se mistä ei keskustella päivisin

torstai 11. joulukuuta 2014

muistatko miten syvällä helvetissä 
olemme asuneet  

lähtiessäsi jätit taaksesi tyhjän henkäyksen, ilman sanoja
vai sanoisitko, että se olin minä, joka lähti? 
puhut niin vähän minulle nykyään 
välillä tuntuu kuin vihaisit minua 
ehkä sinulla on syy siihen, 
minäkin vihaan itseäni usein 

muistatko miten syvältä helvetistä 
olemme toisemme löytäneet 

tiedän että kaikki on peliä 
mutta en jaksa enää pelata, 
lyön korttini tiskiin 
sillä ei niillä voi sinua voittaa 
koska meillä on aina yhtä hyvät kortit 

ehkäpä et ole aina kertonut salaisuuksiasi 
ehkäpä et ole aina luottanut minuun tarpeeksi 
voi olla etten ollut sen arvoinen 

älä sano etten tarvitse sinua enää 
tarvitsen minä 
ikinä en halua nähdä sitä päivää 
kun emme tunnista toisiamme kadulla 

jos luulet että olet yksin, 
kurkista sydämeesi 
olen aina täällä, 

silloinkin kun et halua 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joskus olen eksynyt

kävelen pelossa, utuisessa 
silmissäni katse pohjaton, harmaa 
leijailee lumihiutaleita 
turvonneille poskilleni 

minä odotan sinua tien päässä, valottomassa 
täällä olen aina yksin, rakkaudeton 

joskus haluaisin vain unohtaa, lopullisesti 
mitä ajattelen itsestäni, mitätön 
kannan taakkaani sinne 
missä hymyily sattuu 

unessa tapaan paholaisen 
se sanoo: kärsimys on sinun osasi 

katson itseäni silmiin, vanhassa valokuvassa 
tunnen elävästi yksinäisyyden, se polttaa 
reikä palanut rintaani, mustana  
olen kuollut tuhat kertaa, äänettömästi 




minä olen 
minä ajattelen 
minä en ole  
minä en tunne 
minä en tiedä
kuka olen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

kuinka kaikki minussa hajoaa palasiksi
kun kuulen askeleidesi etääntyvän 
kauas minusta, 

kuinka kaikki minussa sinkoilee erilleen
tuntiessani tämän saman vanhan kivun 
 muistuttamassa jospa  
sydämeni on enää vain kuollut kudos 




(hiljaisuutta pyydän.)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

seison menneisyyden ja nykyisyyden 
risteyksessä, pimeässä spiraalissa 
olen niin sairas, sekoan 

yksinäisyydessä lakkaan ymmärtämästä 
elämäni tarkoitusta 


minulle ei jäänyt mitään 




kyynel valuu kylmänä pitkin poskeani 
kun äkkiä suutelet minua 
ja muistan kuka olen, 

muistan mitä minulla ei ollut
koskaan ennen, kysyessäni: 

Rakkaimpani, kuinka löysit minut pimeästä? 


maanantai 24. marraskuuta 2014

En tahdo enää ikinä luovuttaa sinua junalle
kasvottomien maailmassa kauneutesi koskee, riepottelee rintaani
muinainen valo katseessasi, jota en osaa selittää,
mutta se läpäisee sieluni ja uppoutuu syvälle minuun
hengität huulillani elämää

haluan sinut tähän

rakkaus hymyssä ikkunan toisella puolen.

Niin kaukana. 

