se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 14. syyskuuta 2015

...

välillä vihaan niin paljon itseäni
etten osaa rakastaa ketään muutakaan

silloin minun sydämeni on tyhjä
eikä sanoissani piile kauneutta

anteeksi  

kädet ristittyinä rukoilen rakkautta,
huulet sinisinä odotan
suudelmiasi,
mutta mikään ei lämmitä sisintäni
vain kirvelee, viiltää, koskee...

välillä vihaan niin paljon itseäni
että vihaan kaikkia muitakin

väkivaltaiset ajatukset puristuvat nyrkkeihini
kipu lähtee minusta, sillä minä olen kipu

luoja

pimeys hyökyy ulos mielestäni
enkä halua elää päivääkään enää
itseni kanssa,
en päivääkään enää
enkä varsinkaan yhtään yötä

niin paljon minä...liian usein

torstai 10. syyskuuta 2015

syrjäytyneet

mikä tätä paikkaa riivaa 
sormeilen tiiliä seinässä, jota ei voi murtaa 
ja painan otsani sen rosoiseen pintaan 
jotta en itkisi 
jokin sinun kasvoissasi häiritsee 
ehkä tapa, jolla katsot alas? 
ehkä valheet, joilla puhut? 
kun tilisi on miinuksella, sinua taas autetaan 
            mutta sekään ei ole varmaa 
kun vointisi on huonompi, voit siirtyä jonoon 
        odottamaan apua 
       apua 
apua 
mikä tätä paikkaa riivaa 
en tunne itseäni, 
olen vieraassa paikassa 
keskellä ei-mitään 
rinnassani kuoleva sydän 

sossut kelat työkkärit koluttu ja mikään ei ole varmaa 
"voi voi sinulla noita mielenterveysongelmii ollu"
ja sinä haluat tiliotteet laskut kauppakuitit selitykset,  
ime minut loppuun 
ennen kuin aamulla herään 
hae vittu töitä kyllähä nuoret jaksaa 
kyllä kaikille paikka löytyy 

mihin minä istun kun yhdessäkään pöydässä 
ei lue minun nimeäni  
on kuin huutaisin keskelle väkijoukkoa 
eikö kukaan kuule minua 
mutta kukaan ei välitä, vaikka 
sisälläni lepää luoti, 
sitten ne ihmettelevät 
mikä ihme meitä riivaa kun haluamme 
tahria nämä seinät punaisella 
ja sinun naamasi verellä 

tiistai 8. syyskuuta 2015

mikä minä olen

mikä minä olen 


 
sakset ranteen ympärillä 
niin eroottisesti 
riisuvat ihoa 
lihan päältä 

anna minun tuntea, anna minun tuntea 
edes kipua jos en tunne mitään 
anna minä hajoitan itseni niin etten muista mitään 
anna 
anna 
minun 
lupaa 
minulle 
lupa 
       t    u    n    t    e    a  

mikä minä olen? 
               se kuiskaa pimeästä 
ja säikähdän huomatessani sen keltaiset silmämunat 
tuijottamassa minua kuin nälkäiset syöpäläiset 

anna minä satutan sinua, kipu auttaa 
se jatkaa 
minä halvaannun kauhusta 
ja se ryömii esiin haluten minut omakseen 

verta  
...
LATTIALLA 


muistatko kun olin kanssasi silloin kun sinuun sattui 
muistatko kun autoin sinua kun kukaan muu ei kuunnellut  
muistatko miten hyvältä tuntui viiltää ensimmäisen kerran 
ja tajuta että henkinen kipu voi sittenkin näkyä 
muistatko niiden ilmeet kun ne huomasivat että sinäkin 
t u n n e t 
muistatko sinä 
mikä minä olen 


harjoittamaton mieli ei hallitse psyyken impulsseja 
jahtaan paholaisia sisälläni
vaan tarvitsee harjoitusta tunteiden etäännyttämisessä 
minä yritän kuristaa niitä
ja niin kauan kuin häiritsevät ajatukset toistuvat, 
sillä ne puhuvat ja puhuvat
ne täytyy sanoa ääneen 
eivätkä ikinä vaikene




tämä minä olen

ja tässä minä olen 
omassa raa'assa olomuodossani

kukaan ei tiedä mitä minä kävin lävitse

kukaan ei tiedä 
miten paljon olen taistellut 
saadakseni tämän hymyn kasvoilleni
joka päivä

se ei tarkoita etten minä tiedä mitään paholaisista

kukaan ei tiedä 
miten hiljaista on 
nykyään päässäni 

ne eivät edes muista 
omia nimiään  

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

tämä viha

on syöpä minun päässäni 
sinun mukaasi nimetty 

vanhat ajatukset 
piinaavat minua edelleen 
ja kylmettävät vertani, 
turruttavat naamani 

minä haluan satuttaa sinua 
samalla tavoin kuin kajosit minuun 

en tunne kyyneleiden virtaa 
miten ne repivät auki 
uomia lihassani 

tahdon ymmärtää mitä tein 
jotta ansaitsin sen 

anna minun tuntea tuskaa taas, 
anna veitsen viiltää ihoani pitkin 
kaipaan sitä intohimoisesti 

olin niin yksin

sinä ja sinä ja sinä... 

voisin jatkaa listaa loputtomiin 
kaikista, jotka vihaavat minua 

voisin jatkaa listaa loputtomiin 
kaikista teistä, jotka ette ymmärrä 
yhtään mitään  

voisin jatkaa listaa loputtomiin 
sanoista, jotka sanoitte ja 
jotka tappoivat minut 

silloin 

pala palalta 
minusta tuli näin 
kammottava 

muistan kuinka hakkasin seinään halkeaman 
koska näin siinä toistamiseen 
sinun groteskit kasvosi 
ja halusin sinun kuolevan 
juuri niin kuin murhasit minut 

tämä viha 
hukuttaa sinut 
omaan vereesi 

vielä kerran 

mutta enää koskaan 
ei kukaan minua satuta 

ei enää koskaan... 

ei enää koskaan
valo kosketa silmiäsi

tiistai 1. syyskuuta 2015

hengitän, en


Näen hitaita unia,

joissa syksyn mukana
kuihdun pois
varpujen ja maitohorsmien seassa

roikkuvat silmäluomet sulkeutuvat pakosta ja 

raskaana mätänevässä maassa
minun ruumiini kietoutuu löysänä massana
paksun saven kaltaisena
mihin tahansa
mistä saa otteen

mutta

minä tiedän jo
mitä tulee tapahtumaan




- - - -



sängyn vanki,

se on kahlinnut minut
ammottavaan syleilyynsä
ja masennus
on löytänyt
minut
nukkumasta

masennuksen kylmästä sinertävät kädet
painavat rintaani
ja sen rohtuneet huulet suullani
puhaltavat kuin elvyttäen,

mutta
vain kuolemanjano pääsee
syvälle sieluuni