se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Uni

Omenoita polulla
mehukkaan keltapunaisia
Minä tanssin sadetanssia
Vesi virtaa alla puusillan,
huljutan virrassa kättäni,
se on viileän kesän suutelemaa,
kovaa ja hyistä
Puut raskaana omenoista,
syön niitä, niin makeita
Minä olen vasta lapsi
Päivät kulkevat käsi kädessä,
hitaasti ja yksi kerrallaan
Pilvet odottavat sadetta pulleina,
minä tanssin punaisena liehuten,
ohuessa kukkamekossa
Laitan silmäni kiinni ja näen sateen
Omenapolulla, omenapolulla
kuljen kohti kotiani
vihreässä siimeksessä, veden liplatuksessa
Siellä sinä jo olet, pullantuoksuisena
esiliinassa hymyilet
Olet odottanut minua kotiin,
rakas vaimoni

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kiusaajat

pelle
läski 
tyhmä

ansaitsen kipua 


Hiljaisuudessa kuuntelen ääniä päässäni
on niin pimeää tässä sielussa,
luisevan vankilan ympärillä, tässä kammottavassa kehossa

Peilistä ei katso vastaan se olento, joka muistin olevani
                    en kestä katsoa itseäni 
               
Väkivallan nimeen
piirrän itseni uudestaan sellaisena, millaisena minut näen
murskaan kehoni, hakkaan sen säröiksi, rastitan yli, vedän sen auki,
vapautan sen, mitä sisällä on
muovailen minut tomusta ja pimeydestä
       kuin jumala

Verijälkiä

Tuntekaa tämä voima sisälläni
kuinka se syöksyy teidän päällenne
tulikivet, laava, helvetin lieskat
          Kaikki te kiusaajat,
       haukkukaa minut pimeään!  
pelle
läski 
tyhmä
sinä ansaitset tulla hakatuksi 

ruma 
paskapää

pelkkä vitsi 

kuole kuole kuole 

kukaan ei sinua halua tuollaisena 



...Maistakaa tämän lohikäärmeen tuska kielellänne


torstai 7. heinäkuuta 2016

Nuorallakävelyä
Silmät hatarasti maisemassa
Tuuli pyyhkii kyyneleet alas
Minä tanssin harhojeni äärilaidalla,
Liian lähellä reunaa
En kuule sinua täällä
Koitat koskettaa mutta
En tunne sinua täällä
Viiltää
Sydäntä
Puhkoo,
Ei parsi
Rikkinäistä mieltä
Mustuuden syöveriin, pimeyden nieluun
Minut otetaan
Vain avosylin
Muuratut umpeen ovat nämä silmät

maanantai 4. heinäkuuta 2016

sanani ovat loppuneet 
niitä ei ole sinulle yhtäkään 
tuijota vaan sadetta, 
piinaavaa, jatkuvaa, 
kun ystäväsi kaikki lähtevät 

haluan sinun katoavan 
kuin pahan unen 
en tahdo sinua muistaa
enää päivääkään, jona herään 

en saa tätä vihaa minusta ulos 
ennen kuin olen sanonut loppuun, 
sen mitä tunnen 
sen mitä tunsin, 
mutta sanani ovat loppuneet 

seison sateessa 
kasvot läpimärkinä