se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Arpeni

Kiviseinää vasten hän painaa päänsä,
kristallikyynel putoaa
ja särkyy.

Vaikka saisin maljan täynnä rakkautta, 
se hupenee sieluni pohjattomuuteen  

Hän kohottaa kätensä, kaltereiden omat,
pyyhkäistäkseen hiukset kasvoiltaan.
Silmät nähneet ajattomuuden.
Niin kylmää on metalli ranteiden ympärillä
mutta kylmempää olla itsensä vanki.

Vaikka saisin meren täynnä pohjatonta rakkautta, 
halkeamat jäävät huuhtoen sen pois 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti