se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 24. marraskuuta 2014

En tahdo enää ikinä luovuttaa sinua junalle
kasvottomien maailmassa kauneutesi koskee, riepottelee rintaani
muinainen valo katseessasi, jota en osaa selittää,
mutta se läpäisee sieluni ja uppoutuu syvälle minuun
hengität huulillani elämää

haluan sinut tähän

rakkaus hymyssä ikkunan toisella puolen.

Niin kaukana. 

Jumalan moottorisaha

ristin käteni,
isä,

älä rankaise minua

lapsen silmillä, avoimilla
haluaisin yhä katsoa sinuun
ja uskoa että välität, 

äitini, 

maani 

en jaksaisi enää valehdella 
kuka olen 
ja kuka olen aina ollut 

"on parempi vaieta,           tiedäthän sinä mitä siitä seuraa 
jos avaat suusi"

makaan yksin hämärässä, kuten joka ilta silloin ennen  
vuosia vanhat kyyneleet kimmaltavat kelmeässä valossa 
ja kuulen kuinka puhutte oven takana 
rakkaudesta, elämästä, 
veljieni suhteista, siskoni poikaystävistä, 
perheistä 
                  perheistä 
ja ajattelen, ettei minulla 
ollut koskaan perhettä 

äiti! äiti, 

olisitko onnellinen puolestani 
jos huomaisit miten tuska silmistäni 
tuhkaksi hajoaa, 
jos tuntisit miten lämpimäksi 
voikaan muuttua kosketukseni, 

jos näkisit yksinäisyyteni vihdoin kuolleena,

äiti?

"Isä jumala on ankara, tiedäthän sinä, että   
sinuun vielä sattuu."

mutta miksi minä enää kipua pelkäisin? 


totuus paljastuu 
vasemmasta nimettömästäni 

anna minulle tilaisuus 
antaa sinulle toinen mahdollisuus 
olla hyvä äiti 

sillä minä tiedän 
mitä haluan 
vaikka se onkin 
toisen naisen kanssa

minä tiedän kuka olen,
se huutaa kuuroille korvillesi


ja jos nyt menetän teidän rakkautenne,

se ei olisi enää mitään uutta. 

torstai 20. marraskuuta 2014

15.10.2014

Kun kosit minua, siniset pikkulinnut nousivat siivilleen
                      sinä keväisenä aamuna,
               jona kaikkeuteni piti syntyä kuolleena.

Ei ole ketään kuten sinä 
miten kukaan ei ole sitä aiemmin 
nähnyt, 
kuiskasit valonpisarat silmissäsi
                    kehosi varjo lankesi ylitseni
ja muistin miksi keuhkoni täyttyvät hapesta
- miksi sydämeni ottaa yhä lyöntejä uudestaan, uudestaan
ja vastasin:
Koska odotin aina 
vain sinua, jotta voisin 
antaa parhaan palan itsestäni. 

Kun kosit minua, nuori tyttö kääntyi pois
                   sateiselta moottoritieltä
           johon hän oli aikonut jättää hymynsä
vielä jaksaen uskoa että jossain on jotain 
jonain päivänä, 

- kiitos että sain herätä tähän päivään, hän sanoo nyt.

 Kun kosit minua, tiesin etten rukoillut turhaan tähtitaivasta
                           sillä kaikella on tarkoitus
                      ja minä en ole enää koskaan yksin.

Tahdon, 

tahdon niin paljon
että sydämeni repeää.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Musta aukko

en muista milloin olen nähnyt valon tulevan läpi verhojeni 
en muista aikaa kun se poltti poskiani 
älä satuta minua, kiljun kärsivänä mutta en koskaan koskaan kuole 
en tiedä itkenkö mutta kasvoni kuumottavat 
            ja tuntuu kuin pisarat valuisivat kaulalleni 
en tiedä enää mitä tunnen 

kello on jotakin 17:30 ja voisin vain nukkua nukkua koko ajan 


vihaan tuntea yhtikäs mitään
koska löydän itseni aina tästä samasta pisteestä
jossa olen maailmankaikkeuden yksinäisin
mustassa aukossani

vaikka minulla on kaikki maailman apu 
ja rakkaus 


minä olen se lapsi, joka oli aina yksin 


kita auki huudan kivusta 
kun et sano mitään,  
se tunkeutuu läpi ihoni 
ja lävistää tikareina sieluni 

hukun pimeään, 
varpaani mustan liejun peitossa 
enkä saa henkeä 

sinä et tiedä miten yritän, 
teen kaikkeni jotta rakastat minua 

mutta täällä pimeässä en erota edes itseäni hirviöstä,
jonka äitini kohdustaan synnytti

täällä hän ei minua rakastanut 
täällä minua ei rakasteta,
vain satutetaan
ja olen lähempänä kuollutta 
kuin elävää  

torstai 13. marraskuuta 2014

Iso, paha

susi asuu luideni alla. 
Olen tatuoinut sen silmät selkääni. 
Se näkee teidät silloinkin 
kun minä katson pois 
pois 

olenko tarpeeksi nätti, olenko tarpeeksi rakastava 

en tiedä kumpi meistä irvistää, minä vai se 
kun hymyilemme 
hymyilemme herttaisesti 
kuin lampaat, jumalan lampaat

Musta lammas, se minä joskus olin 
          erilainen, paholainen 

sano se uudestaan silloin kun 
isken hampaat nahkaasi, 
veri roiskuu kuin saatanalliset sanat 
herjaamassa elämän kauneutta, karua kauneutta 

se kiertää veressäni läpikotaisin 
kuin vaarallinen infektio 

On paljon asioita, jotka mieluusti tappaisin 
                               kiduttaisin 
                 elävältä hautaisin 
         helvetissä polttaisin 
                           kera katkerien ajatusten. 
On paljon asioita, jotka vievät minulta henkeni
mutta ne eivät enää saa totuutta kuolemaan... 

ei enää koskaan.  

Iso paha susi asuu luideni alla
ja minä ruokin sitä
omalla nälälläni.