se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Liljani, kukkani



Kutsuin häntä Liljaksi
Perhonen laskeutui hänen päälleen ja leputteli siipiään
Taianomaiset valonsäteet kimmalsivat vihreillä silmillä
Sitten alkoi sataa
Satoi suuria, pehmeäpintaisia pisaroita,
jotka peittivät hänen vaaleaa ihoaan
Sade kuiskaili minun nimeäni
"Susi"
Unenomainen oli hänen katseensa
Herätessään alaston,
valkoinen kukka
Kosketin häntä ja hän värähti arasti
Pisarat putoilivat paljaalta vartalolta
Ja minä muistin syyn
miksi minusta tuli suojelija,
miksi minun nimeni oli Susi
Hän oli niin pieni,
maailman kaunein,
niin hauras,
Minun kaikkeni

tiistai 8. joulukuuta 2015

flash

Sielussani hiljaisuus,  

muistot tuntuvat utuisilta 
kuin vieras maailmankaikkeus 
mustan aineen takana 

Laika-koiran viimeiset hetket 
tähtipöly silmissä 

leijun täällä 

tuntuu niin 
kevyeltä 
sanojen toisella puolella 

taivaassa säröjä, joista tihkuu flashbackejä 

mutta putoamisia lukuunottamatta 
en usko menettäväni itseäni 


perjantai 20. marraskuuta 2015

last on the line


olet niin alhaista kastia 
etten haluaisi katsoa sinuun 
mutta se hetki voi vielä tulla...
muistatko sen päivän, 
jona teit virheistäsi viimeisen? 
et koskaan unohda 
se ei koskaan katoa verkkokalvoiltasi 
sillä minä en ikinä anna anteeksi 
niin paljon vihaa, 
niin paljon kipua 
sinä et tiedä millainen olen kun riisun maskini, pimeä sen takana asuu  
minä olen hirviö ja sinä olet loinen lihassani 
minun nimeni on kuolema  
hymyilen sinulle, 
vain sinulle niin... 
se on salaisuus, 
tämä on vain meidän välistä 
sinä et koskaan pääse pakoon 
sillä olen se, 
jota pelkäät eniten... 
minä olen virheistäsi viimeinen 
ja sinun kohtalosi on minun käsissäni, 
silmä silmästä, hammas hampaasta 
olet viimeinen elossa 



keskiviikko 18. marraskuuta 2015

vankilassa

se on edelleen minussa, 

syvällä, 

pohjalla, 

mieleni uumenissa, 

hämärässä kellarissa 

omiin ulosteisiinsa

jätettynä, 

kahlittuna 

metalliin, 


yhä rymistelee kaltereita, 

valottomat pupillit värähdellen 

mustuuteen kirouksia karjahdellen 

se kasvaa, 

joka päivä 

se on hieman vahvempi 

ja aina vain nälkäisempi, 

valmis 

haistaessaan 

veresi, 


Peto - 


se odottaa 

kärsimättömänä  

olemassaolonsa 

huipennusta, 

koston hetkeä   


tiistai 17. marraskuuta 2015

jänis

unessa vaeltaa hän, jolla ei ole kasvoja
sankassa lumisateessa rekan ohikiitävät valot ja pelästynyt jänis,
joka ei osaa paeta
hän seisoo valokiilassa
ja kyyneleet valuvat jostain
mutta hänellä ei ole silmiä, joilla itkeä
     unessa,
   lumessa
     syvässä
    jäässä
tumman harmaassa
aallot yhä vapaat talvesta
tuntuu kuin veteen upottaisi jalkansa
ja hitaasti kylmyys nousisi veren mukana
päähän
sydän ei syki
ja aamu liian kaukana horisontista

tiistai 10. marraskuuta 2015

naurattaa se miten mielipuolisia ovatkaan kirjoitukseni,
kuinka epäilyttävän kaksinaamainen voinkaan olla arjen keskellä,
minä teen näin ja noin, mutta ajattelen eri tavoin
- ei edes käsitellä sitä mitä tunnen,
koska se mitä minä tunnen saattaa kellua väärässä paikassa, väärässä ajassa
        kuin aikakoneeseen eksyneet hallusinaatiot, joita emootioiksi kutsutaan
jotkut tunteistani elävät ajassa, jolloin olen edelleen lapsi
                 huutamassa "kato mua kato mua!"
                                        ja kukaan ei ikinä katsonut
ne tunteet ovat sairaita, ne eivät löydä rauhaa eivätkä kotia,
niillä ei ole äitiä eikä isää, eikä pelastusta hirviöiltä
niistä minä kirjoitan, sillä niihin minä kuolen jos en saa niitä sanottua

naurattaa se miten hullulta kuulostan ja hullummaksi tämä vain muuttuu, sillä
minun sisälläni ei ole vain yksi sielu, vaan monta
piinattua
hylättyä
revittyä
vihaista
näkymätöntä mieltä, joilla kaikilla on sanottavansa ja mielipiteensä erinäisistä asioista
ja se mitä MINÄ teen on taistelua niiden kaikkien keskellä, minä päätän mitä teen
              näin ja noin, vaikka ajattelisin aivan eri tavoin
totuus on että tämä kuulostaa pahemmalta kuin mitä on
mutta ette usko miten vaikeaa joskus on elää itseni kanssa
mitkään lääkkeet eivät vie tätä minulta,
vain lievittävät ahdistusta, masennusta, eli ihan sama kun
kukaan muu kuin minä itse ei voi minua todella auttaa
ja se on niin yksinäistä
sain vain vähän turhan paskat kortit lapsuudessani

mutta luoja tietää, jos luojaa on,
miten onnekas olen kun tulit elämääni jäädäksesi
ja tiedän että niinä päivinä kun elämä tuntuu mahdottomalta,
sinä kannat minua eteenpäin sinne
missä huomaat jokaisen tunteeni
ja saat ne kuulostamaan maailman järkevimmiltä,
ihan kuin koko elämässä olisi jokin logiikka

maanantai 2. marraskuuta 2015

Käsi

Lauman alhaisin jäsen 
heikoin lenkki, 
katsoo sumentunein silmin kättäsi 
          Vieläkö se lyö vai armahtaako jo? 
Lumi punertuu alla 
ja se kaatuu vatsalleen 
talven haudattavaksi, 
se ei voita vastoinkäymisiä, se on liian väsynyt 
kestämään uusia iskuja, 
turhia toiveita... 
Ampukaa minut, se pyytää jo - 
liian vähän 
liian huono 
paska 
sen tavoitteet selviytyä 
ovat epärealistiset 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

00000

Auschwitzissä kerran 
ainoa syy jatkaa 
oli nähdä tämän päivän koittavan. 
         Auschwitzissä jokainen päivä 
oli taistelu elämästä, 
oli opittava selviytymään 
matoa alhaisempana olentona, 
eläimenä, jonka nimi oli numerosarja 
                     pelkkiä nollia 
             kuten arvonsakin. 
Auschwitzissä hymyni oli teräksenkova, 
eikä kukaan nähnyt sen takaa 
salaisuutta, 
luottamus ihmisiin -100.  
          Minä hakkasin säkkejä 
      kasvattaakseni lihaksia, rystyset veressä, 
ja valmistautuakseni puolustamaan itseäni 
jos vielä kerran, 
vielä kerran 
demoni minut löytäisi. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

once upon a life

kumpa elämäni olisi alkanut tästä hetkestä 

niin monta tyhjää taulua maalattu 
ja poltettu taas 
alkamaan alusta 
       omegasta alfaksi 
en enää muista kuka olin ennen 
en tiedä tarvitseeko minun muistaa 
alkulähteeni, 
atomihiukkaseni, 
mielen rippeet   p a p e    r     i 
                               s a  t    e  e  n         a 
katson kuinka kipinät lyövät, muistot palavat tuhkaksi
olen valmis polttamaan kaiken 
mikä ei ole läsnä tässä hetkessä
niin paljon katkeruutta, pettymystä 
minä vihaan sinua kun katosit vaikka 
lupasit 
ettet 
ikinä 
ikinä 
ikinä
menisi 
mutta minä en jaksa enää 
tiedänhän minä miten tyhjiä sanat ovat 
ja tiedänhän minä miten hauraille pohjille 
lupauksia rakennetaan, 
ne murtuvat kun perustukset on tehty, 
niin sinä sanoit itsekin, olisi pitänyt ymmärtää 
tämä on piste 
lopulle ja alulle, 
yksinäisyys on värittänyt liikaa 
elämääni, yksinäisyys kuin 
tabula rasa - 
otan siveltimen käteen 
ja roiskin kaikki värini tyhjälle taululle 
koska minä en ole tyhjä, en ole tyhjä 
MINÄ EN JAKSA ENÄÄ 

haluan vain että tämä hetki olisi 
elämäni ensimmäinen 
ikuisuus
hentojen silmäluomien avaus 
vastasyntyneen 
ensimmäinen muisto 
kun rakkaimman käsivarret 
kietoutuvat ympärilleni 
ja kuulen kuiskauksen: 

"et ole yksin."





keskiviikko 21. lokakuuta 2015


saanko sanoa etten jaksa enää

käteni eivät olleetkaan niin vahvat ja minä 
lasken sateenvarjon, ja sade 
murskaa minut 

saanko sanoa että tarvitsen sinua 

vaikka ajan sinut luotani 
halusin vain, ainoastaan käpertyä sylisi suojaan 
ja antaa sataa vaan, loppumattomasti 



metsän puut huojuvat ylleni kaartuneina 
ja muistan saman hetken kaukaa, 
ajalta, jolloin kuolema 
tuntui ainoalta balsamilta 
näille haavoille, 

silloin minä tapasin sinut 
ensimmäisen kerran, 

 mielessäni 
juoksimme pois 


ja satoi 

yhtä kovaa kuin nyt 


maanantai 19. lokakuuta 2015

Tänään

En tiedä mihin maailma minut vie -
bussin ikkunaa vasten lepään, en enää pelkää
maisema muuttuu, ihmiset vaihtuvat

mutta sinulta olen saanut
satatuhatta suudelmaa,
ja haluan
miljardi lisää

Tarvitsen sokerin suupielistäsi
ja suolan kyynelkanavistasi
haluan tuntea enemmän, haluan tuntea
miten aurinko
polttaa poskiamme,
johdattaa meitä kauas
     sinne minne emme uskoneet
                löytävämme
ja lopulta jonain päivänä
kaartuu hautamme ylle
        siellä missä kukat kasvavat
tuhkistamme

perjantai 16. lokakuuta 2015

pudonnut

eläviä värejä
keltaista, punaista, oranssia... 
lehdissä, jotka paiskautuvat 
vasten takkiani 
yönmustaa, 

yön kaltainen minä olen 
kun hymysi ei valaise reittiäni 

ei valaise...



mikset sinä hymyile? 

yritän kaikkeni mutta se ei koskaan riitä 
                  mihinkään 



kadut huurteessa, niin kylmässä, sormeni kohmeessa 
mutta en tunne mitään, kyyneleissä sanattomissa 
on sumuista 

lehdet leijailee...tuulessa...hiljaa 

koiranpentu haluaa tervehtiä, 
ihmiset katsovat autoista 
...ajakaa ohi vain 
kaikki on hyvin, 
minulla 
kaikki on 
ihan 
hyvin 

ihan 
hyvin 

...punaista...
lehdet 
niin 
un
a
i
set 

elävät...

pudonneet... 


tiistai 6. lokakuuta 2015

Rubiinikuori

"Hän ei osaa rakastaa", selän takana he kuiskaavat, 
esitän, ettei se satu, 
mikään ei koske minuun. 
Tanssin yössä satiinimekossani, 
huulipunalla maalaan suudelmani 
pehmeiksi. 

Kerro minulle, rakkaimpani, 
enkö minä osaa rakastaa? 
Onko sydämeni yhtä kova kuin timantti 
jollaiseksi lapsen mieleni hiottiin? 

Olen piilossa alla
rubiinikuoren, 
syvän punaisen, kiiltävän. 

He katsovat maailmaa takaa lasien ruusunpunaisten, 
mutta minä en näe valoa siellä missä muut. 
Tällaiseksikö maailma minut loi, julmaksi 
kuten demonit, jotka minut raiskasivat? 

Minä olen sisältä
rikki, 
minä en ikinä ole 
enkeli, 
olen sen jo ymmärtänyt. 

Sanokaa mitä vain, sanokaa se suoraan, 
sillä minä en tunne mitään, 
yöhön katoavat kyyneleet. 
Mutta viimeistään silloin kun lähden, 
he näkevät, että minunkin sydämeni 
oli kuolevainen. 

Hitaasti, 
ihan hiljaa 
timanttikin 
kuluu. 


maanantai 14. syyskuuta 2015

...

välillä vihaan niin paljon itseäni
etten osaa rakastaa ketään muutakaan

silloin minun sydämeni on tyhjä
eikä sanoissani piile kauneutta

anteeksi  

kädet ristittyinä rukoilen rakkautta,
huulet sinisinä odotan
suudelmiasi,
mutta mikään ei lämmitä sisintäni
vain kirvelee, viiltää, koskee...

välillä vihaan niin paljon itseäni
että vihaan kaikkia muitakin

väkivaltaiset ajatukset puristuvat nyrkkeihini
kipu lähtee minusta, sillä minä olen kipu

luoja

pimeys hyökyy ulos mielestäni
enkä halua elää päivääkään enää
itseni kanssa,
en päivääkään enää
enkä varsinkaan yhtään yötä

niin paljon minä...liian usein

torstai 10. syyskuuta 2015

syrjäytyneet

mikä tätä paikkaa riivaa 
sormeilen tiiliä seinässä, jota ei voi murtaa 
ja painan otsani sen rosoiseen pintaan 
jotta en itkisi 
jokin sinun kasvoissasi häiritsee 
ehkä tapa, jolla katsot alas? 
ehkä valheet, joilla puhut? 
kun tilisi on miinuksella, sinua taas autetaan 
            mutta sekään ei ole varmaa 
kun vointisi on huonompi, voit siirtyä jonoon 
        odottamaan apua 
       apua 
apua 
mikä tätä paikkaa riivaa 
en tunne itseäni, 
olen vieraassa paikassa 
keskellä ei-mitään 
rinnassani kuoleva sydän 

sossut kelat työkkärit koluttu ja mikään ei ole varmaa 
"voi voi sinulla noita mielenterveysongelmii ollu"
ja sinä haluat tiliotteet laskut kauppakuitit selitykset,  
ime minut loppuun 
ennen kuin aamulla herään 
hae vittu töitä kyllähä nuoret jaksaa 
kyllä kaikille paikka löytyy 

mihin minä istun kun yhdessäkään pöydässä 
ei lue minun nimeäni  
on kuin huutaisin keskelle väkijoukkoa 
eikö kukaan kuule minua 
mutta kukaan ei välitä, vaikka 
sisälläni lepää luoti, 
sitten ne ihmettelevät 
mikä ihme meitä riivaa kun haluamme 
tahria nämä seinät punaisella 
ja sinun naamasi verellä 

tiistai 8. syyskuuta 2015

mikä minä olen

mikä minä olen 


 
sakset ranteen ympärillä 
niin eroottisesti 
riisuvat ihoa 
lihan päältä 

anna minun tuntea, anna minun tuntea 
edes kipua jos en tunne mitään 
anna minä hajoitan itseni niin etten muista mitään 
anna 
anna 
minun 
lupaa 
minulle 
lupa 
       t    u    n    t    e    a  

mikä minä olen? 
               se kuiskaa pimeästä 
ja säikähdän huomatessani sen keltaiset silmämunat 
tuijottamassa minua kuin nälkäiset syöpäläiset 

anna minä satutan sinua, kipu auttaa 
se jatkaa 
minä halvaannun kauhusta 
ja se ryömii esiin haluten minut omakseen 

verta  
...
LATTIALLA 


muistatko kun olin kanssasi silloin kun sinuun sattui 
muistatko kun autoin sinua kun kukaan muu ei kuunnellut  
muistatko miten hyvältä tuntui viiltää ensimmäisen kerran 
ja tajuta että henkinen kipu voi sittenkin näkyä 
muistatko niiden ilmeet kun ne huomasivat että sinäkin 
t u n n e t 
muistatko sinä 
mikä minä olen 


harjoittamaton mieli ei hallitse psyyken impulsseja 
jahtaan paholaisia sisälläni
vaan tarvitsee harjoitusta tunteiden etäännyttämisessä 
minä yritän kuristaa niitä
ja niin kauan kuin häiritsevät ajatukset toistuvat, 
sillä ne puhuvat ja puhuvat
ne täytyy sanoa ääneen 
eivätkä ikinä vaikene




tämä minä olen

ja tässä minä olen 
omassa raa'assa olomuodossani

kukaan ei tiedä mitä minä kävin lävitse

kukaan ei tiedä 
miten paljon olen taistellut 
saadakseni tämän hymyn kasvoilleni
joka päivä

se ei tarkoita etten minä tiedä mitään paholaisista

kukaan ei tiedä 
miten hiljaista on 
nykyään päässäni 

ne eivät edes muista 
omia nimiään  

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

tämä viha

on syöpä minun päässäni 
sinun mukaasi nimetty 

vanhat ajatukset 
piinaavat minua edelleen 
ja kylmettävät vertani, 
turruttavat naamani 

minä haluan satuttaa sinua 
samalla tavoin kuin kajosit minuun 

en tunne kyyneleiden virtaa 
miten ne repivät auki 
uomia lihassani 

tahdon ymmärtää mitä tein 
jotta ansaitsin sen 

anna minun tuntea tuskaa taas, 
anna veitsen viiltää ihoani pitkin 
kaipaan sitä intohimoisesti 

olin niin yksin

sinä ja sinä ja sinä... 

voisin jatkaa listaa loputtomiin 
kaikista, jotka vihaavat minua 

voisin jatkaa listaa loputtomiin 
kaikista teistä, jotka ette ymmärrä 
yhtään mitään  

voisin jatkaa listaa loputtomiin 
sanoista, jotka sanoitte ja 
jotka tappoivat minut 

silloin 

pala palalta 
minusta tuli näin 
kammottava 

muistan kuinka hakkasin seinään halkeaman 
koska näin siinä toistamiseen 
sinun groteskit kasvosi 
ja halusin sinun kuolevan 
juuri niin kuin murhasit minut 

tämä viha 
hukuttaa sinut 
omaan vereesi 

vielä kerran 

mutta enää koskaan 
ei kukaan minua satuta 

ei enää koskaan... 

