se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Sadisti

jollain tiedostamattomalla tasolla
tavallaan vihaan häntä
asioista, joista hän ei ole vastuussa  
en kykene hillitsemään sitä
se kumpuaa syvyyksistä, pimeiltä poluilta 
sormeni pysähtyvät naisen kaulalle 
"nautitko sinä tästä? luulenpa sinun
nauttivan
huora"
makea veri pulppuaa suupielilleni 
jos et tiedä, mitä teet kanssani, et näe valoa 
miksi kuvittelet tämän joskus loppuvan? tämä ei koskaan pääty 
olet niin kaunis allani, 
heikko, 
säälittävä 
janoan vain kimmeltävää pisaraa katseessasi 
ja voi, minä palvon kehosi jokaista alttaria 
mutta muistathan sinä millainen olen 
otan sen mitä tarvitsen 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Näkymättömät


kylkiluut pilkottavat käpertyneestä ruumiista, jota pienet
kädet suojelevat
ikävä repii pikkuista riekaleeksi kuin paperia
sen on kylmä, se tärisee yksin
vasten betoniseinää

tuulee valkoista jäätä poskille

"älä mene" 
"tule takaisin" 

seison kauempana avuttomana ja katson miten sen mieli
kamppailee eloonjäämisestä
pieni ei yllä näkemään tulevaa, mennyttä ei vielä ole
mutta sen kyyneleet kertovat jostain mistä ei koskaan puhuttu
tahtoisin sen pelastaa

se odottaa saapumistasi kuin koiranpentu ikkunalla,
jokaisen askeleen kohdalla pilkahdus toivoa herää sen silmäkulmassa
mutta

sinua ei ole

olet lähtenyt
olet unohtanut

ja sen pienenpieni sydän
silvotaan ulos rinnasta

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Rannalla

Joka päivä mieleni kirkastuu, 
mutta joka päivä huomaan olevani syvemmällä 
mitä kuvittelin 

Joka päivä kuohut rauhoittuvat hieman, 
mutta joka päivä huomaan olevani kauempani rannasta 
mitä kuvittelin 


Ei ole ketään toista avovesillä 
räpiköin vailla päämäärää 

ei majakkaa 

ei kotirantaa 
vain sinistä, loputonta viivaa, 
kyynelten makuista suolaa.  


Tännekö minä kuolen? 

Yksin?


Kaikki mitä minulla on, 
on vain kuva päässäni; 

jossain
nainen odottaa minua 
merituulen sekoittaessa
hänen kiharat hiuksensa

rantaviivalla hän astelee 
paljain varpain 
tuijottaen kauas 
horisonttiin, 

ymmärtämättä miksi.


Mutta siksi
minä olen tässä nyt.


lauantai 25. tammikuuta 2014

Tule luokseni

Odotan sinua,
punahiuksinen lady


löydät minut, kun        v
                                      a
                                    j
                                       o
                                        a
                                         t
                                         
läpi rakkauden
meren,

alitajunnan,

syvemmälle,
mihin olet tottunut katsomaan

tietoisuuden tasojen yli


sinne, missä ikivihreä metsä kasvaa tuoreita kieloja ja niiden tuoksu valtaa aistisi

kitaran kielet värähtelevät

ja taivas loimuaa satiinista purppuraa

siellä vien sinut tanssimaan,
minä lupaan

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Törkyä

voi minua, pelaan sikaa

hän on seksikäs ja uiskentelee fantasioissani iltaisin
hah, en minä häntä rakasta mutta tekisin kyllä asioita,      tiedätte kyllä

himottaisi ottaa juoksuaskelia taaksepäin
regressoitua alemmalle tasolle, jossa oli ihan sama
            kenen kanssa oli                     
- kunhan oli vain joku

hän on seksikäs muttei yhtään   t o d e l l i n e n, vain mielikuvituksessani luotu
liian pinkkiä huulipunaa, epäluonnolliset ripset, blondatut hiukset
katselen häntä salaa
hän ei pidä minusta, välillämme väreilee
            j ä n n i t e 
                  vihan ja himon kehä 
ja suloisissa kuvitelmissani hän on ties missä ties miten päin 
uh baby
hän nuolee sormiaan
vilkuillen minua...

nautin saastasta, johon uppoan
levitän sitä joka puolelle itseäni ja sotken muut
musta aine hyväilee kehoani ja se tuntuu taas ainoalta oikealta ratkaisulta
...sattuu, sattuu 
olen kielletty kohde, inhoan itseäni 
ääni päässäni käskee lopettamaan, heräämään 
mutta en halua herätä

annan periksi idille tällä kertaa,
rakas superego


aikaa jäljellä nollaukseen :  0 sek 


I need her to fill my needs
I need to fill my needs in her

en jaksa enää 

mieleni

t
i
p
p
u
u

verta

olet niin inhottava 
I'll slap you 
haluan sinua

olet niin likainen
että tunnen oloni
puhtaaksi

maanantai 20. tammikuuta 2014

sunnuntai-iltojen masennus

miksi luulen sinun välittävän?
miksi luulen sinun olevan se oikea?
kun olet jo sanonut ettet osaa rakastaa naisia
jos minä olisin mies... jos minä...
mies 
haudatkaa minut syvälle
sinne, mistä toivo ei enää minua löydä.
tulevaisuudella ei ole mitään annettavaa
menneisyydessä ei mitään hyvää
kello lyö puoli 12 yöllä
ja ajattelen itsemurhaa
koska elämäni on toivoton tapaus
eikä varmasti ole olemassa mitään
tärkeää kohtaloa, tai sitä oikeaa
minua varten,
lol,
olen vain harhainen paska,
joka tarvitsee syyn elää kun ei
muuten pysty, kun muuten ei ole mitään järkeä!
kaiken voi selittää psykologialla
siksi toivoisin omaavani voimia, vielä vähän:
etsi lähin terä, veitsi, sakset 
ja viillä... ihan vain pari senttiä... 
minua varten ei ole mitään suunnitelmia.
olen vain kohtalooni tuomittu
verta janoava elukka,
joka ei tunne enää surua
itsensä puolesta.
tämä on fakta,
kuten se, että linnut lentävät syksyisin etelään.
minunkin olisi hyvä jo lähteä
eikö tätä touhua ole katseltu jo tarpeeksi
monta vuotta, tarpeeksi monesti
turpaansa saaneena?
haloo
onko mikään todella muuttunut?
mieti nyt sinä typerys! 
en näe elämässäni mitään järkeä.
kuvittelen muuttuneeni ihmisenä, syntyneeni uudestaan
uudestaan ja uudestaan,
mutta silti 
kaikki haluavat minun olevan erilainen,
he tahtovat minusta miehen
jotta olisin rakkauden arvoinen. kaikki mitä aina halusin oli rakkaus. 
se on ikuinen totuus ettei minun ole hyvä olla tässä ruumiissa.
olen syntynyt väärin.
minussa on vika jota ei voi korjata.
olen väärässä.
ei kukaan minua odota
ja ne asiat, mitä käyn läpi "vaimostani"
ovat pelkkiä sairaan mielen harhoja,
kun psyyke tarvitsee jotain mihin uskoa
pysyäkseen elossa
tosiasia on, ettei ole mitään, missään
ja se tarkoittaa ettei minulla ole tehtävää tässä maailmassa
ja se tarkoittaa että voin yhtä hyvin lähteä.
minulla ei ole rakkautta.
olen yksinäinen loppuun saakka.
minulla ei ole mitään.
olen lakannut tuntemasta
en tunne kipua, en surua, en iloa, tyydytystä.
kuva edessäni on pelottavan selkeä
kun nyt odotan vain loppua
ja on hiljaista,
hiljaista
kuin haudassa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Perinpohjaisesti


säröinen sydämeni huokuu kuumetta, janoa 
kysyn: olenko liian rikkinäinen rakastettavaksi? 
"mutta sinähän olet vahva," vastaat, vaikka tiedät mitä tarkoitan 
niin minä taidan olla, 
ehkä minä olen jo vahva
selviytynyt 
ehkä 
ja halaat minua syvään 
kuin puhaltaisit kaiken pahan tiehensä 
yhdessä rauhallisessa huokauksessa 
onni vilvoittaa silmiäni, kastepisarat koivun alastomalla oksalla 
suloisessa symbioosissa sinun vyötärösi varrella, tuoksusi autuudessa 
          on hyvä olla 
suljemme silmämme samaan aikaan kun pimeä levittää viittansa päällemme 
kaikki maailman yöt voisin viettää kanssasi enkä ikinä kyllästyisi 
taianomaisesti soljumme toisiimme kuin tähdet 
sokeina, mykkinä, kuuroina 
löydämme aina toistemme luo ihan kuin se olisi tarkoitettu 
      en tiedä enää onko sydämeni rikki vai olenko niin onnellinen etten vain tiedä 
                     miltä se tuntuu 
mutta se lyö lävitseni niin kovin että 
kuulet, tunnet sen omaa sydäntäsi vasten 
rakastan sinua tavalla jota joskus luulin mahdottomaksi 
ja kun näen miten katsot minua takaisin, 
olen varma että sinäkin... sinäkin 
rakastat minua 


lauantai 18. tammikuuta 2014

Trauma

          en saa rauhaa ääniltä päässäni
                 välähdyksiä 
                                           ....shhh....
...silmiä...           
en saa rauhaa sinusta 
olet vasten- märkänä hiestä
huulesi raottuvat
tunnen itseni likaiseksi ämmäksi sinun puhtautesi rinnalla
olet niin vitun kaunis


minä rakastan sinua...



Ydinohjuksen laukaisemiseen
10 sekuntia.

                            vihaan itseäni 
          katson peiliin ja minä oikeasti vihaan sitä 
                                                       ...kuvaa... sitä valhetta 
 se kuvottaa minua tavalla joka saa janoamaan loppua 
ja sitten tajuan jälleen sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ettei kukaan pysty minua koskaan ikinä milloinkaan
 rakastamaan

absoluuttinen totuus 

ansaitsen sen

ei ole rauhaa  

Valitettavasti syöpä elimistössänne
on levittänyt etäpesäkkeitä.

en voi elää tämän saastan kanssa    en kestä katsoa 
miten se valtaa joka puolelta

olen niin täynnä inhoa
kuten sinäkin

puren pistoolia 
hampaideni välissä kun 
itken samoja kyyneleitä 
kuin viisitoista vuotta sitten, 

             alkupisteessä                                           samassa pisteessä                                     loppupisteessä

rukoillen: 
jospa kaikesta huolimatta 
voisin olla sinulle 
rakkain

.................................mutta.............................

se ei koskaan lopu

se tuntuu paljon pahemmalta 
kuin veitsi keuhkojen välissä 
se on pahempi kuin kuoleman tuomio 
se on helvetin pätsi tässä elämässä jota ei vielä pitänyt olla 

       se, kun minä    t i e d ä n ,
                         ettei kukaan pysty minua korjaamaan rakastamaan


Tämä on maailmanloppu.

torstai 16. tammikuuta 2014

Suden morsian

Tahtoisin raottaa verhoni ja jakaa maiseman
pukea sinut kuten talvi koristaa koivut, männyt, kuuset
- hääpukuun
kantaa alttarille koko kauneutesi!


Seison tiellä jäätynyt ruusu sormissani,

kylmyydessä yksinäisyys kimmeltää 
lasisina pisaroina silmieni pinnalla, 

kukaan ei näe, miten paljon minulla on.


Pöllyävää lunta suden tassujen alla, tähdet hangessa, 
löydän kauneutta jokaisesta hetkestä
läpi universumin jätän jälkeni etsiessäni sinua
mutta en löydä vaimoani,

itselleni jaan vain maiseman.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Selviytyjä

"upposin sänkyni syleilyyn, puhuen pillerille:    tuudita    minut     u n e e n 
i     k     u     i     s     e     e    n.

