se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Naama ikkunan takana

ei se haittaa, oikeasti 

sait lapsen sisälläni uskomaan hetkeksi 
parempaan maailmaan 
mutta kun nyt katson sinua 
tajuan ettet rakasta sitä 

kuuluisi kai halata sinua ja pahoitella etäisyyttäni 
mutta silloin olisin pahoillani, enkä minä ole 

minulla on kuolleen kasvot,
tyhjä katse ja ilmeetön suu
kun pyyhin punaa huuliltasi
kuin verta

mikään ei oikeastaan kerro mitä tunnen 
ja vaikka kertoisi, en välittäisi 

jäänviileänä, ilman tuskaa 
maleksin hämärässä nurkassa 
ja ajattelen vain sitä hetkeä, 
kun näit syvälle sieluuni 

olisin ehkä luottanut sinuun 
tarpeeksi antaakseni sinun 

löytää minut 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Näpit irti

kukaan ei 
minua voi koskettaa 

tanssin vetten päällä 
kaukaisuudessa, 
jossa olen täydellinen  

katsoa saa 
muttei koskea,

ei koskaan 

koskea 

 - - hyydyn kauhusta joka kerta kun näppisi tarttuvat ruumiiseeni
sadasosasekuntissa haluan vain kuolla kuolla KUOLLA POIS - -

lopeta, minä sanoin, lopeta 

mikseivät   ne   s i l m ä t    pyyhkiydy mielestäni?

keveä 
kuin perhonen, 
lapsen mieli 
hentoinen 

tule pois siitä talosta !!!

tekisin mitä vain 
pienokainen 
mutta tiedän, ettei 
vaihtoehtoja annettu

filmi kelaa pätkän uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kunnes herään hikisenä
vieraasta paikasta ja olen puhkaissut saksilla ihoni 

kaikki pelkäävät kipua 
toiset vain ovat addiktoituneet 
sen hallintaan 

ja minä olen valheiden mestari 

tervetuloa 
show alkaa pian 

oletko ihmetellyt
miksi aina kun
sormesi saavuttavat minut,
tuntuu kuin ne palaisivat irti

(voisin repiä likaiset sormesi irti
jotta unohtaisit ruumiini)

          päästä minut pois 

kerran tahdoin vain olla näkymätön,
väritön
kuin vesi,

mahdoton pidellä

mutta muutuin tuleksi,
joka tuhoaa kaiken edestään

katso minua, 
mutta älä koskaan 

koskaan 

koske 

jos tahdot elää

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Altruismi

balsamoin sinun haavasi, sinun viiltosi
terä liukuu liian kauniilla ihollasi

valitse elämä, valitse elämä minun kanssani
anna elämäsi minun käsiini
ja minä pitelen sinua pystyssä,
vaikka minua ammuttaisiin keskivartaloon

en pelkää kipua
en pelkää kuolemaa

se on minun ohjelmointivirheeni 

se ei tarkoita että olen äiti teresa 

voin antaa sinulle kaikkeni
en edes tunne sinua
ja nyt tuntuu kuin olisin rakastunut sinuun
suutelen sinun huuliasi, joista veri valuu pitkin suupieliäsi

ja tahdon pelastaa sinut,
rakastaa sinut ehjäksi,
jotta antaisin sinulle sen
mitä itse niin kaipaan




keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Jäävuori

silmäripsieni takana on niin paljon, muttei mitään mitä voisi antaa käteesi  
surullisena kirjoitan ja iltakymmeneltä käyn nukkumaan 
kesä ei kai tulekaan tänä vuonna, sade raivoaa ikkunalle 
ohuen peittoni alla palelee 

sydän lyö tyhjiä iskuja, hutilyöntejä 

kerrot sinun olevan samanlainen kuin minä 
kaikkien keskellä 
aina yhtä yksinäinen, 

           mutta kun sinulla on kylmä, 
rakkaasi tulee viereesi sänkyyn ja käärii sinut kainaloonsa 
kun sinä itket, hän silittää hentoa ihoasi ja tuo sinulle kaakaota vuoteeseen 

oksennan vahingossa keittiön lattialle 

minä olen vain vitsi 
nuolen pisaroita kasvoiltani 
paskat, enhän minä enää edes osaa itkeä 
nauran vain, hahhaa 

en tahdo empatiaa, en tahdo olla heikko 
puren huuleni verelle kestäessäni kivun 
kun näytän niin paljon 
ja sinä kumoat kaiken 
yhdessä_lyhyessä_lauseessa   

uudelleen ja uudelleen huomaan  
ettei minulla ole enää mitään sanottavaa 

sirottele suolaa haavoihin, hymyilet niin kauniisti puhuessasi hänestä 
tykkään tästä
miltä se tuntuu kun joku rakastaa sinua kokonaan sellaisena 
m i t ä   v a i n   o l e t ?               en edes tiedä mitä se tarkoittaa

ja sitten puhelin soi 
äiti soittaa minulle 
ja kertoo uusista ajatuksistaan: 
"pohdin tänään työkaverin kanssa että luovat ihmiset saattavat olla yksinäisiä" 
"ok kiva, selvä, saattaa olla", vastaan hiljaa 
ja päässäni ajattelin 
kiitos äiti, että kahdenkymmenen vuoden jälkeen 
jollain tavalla saatat mahdollisesti käsittää nyt, 
että olen ehkä ollut välillä vähän yksin,
etkä sitäkään koskaan millään tavalla kokemuksellisesti ymmärrä,
hipaiset jäävuoren huippua
ja käännät katseesi pois. 
ja suljen puhelimen
ja sydämeni itkee 

joskus olen vain niin kyllästynyt elämään 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

vapauta sisältäni eläin

kuuletko sen äänen huuliltani
               Inside I hide...        ?

sen katse on liimaantunut sinuun
huumaavana, toksisena,
se tekee olon epätodelliseksi

sillä ei ole kontrollia
sen silmissä ei ole huomista,
                             ei seurauksia

          se tahtoo kaiken                                                                   minä en halua mitään 

tietoisuuteni 
tuolla puolen 
se on valmis 
mihin tahansa 

likaisuuden tunne on pahin kaikista 
se valtaa minut kokonaan, 
lojun kylpyhuoneen lattialla 
pesien kasvoja, jotka eivät ole minun 

pyydän,

ota tämä eläin pois minusta 
viillä minut veitsellä                     kahtia 
se on kasvanut minuun, se on kasvanut minuun kiinni 
haluan HUUTAA - - - 
sen sormet ovat sisälläsi
ja minä kuristan sitä kaulasta

kumpa tajuaisit etten ole tosissani etten se ole minä
älä vastaa sille tai minä en vastaa seurauksista

ikuisuus ei ole meitä varten,
ikuisuuden                     
olen halunnut tappaa
vain eläimen sisältäni

mutta se ei koskaan kuole
se ei koskaan
saa tarpeekseen
sitä, mitä se haluaa

 - saastaa,
ei rakkautta.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

S&M

tartun poskeesi ja sinä vihaat minua,
pure, ruoski selkääni
rankaisen sinua joka tapauksessa
jätit minut niin pitkiksi öiksi yksin pimeään... 
olen mielipuoli ja sinä tiedät sen, silti tahdot minua vain enemmän -
                 taidat olla yhtä hullu

tanssin soittoosi kuin myrkkykäärme, m     s       a    s              n     a  h k a ssa
                                                                u       t             s    a
silti et voi olla varma ettenkö vahingoittaisi sinua
kaivat pistoolia kotelostaan            klik klik 
ja isken hampaani virheettömälle kaulallesi
imen sinut kuiviin kunnes voihkit

"tapa minut", nauran
"tahdon sinut joka tapauksessa"

tarvitsen sinua kun hivuttaudun alas
valun pitkin sääriäsi kuin veri 28. päivänä
tumma, tuoksuva pisara täyteläisillä huulillasi
                     ja
                      r 
                         a
                               k 
                              a 
                            s 
                              t 
                            a 
                              n sinua, 
rakastan sinua koko vitun sydämestäni, rumasta riekaleestani!

kahlin sinut käsirautoihini, lukitsen sinut pieneen selliini
                              riisun kaiken, lupaan, viimeiseen piilooni asti
                                                             paljastan jokaisen salaisuuteni ja
                                              kohtaat viimein pedon,
                                                     jota palvot
                                                           