Jumalan moottorisaha

ristin käteni,
isä,

älä rankaise minua

lapsen silmillä, avoimilla
haluaisin yhä katsoa sinuun
ja uskoa että välität, 

äitini, 

maani 

en jaksaisi enää valehdella 
kuka olen 
ja kuka olen aina ollut 

"on parempi vaieta,           tiedäthän sinä mitä siitä seuraa 
jos avaat suusi"

makaan yksin hämärässä, kuten joka ilta silloin ennen  
vuosia vanhat kyyneleet kimmaltavat kelmeässä valossa 
ja kuulen kuinka puhutte oven takana 
rakkaudesta, elämästä, 
veljieni suhteista, siskoni poikaystävistä, 
perheistä 
                  perheistä 
ja ajattelen, ettei minulla 
ollut koskaan perhettä 

äiti! äiti, 

olisitko onnellinen puolestani 
jos huomaisit miten tuska silmistäni 
tuhkaksi hajoaa, 
jos tuntisit miten lämpimäksi 
voikaan muuttua kosketukseni, 

jos näkisit yksinäisyyteni vihdoin kuolleena,

äiti?

"Isä jumala on ankara, tiedäthän sinä, että   
sinuun vielä sattuu."

mutta miksi minä enää kipua pelkäisin? 


totuus paljastuu 
vasemmasta nimettömästäni 

anna minulle tilaisuus 
antaa sinulle toinen mahdollisuus 
olla hyvä äiti 

sillä minä tiedän 
mitä haluan 
vaikka se onkin 
toisen naisen kanssa

minä tiedän kuka olen,
se huutaa kuuroille korvillesi


ja jos nyt menetän teidän rakkautenne,

se ei olisi enää mitään uutta. 

torstai 20. marraskuuta 2014

15.10.2014

Kun kosit minua, siniset pikkulinnut nousivat siivilleen
                      sinä keväisenä aamuna,
               jona kaikkeuteni piti syntyä kuolleena.

Ei ole ketään kuten sinä 
miten kukaan ei ole sitä aiemmin 
nähnyt, 
kuiskasit valonpisarat silmissäsi
                    kehosi varjo lankesi ylitseni
ja muistin miksi keuhkoni täyttyvät hapesta
- miksi sydämeni ottaa yhä lyöntejä uudestaan, uudestaan
ja vastasin:
Koska odotin aina 
vain sinua, jotta voisin 
antaa parhaan palan itsestäni. 

Kun kosit minua, nuori tyttö kääntyi pois
                   sateiselta moottoritieltä
           johon hän oli aikonut jättää hymynsä
vielä jaksaen uskoa että jossain on jotain 
jonain päivänä, 

- kiitos että sain herätä tähän päivään, hän sanoo nyt.

 Kun kosit minua, tiesin etten rukoillut turhaan tähtitaivasta
                           sillä kaikella on tarkoitus
                      ja minä en ole enää koskaan yksin.

Tahdon, 

tahdon niin paljon
että sydämeni repeää.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Musta aukko

en muista milloin olen nähnyt valon tulevan läpi verhojeni 
en muista aikaa kun se poltti poskiani 
älä satuta minua, kiljun kärsivänä mutta en koskaan koskaan kuole 
en tiedä itkenkö mutta kasvoni kuumottavat 
            ja tuntuu kuin pisarat valuisivat kaulalleni 
en tiedä enää mitä tunnen 

kello on jotakin 17:30 ja voisin vain nukkua nukkua koko ajan 


vihaan tuntea yhtikäs mitään
koska löydän itseni aina tästä samasta pisteestä
jossa olen maailmankaikkeuden yksinäisin
mustassa aukossani

vaikka minulla on kaikki maailman apu 
ja rakkaus 


minä olen se lapsi, joka oli aina yksin 


kita auki huudan kivusta 
kun et sano mitään,  
se tunkeutuu läpi ihoni 
ja lävistää tikareina sieluni 

hukun pimeään, 
varpaani mustan liejun peitossa 
enkä saa henkeä 

sinä et tiedä miten yritän, 
teen kaikkeni jotta rakastat minua 

mutta täällä pimeässä en erota edes itseäni hirviöstä,
jonka äitini kohdustaan synnytti

täällä hän ei minua rakastanut 
täällä minua ei rakasteta,
vain satutetaan
ja olen lähempänä kuollutta 
kuin elävää  

torstai 13. marraskuuta 2014

Iso, paha

susi asuu luideni alla. 
Olen tatuoinut sen silmät selkääni. 
Se näkee teidät silloinkin 
kun minä katson pois 
pois 

olenko tarpeeksi nätti, olenko tarpeeksi rakastava 

en tiedä kumpi meistä irvistää, minä vai se 
kun hymyilemme 
hymyilemme herttaisesti 
kuin lampaat, jumalan lampaat