Olkoon huominen se aamu,
joka ei aurinkoaan kirkasta 
minun silmilleni."

Tunnen pimeyden, 
rakkaimpani, 

olen nähnyt Kuoleman kasvot 
                      ne eivät olleet kauniit, eivätkä rauhalliset, 
ne olivat tyhjät 


siinä sinä istut kuunnellen tarinaani
olen ollut niin yksin etten ole vieläkään oppinut puhumaan
ja minä olen
niin
kovin
surullinen
kysyn mielessäni: missä sinäkin silloin olit?
ja kun katson sinua, ymmärrän, miten hajalla olen ollut
niin
kovin
nuorena,
ettei sitä edes huvittaisi kertoa kenellekään
anteeksi, jos tuotin pettymyksen
näyttelin niin kauan, etten vieläkään ole oppinut olemaan oma itseni
elin näytelmissä niin kauan, että kadotin sinne kai itseni


pimeys on minun kotini, se on minun menneisyyteni
se on kaikki mitä koen tutuksi ja turvalliseksi omalla raa'alla tavallaan

kaikki me käymme siellä toisinaan
mutta ei sitä käsitä sellainen, joka ei siellä ole asunut

silti olin onnekas,
rakkaimpani -
minä olin niitä harvoja, 
jotka löysivät tien ulos 
hengissä.

perjantai 10. tammikuuta 2014

FrustraatioaggressioF94760.00

kertokaahan ongelmanne,
jotta ne eivät painaisi hartioitanne

on teillä rankkaa elää noiden fobioiden kanssa,
sinulla on korkean paikan kammo ja sinä välillä pelkäät hämähäkkejä
selvittäkää ensin että mikä vittu on fobia ennen kuin väitätte omaavanne sellaisia

olette mielestänne erityislaatuisia,

sinä olet joskus miettinyt kuolemaa
mummisi hautajaisissa 
ja isäsi hylkäsi sinut emotionaalisesti
sanoessaan ettei ehdi viedä sinua autolla 
ja sinua kiusattiin koulussa
joku poika oli kiskonut kerran sinua ponnarista 
ja sinä sait trauman lapsena
astuttuasi nastaan 

ihan oikeastikkkooooo.............. 

olen niin pahoillani etten kykene tuntemaan empatiaa puolestanne
te haluatte olla samassa listassa niiden kanssa jotka syntyivät sairaina
niiden kanssa, jotka makaavat psykiatrisilla osastoilla vihaten elämäänsä
ja niiden kanssa, jotka lapsena raiskattiin, hakattiin, hylättiin,
niiden kanssa, jotka joka päivä rukoilevat kuolevansa pois ja etsivät pakotietä kylppärin partateristä
te tahdotte olla vähän masentuneita, ahdistuneita, te tahdotte kuulla sanat: "onpa sinulla ollut rankkaa, oletpa selvinnyt paljosta" 
ja te tahdotte hienot diagnoosit, joilla leveillä
kun ei tässä maailmassa ole mitään muuta puhuttavaa kuin teidän ongelmanne
näette vain itsenne peilin edestä ja hymyilette, kun joku vähän antaa teille huomiota
ei minulla ole mitään puhuttavaa teidän kanssanne
en minä voi vastata mitään
tai kertoa omista kokemuksistani,
koska teillä ei ole mitään hajua yhtikäs mistään
ei yhtikäs mistään

tiistai 7. tammikuuta 2014

Saalis vai saalistaja

          "ei vaatteillasi niin väliä,
           vaan sillä, mitä niiden alla on"

...mitä vaatteideni alla on
se, mitä vaatteideni alla on
salaisuuksia
viillot arvet virheet  
salaisuuksia 

Se on avannut silmänsä ja se näkee 
enemmän, mitä uskot näyttäväsi ulospäin 
älä aliarvioi sen voimaa 
se tuntee himon katseen - siitä ei voi erehtyä, 
vaikka sen salaisi kieltäisi valehtelisi vääräksi kumoaisi
        ...minä tiedän mitä on edessä...  
tiedätkö sinä? 

