tehdään jotain mukavaa
minun mielikseni
hymyilen
mutta et tiedä onko huulissani
verta vai viiniä
katsotaan, kuinka pitkälle
voin tämän viedä
kunnes petät minut
tuttuja kuvioita, tapetissa puhumaton muisto
hapuilevia jälkiä
tämäkin voi olla toisinto
painajainen, joka vain alkoi eri tavoin
miksi puhut noin
vanhat kaiut
etäiset, hitaasti lähestyvät
uppoan johonkin, missä en ole mitään
kutistun ja kasvan vuorotellen
hajonnut todellisuus sekoitettuna reaktiiviseen käytökseen
kutistun niin pieneksi etten osaa hengittää
käperryn kippuraksi kasaan
ja olen valmis lähtemään
olet ainoa johon uskon
mutta mitä jos en tunnistaisi kasvojasi enää
kaikki on niin käsittämättömän pienestä kiinni
mitä jos sinä tuhoat minut
mitä jos sinä tuhoat minut
mitä jos sinäkin tuhoat minut
niin kuin kaikki muut
katson itseäni ulkopuolelta
kulmani repsottavat
olen pitänyt tätä kasassa
seison tässä ja vapisen
olen pisteessä,
joka muistuttaa minua jostakin,
mitä en tahdo muistaa
laajenneet pupillit
kulmännihkeät kämmenet
mitä jos
kaikki murtuu
uudestaan ja uudestaan
miksi uskoisin mihinkään
jos sinäkin valehtelet
käsitätkö
jos sinäkin olet toisinto
kuinka syvälle hulluuteen
voi vielä mennä