ei enää koskaan
valo kosketa silmiäsi

tiistai 1. syyskuuta 2015

hengitän, en


Näen hitaita unia,

joissa syksyn mukana
kuihdun pois
varpujen ja maitohorsmien seassa

roikkuvat silmäluomet sulkeutuvat pakosta ja 

raskaana mätänevässä maassa
minun ruumiini kietoutuu löysänä massana
paksun saven kaltaisena
mihin tahansa
mistä saa otteen

mutta

minä tiedän jo
mitä tulee tapahtumaan




- - - -



sängyn vanki,

se on kahlinnut minut
ammottavaan syleilyynsä
ja masennus
on löytänyt
minut
nukkumasta

masennuksen kylmästä sinertävät kädet
painavat rintaani
ja sen rohtuneet huulet suullani
puhaltavat kuin elvyttäen,

mutta
vain kuolemanjano pääsee
syvälle sieluuni

tiistai 25. elokuuta 2015

Kipuharhat 230815

sydänfilmissä
mutka
kun käväiset mielessäni
                ja hetken pelkään
     mitä jos
enää koskaan
en näe sinua

kipuasteikko 10 
elämänjano haihtuu minusta
vaikka nestettä valuu suoraan suoneeni
tippa tipalta
           lasittuneella katseella
tuijotan vapisevaa kättäsi,
uskaltamatta
vilkaistakaan
ylös silmiisi,
           sillä minä näen siellä
       enkelin

läpi galaksien kirkkauden
kieltäydyn kulkemasta valoon
nyt 

minun on pakko elää 

sinä tartut lujasti käteeni
mutta minä en jaksa pitää kiinni
sillä olen heikko
ja lyijynraskas
         älä irrota, mumisen kuivalla äänellä
pelkään että päästät irti

pian vajoan
syvälle
pimeään

minä halusin kertoa sinulle 
kaiken 
minä halusin näyttää sinulle 
joka kolkan maailmastani 
minä halusin antaa sinulle 
koko sydämeni
ja sen mutkat 
ja käyrät 
ja häiriöt 

käännät kasvoni sinuun päin,
enkä voi estää kyyneleitä
valumasta

ja sinä hymyilet
valon takaa

...vie pois kipuni...

minä muistan sinut 
vaimoni, 
muistan sinut 
kaukaa 
menneisyydestä 
kun kerran olin 
kuolemassa; 
muistan sinut sänkyni vierellä 
kun olin yksinäisin maailmassa; 
ja muistan sinun
valvoneen vierelläni
koko tämän yön sairaalassa,

sinä hymyilet, vaimoni

ja minä tiedän,
että kaikki on taas hyvin

keskiviikko 19. elokuuta 2015

en uskalla avata silmiäni

valonsäteet tummilla hiuksillasi juoksentelevat
ohi poskipäidesi ja suljettujen silmäluomien

välkyt epätodellisena, glitterinsekaisena
kauneimpana, kuin olisit tarua

sormet leikkivät liekkeinä toistensa lomassa
sitten kynnet painautuvat syvään,
uppoavat lihaan,
varmistavat, että olet

siinä

sinä 

en osaa selittää kipua
joka raastaa pimeää sieluani

jos kaikki värit mitä minulle luot
ovat pelkkää harhakuvaa

mitä jos sinä et ole todellinen...



kuka minä silloin olen? 

tiistai 18. elokuuta 2015

tumma ruusu

ruusun piikit kaulassa
pikkuiset punaiset verenpisarat
tipahtelevat pitkin rintoja
kuin kertoakseen
      the heart was here 
silmät haavoittuneet, usvan sekainen
näkökenttä ilman tulevaisuutta

Rakastatko sinä minua yhä?  

Rakastatko minua aina? 

sillä minä en rakasta itseäni
juuri nyt

sininen pilvi hyökyy
väistämättömänä horisontista,
se saa minut kiinni pian
vaikka juoksen, en koskaan
ehdi piiloon sateelta,
         masennukselta,
joka sanoo kuoleman
istuvan vierelläni

haukon henkeäni

ajatusmaailma hoippuu epätoivoisena
itsemurhahakuinen nuorallatanssija
sinun suudelmasi
kaulallani repii
kipeää sieluani
ja selittää,
         en minä mihinkään 
                   kuole, 
          et sinä mihinkään 
     mene, 

vaikka pisarat valuvat
yltympäri raskasta kehoani

ja rinnassani viiltää tyhjä kipu

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Itsemurha ei ole itsekästä, se on vain helvetin tuskallista


Elämä ei ole 
itsestäänselvyys, 
tiedän sen 

kerran vielä 
katson tyhjiin silmiisi 

sitten käännyt pois.


Ajassa 
olemme 
vain 
tähtien hiukkasia 

miksi perhonen 
kuoriutuu 
elääkseen 
yhden päivän? 


Jos sinä lähdet nyt, 
sydämestäni irtoaa pala mukaasi 

ulvoisin aina 
kuuta 

sinun vuoksesi 

ja kaikkien kadotettujen 
sielujen, 
jotka sanoivat 
hyvästi 

liian aikaisin 


Minäkin miltei sanoin. 

lauantai 8. elokuuta 2015

DON'T SHUT UP





Maassa, jossa merkityksettömyys on merkityksistä suurin
etsin itseäni vääristä peileistä, vihollisten silmistä
              hiljaisena
        kuin pelokas järven pinta

läpäisemättömyys kuvasi kasvojani ennen,
nyt huuleni raivoavat kuin avoimet kirjat
ja sivut palavat

en tiedä kenestä puhun, kun puhun itsestäni
katselen vain aamun värinää hänen kylkiluillaan

minusta tuntuu kuin matkaisin valoon, joka ei ole kuolemaa,
se tanssittaa minua ja pyörin hänen kanssaan unten ja toden rajamailla
huudan merkityksettömyyttäni kuuhun,
joka seisoo taivaalla valtavana mutta painottomana
kelluen yllä odottavan veden

sano kun sattuu 

sano kun oot onnellinen 


minä huudan !!!!!!!!




Nyt 


olen lakannut välittämästä
siitä mitä sinä olet mieltä tai
mitä sinä ajattelet

enkö miellytä sinua, 
no hyvä 

emmekö ole enää ystäviä, 
no hyvä 



see how I give a fuckkkkkkkkkk...... not



Aamiaisella kylmää kahvia
jota juon, vaikkei vatsani kestä,
mutta
minä niin pidän siitä

miten rakastankaan

tuota hullua naista !

kuulitko?

ja jos olen menettänyt järkeni
ja ihan liian vitun rakastunut,
that's not my problem
olen ihan liian onnellinen katumaan

siinä on minun merkityksellinen
merkityksettömyyteni


tiedätkö


yön paljaudessa
jossa tuoksumme on erottamaton,
en ole koskaan tiennyt
kumpi on kumpi


minä en koskaan enää ole hiljaa 

en koskaan

piilota sieluani enää

maanantai 15. kesäkuuta 2015

one to tango

haluaisin sinun vain huomaavan
haluaisin että ymmärtäisit
kuinka valtava pala minusta
kuoli
kun menit pois

yksi
kauneimmista
sirpaleistani


Lähdit niin kylmänä,
elottomana tähtenä,
jonka kerran luulin olevan ikuinen

sinä et johdata minua enää
et luo valoa sinne mistä en sitä odottanut näkeväni
etkä erotu varjoista säkenöivänä, kannattelevana

olet vain hiljaa jossakin, mistä en sinua löydä


Olenko vain yksi niistä jonka unohdit

minun on aina ikävä sinua
mutta tuntuu kuin olisi aivan sama
kuinka sen sinulle kerron,
sillä mikään ei muutu

en kuule sinusta mitään nykyään
vaikka sanoit että yhä välität
ja hiljaisuutemme johtuu vain minusta

            minustako vain? 

tanssinko itseni kanssa tangoa kaikki nämä vuodet?
sairaissa harhoissani kuvittelin
etten ollut yksin





en tiedä, miksi

tiistai 26. toukokuuta 2015

tulevaisuuden tyhjiö




äänet päässäni eivät lakkaa kertomasta 
miten kelvoton olen 

ja kuinka minusta ei ikinä tule 


mitään 



saatan kuulla kirjeen kirjoittaneen naisen omahyväisen hihityksen kirjainten takaa

"Hyvä hakija, valitettavasti olet aivan paska, joten haku ei suosinut tällä kertaa sinua."




vaikka nuo tähdet ylhäällä 
ovat aina johdattaneet 

eteenpäin 



kohti valoa 










mutta mihin minä joudun?    ! 




tässä jääkylmässä, autiossa avaruudessa 
leijun tyhjyydestä tyhjyyteen 

uskoen olemattomaan 

maanantai 18. toukokuuta 2015

joskus

...joskus 

yksi henkäys
on raskaampi  
kuin junan kiskojen kolina... 


se kulkee autuaan tyhjänä
kuin unesta toiseen,

painottomana,     

valkeana,           

olemattomana

juna vihloen viilettää ohitseni


valo sumentaa silmäni,
enkä näe 
                 mitä tapahtui  
pisarat valuvat pitkin nahkatakin mustaa pintaa 

sen ranteista putoilevat

verikarpalot,

mutta katsoessaan minuun

se ei tunne mitään

en muista sinua ollenkaan




se ei sano mitään...

silti huomaan kuinka

se anoo minun

apuani





en tiedä kuka olen  


pelasta minut itseltäni 

tiistai 12. toukokuuta 2015

syyllinen

Auschwitziä ei ole enää,

on vain arpia,
joita kukaan ei osaa parantaa


sinä et tiedä mitä käyn läpi, kun katson syvälle silmiisi
ja miten paljon antaisin lämmöstäsi

ruumiini kitunut, kuihtunut
ripseni jäiset, kyyneleiden kristallisoimat


en osaa itkeä vaikka sattuu


käperryn syliisi
sillä pian olet poissa

unessa pelkään sinun kuolleen
ja minä olen yksin

verisessä maisemassa


torstai 7. toukokuuta 2015

Saturnus

en tiedä kuinka kauan menisi täältä Saturnukseen
mutta tuntuu kuin olisit siellä asti ja minä
koitan huutaa avaruuteen,
josta kukaan ei vastaa

en tiedä mitä olen tehnyt, mutta saat minut vihaamaan itseäni
yritänkö liikaa vai liian vähän, ajattelen
olevani säälittävä ihmisruho,
joka ei osaa sanoa edes
       "hei"
se on niin helppoa 
sen pitäisi olla niin kovin helppoa!  
mutta minä huudan vain mustaan tyhjiöön


ja sitten totean,

ettei minulla ole edes suuta






Saturnuksen renkaat eivät ole kauniita usvaisia kehiä, 
se on sotatanner, jossa 
eri kokoiset kivilohkareet syöksyvät 
toisiaan kohti ja törmäävät 


huulet kasvaneet umpeen 


olen törmäyskurssilla, 
kohti tämän kaiken loppua  




ehkä et vain koskaan ymmärtänyt, miten korkealle tavoittelen


ehkä se olen minä,

siellä Saturnuksessa

tiistai 28. huhtikuuta 2015

hiljaisuus

se tappaa sinut, 
sinä tapat minut 

järkeni on poissa
pidä minut vain unessa, ravista painajaiseen
piilota tältä kammottavalta todellisuudelta

sekavat muistot virtaavat takaisin ja unohdan kuka olen   t ä s s ä    ja     n   y   t
mutta kaukana kylmien, psykoottisten ajatusten takana
on yhä elävä mieli

sinäkään et tunnista minua 

on niin pimeää 
haudassa, 
johon jätit minut 

(kuolemaan) 

maanantai 27. huhtikuuta 2015

mielipuolinen rakkaus

olen tottunut olemaan kakkonen, toisiksi paras, häviäjä,
          olen likainen salaisuus, paska
mikset käytä minua hyväksesi, 
vihaa ja rakasta, kunnes olen rikki, auki revitty? 
niinhän se on aina ollut 

kohtelet minua kuin prinsessaa, ruusuista ja rakastettua
olen sinulle numero ykkönen joka asiassa, jumalasi ja kallein aarteesi
sinä kulutat päiväkausia vain miettien
kuinka tehdä minut onnelliseksi 
arvaatko sinä mitä se merkitsee minulle
joka kerta olet aina yhtä iloinen, kun saat vain illalla käydä lepäämään minun vierelleni
      m i n u n   vierelleni  kuin olisin joku tärkeämpikin ihminen 
minä katselen sinun untasi, kohoilevia kylkiluitasi, väriseviä silmäluomia
ja ajattelen, että olen onnekkain ikinä

"...sittenkin kun olemme vanhoja ja ruttuisia, ja istumme kiikkustuolissa katsellen taivaan sineä"

en ole ikinä toivonut parempaa naista
rakastan sinua enemmän kuin itseäni 
pelkään yli kaiken, että sinulle tapahtuu jotain - että otteeni irtoaa ja menetän sinut kokonaan,
en tahdo elää ilman värejä, jotka olet luonut minun taivaaseeni
en tahdo elää ilman sinua
haluan kanssasi kauniin talon, ison pihan ja koiria,
kinastella aamuäreänä kumman vuoro siivota, tiskata,
haluan pelätä kanssasi maailman huipulla,
voin vaikka istua vierelläsi köyhänä ja työttömänä, koti likaisena
             niin myötä kuin vastoinkäymisissä 
sinä teet kaikkesi minun eteeni
ja rakastat ehdoitta
vaikka olen mitä olen 

en voi kuvitella tulevaisuutta ilman sinua



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

valheet, virheet


huijasin itseäni pitkään
väittämällä etten kelpaa sinulle

silmien avauduttua, 

näin vain mitä halusit minun näkevän 




pienissä hetkissä, mikrosekuntin kestävissä
          valkoisissa tyhjiöissä

silmien sulkeuduttua, 

näki totuuden sinusta 




siksi 


en koskaan rakastunut sinuun,  




vaikka tiesin koko ajan 
mitä olit kätkenyt sydämeesi 

tiistai 21. huhtikuuta 2015

jäiden lähdettyä

huuhtoutunut rantaan 

jäseneni roikkuvat lyijynraskaina
enkä minä muista kauan
olen lojunut tässä
ja itkenyt

missä olet nyt, tahtoisin huutaa

   mutta ääneni on varissut
eikä suussani ole kieltä

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

tihkusade


mädäntyneitä haavanlehtiä, leskenlehtiä tallottuna maahan

tahtoisit pidellä minua, mutta olen kuin en huomaisikaan kosketustasi

ensimmäinen sitruunaperhonen, auringonsäteitä pilviraosta

(pyydän anteeksi)


järven tuntumaan kävelen,

sinä seuraat aivan perässäni

vilkaisen sinuun (kuin kysyäkseni miksi)

jäälautat lohkeilevat ja jymisevät


sataa tihkua,
tunnetko? 
 
minä en tunne


pohdin hetken, koittaako tämä kevät

huuhtoa ruumiini rantahietikkoon

(itken hieman hymyni takaa) sillä ihoni on kylmä

enkä jaksa joka päivä muistaa olemassaoloni tarkoitusta


mutta minä yritän koko ajan näyttää

että rakastan sinua (liikaa)

sillä se pitää paikkansa, vaikka tietyssä valossa

olen hajalla kuin lumen alta löytynyt, haudattu susi


tiistai 14. huhtikuuta 2015

vihaan

Sano mitä vain,
minä en aio olla sinun tekojesi marttyyri.
Luo minuun paha katseesi,
niin imen sen sieluttomaan tyhjiöön
keskellä rintakehääni. Tuhannen naurun sekaan. 
Poltan,
räjäytän sillat takanani ja sytytän helvetin sinne,
missä puhtoinen mielesi väkivaltaisesti menettää neitsyytensä.
En pelkää mitään, kun kyse on siitä,
mihin vielä
uskon.
Uskon. 
Se, mikä pitelee minua kasassa...
tuntuu nyt usvaiselta ajatukselta, kaukana minusta...
Se, mikä palaseni     p i    t  ä ä         
                        y      h    d e         s s        ä  
ei    k o s k a a n    tule olemaan sinun käsissäsi.
Vihaan sinua tavalla,
joka muistuttaa demonien ääniä päässäni,                                             veresi roiskuu 
niinä iltoina, kun menetin viimeiset
rippeet
järjestäni -
Haluatko maistaa hulluuttani,
tahdotko sen veitsenterävän, epäloogisen raivon
leikkaavan kaulasi katki..? 
Kerro minulle,
miten ajattelit rakastani
satuttaa

kerro

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

niille, jotka jäivät avaruuteen


Tunteettomien ihmisten universumissa 
olen kuoleva tähti vailla valoa 

tanssin elottomien tähtien rinnalla, 
jotka hohkaavat sinistä kaikua, 
rikon itseni sirpaleisiin 
ja vuodan kuiviin punaista, hitaasti viilenevää verta 
avoimesta rinnastani 

"Minun on niin kylmä", värisin 

muistan, kuinka asettelin turtuneet kämmeneni kasvoillesi 
toivoen, että vastaisit minulle, 
mutta suudelmasi loi kuurankukkia 
rohtuneille huulilleni 
ja itkin salaa 
koska ymmärsin pian kuolevani 

Sinä 
ja sinä 
ja sinä 
ja sinäkin 

en tiedä, miksi lämpöä odotin 
jääsydämisiltä naisilta 





keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Unisieppari

Yön pimennossa pedon voimakkaat kädet 
ovat kietoutuneet ympärillesi, 
se painaa ruman kuononsa hiuksiisi. 
Uneksi rauhassa, rakkaani. 

Kun nukut, vahdin sieluasi... 
Se ei koskaan ummista silmiään. 
Varjot kavahtavat piiloissaan, 
välttelevät sen katsetta kaikennäkevää. 

Pimeydessä olen ainoa hirviö, 
manaan pois pelkosi. 

Kun nukut, sieppaan painajaisesi... 



Shh... 

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Paha sisuksissani

saastasi minussa on kuin syöpä,
            juurtunut sisimpääni
   perverssinä, riettaana,
kehittyvänä

minä olen sinä = sinä olet minä?

joskus koen olevani niin vastenmielinen että
            vihaan itseäni painajaisissanikin
Traum on saksaksi uni
ja kreikaksi haava
       minussa on kuolettava haava,
                        enkä tahdo sinun likaisten käsiesi
                                           enää ikinä
                                                             kertovan,
                                                                             miten arvoton olen

musta aine sydämessäni ei ollutkaan koskaan minun

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Haalistunut

sataa lunta viimeisen kerran 
maisemassa vain hiljalleen hiipuva hahmoni 

kevään tuoksu kukkii kaikissa aisteissasi 
kun tanssit, kehosi väreilee herkkänä kuin puhkeavat lehdet 


Mistä sait tuon arven? 


kun avaat huulesi ja puhut minulle, 
en muista nimeäni 
olen unohtanut kivun, 

joka kerran oli ainoa eksistenssi 


nyt sinä olet ainoa 


pitkin kuunsiltaa tanssahtelet 
universaalin puhdas kirkkaus silmissäsi

vaimoni... 