"relax, baby"

katso minua, niin minä näytän sinulle sen, mitä vaatteideni alla on

pitäähän minunkin joskus
ruokkia
lapseni

Oletko sinä yksi meistä, 
vai oletko sinä niitä, jotka pelkäävät?
Tämä on piste,
joka erottaa
saalistajat saaliseläimistä;

Tunnetko sinä minun petoni
vai pakenetko henkesi uhalla?


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Älä rikkoudu rakastamatta

voi minun pieni sydämeni, voi sinua
älä hakkaa niin kovin, tulet vielä rinnasta ulos
muistatko, mitä sitten tapahtuu? kyllähän sinä muistat
ei kukaan pelasta sinua, jos putoat
hän nauraa rytmisi kiihkeydelle tu tutu tututum tutu tu tum 
malttamaton sydän sinä olet, typerä sydän, vaikene!

viininpunaiset viillot rintakehälläni, juon epätoivon maljasta
haistan hänet yhä käsissäni, pitelin häntä sylissäni

taivas valuu norona pitkin betoniseinää
yksinäisenä olen käpertynyt sitä vasten, huokaan:
anna tämän kivun loppua...                                    rakkaani, 
olen väsynyt odottamaan
aika alkaa alusta ja
minusta tuntuu vain kuin tekisin kuolemaa, hitaasti
muutun tuhkaksi palamatta
synnyn perhoseksi lentämättä
olin taas vasten hänen huuliaan
suutelematta

perjantai 3. tammikuuta 2014

Rukous tyhjyyteen

Kasvot vasten taivasta 
hän katsoo vielä korkeammalle, yli usvaisen kuutamon, 
yrittäen saada vastauksia. 
Hiljaisuus kourii hänen sieluaan, 
kun hän näkee suutelevan parin 
kahdeksan kerrosta alempana. 

Joskus hän ajattelee sinun kuulevan, 
kun hän rukoilee yön himmeässä valaistuksessa 
epäinhimillisiä jumaliaan, 
ja hokee sinun nimeäsi kuin kaunista mantraa, 
aivan kuin taikaiskusta saattaisit tulla pelastuksesi kera 
armahtamaan hänet epätietoisuudelta. 

Mutta vaikuttaa siltä, että kukaan ei tiedä mitään, 
päivät vaihtuvat ja vaihtavat järjestystä, 
hän pohtii peilin edessä 
ensimmäisiä kasvojen uurteita, 
ilman tietoa muutoksesta, joka sysäisi toisiinsa tarkoitetut elämät 
samalle raiteelle. 

Ja vapisten hän huutaa sinua kuin kuolleiden kirousta, 
uskomatta enää kuuhun tai tähtiin tai siihen, 
että kuulet yhtikäs mitään. 
Ja taivas on yhä usvainen, 
se katsoo häneen irvokkaasti 
ja nauraa viimeistä päivää.  

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Yleensä vihaan rakkausrunoja,

...mutta sielusi on 
kuin ensilumen valkeus  
tai kevään kukkien kuiske, 
tuulen sinfonia lämpimänä päivänä. 
Sanasi hyväilevät korvanlehteäni, 
pitelet leukaani kämmenelläsi 
ja kun tanssimme, 
koko universumi on yhdessä hetkessä, 
jota hengität samassa rytmissä. 
Suljen silmäni kohdatessani hajuvetesi tuoksun 
olet pehmeä ja luja samaan aikaan, ja minä olen turvassa, luulen 

Maatessani rinnallasi, seuraan sydämesi sykettä  
se on onnellinen, kuulen 
pelkään rikkonaisuuttani, olen tuskainen
en jaksa enää kuvitelmia, en pysty...
On hiljaista 
sinä silität minua hiuksista kuin rakastaisit minua 
ja jokin sisälläni vuodattaa pienenpieniä kyyneleitä 
sillä syvällä, syvällä minussa tunnen 
kuin olisin vihdoin 
kotona