se mistä ei keskustella päivisin

torstai 29. syyskuuta 2016

Sadepisara

Irtautua ruumiistaan,
leijua, lentää
kaiken yläpuolella
kuin sade
sade

syksy vetää minut mätänevään maahan,
hautaa keltaisiin lehtiin
ja kuiskuttelee melankoliaa

maasta sinä olet tullut  

Sumussa suljen silmäni,
hetkiä ennen todellisuutta
mieleni on vaiti,
tunnen syvää autuutta

minä lennän
lennän
kuin sade

niin kevyenä,
ilman ruumistani

perjantai 23. syyskuuta 2016

Muistan sinut, miten lämpimältä hupparisi tuntui aamuyön sateessa,
muistan kylmät varpaat ja huulikiiltosi banaanimaisen tuoksun ulkona rappusilla,
joit pullosi loppuun ja saatoin sinut kotiin

Minä olin niin tyhjä

Muistan sinutkin, vaaleanpunaisessa valossa, tanssit mustatukkaisen miehen kanssa
ja kun näit minut, tartuit minuun, ja työnsit kielesi liian syvälle suuhuni,
taistelin pitääkseni sinut aina niin lähellä kuin kuu oli sinä iltana lähellä meitä,
mutta sinä olit aina liian kaukana, vaikka rakastin sinua niin syvästi

Minä olin niin yksin

Muistan sinut syksyn pimeässä, ilman katuvaloja,
vaahteralehtien keskellä, punaisessa takissa, kultaisissa kiharoissa,
hymyilit,
halusit nukkua vieressäni, vain nukkua, pidin sinua kädestä

Minä olin niin tyhjä

Muistan myös sinut autoni takapenkillä, ikkunat huurussa, ulkona pakkasta,
satoi suuren suuria lumihiutaleita, kun olin sisälläsi,
muistan valvotut yöt ja musiikin,
muistan karanneeni ikkunasta, etteivät vanhempasi saisi tietää,
mutta jätin jäljet hankeen ja ihoosi

Minä olin niin yksin

Joka kerta seisoin junaradalla miettien, onko tämä sitä
mitä haluan

Elämä on niin kylmän raadollista muistoissani

maanantai 19. syyskuuta 2016

Punainen

minun on tapettava tämä minusta,
ennen kuin se tappaa minut

____________________________________



katso itseäsi peilistä, huora 
likainen, likainen, likainen 
mustaa liejua valuu alas viemäriin,
mutta vesi ei koskaan pese pois tätä
obsessoitunut 
sairas 
eläin 
meikkaa tai ole meikkaamatta 
kyllä me kaikki tiedämme mitä pinnan alla luuraa 
syvällä sisälläsi, mädäntyneessä ruhossa 
raiskattu mieli 
minä en voi olla ajattelematta
minä en voi olla ajattelematta
sitä
ja se kalvaa minua
kuin syöpä joka kasvaa kasvamistaan,
se tappaa minut
tappaa minut
katso itseäsi peilistä
miten paljon vihaankaan itseäni
katso, miten punaiseksi muuttuu lattia allasi 


Vuodet ovat kulkeneet niin lujaa
etten tiedä enkö ole ehtinyt huomata
vai enkö ole halunnut ymmärtää
Minä tunnen niin paljon,
tunnen niin että sydämeni repeytyy vereslihalle
ja minä tahtoisin tarttua sinuun, painautua sinun syleilyysi,
mutta minä hajoan palasiksi, pienenpieniksi atomihiukkasiksi,
jotka lentävät hylättyinä avaruustuulessa
On niin tyhjää
ja olen niin yksin
Seison tässä ja katson, kuinka maapallo jatkaa liikehdintäänsä
mutta minä olen pysähtynyt, minä tuijotan pimeään
Sinun sanasi repivät minua lisää
jossain kaukana, jossa en ole enää läsnä
Minä tunnen kaiken tai en mitään,
kaiken tai en mitään,
ja nyt en tunne enää mitään
Tuntuu kuin olisit valehdellut minulle kaikesta,
enkä tiedä minkä varaan olen rakentanut elämäni,
olen murtunut,
eksynyt,
en tiedä kuka olen