se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Arpeni

Kiviseinää vasten hän painaa päänsä,
kristallikyynel putoaa
ja särkyy.

Vaikka saisin maljan täynnä rakkautta, 
se hupenee sieluni pohjattomuuteen  

Hän kohottaa kätensä, kaltereiden omat,
pyyhkäistäkseen hiukset kasvoiltaan.
Silmät nähneet ajattomuuden.
Niin kylmää on metalli ranteiden ympärillä
mutta kylmempää olla itsensä vanki.

Vaikka saisin meren täynnä pohjatonta rakkautta, 
halkeamat jäävät huuhtoen sen pois 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kädetön apina

Kädetön apina ylpeänä tekee päätökset
ja laskee määräyksensä alas valtaistuimeltaan.
Apina tietää miten kaikkien kuuluisi elää ja olla,
apinalla on valtaa ja rohkeutta.

Kusi päässä porisee, porisee, porisee...

Apina kulkee arvostelemassa muita
ja ruoskii ruoskallaan viattomat vereslihalle.


Veri roiskuu, kyyneleet valuvat.


Apina nauraa sudelle valtaistuimeltaan:
Sinä pelkäät minua!

              Minä             pelkään             sinua?


Apina on kuin lapsi.

Apina on ainoa, joka saa kertoa oman mielipiteensä, ajatuksensa, tunteensa,
koska se on ainoa millä on väliä. Ainoa, joka on oikeassa.
Apina saa raivostua tyhjästä, apina saa provosoida, riehua, aloittaa sodan.

Apina saa. Apinalla on oikeus,

apinalla kun on rahaa.


Apina on tyhmä.
Niin kauan se on pitänyt minua ystävänään, kuin käsinä, joita sillä ei ole.
Mutta apinalla ei ole ystäviä. Minä en ole sinun ystäväsi.
Kukaan ei pidä mölyapinoista, riidankylväjistä, kiusaajista, jollainen olet.


Minä olen katsonut tätä liian pitkään,
sietänyt kylvämääsi pahaa.

Veri iholla kiehuu, kiehuu, kiehuu...

APINA! 

Miten sinä olet vielä hengissä? 


Sinä et saa minua ruoskittua,
sinä et saa minua satutettua,
vaikka juokset minua kohti kiljuen.
Vain minun kulmahampaani piittaavat sinusta.





maanantai 21. marraskuuta 2016

Tyhjyys

Marraskuun sateessa jää sulaa järvestä,
sade jää peiliksi jään päälle.
Seison rannalla tyhjin kasvoin,
sadepisarat valuvat pitkin tukkaani.
Olen teljennyt itseni tähän ankeuteen,
kehoni harmaaseen vankilaan.

Minun on päästävä pois.

Jossain toisessa ulottuvuudessa
kuljen kai kanssasi,
mutta täällä olen yksin.

Minä tahdon enemmän. 

Jollain tapaa olen rikkonut itseni,
löydän itseni hajotettuna kuin koneen...
minäkö se olen?

Tässä sateessa en tunne mitään tunteita
eikä pulssiani saa esiin tunnustelemalla.



maanantai 14. marraskuuta 2016

Valkoisen suden jäljet






Sataa lunta 
kuin hippusia taikaa, unta


Minä muistan totuuden välähdyksessä, muistan

kaiken, minkä sain
kaiken, minkä menetin

miten lakkasin olemasta ihminen



Silmiisi katson pimeästä 
ja sitten taas lähden



Hiljaisessa yössä juoksee 
valkoinen susi

vuodatettu veri lumeen unohtuu,

ruumis lumeen hautautuu,



jäljet vain hetkeksi jää 







torstai 29. syyskuuta 2016

Sadepisara

Irtautua ruumiistaan,
leijua, lentää
kaiken yläpuolella
kuin sade
sade

syksy vetää minut mätänevään maahan,
hautaa keltaisiin lehtiin
ja kuiskuttelee melankoliaa

maasta sinä olet tullut  

Sumussa suljen silmäni,
hetkiä ennen todellisuutta
mieleni on vaiti,
tunnen syvää autuutta

minä lennän
lennän
kuin sade

niin kevyenä,
ilman ruumistani

perjantai 23. syyskuuta 2016

Muistan sinut, miten lämpimältä hupparisi tuntui aamuyön sateessa,
muistan kylmät varpaat ja huulikiiltosi banaanimaisen tuoksun ulkona rappusilla,
joit pullosi loppuun ja saatoin sinut kotiin

Minä olin niin tyhjä

Muistan sinutkin, vaaleanpunaisessa valossa, tanssit mustatukkaisen miehen kanssa
ja kun näit minut, tartuit minuun, ja työnsit kielesi liian syvälle suuhuni,
taistelin pitääkseni sinut aina niin lähellä kuin kuu oli sinä iltana lähellä meitä,
mutta sinä olit aina liian kaukana, vaikka rakastin sinua niin syvästi

Minä olin niin yksin

Muistan sinut syksyn pimeässä, ilman katuvaloja,
vaahteralehtien keskellä, punaisessa takissa, kultaisissa kiharoissa,
hymyilit,
halusit nukkua vieressäni, vain nukkua, pidin sinua kädestä

Minä olin niin tyhjä

Muistan myös sinut autoni takapenkillä, ikkunat huurussa, ulkona pakkasta,
satoi suuren suuria lumihiutaleita, kun olin sisälläsi,
muistan valvotut yöt ja musiikin,
muistan karanneeni ikkunasta, etteivät vanhempasi saisi tietää,
mutta jätin jäljet hankeen ja ihoosi

Minä olin niin yksin

Joka kerta seisoin junaradalla miettien, onko tämä sitä
mitä haluan

Elämä on niin kylmän raadollista muistoissani

maanantai 19. syyskuuta 2016

Punainen

minun on tapettava tämä minusta,
ennen kuin se tappaa minut

____________________________________



katso itseäsi peilistä, huora 
likainen, likainen, likainen 
mustaa liejua valuu alas viemäriin,
mutta vesi ei koskaan pese pois tätä
obsessoitunut 
sairas 
eläin 
meikkaa tai ole meikkaamatta 
kyllä me kaikki tiedämme mitä pinnan alla luuraa 
syvällä sisälläsi, mädäntyneessä ruhossa 
raiskattu mieli 
minä en voi olla ajattelematta
minä en voi olla ajattelematta
sitä
ja se kalvaa minua
kuin syöpä joka kasvaa kasvamistaan,
se tappaa minut
tappaa minut
katso itseäsi peilistä
miten paljon vihaankaan itseäni
katso, miten punaiseksi muuttuu lattia allasi 