Musta lammas, se minä joskus olin 
          erilainen, paholainen 

sano se uudestaan silloin kun 
isken hampaat nahkaasi, 
veri roiskuu kuin saatanalliset sanat 
herjaamassa elämän kauneutta, karua kauneutta 

se kiertää veressäni läpikotaisin 
kuin vaarallinen infektio 

On paljon asioita, jotka mieluusti tappaisin 
                               kiduttaisin 
                 elävältä hautaisin 
         helvetissä polttaisin 
                           kera katkerien ajatusten. 
On paljon asioita, jotka vievät minulta henkeni
mutta ne eivät enää saa totuutta kuolemaan... 

ei enää koskaan.  

Iso paha susi asuu luideni alla
ja minä ruokin sitä
omalla nälälläni. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Oravanpyörä

"te olette nuoria, te jaksatte" on lause joka tappaa minut joka kerta 
en jaksaisi aina olla toimiva kokonainen pärjäävä 
en tahtoisi aina jaksaa selvitä pystyä parempaan 
täyttää lomakkeita selvittää poissaoloja saada diagnooseja 
"ette te tarvitse lomaa, omaa rauhaa, lepoa" 
on hiljaista mielessäni jonne olen kuvasi kehystänyt, 
kauniita kasvojasi hyväilen kämmenilläni 
ja minä toivoisin vain minä haluaisin vain unohtaa kaiken muun 
rahan velvollisuudet opiskelun työn vanhemmat sekoamisen 
milloin tulee se piste kun saa vaan olla 
"levätä ehtii haudassa" 
lapsenakaan en saanut ikinä vaan olla kun kaikki oli selviytymistä 
päivästä toiseen viikosta toiseen kuukausista ja vuosista seuraavaan 
käskyistä kielloista huudoista toisiin 
ajatellen että jospa se joskus loppuu 
ja halusin vain sinne hautaan 
haaveilin usein siitä että karkaisin kauas pois 
eikä kukaan minua löytäisi erämaasta yksinäisyydestä 
vieläkin unelmoin jättäväni yhteiskunnan ja 
rakentavani pienen mökin keskelle metsää sinun kanssasi 
ja elää vain 
hengittää 
o i k e a s t i
pienen 
hetken 


Valoni, varjoni


jopa varjot hymyni takana 
palvovat sinua 

älä pelkää pimeää, 
sillä yö asuu sielussani
ja kietoo sinut nälkäiseen syleilyynsä

verta hyytävänä  
eläin sisälläni kohottaa kaulansa kohti kuuta ja laulaa laulun,
jollaista et ole ennen kuullut
anna sen väreillä sisääsi,
joka soluun...

tahdon silmiesi riisuvan minut 

tahdon huuliesi löytävän minut  


pimeyden peiton alla
miten kaikki onkaan kirkkaampaa...
kaarrat kämmenilleni
selkäsi kuopan
ja kiihkon sokaisemana huudat:

Ole minun,
ole minun universumini!

