se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 14. marraskuuta 2016

Valkoisen suden jäljet






Sataa lunta 
kuin hippusia taikaa, unta


Minä muistan totuuden välähdyksessä, muistan

kaiken, minkä sain
kaiken, minkä menetin

miten lakkasin olemasta ihminen



Silmiisi katson pimeästä 
ja sitten taas lähden



Hiljaisessa yössä juoksee 
valkoinen susi

vuodatettu veri lumeen unohtuu,

ruumis lumeen hautautuu,



jäljet vain hetkeksi jää 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti