se mistä ei keskustella päivisin

torstai 11. joulukuuta 2014

muistatko miten syvällä helvetissä 
olemme asuneet  

lähtiessäsi jätit taaksesi tyhjän henkäyksen, ilman sanoja
vai sanoisitko, että se olin minä, joka lähti? 
puhut niin vähän minulle nykyään 
välillä tuntuu kuin vihaisit minua 
ehkä sinulla on syy siihen, 
minäkin vihaan itseäni usein 

muistatko miten syvältä helvetistä 
olemme toisemme löytäneet 

tiedän että kaikki on peliä 
mutta en jaksa enää pelata, 
lyön korttini tiskiin 
sillä ei niillä voi sinua voittaa 
koska meillä on aina yhtä hyvät kortit 

ehkäpä et ole aina kertonut salaisuuksiasi 
ehkäpä et ole aina luottanut minuun tarpeeksi 
voi olla etten ollut sen arvoinen 

älä sano etten tarvitse sinua enää 
tarvitsen minä 
ikinä en halua nähdä sitä päivää 
kun emme tunnista toisiamme kadulla 

jos luulet että olet yksin, 
kurkista sydämeesi 
olen aina täällä, 

silloinkin kun et halua 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joskus olen eksynyt

kävelen pelossa, utuisessa 
silmissäni katse pohjaton, harmaa 
leijailee lumihiutaleita 
turvonneille poskilleni 

minä odotan sinua tien päässä, valottomassa 
täällä olen aina yksin, rakkaudeton 

joskus haluaisin vain unohtaa, lopullisesti 
mitä ajattelen itsestäni, mitätön 
kannan taakkaani sinne 
missä hymyily sattuu 

unessa tapaan paholaisen 
se sanoo: kärsimys on sinun osasi 

katson itseäni silmiin, vanhassa valokuvassa 
tunnen elävästi yksinäisyyden, se polttaa 
reikä palanut rintaani, mustana  
olen kuollut tuhat kertaa, äänettömästi 




minä olen 
minä ajattelen 
minä en ole  
minä en tunne 
minä en tiedä
kuka olen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

kuinka kaikki minussa hajoaa palasiksi
kun kuulen askeleidesi etääntyvän 
kauas minusta, 

kuinka kaikki minussa sinkoilee erilleen
tuntiessani tämän saman vanhan kivun 
 muistuttamassa jospa  
sydämeni on enää vain kuollut kudos 




(hiljaisuutta pyydän.)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

seison menneisyyden ja nykyisyyden 
risteyksessä, pimeässä spiraalissa 
olen niin sairas, sekoan 

yksinäisyydessä lakkaan ymmärtämästä 
elämäni tarkoitusta 


minulle ei jäänyt mitään 




kyynel valuu kylmänä pitkin poskeani 
kun äkkiä suutelet minua 
ja muistan kuka olen, 

muistan mitä minulla ei ollut
koskaan ennen, kysyessäni: 

Rakkaimpani, kuinka löysit minut pimeästä?