Pyhä mantrani sisältää 
nimesi kirjaimet

Luoja, minä - minä 

uudestisynnyn
 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Ylösalaisin

olen tottunut päiviin kun on niin yksinäistä
että näen sykkeeni vatsasta

se lyö siellä kun ahdistaa ahdistaa ahdistaa 

on niin hiljaista
että kuulen miten sydän huutaa

se kirkuu pimeästä kun kaipaan kaipaan kaipaan 

                    m u s t i a     a u k k o j a 
kaiken sisäänsä nieleviä tunteita
älä tule lähemmäs       
tai et pääse pois

- kuulen itseni sanovan

silti sinä kietoudut minuun ja lämpösi halkoo tiukkaa ilmaa, 
minusta tuntuu kuin kaikki haavani liukenesivat kaukaisuuteen, 
                        spiraaleina kiertyisivät ajan kadotukseen 
kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut tapahtunut tapahtunut 


mun terapeutti itkee kun näkee mut vihdoin näin onnellisena

olet maailmankaikkeus, 
            olet tähdet 
        kuu 
                 aurinko 
   a  u  t  i  o  s  s  a       a  v  a  r  u  u  d  e  s  s  a  n  i


vain sinä annat minulle rauhan 

en tiedä miten päin olla ilman sinua 



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Minusta tuntuu 
että olen löytänyt hänet, 
jota olen etsinyt 
koko elämäni. 

tiistai 14. lokakuuta 2014

Isänmaan puolesta

Älä sano, ettet olisi ikinä halunnut minun syntyvän

ilmeeni on järkkymätön, suupieleni eivät hievahdakaan
mutta en voi katsoa sinuun, sillä
silmistäni huomaat
minun putoavan
.
.
j
    y
         r
            k
                     ä
                        n
                            t
                                e
                                  e
                                        l
                                           t
                                                     ä

Painaako se koskaan sinun mieltäsi? 
Iltaisin käydessäsi nukkumaan, saatko unta laisinkaan? 
Ota ryyppy, ota toinen - 
ehkä se helpottaa jossain vaiheessa 
älä huoli

Hengitän myrskyn viiltävän kylmää henkäystä syvälle keuhkoihin
halkoessani ilmaa ylväänä kuin kotka

                               t ä ä l t ä    o l e n     p u d o n n u t
                           t u h a t   k e r t a a    a i e m m i n k i n

tuntiessani luissani ja ytimissäni             s i n u n    h e l v e t t i s i   k a t k u n

AMMU MINUA!

vihasi on riepotellut minua niin monesti 
vereslihalle, sielun vammoille, 
että toisinaan kaikki mitä olen 
on elävä kuollut 

mutta älä sano sitä ääneen,
minä olen nähnyt sen aina silmistäsi

aina 

         anna minun kuvitella että kaikki on hyvin 
                        anna minun uskoa että tein jotain oikein 
                                                   että olin rakkautesi arvoinen 

minä menen, sinä jäät
minä menen, sinä jäät
Isä

torstai 9. lokakuuta 2014

Tarinoita Auschwitzistä

tämä on sun elämäs 
tajuatko miten rumaa tuollainen käytös on          mitä    k a i k k i   nyt      taas       ajattelee
parempi ettei tästä puhuta      turpa umpeen         lisää teippiä suun ympärille       ihan turha kapinoida
o o t    i t s e    s y y l l i n e n     o m a a n     p a s k a a s 
tämä on sun elämäs 
 seinää vasten 
rotanloukku likaiselle rotalle 
        SATIMESSA!!

laitetaan se kärsimään, isketään siltä 
vatsa auki ja suolet pihalle 

kohta se murenee, kohta se ei enää kestä 
ja sen selkäranka napsahtaa katki                            ahahhahahahahahahhaha   onpa heikko 
me vaan vähän testataan 
missä menee 
sietokykysi 
nouse ylös 

miksi sä olet tollanen 

miten niin sattuu 

ota tästä pullo
ja tapa itsesi
ja pidä turpas kiinni

typerä lapsi

Miten kertoisin

kanssasi mielessäni juoksee tuhansia sanoja
mutta ne sanat ovat kirjaimettomia, puhumattomia
kuin syvää huminaa,
        joka virtaa kaiken pohjalla
              ja saa minut kikattamaan
       kuin pikkulapsi

katson sinua yrittäen muodostaa puhetta
mutta kieleni on vain   s u u d e l m i a    varten

