se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 31. toukokuuta 2014

The same old road



I'm on my own again  

In this battle
I'll never win 



kyllästyneenä samaan vanhaan taisteluun
leikin veitsen terällä, kuten ennenkin
Ei tämä ole sinun syytäsi.
Miten sairas voisi ikinä
olla oikeassa? 
pudotan silmät kämmeniini, kylmät kyyneleet maistuvat myrskyltä
minussa ei ole mitään järkeä, olen eksynyt tyrskyihin
Anteeksi, en tarkoittanut. 

o l e n   j o   u n o h t a n u t   m i l t ä    t u n t u u
k a m p p a i l l a   e l o o n j ä ä m i s e s t ä

mutta te
jaksatte aina muistuttaa
miten hullu olen

usko pois, se piste on minusta kaukana

ja nyt
sataa vasten kasvojani, salamat räiskyvät päässäni 
et koskaan uskoisi joitakin asioita, joita olen tehnyt
miten paljosta olen selvinnyt 

tässä hulluuteni keskellä 
muistan selvästi miksi 
yksinäisyys on uskollisin ystäväni



keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Sudet

                   ottaisit minut mukaasi, 
                            yön susi, 
         matkallesi pois 
meidänkaltaisemme ovat niin harvassa julmassa maailmassa
nuolen haavojani yksin
en ole koskaan oikeasti elänyt
koska olen tehnyt kuolemaa koko elämäni ajan,
                                                                 hitaasti palaen
mutta olen tuntenut kivun selvemmin
kuin useimmat elävät olennot ikinä

ja sinä tiedät

minä tiedän 

miten vihaatkaan olomuotoasi alastoman kuutamon alla 
kun yö saapuu repien verhot, paljastaen totuuden 
se nälvii sisuskaluissasi, niin kutsutussa 
sydämessä sykkien hyytäviä vaikerruksia 
et tunne mitään, sinä sanot, mutta en usko alkuunkaan 

kerran kipu oli ainoa, joka kertoi minulle olevani vielä hengissä
ja viha pakotti minut sinnittelemään huomiseen

                 muistan ajan,
                          jolloin minulla ei ollut
                                      mitään menetettävää
ja nyt ymmärrän, että ainoa asia, jota ilman en selviäisi
on minun oma sydämeni

pidän salaisuutesi kyllä

älä pelkää 

kaukana taivaanranta hehkuu auringon viimesäteistä
täällä sataa, pisarat tihkuvat poskilleni
        lähdetkö kanssani, 
                                 yön susi,
                      kohti kauniimpaa aamua? 
horisontin tuolla puolen
uusi aika odottaa
meidänkaltaisiamme

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tuhma tyttö

valutat halveksuvaa katsetta minun vartalollani 
otan sen vastaan kuin en tuntisi mitään 
- en koskaan kyllästy,  
miten vihaat minua sitä enemmän 
mitä vähemmän esitän kilttiä tyttöä 

kilteillä tytöillä on pitkä tukka ja ne hymyilee aina, aina vaan 
kiltit tytöt ei koskaan valita, ne istuu mekko päällä, jalat ristissä  

...rikon peilin... 

kiltti tyttösi on kuollut 
sitä ei ikinä ollut 
isä! katso, 
miten tämä elukka sisälläni 
leikkii sen ruumiilla 

jos vain kuulisit salaisuuteni... 

mitä enemmän ymmärrän itseäni, 
huomaan olevani kaikkea muuta, mitä toivoit 

   tämä peto 
raaka, brutaali saalistaja
elää raivosta, jolla minua ruokit 
se tykkää kilteistä tytöistä 
ehkä enemmän mitä luuletkaan, 

se on tullut isäänsä 

hahaha

lauantai 24. toukokuuta 2014

mitä lähemmäs totuutta itseni luon, sitä enemmän muistutan hirviötä

pisteessä, jossa uskon kaiken 
olevan ihan hyvin,
alkaa vasta taistelu 
                                elämästä 

liikaa liian vähän kyllä ei jaa 


pakko löytää itseni 

voin olla päiväkausia 
katsomatta peiliin, 
en tahdo muistaa 
kuinka paljon ihminen 
saattaa vihata itseään 




mieleni on täynnä reittejä, 
jotka päättyvät umpikujiin, 
mustiin aukkoihin käytävässä 

tämä labyrintti johtaa minut harhaan, 
se voittaa minut joka kerta 

pidän katseen kiinni sinussa
vaikka vajoan alas
kauhun nieluun




"olet niin kaunis", sanot 
ja tahtoisin itkeä, 
ei ole kohtaa, jossa olisin kaunis nyt 

on kivuliasta huomata olevansa yksin taistelussa 

joinakin hetkinä olen enemmän elukka kuin ihminen 
ja pelkään tuhoavani sinut
itseni mukana


älä katso,            
älä näe                      



on olemassa asioita, 
joita en voi näyttää 

nyt saan vielä nauttia 
tietämättömistä sanoista 
piilossa kuoren alla
ja vihata itseäni sen takia
että kukaan ei koskaan,

koskaan,

tosissaan
rakastaisi
totuutta

perjantai 23. toukokuuta 2014

Totuutta etsimässä

En aina tiedä mikä on oikein.

Tuuli tanssittaa tuomin kukkia 
olen niiden tiellä, 
kun ne putoilevat puusta 
alas kuin sulat 

Rakastanko 
vai 
etsinkö vain jotain, 
mitä tarvitsen? 

tunne on poissa 
ja makaan asfaltilla 
väärinpäin 


Tavallaan olen hirvittävän pahoillani kaikesta.

Ihmisyys minussa on katoava luonnonvara - 
Tämä julmuus minussa saa aikaan tekoja, 
joita en aina itsekään ymmärrä. 


Olen peto. 

Joskus 
tahtoisin juosta, 
pakata muutaman paidan 
ja hypätä jäniksenä junaan  
kauas pois 

yksinäisyyteni viittaan kietoutuneena 
kukaan ei tietäisi mitään, 
niin paljon helpompi kaikkien olisi 
ilman minua 

Älkää loukatko enempää itseänne minussa. 

juoksisin 
jalkani rakoille, 
kulkisin läpi metsien, 
vaeltaisin yli tuntureiden, 
ja väsynein silmin 
palvoisin 
laskevaa aurinkoa,

joka ehkä jonain päivänä nousisi 
kertomaan, kuka olen.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sata elämääni




Tummat veripisarat tipahtelevat sydämestä
lämmin maa imee ne sisäänsä,
sydän ei lakkaa sykkimästä,
se lyö vain lujempaa,
ääni sen on kuin itkua
mutta jotain valoisampaa

Pelkäänkö vai olenko valmis? 

Yö riisuu päältään purppuran satiininsa
lojun liikkumatta yön vartalon alla
tuijottaen sen tähtisilmiin

pala palalta murrun hajanaisemmaksi

pimeä sisälläni hyökyy ulos kuin tusina mustaa kättä
ne tahtovat sinut, sinut vain, viedä mustaan kotiin omakseen
lue tuhannet valheet kasvoiltani,
kuolemankatkuiset huudot, haalenneet arvet

ja päästä irti 


Kumpa ymmärtäisit, miten kovin
tämän hymyn toisella puolen
haluan unohtaa itseni, olemassaoloni
joinakin iltoina toivon yhtyväni yöhön,
katoavani ennen aamua

ranteeni kylmissä ketjuissa, vanki ilman armoa
koko elämäni olen ollut kahlittuna siihen, mitä en halunnut
viimein olen alkanut ymmärtää, että hyviäkin asioita tapahtuu
mutta en vieläkään tiedä, ansaitsenko niitä tai käyttäisinkö ne väärin
- se on kuin antaisi timantin köyhälle huolehdittavaksi

pelkään

sinun kosketuksessasi menetän muistoni
löydän arvokkaita asioita, valonpisaroita
jokaisesta hengenvedosta,
vaikka pitelen niin raskaita asioita käsissäni,
pimeys sisälläni hajoaa säpäleiksi
repien minut mukanaan


Nyt, kun kyynelehdin,
rukoilen vapautusta sydämelleni:

Aallot, tulkaa ja pyyhkikää minut pois - 
Muutun tomuksi sen aallon alla,
jota kutsutaan rakkaudeksi

olen valmis

ja jälleen kokoan itseni uudestaan
ja nousen uuteen elämään taas
kuin feeniks-lintu,
vannoen parempaa
luoden uskoa tulevaan,
vaikka pimeä hengittää
aina samaa ilmaa valon kanssa.



~ Haluan kiittää upeita ihmisiä elämässäni, jotka päivä toisensa jälkeen jaksavat muistuttaa minulle, että olen kaunis niin ulkoa kuin sisältä, ja jotka jaksavat näyttää minulle, mitä on rakkaus. Te annatte minun tuntea, ja olla oma itseni. Juuri teidän takianne elämä on uudestisyntymien arvoista. ~

torstai 15. toukokuuta 2014

Mitä odotat kesältä?



vatsanpohjassani on kutina, että tänä kesänä tulen jälleen kokemaan suuria muutoksia 
moniin muutoksista aion vaikuttaa itse, rakentaa elämästäni haluamani 
koska loppujen lopuksi vain me itse olemme 
omien elämiemme luojia 

toteutuslistani:  
  • lähteä matkalle kohti tuntematonta, seikkailla 
  • viettää aikani ulkona: juosta, ottaa aurinkoa, riekkua, nukkua pihalla 
  • uida yöaikaan  
  • puhua vierailla kielillä 
  • rakastaa, antaa muiden rakastaa minua 
  • kirjoittaa iloisempia runoja (enkä pelkästään huonoista hetkistä) 
  • hankkia uusi hiustyyli ja heittää otsatukka pois silmiltä, jotta näkee paremmin  
  • viettää aikaa ystävieni parissa kyllästymiseen asti 
  • juhlia, tanssia kauniiden tyttöjen kanssa 
  • olla avoimempi tunteistani 
  • luottaa itseeni ja intuitiooni enemmän 
  • ottaa tatuointi, josta olen kauan haaveillut 
  • syödä hirveästi mansikoita, vaikka ne ovatkin kalliita 
  • kokeilla ennakkoluulottomasti eri asioita, tehdä niin kuin hyvältä tuntuu

haluatteko te muutoksia elämäänne 
mitä aiotte tehdä? 


maanantai 12. toukokuuta 2014

Tule tänne, kultaseni

...näen sinut...

enkeli 
buahahahahaa 
joko olet päässyt yli
siitä, miten kostin sinulle?

katsoin sinua, ja totesin pettymyksekseni
että olet yhä ihan samanlainen kuin aina ennenkin
           en käsitä
miten olen voinut rakastaa sellaista
kuin sinä
                    ah, sitten muistan
   kostoni 
kuinka kumosin kaiken
mitättömyyteni, likaisuuteni, arvottomuuteni 
kaiken sen valheen, mitä kerran sait minut tuntemaan

enkeli,
miten uskallat tulla elävien kirjoihin?
minä olen kuitenkin täällä
elävämpänä kuin ikinä
joka puolella


perjantai 9. toukokuuta 2014

Halu

peto 
sisälläni 

himojen valtias 

hymyillen saastaisella virneellä 
                se nauraa hiljaa matalalla äänellä 
           t a h d o n 
      sinua 

i'm fucking nasty 

sille ei ole rajoja sille ei ole kieltoja 
se voisi tanssia koko yön aamuun asti 
rakastella sinua seinää vasten vain koska se   t a h t o o 
                                                       kaiken 
                                                   mitä 
                                                ei 
                                                          mukamas 
                                             voi
                                           saada

sillä, mitä jo on, 
ei ole mitään merkitystä 
maailmassa, 
jossa saavutan 
kaiken 
yli 
mahdottoman 

en välitä tippaakaan 

pahuus sen sisällä kasvaa kasvamistaan 
joka kerta yhden uhrin jälkeen, rukoilen kuolevani 

mitä helvettiä

miksi en kelpaa

se   t a h t o o 
vähän vain
kokeilla
vähän vain

yksi suudelma riittää

se tekee 
mitä vain 
hallitakseen
sinua  

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Raiskattu maa







aurinko kylmä, avuton piste korkeuksissa
tämä tyhjyys imee minut kuiviin
yritän olla itkemättä
yritän olla viiltämättä
mutta kipu tulvii valtoimenaan mielestäni, enkä saa sitä
                                  loppumaan
pyytäisin sinua,
jos osaisin,
vierelleni

paranna minut haavoiltani, olen kuoleva lapsi
             ilman valoa silmissäni
lapsi vasta, lapsi vain 
miksi tunnen maailman pahuuden virtaavan läpi ruumiini?
                                                                se on minun taakkani,
                                                            minun tuomioni,
                                                                                            sanoi jumala

maa on tuhkaa ja tulikiveä, tämä on helvetti 
kumpa antaisit minulle anteeksi, isä
en minä tarkoittanut -
mutta rukous haihtuu jonnekin
myrskyn kippuroihin,
se polttaa kyynelissä
ja jäätyy kalmankylmiin iskuihin

hän ei koskaan saanut tietää miten pelkäsin jääväni henkiin

puristan takkisi hihoja,
kankaassa sinun tuoksusi
sinun on mentävä, juostava pois
koska minunkaltaisiani
ei voi rakastaa

ja vaikka voisi,
sinä et ikinä ymmärtäisi
miksi olen näin hajalla


















torstai 1. toukokuuta 2014

Yhteys katkaistu




miten elää itseni kanssa

kun kaikki mitä tapahtuu, tuntuu tappavan minut

jokainen sana on hyökkäys 
eikä minulla ole muureja, ei kilpeä suojanani
                    ainoa keino on hyökätä ensin
        ja toivoa osuvansa

mutta en saa mitään hyvää aikaan

kun kaikki mitä tapahtuu, tuntuu tappavan muut

                                    en tiedä minne mennä
                     missä olla, miten toimia
annan olentojen sisällä vallata kehoni ja tehdä mitä tahansa
kumpa olisi toinen keino

. . . o n          k  a   d     o     t        t          a        v           a  . . .
tämän täytyy loppua

pirstaloidun rikki sirpaleiksi  

kauniin kimmeltäviksi, niin teräviksi 

hajoan olemattomaksi tomuksi 

avaruudelliseen pimeään, jossa 

kukaan ei minua voi koskettaa 



tämä piste on ainoa, jossa selviän hengissä

täällä rakkaus on vihaa


mene pois


mitään ei ole tehtävissä, 
syvyydet ovat vieneet minut mukanaan 
ja se tyttö, jonka tunsit 
on poistunut keskuudestamme