se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 25. lokakuuta 2021

sabotaasi


tiedät, että häviän tämän taistelun 
minusta ei ole siihen 
minusta ei ole mihinkään 
häpeä, häpeä 
kerro minulle kuinka minun ei pitäisi olla olemassa 
kuinka paljon minua häpeät 
haluat minun vain katoavan 
jään kyyhöttämään sänkyyn 
luisevana kasana 
vihaten itseäni 
loputtomasti 
loputtomasti 
loputtomasti 
enkä koskaan nouse siitä 

rakas, henkinen pyromaani 

tämä ilma on kaasua 
ihaillaan, kuinka sininen liekki 
polttaa minut karrelle 
älä jätä minusta tuhkiakaan jäljelle 
viedään tämä niin pitkälle, 
ettei takaisin ole paluuta 
näytä, miten kaikki tuhoutuu 
miten menetän kaiken 
ja itseni 

sinä olet niin julma 
ja käsittämättömän ankara 
kerro vielä kerran, 
kaoottisin skenaariosi, 
kerro jo 
oi, sisäinen sabotoija 


lauantai 9. lokakuuta 2021

kietoutunut


käärme kaulallani, 
hitaasti kuristava 
juovuttava myrkynhimo 
vai toksiset ajatukset 
alan tuntea että sinusta irrottautuminen on ehkä 
elämäni tärkeimpiä päätöksiä 

    puristavat otteet 
inhosit valintoja, joita tein, 
etkä silti sanonut mitään (minulle) 
    pistävä katse, 
        joka kulkee halveksuen lävitseni 
- luulitko, etten huomannut, 
kuinka häpesit minua? 
minä elin siitä 
anoen sinua:
    pyydän, ole minulle kiltti 
    ja valitse minut 

luulin pitkään, että kaikki on hyvin 
kunhan sinä vain olet tyytyväinen, 
paratiisi 
täynnä hedelmiä, 
joihin en saanut koskea, 
vaikka näännyin nälkään 
odottaessani hyväksyntääsi  



perjantai 8. lokakuuta 2021

ajatuskehät


häiritsevät ajatukset ovat pelottavia ohikulkijoita, 
jotka tervehtivät minua mielessäni 
joka kadunkulmassa, joka nurkassa, 
keittiön kaapeissa 
ne vilkuttavat kesken päivän 
vesilasien kaatuessa ja lintujen laulaessa 
on mustaa päässäni 

ne muistuttavat kuinka haurasta kaikki on 
kuinka milloin vain kaikki hyvä voi loppua 
se ottaa minua vatsan pohjasta 
ja pyörittää minua ympäri 
minä pelkään kuollakseni 
ne kasvavat päässäni 
muuttuen kuiskauksista 
jättiläismäisiksi hirviöiksi 
mutta ne ovat vain ajatuksia 
shh, pyydän, 
ne ovat vain ajatuksia 
ne ovat vain ajatuksia 
ne ovat vain ajatuksia 


lauantai 2. lokakuuta 2021

erilainen nainen


et ole niin kuin muut tytöt 
pukeudut fiksusti ja kuljet kadun oikeaa puolta 
sinä et hymyile muille naisille 
naiset puhuvat pahaa ja juoruavat 
käyt kerran kuussa lyylin kanssa kahvilla 
se riittää, 
muutoin naiset suututtavat sinua 
jos joku nainen edes puhuu miehellesi 
nostat kyllä varmasti äläkän  
näytät ämmälle kaapin paikan  
sellainen pistää vihaksi 
mokomat viettelijät 
eiväthän miehet voi itselleen mitään 
heitä on vahdittava 
kaitsettava 
asetettava säännöt 
kylläpä tuollakin on lyhyt hame 
ja ihan liian suuret rinnat, eivät varmasti aidot  
halpamaiset naiset aiheuttavat pelkkää draamaa 
”me too” on liioittelua 
ei kaikesta pidä suuttua 
itsepähän sitä kerjäävät 
naiset ovat niin herkkiä 
ei heidän pitäisi puhua ollenkaan 
sinä olet nähnyt mihin naiset pystyvät 
sinä olet nähnyt miten julmia he ovat 
ja et koskaan halua olla sellainen 
et koskaan halua olla kuten me 


maanantai 27. syyskuuta 2021

todellista, valhetta, naurua

se ei vaadi paljoa viedäkseen minut mukanaan 
vääristynyt hämärä keskellä kirkasta päivää 
muovin sininen aurinko 
jokin luiseva pitelee minua 
ja nauraa korvaani vasten:

valheita, valheita, 
koko maailmasi on valhetta 

sinä olet sairas 

katson peiliin ja olen kalmankalpea, vihreään taittava  
olen niin ruma, että oksettaa 

tällainen sinä olet 
pohjimmiltasi 
katso 
katso itseäsi 
miksi kukaan välittäisi sinusta 

nämä äänet kiertävät ympyrää 
kaulaani kuristaa 
en saa henkeä 
en saa huudettua 
mutta minun täytyy 
minä olen niin täynnä vihaa 
enkä tiedä mihin sen voi laittaa 
olen neuvoton ja hädissäni 
sillä johonkin se törmää 
ja pirstaleiksi hajoaa 

sinä olet kuvitellut kaiken 
kaikkihan on hyvin 
miksi valehtelet 
vaikea lapsi

mitä minulle on tapahtunut 
en muista enää mitään 
palaset levällään lattialla 
rikon itseni sirpaleisiin 
vuodan verta suustani 
makaan kaakeleilla 
enkä tunne mitään 
katso 
mitä minulle on tehty 
ja kerro se minulle, 
sillä en usko enää itseäni täällä 

täällä minun kokemukseni eivät ole todellisia 
olen pelkkä ihmisen irvikuva 
pettymys, 
valehtelija, 
huomionkipeä nulikka





maanantai 20. syyskuuta 2021

kaksoiskuva


miten pitkälle se menee 
kuinka syvälle mustaan putoaa 
kunnes koskettaa pohjaa 
soluni hajoavat 
    paholaisen kaksoiskuva 
osa minusta,  
jota en voi kontrolloida
    se irvistää eikä kukaan usko sitä hymyksi 
se on niin ruma 
kalju pää ja sieluttomat silmät
se on niin kammottava 
saastainen elukka 
ja minä tarvitsen sitä 
            se on siinä 
                ja se on kiinni 
        lihassani, 
kylkiluissani 
sen sydämetön olemus  
siamilainen kaksoseni


keskiviikko 15. syyskuuta 2021

karkuteillä


olen yhä karkuteillä ja vihaan itseäni 
joskus napsahdan niin etten tunnista itseäni  

varjot kasvavat takanani 
oranssi aurinko säteilee askeliini   
        äänetön ja uhkaava 
höyryävä hengitys;  
minä olen pirusta seuraava 
minä olen peto 
olen se, jonka takia ne vaihtavat tien puolta 
ja kuikuilevat taakse 

ne tallovat päälle 
mikäli ne eivät pelkää sinua 

päivät juoksevat 
olen elänyt elämäni kuin häkkieläimenä 
janoten vapautta ja kostoa 




sunnuntai 5. syyskuuta 2021

mikään ei meitä voi satuttaa

minä luulen että se on tässä 
kaikki mitä elämältä aina toivoin 
kun taistelin eloonjäämisestä 
        rukoilin tähtiä 
kun kukaan muu ei minua kuullut 

    hiljaisuus 
pikimustan yön syleilyssä 
sinä kasaat yösijaa 
metsän siimeksessä 
pyhitetyn tähtitaivaan katseen alla 
        vain sinä ja minä 
            ja tuuli 
meri kohisee 
kuu vetää sitä puoleensa 
    sinä et sano mitään 
sinun ei tarvitse 
ilma on niin kevyttä täällä 


ennen en tiennyt paljonkaan elämästä 
en tiennyt, että ihminen voi tuntea näin 
tällaista rauhaa toisen kanssa 

tähdet tuikkivat

ja olemassaoloni tuntuu 
mikroskooppiselta 
mutta tarpeeksi suurelta 
pitääkseni sinua lähelläni 
kasvojasi kämmenilläni 
kun sinun on kylmä 


tuuli


selkäni takana humisee jäätävä tuuli 
tuuli pyyhkii autioksi kaiken 
ja minä en ole varma enää mitä teen  
en kumarra ketään 
en ole kuten kaikki haluavat 
on vain tuulta 

minä katson pois 
en kuule enää ääntäsi 
kävelen ja kävelen eteenpäin 
kävelen, vaikka tiedän, että huudat 
ja varmasti kiroat minua 
tunnen sen kipuna rinnassani 
se viiltää minua 
vahvana ja väkevänä, 
mutta kävelen eteenpäin 
ja pysyn rauhallisena 
hengitän syvään 

minun täytyy 

päädyn jonnekin, missä vihdoin on hiljaista 
ja hetkittäin on hyvin kirkasta 
kuin näkisin itseni 
kasvot, joita en ole ennen nähnyt 

en tiedä, pidänkö itsestäni, 
mutta ehkä vihaan vähemmän kuin eilen 

maanantai 23. elokuuta 2021

mustaa ja kiehuvaa

olen peloissani 
siitä vihan määrästä, 
joka on pakattuna sisääni 

pimeydessä se hyökyy ja ulvoo 
lymyilee, tutkailee, 
nauraa itsekseen,  
odottaa pahaa 
se maalaa silmäni mustiksi 
ja katseeni tyhjäksi 

minä saatan olla liian tottunut tähän 
mutta sinun kätesi aina muistuttavat 
kuinka hyvin asiat ovat 

ja silti minä pelkään 
on kuin katsoisin pois 
toiseen suuntaan  
        ja aina minä putoan 
vaikka sinä pitelet minusta kiinni 

tunnen oloni turvattomaksi 

olen niin vihainen 
enkä enää muista mistä  
mutta niin vihainen 
että tunnen sen porautuneen luihini 
ja merkinneen minut 

pelkään hetkittäin, että on jo liian myöhäistä 
se on syönyt minut elävältä 
jos vereni on niin mustaa, että siihen hukkuu 
jos se on niin kuumaa, että se kiehuu 

minä katson sinua ja mietin 
mitä jos en ansaitse sinua 
mitä jos sinä näet lävitseni 
ja huomaat 
että olen mätä