se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

pakko päästä sanomaan


taidat olla niin vihainen 
että puret hampaasi halki öisin 
    haluan siitä palasia, 
sinun tuoreesta vihastasi; 
se tavallaan kutittaa minua sisältä, 
siinä on jotain, 
mikä tuoksuu väkevältä 
ja maistuu kirpeältä  
    oikeutus vihata sinua takaisin 
seisoa hiljaa sen yläpuolella 
kuin viaton sivustaseuraaja 

aina, kun saat tilaisuuden, 
isket, isket ja isket 
huidot vaikka tyhjää, 
mutta pakko päästä sanomaan 
ihan pakko vaan avata suu 
ja oksentaa sammakoita 
    ne loikkivat ympäriinsä, 
mutta sinä et tiedä 
kuinka monesti olen poiminut ne kädelleni  
antanut myrkyn polttaa ihoni;  
keräilen niitä tiiviisiin purkkeihin 
ja ajattelen sinua lämmöllä 

solvauksia toisensa perään 
usein juuri tarpeeksi harkittuja 
- sen verran pieniä, 
etteivät muut niitä huomaa 
voi sitten sanoa   vitsi vitsi 
etkö ymmärrä huumoria 
    sekin on varsin toimiva isku 
huomauttaa sosiaalisesta kyvyttömyydestä 
    mahdollisimman paljon lyöntejä, 
kyllä joku osuu 
sopivaan kohtaan 
ja paljastaa kaikille 
mikä minä olen 
en kuulu joukkoon 

ajetaan se pois! 

    mahtaa olla kurjaa odottaa 
asioiden palaavan entiselleen; 
ihmisten anovan pääsyä takaisin luoksesi 
tuttuihin häkkeihin ja muotteihin, 
kiristäviin hihnoihin 
ja sinun miellyttämiseesi, 
vaikka onhan se ihan mukava haave 
    mahtaa suututtaa katsoa 
kun astun kuvioihin 
enkä mahdu mihinkään, 
mitä sinä niin vaivalla vuosia rakensit 
ja minä olen tullut jäädäkseni 






sunnuntai 29. toukokuuta 2022

parempi vai pahempi ihminen

olen kuluttanut liikaa aikaa itsetutkiskeluun 
törmännyt seiniin ja huoneisiin ilman ovia 
on olemassa asioita ja ihmisiä, 
joita ei pääse pakoon 

joskus on hyvä olla parempi ihminen 
ja ymmärtää, antaa olla 

mutta jos vedän kaiken vain vessasta alas 
unohdan, annan olla 
mikään ei katoa 
minä uhriudun 
ja ajattelen, etten voi vaikuttaa elämääni 
katkeroidun, muutun harmaaksi 
vain ollakseni parempi ihminen 

ei maailma toimi niin, 
paremmat ihmiset eivät saa pokaaleja 
ne unohdetaan, 
vaikka ne eivät unohda 

on vain liikaa vihaa, liikaa    v i h a a  
tunteakseni itseni uhriksi 

muistan ajan  
kun se roikotti minua kaulasta 
seinää vasten ja kuristi 
muistan kun se repi hiuksiani 
ja löi minua 
joskus muuten vaan 
ja joskus se aiheutti riitaa 
jotta voisi tehdä mitä haluaa ja sanoa: 
mitäs sait minut 
suuttumaan 

ennen silmissäni oli pelkoa 
nyt pelkkää mustaa 
minä haluan että pelkäät minua 
niin kuin minä pelkäsin sinua 

silläkin oli rankkaa 

tuntuisiko hyvältä lyödä lyötyä 

    en tiedä - kysykää kaikilta niiltä, 
jotka minua ovat lyöneet 
miltä se tuntuu 
tuntuuko se    h y v ä l t ä

        minä en halua olla taas parempi ihminen 
mitä sellainen on minulle antanut 
muuta kuin pullotettua vihaa 


perjantai 15. huhtikuuta 2022

"mikä sinua vaivaa"