eikä minun edes tarvitse kertoa
kuinka valtavasti sinua rakastan

                haluaisin kyllä, haluaisin niin kovin

päästää nämä sanat mieleni piinasta,
antaa niiden lentää korvalehdillesi, pehmeille huulillesi

voi, minä tunnen niin paljon

asd ffg hhkwsj riwjndk aksnsi2n kan jasnjkns

kehoni ei toimi
yhteisymmärryksessä
mieleni kanssa

vaikka kaikki mitä haluan,
on nyt päivänselvää


tiistai 7. lokakuuta 2014

Vääristymät

keuhkoista ääni varisee, silti ei kuulu pihahdustakaan 
olennot irtoavat minusta, 
                     yritän tarttua varjoihini, 
           mutta otteeni on toivoton 

t y h m ä    t y t t ö        - ääni puhuu julmalla synkeydellään 
mitä sinä kuvittelet? että joku voisi sinua rakastaa? 
edes isäsi ei puhu sinulle 
äitisi ei sinua koskaan rakastanut
 ajatteletko sinä, että rakkaasi tulee taivaasta  
ja käy vierellesi makaamaan pohjalle 
                        juuri nyt? 
sinä olet yksin, 
yksin sinä olet ainiaan 

lupauksia, lupauksia, tuhansia 
kauniita sanoja, 
muistan niistä jokaisen 
                ne ovat kertoneet minulle miljoonasti 
"olet hyvä sellaisena, mitä olet" 
ja silti 
aamunkoitossa olen löytänyt itseni vereslihalla joka kerta 
kysyen: mitä tapahtui rakkaudelle

kun pimeydestä haalin itseäni kasaan 
haluan unohtaa kaiken 
menneisyydestäni 
                                  mutta äänet ovat kuin 
                         kirveitä päässäni, 

niiden tehtävä on muistuttaa: 
rakkaus tappaa sinut, 

t y h m ä    t y t t ö  

ja minä en erota todellisuutta vääristymästä 

maanantai 6. lokakuuta 2014

*

makaisitpa yhä vierelläni,
silmäsi uupuneella ruumiillani kertomassa
että     o l e n   o l e m a s s a                                        en ole kadonnut

hengitän tuoksusi hiukkasia
ne palavat keuhkoissani ja polttavat reikiä rintaani

sinne, missä on sydän 

sydämeni on niin levollinen, kun kuiskaat minulle 
hyvää yötä 
ja hellästi suutelet minut 
makeisiin uniin 

tietäisitpä miten
sänky nielaisee minut
pehmeään pimeyteen, syvälle
                                       siniseen yksinäisyyteen

miten paljon merkitsetkään minulle 

ilman sinua 
on niin kylmä 

torstai 2. lokakuuta 2014

Peili

Onko totta mitä tunnen 

hiuksesi laskeutuvat solisluillesi kuin sulat 
niin keveän pehmeästi, 

ja minun silmäni häikäistyvät olemuksesta, jolla olet minut lumonnut.  

Hiirenhiljaa, lähes äänettömästi 
ujuttautuvat ajatukseni kristallinkirkkauteen
tunnen virtauksen poskillani, kuinka 
avaat siipesi vasten taivaansineä 

ja minä olen maailmankaikkeuden onnellisin. 

Sinä et kai uskonut ensin, 

mutta katso nyt kauneuttasi, 
rakkaani.


Milloin olet viimeeksi hymyillyt noin? 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Silmäsi ovat taivaani

I

Minun ei pitänyt rakastua. Hakkaan päätäni seinään mutta vain kuvainnollisesti
Koska en enää käsitä, kuinka olen joskus voinut satuttaa itseäni oikeasti.
Näen paljon itseäni hänen suurista, vihreistä silmistään.
Läpi kuohujen sytyn uudestaan ja uudestaan kyynelmeren raatelevasta syleilystä.
Lukitsen hänet käsivarsiini.
Muistan hetken pelänneeni ennen kuin hyppäsin, mutta 
Katson häntä suoraan silmiin samalla, kun uusi tuntemus täyttää ruumiini.
Hän kasvaa kylkiluihini. Sydämet loksahtavat toisiinsa.