Vuodet ovat kulkeneet niin lujaa
etten tiedä enkö ole ehtinyt huomata
vai enkö ole halunnut ymmärtää
Minä tunnen niin paljon,
tunnen niin että sydämeni repeytyy vereslihalle
ja minä tahtoisin tarttua sinuun, painautua sinun syleilyysi,
mutta minä hajoan palasiksi, pienenpieniksi atomihiukkasiksi,
jotka lentävät hylättyinä avaruustuulessa
On niin tyhjää
ja olen niin yksin
Seison tässä ja katson, kuinka maapallo jatkaa liikehdintäänsä
mutta minä olen pysähtynyt, minä tuijotan pimeään
Sinun sanasi repivät minua lisää
jossain kaukana, jossa en ole enää läsnä
Minä tunnen kaiken tai en mitään,
kaiken tai en mitään,
ja nyt en tunne enää mitään
Tuntuu kuin olisit valehdellut minulle kaikesta,
enkä tiedä minkä varaan olen rakentanut elämäni,
olen murtunut,
eksynyt,
en tiedä kuka olen

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Loppusanat


Ystävyys ja ystävällisyys tarkoittavat kahta eri asiaa, 
minä en ole sinulle enää kumpaakaan. 
Sinä olet kiusaaja, jota pitäisi kohdella kuin marttyyria, 
mutta olet minulle pelkkää ilmaa muistoissa, joita en enää muista. 

Pyyhi kyyneleesi, 
eivät ne ole aitoja kuitenkaan... 

Sinusta tuli samanlainen kuin omista kiusaajistasi, 
heikko ja mitätön, piikki kaikkien lihassa. 

Kun joskus kävelen sinua vastaan, 
katson sinua siten, kuten aina pelkäsit minun katsovan. 
Sinähän aina pelkäsit minun inhoavan sinua. 

Minä poltan sillan takanani 
ja jätän sinut sinne. 

Pyyhi pois kaikki mitä koskaan sinulle sanoin, 

sillä nämä ovat viimeiset sanat sinulle, 
ainoat sanat, joilla lopulta 
on mitään merkitystä,

meidän tarinamme viimeinen luku. 

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sisäinen rauha

Mietin millaista on tuntea olevansa rauhassa 

Haluaisin sanoa syvällä sisälläni olevan loputon hiljaisuus, 
mutta minä tunnen itseni paremmin, 
tiedän, mitä pimeydessä lymyää 

En ole ollut oma itseni hetkeen 

Se, mikä pimeydessä huutaa, pimeydestä nousee valoon 
En ole yksin minä, en ole yksin 

Sinä sanot: "haluan vain sinut" 
mutta ketä meistä tarkoitat? 
Tässä spiraalissa edes sinä 
et taida erottaa minua hirviöistä 

Ne pitävät pimeyden itsellään, vaalien sitä kuin aarretta 

Ilman niitä 
mieleni on ruhjeilla, vereslihalla 
ja kaikki kaunis kuolee pois, 
etkö ymmärrä? 
En minä pysty elämään itseni kanssa 
En voi elää yksin pimeydessäni 

Ne taistelevat olemassaolostaan 
silloin tällöin haukkoen valonpisaroita 

Niimpä 
minä sukellan pimeyteen 
syvälle sinne, missä en koskaan löydä rauhaa, 
sukellan kuolleiden tähtien syliin, mustaan aukkoon 

Ja palaan 
millaisena palaan 




lauantai 23. heinäkuuta 2016

Uni

Omenoita polulla
mehukkaan keltapunaisia
Minä tanssin sadetanssia
Vesi virtaa alla puusillan,
huljutan virrassa kättäni,
se on viileän kesän suutelemaa,
kovaa ja hyistä
Puut raskaana omenoista,
syön niitä, niin makeita
Minä olen vasta lapsi
Päivät kulkevat käsi kädessä,
hitaasti ja yksi kerrallaan
Pilvet odottavat sadetta pulleina,
minä tanssin punaisena liehuten,
ohuessa kukkamekossa
Laitan silmäni kiinni ja näen sateen
Omenapolulla, omenapolulla
kuljen kohti kotiani
vihreässä siimeksessä, veden liplatuksessa
Siellä sinä jo olet, pullantuoksuisena
esiliinassa hymyilet
Olet odottanut minua kotiin,
rakas vaimoni

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kiusaajat

pelle
läski 
tyhmä

ansaitsen kipua 


Hiljaisuudessa kuuntelen ääniä päässäni
on niin pimeää tässä sielussa,
luisevan vankilan ympärillä, tässä kammottavassa kehossa

Peilistä ei katso vastaan se olento, joka muistin olevani
                    en kestä katsoa itseäni 
               
Väkivallan nimeen
piirrän itseni uudestaan sellaisena, millaisena minut näen
murskaan kehoni, hakkaan sen säröiksi, rastitan yli, vedän sen auki,
vapautan sen, mitä sisällä on
muovailen minut tomusta ja pimeydestä
       kuin jumala

Verijälkiä

Tuntekaa tämä voima sisälläni
kuinka se syöksyy teidän päällenne
tulikivet, laava, helvetin lieskat
          Kaikki te kiusaajat,
       haukkukaa minut pimeään!  
pelle
läski 
tyhmä
sinä ansaitset tulla hakatuksi 

ruma 
paskapää

pelkkä vitsi 

kuole kuole kuole 

kukaan ei sinua halua tuollaisena 



...Maistakaa tämän lohikäärmeen tuska kielellänne


torstai 7. heinäkuuta 2016

Nuorallakävelyä
Silmät hatarasti maisemassa
Tuuli pyyhkii kyyneleet alas
Minä tanssin harhojeni äärilaidalla,
Liian lähellä reunaa
En kuule sinua täällä
Koitat koskettaa mutta
En tunne sinua täällä
Viiltää
Sydäntä
Puhkoo,
Ei parsi
Rikkinäistä mieltä
Mustuuden syöveriin, pimeyden nieluun
Minut otetaan
Vain avosylin
Muuratut umpeen ovat nämä silmät

maanantai 4. heinäkuuta 2016

sanani ovat loppuneet 
niitä ei ole sinulle yhtäkään 
tuijota vaan sadetta, 
piinaavaa, jatkuvaa, 
kun ystäväsi kaikki lähtevät 

haluan sinun katoavan 
kuin pahan unen 
en tahdo sinua muistaa
enää päivääkään, jona herään 

en saa tätä vihaa minusta ulos 
ennen kuin olen sanonut loppuun, 
sen mitä tunnen 
sen mitä tunsin, 
mutta sanani ovat loppuneet 

seison sateessa 
kasvot läpimärkinä 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Se tunne

en osaa nimetä sitä tunnetta 

sadepisaroissa kesä, 
hautausmaalla ei tuoksu kuolema 
         vaan kukat 

kyyneleet valuvat toivomuskaivoon  

onnettomassa humalassa ei halua piristyä, 
kurjuudessa unohduksen syleily 

minun sydämeni on ehjä, 
silti täynnä tuskaa 

se on kuin suloinen yhteentörmäys, 
pimeydessä, jossa vihdoin löytää 
kipunsa lähteen 

en yritä ymmärtää sitä tunnetta 

sen sinisessä syvyydessä 
tuntuu kuin uisi vieraalla vedellä, tuntemattomassa 
         niin kevyenä, väsyneenä 

annan sen viedä minut mukanaan, 
emotionaalisesti turtana 
tunnen olevani universaali rakkaus, 

täydellinen oma itseni

vajoan siihen 
enkä ole koskaan yksin 



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Yksikin virhe

se katkaisee hänen kylkiluunsa
päästäkseen ulos niiden välistä,
se raatelee hänet palasiksi
hän katsoo suoraan sen mustiin iiriksiin, tuntee sen vihan sydäntään vasten
"sinä et koskaan saa anteeksi" 
neula lävistää huulet pistos toisensa perään
veren maku leviää suuhun lämpinä aaltona
lanka vetää huulet yhteen, shh
pedon kynnet painuvat ihoon, ja hän käskee katseellaan, huutaa silmillään
             lopeta, pyydän 
"tämä on seuraus virheistäsi, typerä tyttö" 
sen tukka roikkuu luihuna irvihampaiden edessä
ja se tarttuu hänen silmäluomiinsa repien niitä auki
"katso mitä olet tehnyt" 
jokainen virheensä
paranoidi sekunti kuolemaa
hän ei voi hengittää,
se viiltää ihoa
veri pulppuaa suonista, brutaali suihkulähde
se nauraa hänelle: "tämän sinä ansaitset, 
sinä et ole minkään arvoinen" 
se kouraisee hänen tukastaan ja lyö häntä kuin kärpästä
"virheistäsi 
sinä menetät kaiken, 
mistä olet koskaan iloinnut, 
sinä menetät kaiken"

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kiinni

Sydämesi on sinipunainen kuin hänen verensä
hän katsoo sinua joka päivä samoin
se kertoo, että rakastaa
enemmän kuin yötä tai päivää

Universumi kaatuu, kaatuu, kaatuu
valot häikäisevät heidän silmiään
ja he lentävät syvyyksissä odottamatta mitään
toistensa syleilyssä
putoaminen voi olla lentoa,
         jos ei osaa pelätä

Sinun helmasi leviää maan kamaralle kuin aalto
ja hän painuu kyljellesi
he kuuluvat siihen, kiinni toisiinsa
kuin pari eksynyttä palapelin palaa
kaukana kokonaisuudesta,
kaukana värittömästä maailmasta
toisensa löytäneinä

Hän kävelee ikuisesti kätesi hänen kädellään,
hän ei enää tiedä kuka on ilman sinua
ja sinä pidät hänestä kiinni
kuin koskaan tuntematta kauniimpaa

Minä rakastan sinua, vaimoni.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Toistuma

         painajaisessa olet niin viaton, hymyilet vain
kylmää hymyäsi, josta olet niin tunnettu
muistan nuo vaatteet, joita kannat
olen alaston tässä, alaston
olet ainoa olento, jota koskaan olen pelännyt
sinä et ole ihminen lainkaan,
sinä olet valhe, kaksipäinen käärme,
sinä olet demoni
minä olen pelkkä hullu
           painajaisessa olet taas elossa
ja näen silmäsi liian läheltä, huomaan,
ne eivät ole ihmisen silmät
                                                  sinä istut jokaisessa nurkassa,
                                                johon pakenen,
                          sinä seisot jokaisella ovella,
                                               jota kohti juoksen
              sinä tulet vastaan jokaisella tiellä,
                                  jossa koitan päästä karkuun,
                                                   sinä olet jokaisessa turvapaikassa,
                                                                       johon mieleni piilotan
sinä olet kaikkialla 
ja minä olen vasta lapsi 
         syökset todellisuuteni sirpaleiksi,
sinä revit minut kappaleiksi
          s i n ä      p e t o ,   s i n ä   h i r v i ö ,   d e m o n i ,   s a a t a n a
ja siinä sinä vain hymyilet,
nostat sormen huulillesi: shh 
eihän kukaan tietää saa... 
salaisuus, kielletty totuus, valhe
että pysyn jotakuinkin kasassa tässä paskakasassa
mutta minä olen ollut sairas liian pitkään
sinun nimesi on polttomerkinnyt minut, raastaa,
oksennus kiipeää kurkkuuni kun kuulen sen lausuttavan,
kuulen sinun nimesi, kun kaikki rakastavat sinua
hymyilevät sinulle takaisin, halaavat, koskevat,
pitävät sinua ystävänään
          minä huudan
    kiljun kuin kuoleva,
sisälläni minä olen kuollut,
tyhjä, turta, mätä, musta
sillä sinä tapoit minut
minä en kestä enää tätä valhetta, salaisuutta,
pahuuden kiertymää kaulallani
          sinä olet elossa
enkä minä voi elää samassa maailmassa kanssasi
ja te kaikki katsotte minua,
tekin haluatte minun kuolevan,
koska olen vain hullu
ettekä ikinä minua ymmärrä
ette ikinä tule minua uskomaan
     painajaisessani
            se ei koskaan lopu

torstai 19. toukokuuta 2016

Myrkyllinen ihminen

olen niin täynnä sinua 

sinä olet niin täynnä itseäsi 



Olet saanut niin monta tilaisuutta yrittää uudestaan 

Paljastit myrkkyhampaasi, 
luuletko että luottamus sinuun pysyy?

Sekoilet tunteidesi vuoristoradassa 
osaamatta päättää
milloin vihaat 
ja milloin taas välität, 
sinun ehdoillasi, 
tottakai, 
sinun ehdoillasi 


kaikki kumartavat kuvaasi, 

ainutlaatuisuuttasi, 

älykkyyttäsi  


Manipuloit niin, 
että on mahdoton uskoa  
sinun olevan ihminen 
valheidesi takana 

Sinä mahtailija, jumalainen piru! 
Katsot peiliin ja rakastut itseesi, 
mutta et kestä sekuntiakaan 
ilman muiden ihailua 

Sinä puret ja myrkytät, 
myrkytät, kunnes kyllästyt



olet tappanut kaiken, 

mitä tunsin sinua kohtaan


tiistai 17. toukokuuta 2016

Laineet

Pehmeä, pimeä,
uneton
sinisyys,
katselen kasvojasi
muistojen takaa

Niin hiljainen on maailma,
jossa sinä et enää hengitä

Miten löydän taas kotiin,
kauas yksinäisyydestä ja surusta?
Tule takaisin,
tule luokseni
painaisin pääni kyljellesi
kuullakseni sydämesi
vielä kerran

Anna minun nukahtaa niin

Muistan viimeisen kerran,
kun kosketin sinua,
kaipasin olla kuin sinä,
maata kylmänä maassa
kuten sinä

Nyt makaan tyhjyydessä
aivan kuin uppoaisin,
alas,
alas,
vajoan
muistoon, jossa näin sinut ensi kerran
sinä nojasit rintaani vasten, 
pieni, kaunis elämä - 
kuuntelit sydäntäni 

Minä vain jään elämään,
epätoivoisesti haukkoen happea
suruni merestä

maanantai 16. toukokuuta 2016

Tuhkaa

Piirrän kasvojasi mieleeni
kauneimpana kevätiltana
sinä makaat nurmikolla,
se on jo vihreä kuin kesä,
mutta hengityksesi hidastuu,
ja tiedämme, ettei huomisen aurinko
enää kasva sinun silmiisi heijastuksena,
sinä tiedät sen myös, niin..

Minä rakastan sinua, paras ystäväni, 
minä jään aina kaipaamaan sinua, 

kumpa et lähtisi vielä.  

Piirrän kasvojasi mieleeni
kun suutelen viilenevää otsaasi,
piirrän sinut niin tarkasti kuin osaan,
jotta en koskaan unohtaisi sinua
ja muistaisin seuraavassakin elämässä,
sillä mitään en nyt halua enempää
kuin nähdä sinut vielä kerran...

Vielä kerran
tule minua vastaan ilo rinnassasi,
tule syliini nukkumaan.
Vielä kerran kerron, miten sinua rakastan,
mutta se ei koskaan ole tarpeeksi, eikä koskaan riitä,
sillä minun sydämeni halkeaa
ja hajoaa säpäleiksi samalla,
kun silmäsi painuvat kiinni.

Minä piirrän sinut mieleeni, jotta muistan sinut taivaassa
mutta jos sinä et ole siellä, en minäkään sinne halua
jos taivas ei ole tarpeeksi suuri meille...

Pitelen sinusta kiinni
     olet turvassa 
        et ole yksin. 

Tuntuu kuin olisit odottanut minua
lähteäksesi rauhassa,
sinä suutelet poskeani
viimeisen kerran,
sanon: "heihei", en hyvästele,
koska aion nähdä sinut vielä, vielä kerran.

Me silitämme sinut uneen
ikuiseen

Piirrän kasvojasi mieleeni, mieleni on täynnä sumua,
ajatus sinusta ei riitä korvaamaan sinua ikinä
ei ikinä 

Päästän irti 
ja annan sinun mennä. 

Sinä et enää reagoi kosketukseen,
sydämesi pysähtyy
mutta silmäsi ovat kirkkaat, jumalaiset,
     kaiken kauneuden nähneet
sinä et ole enää siinä
15052016 17:40
sinä et ole enää siinä

Minä en tiedä, kuinka elämä jatkuu ilman sinua,
niin kipeää tekee jokainen etenevä sekunti...
Kuinka lähteä pois ilman sinua,
sinä jäät makaamaan ilman meitä.

En voi lähteä ilman sinua! 
Sinäkin olit aina kanssani 
kun kaikki muut lähtivät, 
sinä olit ystäväni 
kun kukaan muu ei ollut

Sinä lepäät nyt.

Minulla on vain särkynyt sydän
ja piirros sinusta mielessäni,
ehkä sinäkin piirsit meidät,
ehkä sinä tulet vielä meitä vastaan,
minä rakastan sinua niin,
enkä koskaan tule olemaan entiseni
ilman sinua, paras ystäväni,

maailma on niin tyhjä,
nurmi on harmaa
kuin laskeva aurinko.

Ehkä näemme vielä jossain, toisessa elämässä
ehkä linnut vielä laulavat.
Vaikka kaikki muu tuhkaksi katoaa,
sinun muistosi jää.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Pirut

mistä pirut sikiävät 
kasvoja kaikkialla, vääristyneitä, kieroutuneita
irvistys repii mieleni
kipua 
kipua
       silmäni ovat täynnä sanatonta kauhua ja padottua vihaa
paniikin ja kiihtyneisyyden maksimaalinen ääriraja
           nostan aseeni ilmaan
                  näkemättä veripisaroita
                                    mustuuden takaa
mikseivät ne jätä meitä rauhaan 
kuolen sisältä,
teidän jälkeenne

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Viimeinen varoitus

Neljästä kaksi paria 
niin erilaiset 
onnettomat onnelliset 
kateelliset kiitolliset 
kakkoset ja ässät 
niin lähellä toisiaan, silti kaikkea muuta kuin ystäviä 

Vertailkaa vain
meitä keskenämme
kateus polttaa, kauneus katoaa,  
ette koskaan
löydä sisäistä rauhaa
vilpillisin keinoin
syrjäytyneet, köyhät, rikolliset, kouluttamattomat, sossupummit...... silti teitä onnellisempia
Paskanpuhuminen
tekee kasvoista samannäköiset,
katsokaa vaikka peilistä

NYT RIITTÄÄ.

Jokainen sana äänetöntä manipulointia
minä en luota teihin ollenkaan 
Jokainen teko kuin veitsen iskeminen haavaan, pyörittäen, mutta tappamatta
minä olen niin täynnä vihaa, kostonjanoa, verenhimoa 

Mitä me olemme teille koskaan tehneet 
haluamme vain elää
maalatkaa mustaksi maineemme vain
pikimustaa valkoiselle, mustetta lisää tahrituille  
kateudesta mustaksi maalatut 

tämä peli on niin nähty 

Nollan alapuolella on negatiivinen tila
ja te olette ylittäneet sen tuplasti

Olette vähemmän kuin ilmaa meille,
silti seisotte piikkeinä lihassa

Liian monta kertaa olen sanonut 
että nyt riittää, 
riittää 
riittää 
olen saanut tarpeekseni 

Te ette koskaan kykene rakastamaan samoin kuin me 
totuus sattuu
siksi on hyvä tehdä kaikkensa
piilottaakseen rumat, mätäiset kasvot
kauniiden eleiden alle
Oh mikä show! 
Esittäkää että rakastatte toisianne! 
Jokainen, joka haistaa, vainuaa mädän lemun teistä

Pelaamme kovemmilla panoksilla
niin paljon pienemmällä hinnalla

Ässät tuhoavat kakkoset leikiten 

joten pitäkää suunne kiinni
kun ette halua päätyä tähän leikkiin

NYT.RIITTÄÄ.

torstai 5. toukokuuta 2016

Pidä tämä hiljaisuus

Sinisen usvan takana
ehkä näet suden

Mutta älä koskaan sano, että ajattelet minua
et koskaan enää löydä tietä sydämeeni

Jossain muistoissasi 
kylmä valo heijastuu sen katseesta 

niin kylmä, välinpitämätön 

Älä koskaan sano nimeäni enää
en halua olla osa tarinoitasi,
valheiden keskiössä

on hiljaista siellä, missä
veresi kuuluisi virrata

En koskaan unohda
mitä näin sinä päivänä,
kun avasit sielusi...

Sinulla ei ole sydäntä, ihminen.




lauantai 30. huhtikuuta 2016

Arvet verivalasta

Tasan kaksi vuotta sitten
kaikki oli vielä kaunista,
utuinen kevätilta, niin lämmin
parhaat ystävät vierelläni, perheeni,
verivaloin vannottu side
kaiken pysyvyydestä,
ikuisuudesta,
tähtiin kirjoitetusta.
Silloin uskoin elämään
       ja itseeni.
Nyt palapeli on hajalla
mikään ei koskaan palaa ennalleen
en koskaan enää luota sinuun
sillä sinä veit kaikilta liikaa,
satutit, revit liian monta,
nyt muistan sinut petturina.
En sano kliseisesti
sinun särkeneen sydämeni,
olithan vain ystävä
mutta sinä särjit siteen, johon uskoin,
      jonka piti kestää tähtimyrskyt.
Kaikki vääristyy
ja todellisuus katoaa,
mikään ei ole pysyvää.
Minä muistan taivaan kaksi vuotta sitten,
kuutamon, niin kylmän, yllä nurmen usvaisen
ja minä kaipaan teitä
niin helvetisti.


torstai 28. huhtikuuta 2016

Kuva mielessäsi, joka ei pyyhkiydy

minä olen sinun 

illuusiosi 

paholaisesta, 

kaksikasvoisesta 


minä olen kuumeinen painajainen, 

yö ilman unta, kivuliaassa horroksessa 


mikä sinua valvottaa mikä valvottaa mikä valvottaa valvottaa valvottaa sinua 


seinät hehkuvat, kaiut huutavat 

armottomia syytöksiä, 

joita olen manannut 

öidesi iloksi 


ressukka, puhut itsestäsi, 

mitä sinä joudutkaan kärsimään 


niin paljon olet saanut ansaitsematta 

elämä antaa, elämä ottaa 

minä vähät välitän sinun itsesäälistäsi 


olen pelkojesi inkarnaatio, 

hiljaisuutesi loputon, kiljuva ääni 


mikä saa sinut niin levottomaksi mikset nuku miksi olet rauhaton 


sinä jahtaat paholaista 

etkö näe mikä on totta? 


minä olen sokeutesi loppu 

ja tuskan hetki, 

johon heräät ymmärtäen 

mistä veri käsiisi on ilmaantunut 


mutta liian myöhään, 

ihan liian myöhään  

sinä teit jo kaiken 


nyt olen illuusio, 

muisto, 

jostakin, 

mistä välitit 



tiistai 26. huhtikuuta 2016

Inhoan sinua

Tämä hetki on vihdoin koittanut 
kaksin kanssasi, 
missä pahuus minussa kulminoituu 
ja ottaa itselleen hahmon, joka ei ole ihmisen 

varjot syöksyvät ympärillesi 
käännän päätäni 180 astetta ja sinä tiedät 
että minä näen myös lävitsesi 
totuus totuus totuus, ah, muistatko miltä se maistuu? 
metalli leikkaa kielesi ja veri pulppuaa suuhusi, 

juokse ennen kuin revin loputkin 

ennen se maistui muultakin kuin kivulta, 
mutta nyt kun ajattelen sinua, 
siinä on koston karvas maku, 
pahuuden samettinen  

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pidä silmät kii, kuten aina ennenkin

me ei katsota sinua suopeina
tiedät mikä lohikäärme on vastassa, joten suljet silmät
pidä silmät kii loppuelämäsi

olen hapuillut pimeässä liian pitkään
kuunnellut sinun ääntäsi,
niin tuomitsevaa, loputonta, säälivää       ja teit minut hulluksi 
onneksi sinä tunnet minut,
onneksi sinä aina tiesit
miten minusta ei koskaan tule mitään

ethän sinä koskaan toivonut minulle mitään hyvää 



mustaa valkoisella 

yliopisto-opintoja kun toiset eivät edes selviä pääsykokeisiin 

mutta saavutuksesi eivät ole mitään muuta 
kuin paperia 

paperit on vaa papereita 

polttaa polttaa poltan 


nyt kaikki, mitä olet tehnyt, on pelkkää tuhkaa 
etkä sinä ole mitään muuta kuin ilmaa 




pidä silmät kii loppuelämäsi
sillä sinä päivänä kun ne avaat,
pinkki kuplasi poksahtaa,
ja huomaat miten yksin olet

...me ei katsota sinua suopeina



maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pedon silmissä


En pysty pitämään tätä petoa sisälläni 
se ei pysy hiljaa, se mylvii
tahtoen nylkeä sinut 
         kaikesta pahasta, 
   jota olet kylvänyt 
        kaikesta kivusta, 
   jota olet niittänyt 
se katsoo sinua raivon silmillään 
kasvaen hetki hetkeltä vahvemmaksi taakasta, 
jota sen selkään olet ladonnut 

katkeransuloinen mielipaha 

annoin sinulle niin paljon 
ja annoin sinulle niin paljon anteeksi 

sinä olet pelkkä pahainen valehtelija, 
kärpänen, 
joka munii kaikkien lihaan  

kunnes tapaan sinut taas... 
               kunnes tapaan sinut taas... 

Sinä olet raivostuttanut tämän pedon sisälläni, 
kalterit murtuvat, kettingit katkeavat 
sillä voima sen sisällä kasvaa 
äärettömäksi, mustuuden tyhjiöksi 

anteeksiantamaton 

On olemassa vain kaksi asiaa, 
jotka raastavat minut raivon partaalle 
ja sinä teit niistä molemmat; 
    satutit minulle rakkainta  
             ja petit luottamukseni 

mutta sinä olet vain kärpänen, 
     jonka murskaan 

haistan tänne asti 
pelkosi 

torstai 14. huhtikuuta 2016

Lennän kauas luotasi

Tämä pistos, jonka tunnet
syvällä sydämessäsi,
olen minä
onnellisena


Sattuuko nyt,
kun näet minun lentävän,
vaikka luulit minun hukkuneen liekkeihin?
Sitähän sinä odotit, janosit. 
Feeniks  
nousen korkealle liekit helmoissani 
polttaen kaikki sillat takanani 


En jää kaipaamaan sinua. 


Minun pitäisi olla savua ja tuhkapölyä, 
vain jotta voisit heittää luilleni kukkasen 
väittääksesi välittäneesi.  


Sinusta tulee niin vanha ja katkera,
näen jo kaukaa kuinka rypyt painuvat ikuisesti suupieliisi.
Olet tyrmässä, mielipahasi kaltereiden takana
"Miksi muut ovat niin onnellisia -  
miksen minä?" 
Luulet, että se on sinulta pois.  
Huudat pimeydestä hiljaisuudellasi
ja sinun silmäsi ovat niin täynnä katkeruutta,
etten osaa kuin sääliä sinua,
ihmispolo.



keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Vaimoni

Sinä olet aina vierelläni, vaikka pahat ajatukset nakertavat mieltäni kuin syöpä, ja sydämeni muljahtelee psykosomaattisesti iltaisin. Sinun kanssasi saan olla lapsi, joka en koskaan ehtinyt olla. Silloinkin kun olen maailman pienin, sinä et hylkää, vaan hoivaat. Ajat valtavimmankin pimeyden pois ja saat sen näyttämään vain varjolta takanani. 

Olet kaikki mitä minulla on, kaikki mitä tarvitsen. Kanssasi olen niin oma itseni, että piti tutustua itsekin itseeni. Minun sydämeni onkin ihan kaunis, eikä kuollut, musta ollenkaan. Sinä parannat haavani ja saat arvet haalistumaan luomatta uusia. 

Annat luovuudelleni siivet ja toivolleni huomisen. 
Sinun ansiostasi sieluni on täynnä väriä, ja se laulaa:
Minä rakastan sinua
enemmän kuin mitään 
Olen niin onnekas, sillä sinä olet antanut minulle kaiken, mitä en koskaan uskonut ansaitsevani. Ja vaikka en kestäisi itseäni, sinä saat minut välittämään itsestäni taas. 

Sinä olet vaimoni, 
jota niin kauan odotin. 
Vaimoni, jota tähdiltä rukoilin. 
Vaimoni, jonka tiesin tulevan. 
Juuri tuollainen kuin olet. 

torstai 7. huhtikuuta 2016

Evil Queen

Jos pelaisimme yhdessä pullonpyöritystä, ja saisin esittää minkä tahansa kysymyksen sinulle, kysyisin vain:
"Miksi sinusta tuli tuollainen?"


Olen seurannut sinua kuin varjo, aina läsnä
vaikka et minua olekaan huomannut
itsestäänselvyys
olen nähnyt kuinka linnottauduit pois,
myrskypilvet valtasivat pääsi,
kauneus muuttui verenhimoksi
ja sinusta tuli
kuin joku toinen

Luotin sinuun,
nyt vihaan siitä itseäni

Seison jyrkänteellä pitäen käsissäni muistoa sinusta
valmiina heittämään pois kaiken
kuin lasin,
vaikka tiedän,
ettei se koskaan enää palaa
ehjäksi


Sadussa olisit paha äitipuoli, joka näkee peilistä vain itsensä kauneimpana
Ota omena
välittämisen eleenä 
ja minä söin liian monta

liikaa sanoja, jotka ovat satuttaneet 
liikaa virheitä, väärinkäsityksiä, valheita 
         jokainen tekosi on myrkyttänyt hitaasti, hitaasti niin, 
liian monta iskua selkään, 
liian monta tikkiä, arpea  
liian monta rumaa runoa sinusta 
         ja liian monta toista tilaisuutta antaneena, 
                                               luovutan 


KOSKA SINÄ ET RAKASTA KETÄÄN

rakastat pelkkää fantasiaa, jonka loit 
niin kaunista, 
ainoaa, 
jonka luulet säilyttävän kauneutesi 

Kerro kerro kuvastin...

Mitä jos kertoisin sinulle, että se on valhetta 
vai 
siksikö olet minua niin vihannut, 
koska tiedät minun tietävän, 
ettei se ole totta? 



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Rakkaus

Haluan että kuuntelet minua nyt, 
kun kerron sinulle rakkaudesta. 
Rakkaus on suurin aarre, 
jonka voit saada, 
mutta se pitää löytää ensin itsestään, 
jotta sen voi saada muilta. 
Rakkaus ei koskaan synny pakottamalla, 
se ei kasva siitä astiasta mistä toivoisi, 
jos siemen on kylvätty muualle. 
Epävarmuus on sydämen ääni, 
kuuntele sitä, 
sillä se on avain totuuteen. 
Rakkaus on voima, 
se tuo mukanaan kasvukipuja 
ja pakottaa katsomaan itseään uudelleen peilistä. 
Rakkaudessa olet kaikista eniten oma itsesi, 
hyvänä ja huonona, mutta juuri sellaisena kuin olet, 
se hyväksyy jokaikisen epätäydellisyytesi 
rakastaen silti. 
Rakkaus ei haihattele tai rakenna pilvilinnoja, 
rakkaus tietää. 
Rakkaus puhuu aina totta, 
se ei kykene satuttamaan. 
Valitse vierellesi ihminen, 
joka haluaa sinut omana itsenäsi 
ja rakastaa sinua joka päivä yhtä henkeäsalpaavasti 
kuin silloin kun ymmärsit rakastavasi häntä. 
Rakkaus kunnioittaa sinua, 
eikä ikinä halua loukata. 
Rakkaus haluaa huutaa nimesi koko maailmalle! 
Se on aina puolellasi.
Se ei kahlitse, vaan on aina läsnä 
kuin uskollinen koira isäntänsä jaloilla. 
Rakkauden suurin lahja on ymmärrys, 
mutta se ymmärtää myös päästää irti, 
ja todeta että joitakin asioita 
ei ole tarkoitettu tapahtuviksi. 




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

depersonalisaatio

hetkittäin aika pysähtyy
enkä löydä itseäni
nykyisyydestä,
olen kateissa ajan ja paikan ulkopuolella,
elämän ääriviivojen takana
valkoisuudessa
hahmot, numerot, ihmiset
kuljeskelevat pitkin poikin
mutta ilman päämäärää
tuijotan, kun niiden suut liikkuvat
mutta eivät puhu mitään

kukaan ei ymmärrä minua nyt,
kukaan ei pääse sisään vaikka
mieleni on auki kuin hirviön kita
niin kovasti minä pelkään sen mustaa sisintä
se sanoo: "hei,
tervetuloa
mukaani"
se seisoo kanssani
ja sen pää on kasvanut takaraivooni

kuin jumala tai kuin saatana
minä seison kaikkien keskellä,
jotka ovat tähtipölyä
valkoisessa pimeydessä

tunteeni ovat kuolleita tähtiä tässä hiljaisuudessa,
täällä kukaan ei pysty minua rakastamaan
        yksinäisyys on fyysinen tuntemus 
                     kovin kipu, jonka tiedän 
minä en ole minä,
olen ääretön, muodoton,
muljautan silmäni ympäri
näen itseni kolmannesta persoonasta
ja irtaudun itsestäni rajatilassa
vihaan sitä kenet näen
alapuolellani,
en tunne kosketusta,
vain ahdistuksen
ja henkisen kuoleman

tämä on musta aukko
enkä minä ole ihminen täällä



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tarkoitusperät

Laiminlyöty eläin ei luota ihmisiin 
yhtä sinisilmäisesti kuin muut eläimet, 
vaan ottaa etäisyyttä heti kokiessaan uhkan.  

Välitin sinusta
ehkä liikaakin,
koska kerran todella
uskoin sinun ymmärtävän.
Tämä rikkinäinen mieli on kulkenut liian kauan
arpisessa suden hahmossa,
        väärällä puolella taivasta.
Olen tottunut erottamaan
ihmisten aikomuksia
itsekkäistä ja epäitsekkäistä,
pahoista ja hyvää tarkoittavista...
           Silmäni ovat niin auki, että näen taakse sielujen,
niiden valoisaan tai pimeään syliin
ja minä tiedän
ettet ole pahoillasi.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Varjosi

Ehkä se on karma mikä sen tekee, 
mutta saan pahiksen leiman turhan helposti 
on niin helppo syyttää 
pahiksia pahoista teoista, 
ja kirjoitan kyllä niin kauan kuin en ole aivokuollut, 
                         kirjoitan silloinkin kun kaikki muu katoaa,
menen niin syvälle pimeään, kunnes olen pelkkä varjo.
Kuulen kaiken,
mutta en välitä siitä mitä ajattelet minusta, 
sillä tässä kynässä on syvin totuus minusta ja sinusta 
en vain aio katsoa hiljaa 
kun tuhoat perheen,

teet sen mitä salaa olet ajanut takaa 
koko ajan, jokaisella teollasi, 
minä tiedän 
kyllä, 
           nyt sait sen,
ota se, 
pidä se hyvänäsi,
kokonaan ihan omanasi...
Muistathan kuitenkin miten kaaoksesta alkanut
päättyy kaaokseen, 
olethan nyt onnellinen? 

Et koskaan tainnut muistaa että nimeni on karma.

Olen kaikki ne ihmiset, joita et kuunnellut.
Minä olen kieltäminen, jota epätoivoisesti käytät. 
Olen sympatiasi loppu ja tietoisuutesi alku. 
Olen se ääni takanasi, joka kuuluu: "minähän sanoin"
Olen seuraus jokaiselle syytökselle.  
Olen kiusaajat, joita vihasit, ja joka sinusta lopulta tuli.
Olen kaikki ne läheiset, joita pidit itsestäänselvyytenä.
Olen paras ystäväsi, jonka hylkäsit
           jahdatessasi mahdotonta unelmaa. 




Hämähäkin pesä


Katso syvälle, syvälle mieleesi, 
pimeimpiin nurkkiin, 
ahtaimpiin väyliin, 
siellä on kai liikaa asioita, 
joihin et uskalla vilkaistakaan

Mihin hämähäkkiemo munii sinun päässäsi, 
missä pelkosi on voimakkainta? 
Seuraa sitä polkua 
mustuuteen 

Mitä jätät sanomatta 
kun laitat pisteen lauseeseen liian aikaisin? 
Se on totuus 
ja se kiusaa sinua  
yöt, päivät 

Näen, ettet löydä 
rauhaa 
sisältäsi 

Paskapuhe kyllästyttää minua, 
draamasi on niin leimiä,  
mutta hämähäkin seitti kiristyy 
kiristymistään, 
            etkä sinä ymmärrä                  
niin nopeasti 
pitkät, karvaiset jalat juoksevat seittiä pitkin 

Nyt 
on ruoka-aika ja 
hämähäkki hyökkää 

Katso suoraan sen kahdeksaan silmään 
samalla kun se iskee hampaansa ajatuksiisi, 
ja alkaa imeä sinua kuiviin,
pisara            
pisaralta,          
ja kasvaa 
kasvamistaan 


Älä pelkää, 
älä pelkää, 
sinä itse olet sen 
kasvattanut 


torstai 3. maaliskuuta 2016

sataa lunta,
antaisin sen peittää minut
mutta ihoni on yhä lämmin
ja se sulaa
pisaroiksi poskilleni

olen yhä niin lämmin,
vaikka voisin olla kalman kylmä


vaikenen tässä pisteessä
sillä sanat tuhoavat
vain enemmän

hiljaa

vaikenen, ette kuule kuitenkaan
olen maannut tässä
jo liian kauan


tunnen vain lumen, sateen,
se turruttaa aistini
ja puuduttaa eloni,
aivoni,
sydämeni

uskottelen ettei satu enää,
olen tyhjä

maanantai 29. helmikuuta 2016

Piikit

Joskus kaikista epäitsekkäimmät ja herkimmät ihmiset 
muuttuvat niistä kaikista epäreiluimmiksi, ilkeimmiksi, 
itseään keskipisteessä pitäviksi 
totuuden muovailijoiksi.
 



Virheistäni oppineena 

minä valikoin ystäväni tarkoin, 
sillä todellisen välittämisen tunnistaa kyllä aina. 

En anna menneisyyden liikaa vaikuttaa valintoihin 

       vaikka tarjosit minulle ruusuja silloin, 
                                                              se ei tarkoita että 
luottaisin sinuun, 
jos annat pelkkiä piikkejä nykyään. 


Mitä minä tein sinulle,

jotta voit esittää uhria siinä naamani edessä
ja esittää että tarkoitit vain hyvää,
vaikka vuodan verta tässä?

Sinä et saa minua hymyilemään, koska 

minuun sattuu 

enkä jaksa sanoa sitä enää suoraan, 
koska olen niin kyllästynyt, 

olen kyllästynyt näkemään ihmisellä 
useamman kuin yhden naaman, 
olen kyllästynyt luottamaan 
ja sitten katkerasti katumaan, 

olen kyllästynyt kipuun kuin huonoon ystävään - 

sitä elämä tarjoaa muutenkin 
ilman apuasi, 
kiitos vain.



torstai 25. helmikuuta 2016

tears from heaven


havahdun tunteeseen, jossa kaikki hidastuu 
rakastava kyynel muuttuu lasiksi 
ja särkyy 

näen sinut enkelinä, 
valtavat valkoiset siivet selässäsi 
Rakas, 
olen nähnyt niin monta
väärää enkeliä ennen sinua,
jotta osaan tunnistaa sinut jo etäältä. 

tahdon tuntea sinut niin lähellä että saan pudota pelkäämättä 
sillä tässä kaikessa hitaudessa leijun nyt 
ymmärtämättä kuinka korkealla olen 

minä en ole rakastanut ketään kuten sinua 
minä rakastan sinua enemmän kuin itseäni ikinä voin 
minun ei tarvitse selittää sitä 
yhtään enempää 


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

valhe onnesta

vaaleanpunaiset seinät 
glitterillä koristeltu                      
maalatkaa paksumpi kerros
jotta säröt katoavat täysin
naurakaa kovemmin ihraista nauruanne    ha ha ha ha
jotta ette kuule nyyhkytystä
minä 
olen 
täällä 
nämä neulat ihossani
ovat teidän sanojanne,
        tämä tuska repii minut vereslihalle
oksennan keskelle käytävää
ja te tulette peittäen minut
hennon pinkkiin kukkatapettiin

sokeakin huomaa mutta te olette liian syvällä valheessa näkemään,
kaikki 
ei ole 
hyvin 

osa minusta kuolee tässä pisteessä
                         se joka uskoi 
                                              se joka luotti

VUODAN
VERTA
hengitykseni rahisee
ja tunnen kuinka muutun
...älä hyvä jumala... 
kauniissa maailmassanne
otan hirviön muodon
         jotta kestän mitä vain,
kipu on vain kuoressani, kipu...niin etäinen tuntemus 
sisältä olen turta enkä kuule sanojanne enää
      minä en pysty esittämään, 
      en leiki mukananne, 
      en ole osa tätä valhetta 
minä 
olen 
vastarinta 

luuletko sinä tätä hymyksi? 
- se on arpi joka kulkee
poskesta poskeen,
unelmanne onnesta

maanantai 22. helmikuuta 2016

Sotku

Koukeroiset valheet,
niin henkeäsalpaavan kauniit
kuin kristallipatsaat,
ilmeettömät. 
Lämpimästi tervetuloa minun rajatilaani, 
dissosioituneeseen maailmankatsomukseeni! 

Teidän pitäisi nähdä itsenne 
kuten minä näen teidät, 
ystäväni.

On niin meluisaa siellä, 
missä ajatuksenne vääristyvät mutkalle 
kuin huvipuiston peilit, 
                  ja heijastuksenne silmissäni 
        ei enää ole mieleisenne totuus. 

...mutta minuako pelkäätte? 

Peto on herännyt, 
ja sen kuvajainen vaanii 
omallatunnollanne.

Juoskaa! Pian, 
paetkaa sairauksien taakse, 

minä olen siellä odottamassa, 
kahvi tippumassa. 

Olen nähnyt tarpeeksi ymmärtääkseni 
                     että kaikkea ei tarvitse sietää 
                                            ollakseen rakastettu.  

Punokaa seittinne tiukemmaksi
kaulani ympärille, 
on mentävä syvemmälle 
paksuun massaan, 

sillä kaikkien näiden valheiden alla 
pystyn yhä hengittämään. 


 

tiistai 2. helmikuuta 2016

Virtaus


Elämä tuntuu kukalta, 
kauniilta mutta ihan liian hennolta 
"Älä mene", huutaisin 
mutta talvi on jo täällä 

sinusta on tullut vanha 
pitelen sinua - 
olet yhä niin lämmin 

elämä virtaa sinuun ja sinusta ulos 
minä en voi pakottaa sinua jäämään 
enkä halua sinun kärsivän, 
mutta lupaa minulle: 
 
kun menet, 
tiedät että aina 
olen sinua rakastanut.

Aina. 




tiistai 19. tammikuuta 2016

kuusitoistakesäinen

muistan kun haaveilin sinusta
16-vuotiaan silmillä
maailma oli samaan aikaan niin likainen ja puhdas
ikkunaa vasten satoi lokaa ja aurinko oli sininen ja muovinen
muistan tanssineeni yksin, oksettaen
pyörin kieppejä pienen huoneeni kelmeällä muovimatolla
ja tunsin kieppuvani sinun suureen syleilyysi
joka kerta kun putosin
ja putosin lujaa
mutta se ei sattunut
mikään ei tuntunut yhtä hyvältä kuin psykoosi
pehmeys minun päässäni samaan aikaan suloinen ja sokea
homoenkelit liihottelivat taivaallani soittaen banjoja
ja pystyin kuulemaan sinun äänesi
samanlaisen kuin nyt, toisella puolen maapalloa,
niin minä ajattelin
ja välimatka katosi kohtaloistamme,
kaaduin suudelmaasi
ja tiesin miltä se tuntuisi
vaikka minua ei oltu ikinä suudeltu rakkaudesta



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

musta tähti

Tuntui kuin olisit muuttunut sadasosasekunneissa,
avaruudellisessa ajassa räjähtänyt atomeista toisiksi alkeishiukkasiksi silmieni edessä,
pimeydessä pelkäksi tähtipölyksi

Jokainen valhe synkempi toistaan,
paennut niin kauas totuudesta että todellisuus on vain hämärä muisto jostain kaukaa,
jossa kerran väitit ettei mikään riko meitä

Sinun muurisi takaa en enää tunnista kasvojasi,
muukalainen tutulla maalla,
kuka olet, 
ystävä vai vihollinen? 

En pidä siitä mitä sinulle tapahtui,
katsoin kun paloit valon alkulähteestä
mustaksi aineeksi

tiistai 12. tammikuuta 2016

at least I can say "I loved"

aika pysähtyy

isku osuu vatsaan -
kaadun maahan verta yskien
ja palaan hidastettuna aikaan,
jona minulla ei ollut ystäviä

nyt minusta tuntuu samalta,
tismalleen samalta

te katsotte kun lumi punertuu allani, kiduttavan hitaasti
shokki saa vammat näyttämään pienemmiltä kuin ne ovat
ja kyyneleet valuvat pitkin poskia, alas rinnalle saakka

ei se mitään, 
minusta on tuntunut tältä jo kauan
yksinäisyys olomuodossaan on ainoa ystäväni

hetken ajattelen kuolevani, kun suljen silmät
on niin tyhjää, että kipu ottaa ihmishahmon
ja se tarttuu minuun
ja hylkää minut lumeen, kuten tekin

ei se haittaa, 
vaikka kuolen, 
sanon,
sillä minä teen mitä vain
hänen puolestaan

mitä ikinä vain