taidat olla niin vihainen
että puret hampaasi halki öisin
haluan siitä palasia,
sinun tuoreesta vihastasi;
se tavallaan kutittaa minua sisältä,
siinä on jotain,
mikä tuoksuu väkevältä
ja maistuu kirpeältä
oikeutus vihata sinua takaisin
seisoa hiljaa sen yläpuolella
kuin viaton sivustaseuraaja
aina, kun saat tilaisuuden,
isket, isket ja isket
huidot vaikka tyhjää,
mutta pakko päästä sanomaan
ihan pakko vaan avata suu
ja oksentaa sammakoita
ne loikkivat ympäriinsä,
mutta sinä et tiedä
kuinka monesti olen poiminut ne kädelleni
antanut myrkyn polttaa ihoni;
keräilen niitä tiiviisiin purkkeihin
ja ajattelen sinua lämmöllä
solvauksia toisensa perään
usein juuri tarpeeksi harkittuja
- sen verran pieniä,
etteivät muut niitä huomaa
voi sitten sanoa vitsi vitsi
etkö ymmärrä huumoria
sekin on varsin toimiva isku
huomauttaa sosiaalisesta kyvyttömyydestä
mahdollisimman paljon lyöntejä,
kyllä joku osuu
sopivaan kohtaan
ja paljastaa kaikille
mikä minä olen
en kuulu joukkoon
ajetaan se pois!
mahtaa olla kurjaa odottaa
asioiden palaavan entiselleen;
ihmisten anovan pääsyä takaisin luoksesi
tuttuihin häkkeihin ja muotteihin,
kiristäviin hihnoihin
ja sinun miellyttämiseesi,
vaikka onhan se ihan mukava haave
mahtaa suututtaa katsoa
kun astun kuvioihin
enkä mahdu mihinkään,
mitä sinä niin vaivalla vuosia rakensit
ja minä olen tullut jäädäkseni