                                                       

torstai 12. kesäkuuta 2014

M.E.M.O.R.Y FULL

             "näytät jotenkin siltä
                      että sinua
             pitää
        hakata"

muistan miten lapsena aina halusin jäädä auton alle 

miten haukuin sinua jotta kävisit kimppuuni

miten irrotin turvavyön

istuin yksin sateessa 
piilossa kavereitten silmiltä 
koska janosin pettymystä ja katkeruutta 
                       jotta saisin vihata itseäni 

muistan miten ne katsoivat arpiani 

eikä kukaan kysynyt mitään 

kaikki olivat hiljaa koska se oli helpointa

"tuo on vain tapa kerjätä huomiota"
vaikka halusin vain olla näkymätön

ja minä odotin öisin kuolemaa                                  
koska kaikki vihasivat                                                     
minua                                                         

joskus vieläkin herään kivun seasta otsa hikisenä ja sydän kauhusta sakeana 
mutta en enää muista millaista oli nähdä joka helvetin yö painajaista vuodesta toiseen
ja kun heräsin, painajainen jatkui entistä pahempana, 
                                      todellisena  
                    joten nukuin, oli niin paljon helpompaa nukkua, 
                                                                       halusin vain nukkua pois 

"jännä kuinka 
lasten muistikuvat 
voivat 
v ä ä r i s t y ä"

                                         etkä uskonut minua 
                                                kun puhuin kerrankin aidosti
                                                      totta

muistan miten revit minua niskasta ja iskit minut seinään

kun minua oli niin paljon pelottanut

ja muistan miten jäin yksin huutamaan anteeksipyyntöä 
eikä kukaan vastannut 

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Koston keisari



viha rakkautta väkevämpää, kitkerämpää
maistuu kielen päällä karvaana, enkä edes kaipaa rakkautta, makeaa
saatte minut tuntemaan oloni tärkeäksi, jospa olemassaoloni syy
on riisua narrit aseistaan?

always in your mind 

                  voin pelata näitä pelejä loppuun saakka
                                  se on onnellisuutta tärkeämpää, tyydyttävämpää
voittaa

herkullista
miten halveksuntasi ruokkii minua,
päivä päivältä voimistun
                              ja sitten kun
                                                holven ovet aukeavat,
                                                                   mitä odotat kohtaavasi?

.luuletko.minun.pelkäävän. 

olen tappanut demoneita ja 
pudottanut enkeleitä korkeuksistaan 
tule taisteluun, jossa liekit lyövät lavan taustalla 
ja villeinä hirviöt taputtavat 

valtaistuimella ei ole enää sitä tyttöä, jonka muistat
hahaha olenko minä edes tyttö  

vihaan sinua niin että pelkkä katse tappaa


tanssi narri tanssi 

Let the freak show begin!



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kukaan ei ymmärrä

sateella ei kulje kukaan 
vain yksi elävä olento puhaltaa huurua 
pettyneenä bussipysäkin lasiseinään 

älä koskaan usuta kimppuusi vihaista sutta 
on sekuntien kysymys, kun elämä valuu ulos ruumiistasi 

puristan nyrkissäni kyyneleitä 

pipo päässä ja nahkatakki märkänä
mietin kuumeisena, minne piiloutuisin
etten satuttaisi 

et puhu minulle kuten ennen 
en ole enää samanarvoinen 
räpäyttämättä katson ohikiitäviä rekkoja 
olet muuttunut 

vai 
kumpi 
meistä on?

en välitä enää mistään

ehkä olen aina vihannut ihmisiä 
kuten vihaan itseäni 

jos menettäisin verta 
kuten menetän läheisiä, 
en olisi elänyt  
vuosikausiin  


kai olisi vain liian helppoa pysähtyä, 

liian pelokasta jäädä tuijottamaan unenomaisia ajovaloja 


ehkä pelkään 
liikaa 
luottaakseni 
kehenkään, 
mutta minä sentään yritin 

se taitaa olla totuus 
etteivät yksinäiset sudet 
pysy laumassa kauaa 

ne ajetaan pois tai lähtevät itse 

ne kävelevät surumielisinä sateessa 
etsien toista kaltaistaan 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Satumaa

suden silmissä katse ajaton 
sydämeni syke sinun luoksesi halajaa 
läpi unien vaellan pitkin pimeää 

muistan sinut 
kaukaa 
kuin uudelleen luotuna 
minä keinun syleilyssäsi 
aamuna, jona aurinko levitti säteensä 
poskipäittesi kultaiselle kukkulalle 
ojennan käteni, pikkuriikkisen 

rakastit minua kerran 
kuin joki, 
joka virtasi vapaana, 
solisi sormenpäilleni 

seison täällä jälleen 
kaikkien näiden vuosien jälkeen 
niin paljon muuttuneena, 
silti sama hymy kasvoillani 
kuin sillä pienellä tytöllä 
joka uskoi 
ihmeisiin 

tule lähemmäs 
ja minä murran sinut 
kyyneliin