 Asetelma on erikoinen 

päivän uutinen 

hoitajat vaativat liikaa palkkaa 

vai hoitajat saavat liian vähän palkkaa 

se nauraa minulle 

nojatuoliltaan 

kyselee kysymyksiä 

hei haloo

mistä ottaisit pois veroja

jotta laittaisit siihen 

mistä ottaisit pois 

ja antaisit niille 

etkö osaa vastata

se nauraa minulle 

sinä et sano mitään

seison yksin pöydän äärellä 

vaikka aiemmin seisoit siinä vierelläni 

"ota toinen tyttöystävä", se sanoo sinulle 

moneskohan kerta se oli 

mutta sehän oli vain vitsi 

eikö ollutkin, rakas 


lauantai 9. huhtikuuta 2022

interlude

vaikka menen taaksepäin, 
minusta tuntuu että menen eteenpäin 

hetki kerrallaan 
mitä syvemmälle ajaudun 
sitä enemmän ymmärrän 
kipua 
ihoni, lihani palaneet tuhkaksi  
olen pelkkä luuranko 
janoista kuoleman viettiä, epätoivoa 
ja loputonta itsevihaa 

mutta minä istun niiden tunteiden kanssa 
auringossa, hitaasti hengittäen, 
kuunnellen aaltojen paiskautuvan rantakiviin 
ja tuulen tarttuvan mäntyjen oksiin 
ja luitteni onttoihin koloihin 
keikuttaen, keikuttaen 
hajonnutta maailmaani 

ja jossain täällä 
hiljalleen parannun  

jää ja tuli


olen niin vihainen sinulle 
on vaikea antaa anteeksi 
käteni ovat lämpimät, mutta sydämeni -   
kuin jäälautat suolaisessa meressä - 
miten voisin armahtaa sinut synneistäsi 
kun samoista synneistä polttaisin itseni roviolla 
ja heittäisin bensaa liekkeihin 
eikä mitään jää 
    jäljet 
        tulenpunainen kirkas valkoisuus 
    sinun hauras kosketuksesi, 
jonka pusken pois 
minun kaiken tappava hyökyaaltoni 
tuho, jota kylvän 
väkevät iskut kasvoillani 
halki purrut hampaani 

nyt tajuan millaista on 
katsoa itseään silmiin 
ja nähdä se julmuus, 
jonka niin kauan on kieltänyt 
olen hirvittävän vihainen itselleni 
en voi antaa anteeksi  
pienintäkään virhettä 
    en päästä irti 
        näen vain sinut 
    enkä yhtään mitään 
kellun jäälauttojen seassa turtana 
etteivät liekit nuole minua elävältä 
mutta me kaikki tiedämme 
että kuolen tänne 

perjantai 8. huhtikuuta 2022

toisinto

tehdään jotain mukavaa 
minun mielikseni 
hymyilen 
mutta et tiedä onko huulissani  
verta vai viiniä 
    katsotaan, kuinka pitkälle 
voin tämän viedä 
kunnes petät minut 

tuttuja kuvioita, tapetissa puhumaton muisto  
hapuilevia jälkiä 
tämäkin voi olla toisinto 
painajainen, joka vain alkoi eri tavoin  

miksi puhut noin 
vanhat kaiut 
etäiset, hitaasti lähestyvät 
uppoan johonkin, missä en ole mitään 
kutistun ja kasvan vuorotellen 
hajonnut todellisuus sekoitettuna reaktiiviseen käytökseen   
kutistun niin pieneksi etten osaa hengittää 
käperryn kippuraksi kasaan 
ja olen valmis lähtemään 
olet ainoa johon uskon 
mutta mitä jos en tunnistaisi kasvojasi enää 
kaikki on niin käsittämättömän pienestä kiinni 
    mitä jos sinä tuhoat minut 
    mitä jos sinä tuhoat minut 
    mitä jos sinäkin tuhoat minut 
niin kuin kaikki muut 

katson itseäni ulkopuolelta  
kulmani repsottavat 
olen pitänyt tätä kasassa 
seison tässä ja vapisen 
olen pisteessä, 
joka muistuttaa minua jostakin, 
mitä en tahdo muistaa 

laajenneet pupillit 
kylmännihkeät kämmenet 
mitä jos 
kaikki murtuu 
uudestaan ja uudestaan 
miksi uskoisin mihinkään 
jos sinäkin valehtelet 
käsitätkö
jos sinäkin olet toisinto 
kuinka syvälle hulluuteen 
voi vielä mennä 




tiistai 22. maaliskuuta 2022

kuolevainen II


on vaikeaa olla hereillä 
ja mahdoton nukahtaa 
välimaastossa sumuisia muistoja 
mitä väliä millään on 
heittäydyn 
vasten tuulta 
aallokkoon 
tai sinun syleilyysi 
olemassaolon kysymys 
vapisevan luja 
halu elää 
selviytymisen arvet 
syntymän tarkoitus 
jos taivaankannen takana on tyhjää 
auringon kultainen kimalle 
meren pinnalla 
kyyneleissä
vapaus 
silmut, aukeavat kukinnot, silmät 
hitaasti keinuttavat käsivarret 
sinun hiustesi tuoksu 
jos millään ei ole tarkoitusta 
minä elän silti 
pitelen sinusta kiinni 
ääriviivaton käden jälki 
sinun ihollasi 
viipyilevä, 
katoava 




maanantai 21. maaliskuuta 2022

kuolevainen I


kellun tyhjiössä 
unelmassa 
vai dissosiaatiossa 

mitä jos 
tässä 
ei 
ole 
järkeä 

kevät tulee liian voimakkaana 
vihreät kerät ja nuput 
vapisevat ylös maasta, 
jonne monet ovat maatuneet, 
sokeina kurkottavat aurinkoon 

ajaudun rantaan 

tiedän, etten näytä siltä, mutta 
jotain on mennyt rikki 

entä jos 
millään ei ole 
tarkoitusta 





keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

sireenit


jos satutat minua 
minä hajoan 
sirpaleiksi 
teräviksi ja rikkoviksi 
    ja piirrän haavoja 
    joka puolelle ympärilleni 
missä menee raja 

sively poskella; 
pehmeä ja hento 
nukut viattomasti 
kuin pieni eläin 
    millaista siellä on 
    ja pääsenkö mukaasi 
voisinpa kadota tähän  

en ole varma 
onko täällä aivan hiljaista 
vai ovatko äänet olleet niin kovia 
että tärykalvoni ovat räjähtäneet 
    mistä voi tietää 
        mitä tapahtuu 
    kun hälytyskellot soivat päässä tauotta 
                                kuin sireenit 
enkä kuule mitään 
en kuule ääntäsi 
en kuule omaani 

mikä on liikaa 
ja mikä liian vähän 
miksi minun pitää vetää rajat 
kun joku rikkoo ne kuitenkin 
ja mitä tapahtuu 
jos ei 

lauantai 5. maaliskuuta 2022

elo

aallot helisyttävät jääpaloja rantaviivalla 
tulen tänne, kun en saa henkeä 
upotan käteni jäiseen mereen, 
että en ajattelisi mitään 

en kestä ajatusta, että voisin menettää sinut 
ajatus kaikuu kylkiluiden välissä, 
repien tietään kaoottisesti ulos 
rintaani sattuu niin, että uskon hukkuvani, 
mutta olen elossa 
ja suola kuivuu huulilleni 

minä en enää ymmärrä mitään 
joskaan en ole koskaan muutoinkaan ymmärtänyt 
miten tätä elämää voi elää 
ja olla pelkäämättä 
milloin kaikki tuhoutuu 

ja miksi toiset haluavat sen kaiken tuhota