Se mikä ennen oli puolikas... 

II

Katso, miten palan!

Olen palanut tuhansissa liekeissä,
Helvetin pätsissä ja ikuisessa tulessa.
Olen kärventynyt tuskan huumaavissa huudoissa paholaisena.
Minut on tapettu eläimenä. Ammuttu, raiskattu, revitty,
Jätetty punertuvaan lumeen makaamaan. 
Mutta nyt elämä kiskoo minut juurineen pohjalta, se kurkottaa ylös,
Virtaa lävitseni raudan makuisena, porautuu mieleni syövereihin tuhoten
Pahimmat pelkoni,
Ja minä kohoan väkevänä halki maximaalisten tunteiden kammottavan nielun.
En ole koskaan palanut näin, miten saat minut syttymään sielusi värinällä.

Miten paljon sinua rakastankaan...

III

Kerran siivet selästäni revittiin, 
Mutta syvällä silmissäsi näen meidän 
Lentävän korkeammalla 
Kuin ikinä. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

150914

Kuolemanraskas päivä, en jaksa enää hymyillä
kuin unessa ilman kehoni kontrollia
haahuilen elottomana pitkin tien viertä,
verta paitani hihoissa ja
haluan skipata hengenvetoja.
Aurinko venyttää varjoni mustemmaksi. 
Yritän salaa horjua autojen alle sekä
kysyn vastaantulijoilta tietävätkö he nimeäni,
sillä minä en muista kuka minusta piti tulla.
Muistan vain kaiken, mikä tappaa minut. 
Itkisin jos osaisin, mutta olen tyhjä kuori
mieleni on lipunut valkoiseen usvaan menneessä,
palaset minussa osissa, kaikki on aivan sekaisin.
Pelastakaa minut nyt
äärimmäisiltä, eläimellisiltä tunteilta.
Palan ilmiliekeissä. Antakaa minulle annos morfiinia. Mitä vain. Tämän on loputtava. 
Huumaava kipu syöksyy syvältä tietoisuuteen
se murskaa minut kuin hyökyaalto, olen avuton,
heikko sen alla, en voi tehdä mitään -
haluan vain kuolla,
haluan vain unohtaa
kuka olin ja miksi.


Kuoren alla

avoinna oleva ruumis, alaston eläin
hämärästä hän katsoo sinun tummeneviin silmiisi
täytyt lämpimistä kyyneleistä ja pelkäät hukkuvasi tähän tunteeseen
mutta hän on jo siellä

Ota minut, vie minut alttarillesi, 
tänä yönä sanon tahdon kuolemalle 

minä en pelkää mitään, hän virnistää   

raavi iho rikki punaisin kynsin
hän antautuu, ojentaa kaulansa,
odottaa sinun
kuristavan hänet

..niin kuin aina ennen, niin kuin aina ennen... 
Älä riko kaavaa: lyö minua, tapa minut emotionaalisesti, 

                                  jätä minut yksin 
                                                      vuotamaan 
                                                                         kuiviin 


sinä katsot häntä niin pehmeästi,

se repii hänet hajalle
niin monin tavoin,

pahemmin kuin
yksikään lyönti

se sattuu kaikista eniten,

kun hän tajuaa
että sinä oikeasti,
oikeasti 
rakastat,

eikä hän kestä sitä


sinä pujotat kädet hänen vyötärölleen ja
tunnet hänen sydämensä värisevän pelosta

"Shh. Minä tiedän."

