se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Rakkaus

Haluan että kuuntelet minua nyt, 
kun kerron sinulle rakkaudesta. 
Rakkaus on suurin aarre, 
jonka voit saada, 
mutta se pitää löytää ensin itsestään, 
jotta sen voi saada muilta. 
Rakkaus ei koskaan synny pakottamalla, 
se ei kasva siitä astiasta mistä toivoisi, 
jos siemen on kylvätty muualle. 
Epävarmuus on sydämen ääni, 
kuuntele sitä, 
sillä se on avain totuuteen. 
Rakkaus on voima, 
se tuo mukanaan kasvukipuja 
ja pakottaa katsomaan itseään uudelleen peilistä. 
Rakkaudessa olet kaikista eniten oma itsesi, 
hyvänä ja huonona, mutta juuri sellaisena kuin olet, 
se hyväksyy jokaikisen epätäydellisyytesi 
rakastaen silti. 
Rakkaus ei haihattele tai rakenna pilvilinnoja, 
rakkaus tietää. 
Rakkaus puhuu aina totta, 
se ei kykene satuttamaan. 
Valitse vierellesi ihminen, 
joka haluaa sinut omana itsenäsi 
ja rakastaa sinua joka päivä yhtä henkeäsalpaavasti 
kuin silloin kun ymmärsit rakastavasi häntä. 
Rakkaus kunnioittaa sinua, 
eikä ikinä halua loukata. 
Rakkaus haluaa huutaa nimesi koko maailmalle! 
Se on aina puolellasi.
Se ei kahlitse, vaan on aina läsnä 
kuin uskollinen koira isäntänsä jaloilla. 
Rakkauden suurin lahja on ymmärrys, 
mutta se ymmärtää myös päästää irti, 
ja todeta että joitakin asioita 
ei ole tarkoitettu tapahtuviksi. 




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

depersonalisaatio

hetkittäin aika pysähtyy
enkä löydä itseäni
nykyisyydestä,
olen kateissa ajan ja paikan ulkopuolella,
elämän ääriviivojen takana
valkoisuudessa
hahmot, numerot, ihmiset
kuljeskelevat pitkin poikin
mutta ilman päämäärää
tuijotan, kun niiden suut liikkuvat
mutta eivät puhu mitään

kukaan ei ymmärrä minua nyt,
kukaan ei pääse sisään vaikka
mieleni on auki kuin hirviön kita
niin kovasti minä pelkään sen mustaa sisintä
se sanoo: "hei,
tervetuloa
mukaani"
se seisoo kanssani
ja sen pää on kasvanut takaraivooni

kuin jumala tai kuin saatana
minä seison kaikkien keskellä,
jotka ovat tähtipölyä
valkoisessa pimeydessä

tunteeni ovat kuolleita tähtiä tässä hiljaisuudessa,
täällä kukaan ei pysty minua rakastamaan
        yksinäisyys on fyysinen tuntemus 
                     kovin kipu, jonka tiedän 
minä en ole minä,
olen ääretön, muodoton,
muljautan silmäni ympäri
näen itseni kolmannesta persoonasta
ja irtaudun itsestäni rajatilassa
vihaan sitä kenet näen
alapuolellani,
en tunne kosketusta,
vain ahdistuksen
ja henkisen kuoleman

tämä on musta aukko
enkä minä ole ihminen täällä



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tarkoitusperät

Laiminlyöty eläin ei luota ihmisiin 
yhtä sinisilmäisesti kuin muut eläimet, 
vaan ottaa etäisyyttä heti kokiessaan uhkan.  

Välitin sinusta
ehkä liikaakin,
koska kerran todella
uskoin sinun ymmärtävän.
Tämä rikkinäinen mieli on kulkenut liian kauan
arpisessa suden hahmossa,
        väärällä puolella taivasta.
Olen tottunut erottamaan
ihmisten aikomuksia
itsekkäistä ja epäitsekkäistä,
pahoista ja hyvää tarkoittavista...
           Silmäni ovat niin auki, että näen taakse sielujen,
niiden valoisaan tai pimeään syliin
ja minä tiedän
ettet ole pahoillasi.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Varjosi

Ehkä se on karma mikä sen tekee, 
mutta saan pahiksen leiman turhan helposti 
on niin helppo syyttää 
pahiksia pahoista teoista, 
ja kirjoitan kyllä niin kauan kuin en ole aivokuollut, 
                         kirjoitan silloinkin kun kaikki muu katoaa,
menen niin syvälle pimeään, kunnes olen pelkkä varjo.
Kuulen kaiken,
mutta en välitä siitä mitä ajattelet minusta, 
sillä tässä kynässä on syvin totuus minusta ja sinusta 
en vain aio katsoa hiljaa 
kun tuhoat perheen,

teet sen mitä salaa olet ajanut takaa 
koko ajan, jokaisella teollasi, 
minä tiedän 
kyllä, 
           nyt sait sen,
ota se, 
pidä se hyvänäsi,
kokonaan ihan omanasi...
Muistathan kuitenkin miten kaaoksesta alkanut
päättyy kaaokseen, 
olethan nyt onnellinen? 

Et koskaan tainnut muistaa että nimeni on karma.

Olen kaikki ne ihmiset, joita et kuunnellut.
Minä olen kieltäminen, jota epätoivoisesti käytät. 
Olen sympatiasi loppu ja tietoisuutesi alku. 
Olen se ääni takanasi, joka kuuluu: "minähän sanoin"
Olen seuraus jokaiselle syytökselle.  
Olen kiusaajat, joita vihasit, ja joka sinusta lopulta tuli.
Olen kaikki ne läheiset, joita pidit itsestäänselvyytenä.
Olen paras ystäväsi, jonka hylkäsit
           jahdatessasi mahdotonta unelmaa. 




Hämähäkin pesä


Katso syvälle, syvälle mieleesi, 
pimeimpiin nurkkiin, 
ahtaimpiin väyliin, 
siellä on kai liikaa asioita, 
joihin et uskalla vilkaistakaan

Mihin hämähäkkiemo munii sinun päässäsi, 
missä pelkosi on voimakkainta? 
Seuraa sitä polkua 
mustuuteen 

Mitä jätät sanomatta 
kun laitat pisteen lauseeseen liian aikaisin? 
Se on totuus 
ja se kiusaa sinua  
yöt, päivät 

Näen, ettet löydä 
rauhaa 
sisältäsi 

Paskapuhe kyllästyttää minua, 
draamasi on niin leimiä,  
mutta hämähäkin seitti kiristyy 
kiristymistään, 
            etkä sinä ymmärrä                  
niin nopeasti 
pitkät, karvaiset jalat juoksevat seittiä pitkin 

Nyt 
on ruoka-aika ja 
hämähäkki hyökkää 

Katso suoraan sen kahdeksaan silmään 
samalla kun se iskee hampaansa ajatuksiisi, 
ja alkaa imeä sinua kuiviin,
pisara            
pisaralta,          
ja kasvaa 
kasvamistaan 


Älä pelkää, 
älä pelkää, 
sinä itse olet sen 
kasvattanut 


torstai 3. maaliskuuta 2016

sataa lunta,
antaisin sen peittää minut
mutta ihoni on yhä lämmin
ja se sulaa
pisaroiksi poskilleni

olen yhä niin lämmin,
vaikka voisin olla kalman kylmä


vaikenen tässä pisteessä
sillä sanat tuhoavat
vain enemmän

hiljaa

vaikenen, ette kuule kuitenkaan
olen maannut tässä
jo liian kauan


tunnen vain lumen, sateen,
se turruttaa aistini
ja puuduttaa eloni,
aivoni,
sydämeni

uskottelen ettei satu enää,
olen tyhjä