se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Viimeinen tuomio

Liekit lyövät paljasten piilosi

enää et pääse pakoon tekojasi 
enää kukaan ei voi antaa anteeksi 

pimeydestä se saapuu, helvetin elukka,
sen askeleet iskevät tuhkaiseen maahan
ja sen leuka on repeytynyt
             jokerin hymyksi
kallo paistaa lihan alta,
joka haisee mädältä
silmissä pelkkä mustuus

minä olen mitä syön, joten olen hirviö,  
hirviö, joka sinä olit 

huominen olisi voinut olla niin kaunis, 
mutta sinä näet saman tuskan 
minkä minä näin 

et koskaan enää 
rukoile, 
et koskaan enää valehtele, 
madot rujoutuneessa ruumiissasi 
syövät sinusta loputkin 

kukaan ei päästä sinua enää 
koirana veräjästä 

täällä ei ole armoa, 
täällä olen vain minä, 
ikuinen helvetti  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti