Ajaton tunne

Lämpö tarttuu käsiini,
tunnen vartalosi jokaisen kaaren
ja kauneuden,
muistan joka ikisen sydämenlyönnin
huokauksen rinnassasi.

Vaistoni kantaa minut luoksesi
tuoksusi syvyyteen,
kauas surusi kyyneleistä
jotka vaipuvat kipuna
sydämeni ahtaisiin nurkkauksiin.

Kristallinen katseesi
vangitsee tunteeni
kyltymättömän ruumiini sisään,
ota minulta tämä rakkaus
ja kanna sitä aarteenasi
loppuun saakka.


Perustuu kirjoittamaani tarinaan.

Painajaisesta kauneuteen

Silmät sulkeutuvat hiljaa uneen
pois varjoista ja pimeydestä
kauas auringon luomaan sumuun

Pilviharson takana
enkelit tanssivat kuolontanssiaan

Nimesi kantautuu korviini,
näen hymyilevät kasvosi
kauneimmassa painajaisessani

Käteni puristuvat tyynyyn
kuin kiinni sinun ihoosi

Älä mene pois,
huudan peilikuvallesi,
mutta se olen minä
joka on vaipunut uneen

Tiemme päässä

Jälkeni hiipuvat sumuun,
katseeni etsii sinua
kaukaisuudesta.

Minun on kylmä
tässä jäisessä sateessa,
kun et enää kävele kanssani.

Varjosi on pitkä
laskevan auringon horisontissa,
eikä se ole edes yksinäinen.

Yön salaisuus

Metsän siimeksessä makaan
syvällä varjoissa,
kuuntelen yön ääniä
sinun askeltesi kaikua

Sumuun hiipuu salaisuus,
sinun jäiset silmäsi
kera hiljaisen sateen

Lämpimät käteni
kiinni tiukasti maan roudassa,
yksi hiljaa palava lyhty
muistona minusta

Unen valkea

Tuuli lopettaa laulunsa
sade hiljenee eteeni
itkien kukkien terälehtiä,
valot hiipuvat silmissäni
kuin yö saapuisi päivän jälkeen

Sinä seisot siinä
enkelinä sumun keskellä

Sano se, minkä ennen unohdit,
sano, että rakastat minua

Laula minulle unilaulu,
että sulkisin silmäni
vielä kerran,
ainoana muistonani
sinun kasvosi

Taivaan muisto

Ilta vie auringon mukanaan
pois kaukaisuuteen,
susi seuraa tähtien matkaa
alhaalta maan pinnalta

Enkelien laulu sulkee silmät
kantaa suden vesien alle
ainoan muistonsa kanssa

Järvet tyyntyvät suruunsa
hiljaa vaipuvat pimeyteen,
pyyhkivät pois
suden jäljet rantahietikolta

Luonneanalyysia

Olen aina ollut tyhmä
hieman omapäinen
ajattelematon
ja kenties jopa ilkeä,

Mutta kun sinä lähdit
ja veit sydämeni mukanasi,
olen nyt myös
sydämetön.

Meren ystävä

Tuuli puhaltaa meren eloon
kannattelee uusia ilmoja horisontista
hiljaa silittää suden turkkia.

Meren tuoksu leijailee ilmassa
hellästi koskettaa
kuononpäätä.

Aallot tulevat syvyyksistä
kuivalle hiekalle
pyyhkien pois suden jäljet,

Ettei kukaan luulisi
suden olleen yksin
vaan yhdessä meren kanssa.

Kärsimyksen aallot

Yön verhoon puren kärsimykseni
pieneksi viestiksi tähdenlennollesi

Pidätkö sinä tästä
tuskasta,
jolla tuhoat minua

Vesien syvyyksissä unohdettuna
makaa jossain rakkauteni

Jätit minut yksin
selviämään kipujeni aalloista

Katso mitä sinä teit,
riistit sydämeni
kultaisella tikarilla

Ja nyt jätän silmiesi eteen
veriset jäljet
kurkottaessani maailmani reunalle

Peilikuvan huuto

Peilistä katselee hahmo,
tunnen sen kaukaa
läheltä en enää.

Sillä on oikeassa kädessään veitsi,
vasemmassa tiimalasi.

Se katselee minua
mitäänsanomattomilla silmillään,
jotka vuotavat kärsimystään.

Huutaen kivusta
se piiloutuu käsiensä alle.

Se pyytää vapautusta tuskistaan,
polvillaan rukoilee sitä
minulta.

Tuskan huippukohta

105 viiltoa käsivarsissa
eikä sekään riitä
päästämään tuskaani ulos.

Sydämeni itkee itsensä uneen,
kai jossain turtuneen sieluni
loputtoman pimeissä syövereissä,
kuulen sen avunhuudot.

Enkelit itkevät jossain taivaalla,
mutta eivät rukoukset pelasta minua.

Katso minua nyt,
kun katkerat kyyneleet
etsivät piilopaikkaa
jostain hymyni takaa.

Etkä sinä voi estää minua
katoamasta pikkuhiljaa
maan pinnalta.

Kuinka vahva mielen täytyy olla,
että pystyy katsomaan välittämättä
kun toinen itkee vieressä.
Vai onko se sittenkin heikkoutta?

Metsän salaisuus

Hämärtyvän auringon alla
kävelen suojassa hiljaisten puiden
jotka eivät puhu, eivät laula.

Kannan muistoja mukanani
sanoja ja tunteita
joita raapustin koivujen tuoheen.

Muistan vielä sen saman kuusen
kun iskin sen kaarnaan kynteni
merkiksi kärsimyksestäni.

Samat polut, joihin vuodatin vertani
tuovat mieleeni tyhjyyden
joka elää ikuisesti suruna silmilläni.

Sytytin ikiliekit palamaan
ja pyysin metsän lupaamaan
että se säilyttää salaisuuteni.

Häviäminen

Hiivun pois
kuin liekki nuotiolla

Lennän
tuhkana tuuleen


Kuihdun pois
kukkana niityllä

Aivan hitaasti,
pikkuhiljaa


Katoan pois
kuin unelma

Kun olen tarpeeksi
murskattu

Kyynelten yö

Ulvonta täyttää sydämeni
ahtaimmatkin nurkat

Sieluni palaa
hiipuneella liekillä
keskiyön roudassa

En voi päästää tuulta irti
kun se laulaa
turkkini syleilyssä
taustasävelmää

kun vuodatan vereni
anteeksipyyntönä
surulliselle kuulle

kyyneleiden koristamassa
yötaivaan sateessa

Jos se ei olekaan niin

Entä, jos maailmassa
ei olekaan hyvää
minua varten

Jaksaisinko sitten elää
tietäen, että toivomukseni
ei koskaan voi toteutua,
jos kaikki jatkuu samaa rataa

Entäpä, jos minulle
ei olekaan ketään,
jos jään yksin

Mitä minä sitten odotan
miksi elän
päivästä toiseen,
jos kaikki onkin turhaa

Pedon pelko

Se muistaa nimesi kirjaimet,
kuinka ne tarttuvat
sen kurkkuun
kuristaen kaiken hyvän kuolleeksi,
se ei katoa sen mielestä.

Se vapisee kävellessään
tutkii vastaantulijoita
pelokkain silmin,
ahdistuneena
yltympäri omassa veressään,
kietoutuneena
yksinäisyyden peittoon,
se puuskuttaa,
on vaikea hengittää,
sydän hakkaa ulos rinnastaan.

Ei se kestä enää
yhtään ajatusta
suloisimmista kasvoistasi,
jotka katsovat sitä silmiin
laukaisten aseensa.

Toivomus tähdenlennolle

Toivon, että
minut laskettaisiin
yksinäisyyteni hautaan,
poistettaisiin
ihmisten ajatuksista.

Etteivät ystäväni
joutuisi
enää katsomaan
heikon taivallusta
kohti syvimpiä vesiä.

Sietämättömyyden lopulla

Jälkiä lumessa
koristaa veripisarat.

Seison oman maailmani laidalla,
tuijotan alas
äärettömyyteen.

Niin kuolleita ajatuksia
väsyneistä silmistä,
kyyneleistä
jotka eivät koskaan vuoda.

Sietämätön kipu,
joka ei lähde lääkkeillä.
Ei kauniilla sanoilla,

vain pienillä pisaroilla
kukkien terälehdillä.

Sade

Odotan sadetta
huuhtelemaan minut pois
alas tämän maan päältä

En pääse pakoon,
jalkani ovat poikki

Siipeni murtuneet,
täynnä kipeitä haavoja
tuskan sivalluksista

Minä odotan sadetta,
että se veisi minut mukanaan

Kantaisi pois
muistot minusta,
kaiken mitä minusta on jäljellä

Ettei minua enää olisi
ei enää ikinä

Pelosta kaakkoon

Ahdistus kytee
sydämen pimeissä nurkissa

Vie maailmani
yhä syvemmälle
sumuun

Tuskallinen ahdistus

Hätääntyneet kasvot
tuijottavat minua peilistä

Silmät täynnä pelkoa
aivan harmaat
kyyneleiden sumentamina

Ei pääse pakoon
syövyttäviltä ajatuksiltaan,
jotka tuhoavat
ruumiin ja sielun
ja kaiken siltä väliltä

Tuskan sivallus
kipeänä iholla

Hän seisoo avuttomana
kuin alaston ihminen

Anellen minulta armoa

Jyrkänteellä

Huudot käskevät
hyppäämään
alas
ikuisuuteen

Surullisin laulu
vuodatetaan
veriselle kuulle

Kuolema
pakosta vai halusta

Hiljaisin kuiskaus
pyytää
kääntymään

Viimeinen laukaus

Kyyneleet ovat
sumentaneet näkökentän

Susi toivoo vapautusta
sen kärsimyksistä

viimeistä laukausta

Sen silmät kertovat,
miten paljon kipua
se on kokenut

Ne anovat pääsyä pois

Verinen kuu
kaukana sen katseessa

Punaista sadetta

Iloinen surustaan

Tunsin surua
jota en ollut tuntenut aikoihin,
sitä samaa surua,
jota jo melkein kaipasin.
Minun oli ikävä
niitä iltoja,
joina itkin itseni uneen.

Pelkäsin jo,
että olin aivan turtunut,
tunnoton tuskasta
ja ahdistuksesta,
ja että suruni ja rakkauteni
oli tuhonnut kaikki se paha
ja että ne olivat peittyneet
kokonaan vihalla.

Nyt kuitenkin voin taas tuntea
surun kyyneleet poskillani,
enkä ole koskaan ollut
sen takia
niin iloinen.

Kuunsillalla

Suden silmillä
katse halki ajattomuuden

Tassunjälkiä lumessa
sykähdyttävä vilahdus
kuin valkoinen liekki

Horisontissa hopeinen kuu
kutsuu luokseen lapsiaan
vapauttaakseen
levottomat sielut

Niin tulvii susien
laulu ikuisuuden
kohti ääretöntä taivasta,

kun henget
pääsevät kahleistaan

Alaston maailma

Hän makasi yksin lattialla
ihmisjoukon keskellä
alastomana ja peloissaan
tehden kuolemaa

Kyyneleistä sokeutuneilla silmillä
etsi hymyileviä kasvoja
auttavaa kättä

Kaikilla oli niin kiire
ei lainkaan aikaa hänelle
vaikka hän pyysi apua
vain tämän kerran

Yksi tuli ja potkaisi vatsaan
toinen katsoi ja nauroi
kolmas sylki vasten kasvoja

Tuskissaan ja pettyneenä
kipujensa keskellä
ilman kenenkään armoa
ilman myötätuntoa

Hän kaatui maahan
ja nukahti
eikä enää herännyt

Enkeli sateessa

Pisaroita kristallin pinnalla
Minun kyyneleitäni

Ajatuksissa sinun kasvosi
Parhaan ystäväni

Maa halkeaa allani

Putoan alas
Pimeyden syleilyyn

Ojentuva käsi
Kiinni omassani

Lujemmin kuin koskaan

Enkelin siivet
Valoa vaaleista hiuksista

Keventynyt huokaus
Minun enkelini

Ja paras ystäväni

Musta taivas

Makaan maassa
kuten eilisiltana

Itken ulos suruani,
mutta se ei lähde,
ei ikinä

Veri on liannut
puhtaan lumen

Olen liian väsynyt
jatkamaan
tällä tiellä

Taivas on pimeä
kuten oma sisimpäni

Kuin se olisi mustunut
tästä ahdistuksesta
ja loppumattomasta tuskasta

Yksi ainoa tähdenlento
antamassa toivoa

Mutta minun ainoa toiveeni on
ettei minun tarvitsisi
enää nousta ylös

Paperilla

Rakastan sinua
en rakasta
rakastan
en

En tahdo rakastaa
sinua enää


Yritän kirjoittaa
sen paperille

En rakasta sinua enää

Paperille tulee vain
ruma musteläiskä

Mikset lähde mielestäni
vaan vainoat minua
kuin painajainen


Uusi ruma valhe

Kuinka paljon
voin enää kestää

Uusi karvas pettymys

Kuinka kauan
pitää vielä jaksaa


Miksi teet minulle näin
satutat kerta toisensa jälkeen

En kestä tätä enää
Minun täytyy luovuttaa
ja sanoa

Rakastan sinua yhä

Pelkokierros

Kaikki kaunis
vääristyy silmissäni
Kaikki, jota rakastan
on turtunut sydämessäni

Alan pelkäämään,
sillä jokin on kääntynyt
pahasti minua vastaan

Luulin kierroksen olevan jo ohi,
mutta huomaan käveleväni
jo ties monennen kerran
samaa tietä pitkin

Itsepuolustusvaistoni
hyökkää minua itseäni päin
Jokin uusi virhe
on syntynyt sisälleni

En enää pysy hereillä,
vaivun toistamiseen
samoihin ajatuksiin

Aivan kuin kaikki ulkopuolinen katoaisi
ja jäisin loukkuun
itseni sisimpään

En enää edes muista
kuinka itkeä itsensä iltaisin uneen
Kaipaan niitä iltoja,
koska silloin tunsin vielä
vihan sijasta surua

Ympäri ja ympäri

Mieli on pelottavan tyhjä
Kuin se odottaisi
jotain suurta

Aloin jo uskomaan,
että asiat menevät tästä
vain parempaan suuntaan

Mutta nyt huomaan,
että se kaikki on ollut
vain alkua

Syvyyksistä alemmas

Silmät anovat kuolemaa
viimeisenä toiveenaan

Jotain tuskaa kipeämpää

Rannat ovat punaiset
verestä,
kuolleet kivun aaltoihin

Sama kysymys vainoaa mieltäni
vielä tänäänkin

Miksi juuri minä

Ikuisesti poissa

Kävelet pois
Kunnes en enää näe sinua
Kunnes en enää kuule askeleitasi

Et ole enää täällä
Tiedän, ettemme enää koskaan näe

Kyynelten virta silmissäni
Laukaus aseesta
Verta pisaroina lattialla

Ei, se et ollut sinä
Se olin minä

Huominen

Mietin kerran,
mietin kaksi
miks kaikki on
tehtävä hankalaksi

Mä uskon että jossain kaukana
on ilolle paikka
jossain kyynelteni takana

Astun taakse
mutta katson eteen
koska mä luotan
sun vastaukseen

Kun mä seison reunalla
ja odotan loppua

kuinka helppoa onkaan putoavalla

Pettymys

Kasvosi ovat ajatuksissani
Lupaat kuunnella murheitani
Minä kerron
Avaan rikkinäisen sisimpäni

Mutta et kuuntele
Katsot pois miettien omiasi
Naurat

Lasisydämeni särkyy
Revin siruja irti ruumiistani
Vuodan verta

Katsot pimeyteen
Näet minun itkevän
Mutta käännät selkäsi
Ja lähdet

Ylösalaisin

Maalaan huoneeni seiniä mustaksi
Vedän verhot ikkunaan, ettei valo pääsisi sisään
Suljen kyyneleistä sameat silmäni ja odotan parempaa

Kuuntelen menneisyyden ääniä päässäni
Kirkuvaa hiljaisuutta ympärilläni
Tuntuu, kuin pääni räjähtäisi

Huomaan olevani ylösalaisin
Enkä löydä alkua enkä loppua
Näen vain ikuisuudelta tuntuvan pimeyden

Mietin keinoja, joilla voittaisin maailman
Mutta miten voisin voittaa muut
Kun en osaa sanoa edes itselleni ”Ei”

Uskon sinuun

Minä odotan sinua
Puhaltamaan pahan pois
Keräämään surun ulos sielustani
Parantamaan haavani

Luotan että tulet
Ja kannat minut kaukaisuuteen
Omilla sulkasiivilläsi

Älä petä minua
Koska odotan vaikka koko elämäni
En tahdo enää kaatua
Pidä minusta kiinni

En tiedä missä olet
Mutta tunnen toivon
Heräävän eloon sydämessäni

Minä odotan yhä
Koska minä uskon rakkauteen
Tiedän, että saavut luokseni
Jonain päivänä

Mustavalkoinen elokuva

Pienenä ja heikkona
Poissa valokeilojen alta
Istun omassa hiljaisessa nurkkauksessani

Elämäni kulkee hidastettuna
Kun muut rientävät ympärilläni
Olen unohtunut mustavalko elokuvaan

Tuijotan ihmisiä tyhjillä silmilläni
Jotka hakevat vain armoa
Mutta sitä ei löydy tästä pinnallisesta maailmasta

Hiljaisuus

Tyhjät kadut silmieni edessä
Kuljen aina vain eteenpäin
Ilman päämäärää

Ketään ei tule minua vastaan
Kukaan ei kulje kanssani
Seuranani on vain ikuinen yksinäisyys
Uskollisin ystäväni

Kuulen omat sydänääneni
Syvältä sieluni mustuudesta
Raskaan hengityksen

Hiljaisuus vainoaa minua
Tunnen sen kosketuksen
Mutta en aja sitä pois

Koska tällä kertaa nautin siitä

Sirpaleet

Katsot minuun ja lähdet
Suljet oven pimeään huoneeseen
Jään sinne yksin seisomaan
Katkerat kyyneleet silmissäni

Lasinsirpaleita lattialla
Saan uudet haavat jalkapohjiini
Mutta se ei enää koske

Sinä olet poissa nyt
Vaikka niin tarvitsin sinua
Kuuntelemaan tuskani ääntä
Vain tämän kerran

Kaikki kaunis on hajonnut
Onni ja ilo on kadonnut
Samoin minä

Raskas viha

Se tarkkailee sinua
Vahtii silmä tarkkana jokaista liikettäsi
Odottaa, kunnes astut harhaan

Raskain hengenvedoin
Se hengittää niskasi takana
Vihaa sinua niin paljon
Ettei se enää itsekään käsitä

Veri valuu sen kynsien välistä
Sen oma veri, jonka sinä vuodatit
Ampumalla luodit sen sisimpään

Se ei anna anteeksi
Koska sinä et ole pahoillasi
Se ei tunne syyllisyyttä sinusta
Olet sille pelkkä mitätön paska

Et ole yksin

Tämä on jotain pelkoa suurempaa
Jotain mitä en voi päästä pakoon
Se, että menettäisin sinut

Sinä et ole yksin
Vaikka muut niin sanoisivat
Et ole koskaan yksin
Niin kauan kuin minä elän

Verijäljet

Paperilla lukee laulun sanat
Kun oma maailmani kohtaa loppunsa

Seison pimeydessä
Katson kun viimeiset säteet katoavat
Ja valo haihtuu taivaaltani

Seuraat verijälkiä lumessa
Vaikka et tiedä mikä sinua odottaa

Et kuule kun huudan nimeäsi
Pyydän apuasi anelevin silmin
Toivoin niin että huomaisit

Yksikään toivomukseni ei käynyt toteen
Vaikka rukoilin tähdenlennoille

Mikään ei muuttunut
Kaikki jatkaa samaa rataa
Vieden voimani pois