ääriviivani näkymättömät 
kuin lyijykynällä haaleasti hahmotellut, ei muuta  

jokainen pala minussa puhuu vierasta kieltä 
ja olen eksyksissä niin kauan, kunnes 
otat minut tiukasti syleilyysi 

ja tuot minulle kevään takaisin  


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Elämä


            jokaikinen hetki
      sinua
on enemmän
mitä koskaan edes osasin kuvitella

jokaikinen sana  
jokaikinen henkäys 

se, mitä olin, ennen sinua
oli vain tyhjyyttä,
kuolemaa

jokaikinen katse  
jokaikinen kosketus

ilman sinua
ei olisi mitään

lupaa 

nyt tiedän miten elämä syöksyy suonissa
ja ensimmäistä kertaa
ymmärrän todella sen haurauden

rakkaimpani, 

koko rikkonaisesta sydämestäni
tahdon vain että olet onnellinen

lupaa

että olet. 


             jokaikinen päivä
       sinua
on lahja

lauantai 28. helmikuuta 2015

Kaunis elämä

elämä on turha luonnonvara
elämä ei ole kaunista


kauneus on pienissä hetkissä kun ei tunne oloaan raiskatuksi,
petetyksi, hajotetuksi

ehkä
ei aina

voin ryypätä koko yön eikä minua kiinnosta 
minä en välitä 
kehen sattuu 

minä en välitä kivusta, 

kipu on sitä teidän  
kaunista elämäänne 

torstai 19. helmikuuta 2015

Kosketa minua vielä


ennen halusin tuntea mutta pelkäsin tuntea yhtä paljon
en tuntenut mitään

murrun koskettaessasi minua,
kätesi löytää kadotetun yhteyden sieluuni
ja pelkään kuollakseni, entä jos tämä kosketus on viimeinen
imen siitä kosketuksesta kaiken ja täytän tyhjiön
rinnassani, missä useimmilla on sydän


 minun sydämeni on arpikudosta ja tikkejä


sattuu, kun rakastat minua
se tuntuu niin hyvältä, että
se repii minut hajalle

ja aina kun kosket minuun,
tunnen jokaisen tunteen tunteiden spektrissä

rakastan sinua niin paljon, etten voi sinua menettää


pyysin aina, ettet huomaisi hirviötä, joka pintani alla nukkuu raivoisissa painajaisissa
ja herätessään syöksyy kimppuun suonet nyrkeissä sykkien
mutta sinä silität sen uneen aina vaan, se lepää syleilyssäsi suloisena
etkä edes haluaisi olla sitä huomaamatta
"se on kaunis", kuiskaat
ja kyyneleet valuvat pitkin poskiani

kumpa näkisin itsekin kauneuden
oman varjoni takaa

tiistai 17. helmikuuta 2015

Etsin sinut ja löydän sinut

Suffering... 

the sweet suffering...


miltä maistuu oma lääke? 
miltä tuntuu kun sinulta riistetään kaikki? 

jos luulit selvinneesi...
olet väärässä... 
sinä et tunne minua 
mutta minä tunnen sinunkaltaisesi 

minulla on kasvoillani 
kuoleman maski, 
se hymyilee sinulle 

maailmassa on vain muutamia asioita, joita ei voi antaa ikinä anteeksi 

pahin virheesi oli se, 
että satutit minulle 
rakkainta 

riisuisin sinut ihoinesi, kalloinesi 
ja rankaisisin sinua niin kuin viimeinen tuomio

rukoile minua, 
ano minua, 
eikä minun jäänsinisissä silmissäni 
ole pisaraakaan empatiaa  

you son of a bitch

Pimeän demoni

            viimeiseen hengenvetoon...
minä vihaan itseäni kuin olisin siitetty kauhun siemenistä
                       sinussa on kaikki, mitä palvon,
                  ylistän...
         
haluatko minua?

            anna minun tuntea, pyydän
                      ...ihosi hurmio...
                               viilto viillon perään samaan kohtaan
                                                 syvemmälle, kovempaa
                                                                     uppoaa punaiseen lihaan...

tämä kaunis rakkaus

minä en tiennyt miten rakastaa 


                      tunnetko olosi puhtaaksi
               saastani valuu maidonvaalealle ihollesi
ja olen häpäissyt viattomuutesi
perverssi
sairas
paska

minä olen



minun on tunnustettava 
että olen valehdellut,

jotta joka-vittu-ikinen teistä
edes vähän, pikkuriikkisen
rakastaisi minua



en kykene elämään yksin itseni kanssa, tässä pimeässä...




lauantai 14. helmikuuta 2015

Pohjattomuus allani

Kipua ei ole ilman mieltä, 
kipu kertoo että olemme elossa 

m u s t a s s a   v y ö h y k k e e s s ä 
tuudittaudun lohduttomiin ajatuksiin, joista heräävät tunteet ovat äärettömiä,
niillä ei ole nimeä 

ja sinä katsot minua
niin kuin kuolleet katsovat toisiaan.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Olipa kerran



Olipa kerran 


alhainen,
rietas,
likainen
olento,
villipeto
teräskaltereita vasten taistelija
kiljumassa tummanpunaista psalmia
           armahtakaa, rakastakaa 

mutta vastasiko kukaan


I Siellä, missä ylväitten vuorien huomassa lepäävät rauhaiset laaksot,
kuului pikkulasten kikatusta
            ja joki vuolaasti virtasi tuomaan elämää
                         menneisyyden kyyneleistä

ne sanoivat pedolle:
"Lähde, älä koskaan palaa
sinun paikkasi ei ole täällä

et osaa rakastaa."


Elämä, joka minulla kerran oli, on poissa 

kuka olen nyt? 


II Siinä on häkki,
jonka revin auki

katson lasittunein silmin
viiltävää maisemaa takanani
tuntematta
muuta kuin
väkevää,
pelotonta
tyyneyttä


hengitän haukkoen
jäänsineä

valmiina päästämään irti

tiistai 27. tammikuuta 2015

Sikajumala

Yllään mustat rintaliivit ja stringit
tanssii tangolla, raatelee metallia  
kultaisilla kynsillä
Hän kuiskaa: 
"Älä pelkää,  
minä olen sinun,  
sinun vain,  
tänä yönä,  
jos palvot minun temppeliäni." 
Ja hän kaartaa maidonvaalean selkänsä 
täydelliseen kaareen 
ja hymyilee kristallinkirkkaasti 
valkoisilla hampaillaan, 
mutta hän haisee 
mädältä, 
kuorensa alta 
mustaa ainetta paljastuu, se valuu reiästä 
hänen paljaasta rinnastaan ja 

Hän kantaa nimeä Saasta 

saastaisine ajatuksineen, likaantunein käsin 
hän rukoilee yötä tulevaksi 
peittämään pimeän sisältään, 
voidakseen yhtyä johonkin lähes yhtä mustaan 
ja unohtaakseen itsensä muutamaksi sekunniksi, orgasmin mittaiseksi autuuden tilaksi 

Sika...

