se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tyhjyys

Marraskuun sateessa jää sulaa järvestä,
sade jää peiliksi jään päälle.
Seison rannalla tyhjin kasvoin,
sadepisarat valuvat pitkin tukkaani.
Olen teljennyt itseni tähän ankeuteen,
kehoni harmaaseen vankilaan.

Minun on päästävä pois.

Jossain toisessa ulottuvuudessa
kuljen kai kanssasi,
mutta täällä olen yksin.

Minä tahdon enemmän. 

Jollain tapaa olen rikkonut itseni,
löydän itseni hajotettuna kuin koneen...
minäkö se olen?

Tässä sateessa en tunne mitään tunteita
eikä pulssiani saa esiin tunnustelemalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti