se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 4. joulukuuta 2021

alien

en osaa lukea kasvoja 
enkä ymmärrä tarkoitusperiä 
en erota milloin joku haluaa minulle 
hyvää tai pahaa 
en osaa laskelmoida 
en osaa käsitellä ihmisiä 
en ymmärrä mitä minusta halutaan 
minulla ei oikeastaan ole ystäviä 
on vain kasvoja 
ystävällisiä ja vähemmän ystävällisiä 

mitä nyt tällä kertaa 
enkö ollut tarpeeksi 
olenko ollut liian poissaoleva 
liian iloinen, liian surullinen? 

hymyilen ja puhun ihmisille 
mutta jo pitkään olen ollut syväjäässä, 
etäinen ja pakoileva 
se helpottaa, se puuduttaa, 
koska on ollut liian kivuliasta 
katsoa tuttujen kasvojen 
kääntyvän pois 
kerta toisensa jälkeen 
muuttuvan täysin muuksi 
vieraiksi, inhottaviksi 
ja kuulla kuinka kauniit sanat 
olivat vain tarkoitusperien täyttämistä 
kaikki olikin valhetta 
anteeksi, väärinymmärsin 
(tämänkin suhteen)  
eikö kukaan todella välitä? 

mitä nyt tällä kertaa
enkö ollut mitä halusit
olenko muuttunut liikaa  

ok

en ymmärrä ketään 
en tiedä mitä sanoa 
puhun liikaa ja liian vähän 
ja päin seiniä  
en usko ketään 
on vain kasvoja, 
joita en osaa lukea 
ja jos luulen osaavani, 
olen varmasti väärässä 
en koe yhteyttä 
pelkkää hiljaisuutta 
pitkin puhelinlankoja 
olen kuin vieras olento, 
johon yhteys katkeaa 





keskiviikko 1. joulukuuta 2021

shakki matti

sinä et enää koskaan kiusaa minua 
et enää koskaan 
avaa suutasi 
puhutellaksesi minua 
heiveröisenä naisena 
yllättääkö 
kuinka teen siirtoni 

kuinka sinun tunteitasi nyt onkaan loukattu! 
katsokaa kaikki, kuinka kärsit! 

sinä et enää koskaan kiusaa minua 
vaikka manipuloit 
puhut minusta kauniisti muille 
mutta minut olet valmis repimään elävältä 

katsokaa kaikki, kuinka minä kehtaan! 
olisitteko minusta uskoneet! 

asetun puolustuslinjaan 
ja isken takaisin 

kuinka syvää vääryyttä koetkaan nyt 
kun sinähän vain ajattelit minun parastani 
se on kaikki mitä olet koskaan tehnyt 
ajatellut 
minun parastani 

valehtelija 
olet vain ajatellut itseäsi 
ja pitänyt minusta vain 
kun olet voinut voittaa 
olet ollut valmis tuhoamaan minut 
vain ylpeytesi takia 
mutta sinä et enää koskaan kiusaa minua 

sinä aloitit pelin, joten pelataan 
kestä se loppuun saakka 
lyön sinut nurin 
vaikka nappula kerrallaan 
kunnes sinä lopetat 
olen valmis kuolemaan, 
kunhan näen sinun kaatuvan

perjantai 26. marraskuuta 2021

loiset

 ne tunnistavat uhrinsa jo kaukaa, luulen, 

luihuilla, kalmankylmillä kämmenillään 
raahautuvat mudasta kohti 
niiden silmissä kiiluu epätoivo ja valhe 
    ne ovat tummia ja varjonkaltaisia, 
kavahtavat valoa, 
eivät halua tulla nähdyksi todellisissa väreissä, 
joten ne imevät kaiken valon pois ympäriltään 

sahalaitaista kuiskintaa, 
vääristynyttä särinää 
    kuinka mukavaa olisi ollut 
ymmärtää ne äänet hälytysääniä, 
mutta kuulin sen lapsuuteni tuutulauluna 


nyt tiedän, ettei niistä ihmisistä koskaan pääse kokonaan 
ne pitää vain osata erottaa muista 

kuinka kirkasta onkaan kaikkien näiden vuosien jälkeen  
eikä mikään kurista kaulalla 
mikään ei saa viedä valoani 

jopa tuntuu, että minusta voi olla johonkin 


tiistai 16. marraskuuta 2021

pistoja

pieniä pistoja 
siellä täällä 
ihon alla kuhisee 
kuin pieniä muurahaisia 
naljailua ja veljeilyä 
et osaa päättää vihaatko vai rakastatko 
sinä rakastat niin kauan 
kun sinulla on valtaa 
ja kenelläkään ei enää ole 
valtaa minuun 
mutta sinulla on aina sanat valmiina 
ja et epäröi iskeä niillä 
heh heh 
vitseiksi naamioidut vittuilut 
minä en ole pahan olosi syy 
vihaa niitä, jotka aiheuttivat haavasi 
älä niitä, joille voit haavoja aiheuttaa 
se on säälittävää 
kyyninen, kalpea ja hilseilevä 
älä pakota minua tähän 
en halua vihata sinua 
mutta pistosi tuntuvat 
ne sanovat, että olen sen yläpuolella 
ne sanovat, ettei pidä välittää 
mutta minä olen niin kuin kaikki muutkin 
käperryn itseeni 
ja pistän vahingon eteenpäin, 
jos en välitä 

torstai 4. marraskuuta 2021

musta vesi

sinä näet unta 
mustasta vedestä, 
jonne juoksen 
pelastaessani muita 
uhraan itseni ja katoan 
pimeään;  
        kylmä 
        ja eloton 
sinä keität kahvia 
ja sanot, että olet huolissasi minusta, 
että minä ajattelen liikaa muita 
ja liian vähän itseäni 
    minä ajattelen sitä koko päivän 
            sinun pelästyneitä silmiäsi 
            ja mustaa vettä 
sinä herätät minut; 

joskus tuntuu 
kuin tekisin kaikkeni 
kiviä ja verta kynsien alla 
raavin tietäni ylös 
mutta mikään ei ikinä riitä 
ja vajoan vain syvemmälle 
    annan paloja itsestäni 
aikani, omistautuneisuuteni 
ihmisille, jotka haluavat vain hyötyä 
    on liian helppoa uhrata itsensä, 
kun ei pidä itseään arvokkaana 
sitä vain katoaa 
mustaan 

mustiin, lyheneviin päiviin 
hupeneva elämäni 
    sinä olet oikeassa 
niin monessa asiassa, 
sinä opetat minulle viisautta 
ja muistutat minua 
mikä on tärkeintä 
- etten aina juokse mustaan veteen 
ja jos juoksen, niin nousen sieltä varmasti 



maanantai 25. lokakuuta 2021

sabotaasi


tiedät, että häviän tämän taistelun 
minusta ei ole siihen 
minusta ei ole mihinkään 
häpeä, häpeä 
kerro minulle kuinka minun ei pitäisi olla olemassa 
kuinka paljon minua häpeät 
haluat minun vain katoavan 
jään kyyhöttämään sänkyyn 
luisevana kasana 
vihaten itseäni 
loputtomasti 
loputtomasti 
loputtomasti 
enkä koskaan nouse siitä 

rakas, henkinen pyromaani 

tämä ilma on kaasua 
ihaillaan, kuinka sininen liekki 
polttaa minut karrelle 
älä jätä minusta tuhkiakaan jäljelle 
viedään tämä niin pitkälle, 
ettei takaisin ole paluuta 
näytä, miten kaikki tuhoutuu 
miten menetän kaiken 
ja itseni 

sinä olet niin julma 
ja käsittämättömän ankara 
kerro vielä kerran, 
kaoottisin skenaariosi, 
kerro jo 
oi, sisäinen sabotoija 


lauantai 9. lokakuuta 2021

kietoutunut


käärme kaulallani, 
hitaasti kuristava 
juovuttava myrkynhimo 
vai toksiset ajatukset 
alan tuntea että sinusta irrottautuminen on ehkä 
elämäni tärkeimpiä päätöksiä 

    puristavat otteet 
inhosit valintoja, joita tein, 
etkä silti sanonut mitään (minulle) 
    pistävä katse, 
        joka kulkee halveksuen lävitseni 
- luulitko, etten huomannut, 
kuinka häpesit minua? 
minä elin siitä 
anoen sinua:
    pyydän, ole minulle kiltti 
    ja valitse minut 

luulin pitkään, että kaikki on hyvin 
kunhan sinä vain olet tyytyväinen, 
paratiisi 
täynnä hedelmiä, 
joihin en saanut koskea, 
vaikka näännyin nälkään 
odottaessani hyväksyntääsi  



perjantai 8. lokakuuta 2021

ajatuskehät


häiritsevät ajatukset ovat pelottavia ohikulkijoita, 
jotka tervehtivät minua mielessäni 
joka kadunkulmassa, joka nurkassa, 
keittiön kaapeissa 
ne vilkuttavat kesken päivän 
vesilasien kaatuessa ja lintujen laulaessa 
on mustaa päässäni 

ne muistuttavat kuinka haurasta kaikki on 
kuinka milloin vain kaikki hyvä voi loppua 
se ottaa minua vatsan pohjasta 
ja pyörittää minua ympäri 
minä pelkään kuollakseni 
ne kasvavat päässäni 
muuttuen kuiskauksista 
jättiläismäisiksi hirviöiksi 
mutta ne ovat vain ajatuksia 
shh, pyydän, 
ne ovat vain ajatuksia 
ne ovat vain ajatuksia 
ne ovat vain ajatuksia 


lauantai 2. lokakuuta 2021

erilainen nainen


et ole niin kuin muut tytöt 
pukeudut fiksusti ja kuljet kadun oikeaa puolta 
sinä et hymyile muille naisille 
naiset puhuvat pahaa ja juoruavat 
käyt kerran kuussa lyylin kanssa kahvilla 
se riittää, 
muutoin naiset suututtavat sinua 
jos joku nainen edes puhuu miehellesi 
nostat kyllä varmasti äläkän  
näytät ämmälle kaapin paikan  
sellainen pistää vihaksi 
mokomat viettelijät 
eiväthän miehet voi itselleen mitään 
heitä on vahdittava 
kaitsettava 
asetettava säännöt 
kylläpä tuollakin on lyhyt hame 
ja ihan liian suuret rinnat, eivät varmasti aidot  
halpamaiset naiset aiheuttavat pelkkää draamaa 
”me too” on liioittelua 
ei kaikesta pidä suuttua 
itsepähän sitä kerjäävät 
naiset ovat niin herkkiä 
ei heidän pitäisi puhua ollenkaan 
sinä olet nähnyt mihin naiset pystyvät 
sinä olet nähnyt miten julmia he ovat 
ja et koskaan halua olla sellainen 
et koskaan halua olla kuten me 


maanantai 27. syyskuuta 2021

todellista, valhetta, naurua

se ei vaadi paljoa viedäkseen minut mukanaan 
vääristynyt hämärä keskellä kirkasta päivää 
muovin sininen aurinko 
jokin luiseva pitelee minua 
ja nauraa korvaani vasten:

valheita, valheita, 
koko maailmasi on valhetta 

sinä olet sairas 

katson peiliin ja olen kalmankalpea, vihreään taittava  
olen niin ruma, että oksettaa 

tällainen sinä olet 
pohjimmiltasi 
katso 
katso itseäsi 
miksi kukaan välittäisi sinusta 

nämä äänet kiertävät ympyrää 
kaulaani kuristaa 
en saa henkeä 
en saa huudettua 
mutta minun täytyy 
minä olen niin täynnä vihaa 
enkä tiedä mihin sen voi laittaa 
olen neuvoton ja hädissäni 
sillä johonkin se törmää 
ja pirstaleiksi hajoaa 

sinä olet kuvitellut kaiken 
kaikkihan on hyvin 
miksi valehtelet 
vaikea lapsi

mitä minulle on tapahtunut 
en muista enää mitään 
palaset levällään lattialla 
rikon itseni sirpaleisiin 
vuodan verta suustani 
makaan kaakeleilla 
enkä tunne mitään 
katso 
mitä minulle on tehty 
ja kerro se minulle, 
sillä en usko enää itseäni täällä 

täällä minun kokemukseni eivät ole todellisia 
olen pelkkä ihmisen irvikuva 
pettymys, 
valehtelija, 
huomionkipeä nulikka