Hän viettelee ja minua oksettaa, 
koska se on minussa 
hänen likansa 
hänen ajatuksensa 
mädäntyneen lihan katku 
"Minä olen Susi,
minä en ole Sika!
Minä olen Susi!" 
- huudan, vaikka se on turhaa
ja hän löyhkää kaiken alta
vaikka taistelen henkeni uhalla

En voi sitä kieltää 

En tiedä vihaanko sitä
vai vihaanko itseäni,
tunnen kuinka inho sisälläni
on ottanut demonin muodon

torstai 22. tammikuuta 2015


pidän sinua kädestä kadulla ja kaikki ihmiset tuijottavat
naureskelevat, selän takana puhuvat, köhivät syyttävästi
ja vaikka esitän, etten välitä
viha paisuu suonissani
ja janoan verta

se kirvelee, polttelee, tukehduttaa
ääneni hukkuu mutta
aion huutaa ulos turhaumani

"homoja lesboja hinttejä kuolkaa haluatteko miehen kolmanneksi

olen kihloissa naisen kanssa, 
jota rakastan yli kaiken 
ja kyllä, olen homoseksuaali 

KAUHISTUSTA, inhoavia irvistyksiä
en voi kertoa tästä vanhemmilleni 
koska he eivät hyväksy 


enää ei ole vain minua ja minun ongelmiani 
nyt olet sinä ja sinunkin ongelmasi 
ja sen lisäksi koko maailman 
yhteiskunnalliset ongelmat ja häpeä, 
jonka kynsien en anna uppoutua lihaani 


pitelen meitä pystyssä vaikka sataa pahoja sanoja
ja tuulee joka suunnasta, niin helvetisti 


olen kyllästynyt tähän maailmaan!
sinä tiedät kuinka haluaisin vain kadota, 
jäädä peiton alle 
mustan aamun kolkutellessa ovea 
musta kahvi kourassaan 

mennä naimisiin kanssasi kevään kukoistaessa


olenko tarpeeksi vahva tähän? 
kysyn peililtä ja se vastaa: 
jos et olisi, 
ei tätä tietä olisi 
sinulle annettu 

life is a bitch 

miten voitte sanoa 
että on väärin
olla homo 
ja rakastaa  

hautaan kasvoni hiuksiisi 
kun nauran, kun itken, 
kun minuun sattuu 

kuka kieltää sen minulta? Räsänen? 

pidän sinua kädestä kadulla, vaikka kaikki tuijottavat
suutelen sinua, koska minä rakastan sinua
ja sanon, että rakastan sinua,
koska minä en pelkää
en pelkää

it's not your fucking business 

entä sitten kun räjähdän?
joku päivä minä vielä räjähdän
keskellä katua
senkö haluatte nähdä
typerät ihmiset

miksette vain
anna meidän olla
kun en halua muuta

kuin rakastaa
ja tulla rakastetuksi

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Musta morsian

suudelmassa maistuu veri
en saa näitä tahroja katoamaan 
suupieleni rikkoutuneet
sano minulle mitä vaan 

"olet kaunis" 

olen saastaa, 
sisimmässäni mustaa ainetta
        kuolettavaa 

vihaan itseäni 
kun näet minut alastomana
haavoissani, läpikotaisin auki revittynä
       vihaan sitä 
kuinka demonit
ovat rietastelleet kehollani
ja juoneet vereni viininään

minä en ole kaunis 

itkusta värisevä
likainen paskiainen,
jota ei voi rakastaa 
jota ei voi haluta 

perjantai 16. tammikuuta 2015

Tähtien ydin

universumin kaikki kauneus
silmissäsi
tähtien loiste

             vartalon täydellinen kaari
     maidonvaaleaa silkkiä


seuraa minua 

äärettömään 


peitän sinun pienuutesi 
sylini syvyyksiin 
olet minun siellä, missä et häpeä arpiasi 

riisun sinut valolle   

palvon sinua tuhansin suudelmin 
kevein ja raskain, 
suuni reisilläsi 


yhdy yöhön 

joka aistillasi  


          silmäsi palavat
                            tähtien ydinfysiikkaa

kuunvalossa
sisälläni
susi herää henkiin

torstai 8. tammikuuta 2015

Addiktio

tuoksusi huuma sen sieraimissa 
                         parempaa              kuin                  opioidit 
                                                              morfiini 

anna minulle parannus, se anoo

unohtaa kivun  
hetkeksi 
       helpottuu 

musta vaihtuu keltaiseen 
punaiseen siniseen 
sateenkaaren satoihin sävyihin 

kauniin illuusion uhrina   k u o l e t t a v a s s a  himossa 
huutaa, itkee, nauraa, rukoilee

sinä riisut itsesi 
ilma muuttuu paksuksi

lanteidesi välissä 
lämmin, pehmeä koti 
sen suloinen pakkomielle 

 sätkii, hourailee, hikoilee, vapisee


se on sairas 
näistä ajatuksista 
sanot 
ei 
sanoitko 
ei 

se tekee mitä vain 

saadakseen sen 
mitä se tarvitsee

 
muuten se ei tunne   o l e v a n s a   m i  t   ä    ä     n

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vaikka inhoankin rakkausrunoja, sinun kohdallasi teen poikkeuksen

Vaikka sydän on vain 
nyrkinkokoinen lihas, 
minä rakastan sinua 
sen syvimmistä soluista asti. 
Rakastan sinua 
joka kudoksestani, 
joka elimestäni ja 
verihiutaleestani. 

Rakastan tunteillani ja järjelläni, 
kaikin ajatuksin, päivin öin. 

Rakastan sinua niin kuin kuu aurinkoa; 
janoten sen valoa, 
kauneinta elämänlähdettään. 
Niin kuin lintu taivasta; 
palvoen, villinä unelmoiden ja uskoen 
kohtalonsa sinun käsiisi. 
Ja niin kuin peto yötä; 
sylisi suojissa alati nälkäisenä, 
himoissaan kaikessa alastomuudessaan,
kauneudessaan ja rumuudessaan. 
Ikuisesti.

Tämä ääni viilloissani

Sade valuu norona poskillani,
k i r k u v a t   k y y n e l e e t

Anelen sinua: satuta minua -
               tiedät että haluan sitä

Ole minun enkelini,
langennut enkelini,

pelasta minut!

Riistä minulta
onnelliset hetket   -    k u k a   n i i t ä   k a i p a a

Minulla on kaikki, kunhan minulla on kipuni. 

Rakastan katsoa sinuun kivun viiltäessä
silmäni verisiksi,
rakastan kun et ymmärrä minua

Haluan yksinäisyyden
peittelevän minut
kuolemanjanoonsa,
messinkiseen maljaan
täynnä vihaa,
katkeruutta.

Ei ole mitään mitä voisit tehdä 
Ei ole mitään mikä korjaisi tämän 

Anteeksi, anteeksi

Minusta tuntuu etten olekaan masokisti
vaan pohjimmiltani
haluan vain
kostaa
satuttaa, saastuttaa
kaiken kauniin
omalla verelläni.