se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 29. syyskuuta 2014

Silmäsi ovat taivaani

I

Minun ei pitänyt rakastua. Hakkaan päätäni seinään mutta vain kuvainnollisesti
Koska en enää käsitä, kuinka olen joskus voinut satuttaa itseäni oikeasti.
Näen paljon itseäni hänen suurista, vihreistä silmistään.
Läpi kuohujen sytyn uudestaan ja uudestaan kyynelmeren raatelevasta syleilystä.
Lukitsen hänet käsivarsiini.
Muistan hetken pelänneeni ennen kuin hyppäsin, mutta 
Katson häntä suoraan silmiin samalla, kun uusi tuntemus täyttää ruumiini.
Hän kasvaa kylkiluihini. Sydämet loksahtavat toisiinsa.

Se mikä ennen oli puolikas... 

II

Katso, miten palan!

Olen palanut tuhansissa liekeissä,
Helvetin pätsissä ja ikuisessa tulessa.
Olen kärventynyt tuskan huumaavissa huudoissa paholaisena.
Minut on tapettu eläimenä. Ammuttu, raiskattu, revitty,
Jätetty punertuvaan lumeen makaamaan. 
Mutta nyt elämä kiskoo minut juurineen pohjalta, se kurkottaa ylös,
Virtaa lävitseni raudan makuisena, porautuu mieleni syövereihin tuhoten
Pahimmat pelkoni,
Ja minä kohoan väkevänä halki maximaalisten tunteiden kammottavan nielun.
En ole koskaan palanut näin, miten saat minut syttymään sielusi värinällä.

Miten paljon sinua rakastankaan...

III

Kerran siivet selästäni revittiin, 
Mutta syvällä silmissäsi näen meidän 
Lentävän korkeammalla 
Kuin ikinä. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

150914

Kuolemanraskas päivä, en jaksa enää hymyillä
kuin unessa ilman kehoni kontrollia
haahuilen elottomana pitkin tien viertä,
verta paitani hihoissa ja
haluan skipata hengenvetoja.
Aurinko venyttää varjoni mustemmaksi. 
Yritän salaa horjua autojen alle sekä
kysyn vastaantulijoilta tietävätkö he nimeäni,
sillä minä en muista kuka minusta piti tulla.
Muistan vain kaiken, mikä tappaa minut. 
Itkisin jos osaisin, mutta olen tyhjä kuori
mieleni on lipunut valkoiseen usvaan menneessä,
palaset minussa osissa, kaikki on aivan sekaisin.
Pelastakaa minut nyt
äärimmäisiltä, eläimellisiltä tunteilta.
Palan ilmiliekeissä. Antakaa minulle annos morfiinia. Mitä vain. Tämän on loputtava. 
Huumaava kipu syöksyy syvältä tietoisuuteen
se murskaa minut kuin hyökyaalto, olen avuton,
heikko sen alla, en voi tehdä mitään -
haluan vain kuolla,
haluan vain unohtaa
kuka olin ja miksi.


Kuoren alla

avoinna oleva ruumis, alaston eläin
hämärästä hän katsoo sinun tummeneviin silmiisi
täytyt lämpimistä kyyneleistä ja pelkäät hukkuvasi tähän tunteeseen
mutta hän on jo siellä

Ota minut, vie minut alttarillesi, 
tänä yönä sanon tahdon kuolemalle 

minä en pelkää mitään, hän virnistää   

raavi iho rikki punaisin kynsin
hän antautuu, ojentaa kaulansa,
odottaa sinun
kuristavan hänet

..niin kuin aina ennen, niin kuin aina ennen... 
Älä riko kaavaa: lyö minua, tapa minut emotionaalisesti, 

                                  jätä minut yksin 
                                                      vuotamaan 
                                                                         kuiviin 


sinä katsot häntä niin pehmeästi,

se repii hänet hajalle
niin monin tavoin,

pahemmin kuin
yksikään lyönti

se sattuu kaikista eniten,

kun hän tajuaa
että sinä oikeasti,
oikeasti 
rakastat,

eikä hän kestä sitä


sinä pujotat kädet hänen vyötärölleen ja
tunnet hänen sydämensä värisevän pelosta

"Shh. Minä tiedän."

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tunteet pysäyttävät järkeni juoksun

pisara putoaa pimeyteen
mustaan pitsiin ja silkkiin
painan kasvoni paitaan,
jonka unohdit

muistan ajan, kun kukaan ei rakastanut minua
tuoksusi velloo jokaisessa aistissani ja minä
en ymmärrä enää mitään

hengitän sisään sinua
kuin olisit lähelläni
mutta et ole,
on vain jäätävä avaruus

sanotaan että rakkaus on ihanaa,
mutta mitä ihanaa on maata yksin lattialla
ja kuunnella sydämensä huutoa

..sehän on masokismia

maanantai 8. syyskuuta 2014

Sinä olet kuten minä

en halua tuntea näin, ajattelen silmät kiinni 
kuunkylmässä yössä  
mustia hiuksia 

kylkiluusi kohoilevat vasten huuliani 
elukka hengittää sisälläsi tukahdutettua ilmaa, mutta nyt  

se löytää minun petoni 

veresi kohinaa, elämän soliseva puro sydämestäsi juottaa minut  
taianomaiseen, kuoleman syvään hiljaisuuteen 

suutelen sinua kuin aurinko ei koskaan nousisi 
minusta tuntuu että pelkään 
rakastuvani 



sanat eivät tarkoita mitään 

sinä luot ajatuksistani suudelmia 



sinä olet niin kaunis