se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 19. syyskuuta 2016

Vuodet ovat kulkeneet niin lujaa
etten tiedä enkö ole ehtinyt huomata
vai enkö ole halunnut ymmärtää
Minä tunnen niin paljon,
tunnen niin että sydämeni repeytyy vereslihalle
ja minä tahtoisin tarttua sinuun, painautua sinun syleilyysi,
mutta minä hajoan palasiksi, pienenpieniksi atomihiukkasiksi,
jotka lentävät hylättyinä avaruustuulessa
On niin tyhjää
ja olen niin yksin
Seison tässä ja katson, kuinka maapallo jatkaa liikehdintäänsä
mutta minä olen pysähtynyt, minä tuijotan pimeään
Sinun sanasi repivät minua lisää
jossain kaukana, jossa en ole enää läsnä
Minä tunnen kaiken tai en mitään,
kaiken tai en mitään,
ja nyt en tunne enää mitään
Tuntuu kuin olisit valehdellut minulle kaikesta,
enkä tiedä minkä varaan olen rakentanut elämäni,
olen murtunut,
eksynyt,
en tiedä kuka olen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti