se mistä ei keskustella päivisin

perjantai 23. syyskuuta 2016

Muistan sinut, miten lämpimältä hupparisi tuntui aamuyön sateessa,
muistan kylmät varpaat ja huulikiiltosi banaanimaisen tuoksun ulkona rappusilla,
joit pullosi loppuun ja saatoin sinut kotiin

Minä olin niin tyhjä

Muistan sinutkin, vaaleanpunaisessa valossa, tanssit mustatukkaisen miehen kanssa
ja kun näit minut, tartuit minuun, ja työnsit kielesi liian syvälle suuhuni,
taistelin pitääkseni sinut aina niin lähellä kuin kuu oli sinä iltana lähellä meitä,
mutta sinä olit aina liian kaukana, vaikka rakastin sinua niin syvästi

Minä olin niin yksin

Muistan sinut syksyn pimeässä, ilman katuvaloja,
vaahteralehtien keskellä, punaisessa takissa, kultaisissa kiharoissa,
hymyilit,
halusit nukkua vieressäni, vain nukkua, pidin sinua kädestä

Minä olin niin tyhjä

Muistan myös sinut autoni takapenkillä, ikkunat huurussa, ulkona pakkasta,
satoi suuren suuria lumihiutaleita, kun olin sisälläsi,
muistan valvotut yöt ja musiikin,
muistan karanneeni ikkunasta, etteivät vanhempasi saisi tietää,
mutta jätin jäljet hankeen ja ihoosi

Minä olin niin yksin

Joka kerta seisoin junaradalla miettien, onko tämä sitä
mitä haluan

Elämä on niin kylmän raadollista muistoissani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti