se mistä ei keskustella päivisin

tiistai 26. toukokuuta 2015

tulevaisuuden tyhjiö




äänet päässäni eivät lakkaa kertomasta 
miten kelvoton olen 

ja kuinka minusta ei ikinä tule 


mitään 



saatan kuulla kirjeen kirjoittaneen naisen omahyväisen hihityksen kirjainten takaa

"Hyvä hakija, valitettavasti olet aivan paska, joten haku ei suosinut tällä kertaa sinua."




vaikka nuo tähdet ylhäällä 
ovat aina johdattaneet 

eteenpäin 



kohti valoa 










mutta mihin minä joudun?    ! 




tässä jääkylmässä, autiossa avaruudessa 
leijun tyhjyydestä tyhjyyteen 

uskoen olemattomaan 

maanantai 18. toukokuuta 2015

joskus

...joskus 

yksi henkäys
on raskaampi  
kuin junan kiskojen kolina... 


se kulkee autuaan tyhjänä
kuin unesta toiseen,

painottomana,     

valkeana,           

olemattomana

juna vihloen viilettää ohitseni


valo sumentaa silmäni,
enkä näe 
                 mitä tapahtui  
pisarat valuvat pitkin nahkatakin mustaa pintaa 

sen ranteista putoilevat

verikarpalot,

mutta katsoessaan minuun

se ei tunne mitään

en muista sinua ollenkaan




se ei sano mitään...

silti huomaan kuinka

se anoo minun

apuani





en tiedä kuka olen  


pelasta minut itseltäni 

tiistai 12. toukokuuta 2015

syyllinen

Auschwitziä ei ole enää,

on vain arpia,
joita kukaan ei osaa parantaa


sinä et tiedä mitä käyn läpi, kun katson syvälle silmiisi
ja miten paljon antaisin lämmöstäsi

ruumiini kitunut, kuihtunut
ripseni jäiset, kyyneleiden kristallisoimat


en osaa itkeä vaikka sattuu


käperryn syliisi
sillä pian olet poissa

unessa pelkään sinun kuolleen
ja minä olen yksin

verisessä maisemassa


torstai 7. toukokuuta 2015

Saturnus

en tiedä kuinka kauan menisi täältä Saturnukseen
mutta tuntuu kuin olisit siellä asti ja minä
koitan huutaa avaruuteen,
josta kukaan ei vastaa

en tiedä mitä olen tehnyt, mutta saat minut vihaamaan itseäni
yritänkö liikaa vai liian vähän, ajattelen
olevani säälittävä ihmisruho,
joka ei osaa sanoa edes
       "hei"
se on niin helppoa 
sen pitäisi olla niin kovin helppoa!  
mutta minä huudan vain mustaan tyhjiöön


ja sitten totean,

ettei minulla ole edes suuta






Saturnuksen renkaat eivät ole kauniita usvaisia kehiä, 
se on sotatanner, jossa 
eri kokoiset kivilohkareet syöksyvät 
toisiaan kohti ja törmäävät 


huulet kasvaneet umpeen 


olen törmäyskurssilla, 
kohti tämän kaiken loppua  




ehkä et vain koskaan ymmärtänyt, miten korkealle tavoittelen


ehkä se olen minä,

siellä Saturnuksessa