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tunteet pysäyttävät järkeni juoksun

pisara putoaa pimeyteen
mustaan pitsiin ja silkkiin
painan kasvoni paitaan,
jonka unohdit

muistan ajan, kun kukaan ei rakastanut minua
tuoksusi velloo jokaisessa aistissani ja minä
en ymmärrä enää mitään

hengitän sisään sinua
kuin olisit lähelläni
mutta et ole,
on vain jäätävä avaruus

sanotaan että rakkaus on ihanaa,
mutta mitä ihanaa on maata yksin lattialla
ja kuunnella sydämensä huutoa

..sehän on masokismia

maanantai 8. syyskuuta 2014

Sinä olet kuten minä

en halua tuntea näin, ajattelen silmät kiinni 
kuunkylmässä yössä  
mustia hiuksia 

kylkiluusi kohoilevat vasten huuliani 
elukka hengittää sisälläsi tukahdutettua ilmaa, mutta nyt  

se löytää minun petoni 

veresi kohinaa, elämän soliseva puro sydämestäsi juottaa minut  
taianomaiseen, kuoleman syvään hiljaisuuteen 

suutelen sinua kuin aurinko ei koskaan nousisi 
minusta tuntuu että pelkään 
rakastuvani 



sanat eivät tarkoita mitään 

sinä luot ajatuksistani suudelmia 



sinä olet niin kaunis 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Valkoinen huone

valheet värittävät todellisuuden psykedeelisin kuvioin 
minun suullani elukka puhuu, obsessoituneena tulviviin väreihin 
suutele minulle rakkautesi sävyt ja strippaa lanteidesi muodot 
                  rakasta minut punaiseksi 
               sytyn veren kuohuviin liekkeihin,
                       älä anna 
                              minun mennä 

valkoinen huone on kohtaloni 
huudan apua tähän silmiä kirvelevään tyhjyyteen 
tarvitsen jotain, joka ruokkii minut värein, äänin, muodoin 
yksinäisyys, tämä metallinraskas mustuus kylkiluitteni vankilassa 
en kauaa enää kestä mustavalkomaailmaa 
                                    rakasta minut siniseksi, 
                                               kuolleeksi...

se rakastaa sinua  se rakastaa sinua 
loppuun saakka ja se rakastaa senkin jälkeen, kertoo elukka suloisella äänellä 
                                 haluan uskoa että se on totta 

         minä tiedän että se on valhe 
mutta kipukin on parempi kuin se ettei tunne mitään 
 
tuhoa minut 

esitän etten pelkää, mutta kun kosketat minua, 
hajoan tuhansiksi atomeiksi avaruuden viileään ultraviolettiin 

torstai 21. elokuuta 2014

Elävänä edessäsi


Kuinka paljon rakastankaan
viileneviä iltoja, kellastuvia sydämiä
peitän hupulla lukemattomat kasvoni
ja myhäilen tyytyväisenä syksyni hiljaisessa lehtipedissä,
jossa ei tarvitse olla kukaan kenellekään
Olen ulkona pelistä, kiitos. 
Aika lyhenee ja kaikki pysähtyy kiehuvassa sateessa
ennen olin tyttö ikkunan takana, odottamassa aurinkoa
mutta nyt annan pisaroiden huuhtoa
menneisyyden
s
y
ö
k
s
y
k
a
i
v
o
o
n

- tervemenoa.  

Yöt pukeutuvat entistä mustempaan ja
joskus hymyilevät tähtisilmin,
ne opettavat että on parempi olla oma itsensä,
näyttää pahat puolensa ja kohdata maailma vihaisena,
            kuin valheellisena

nauran vain odotuksille,

pyydän kauneinta naista tanssimaan kanssani
illan kaartuessa pohjoisen kaduille

maanantai 18. elokuuta 2014

ei otsikkoa

e n   o l e   o l l u t   t ä s s ä   m a a i l m a s s a   p ä i v ä k a u s i i n , 
tietoisuuteni luuraa piiloissaan, piileksii hämärässä 
kun minä kellun vaaleanpunaisessa kuplassa, 
jossain missä on niin paljon parempi 
nukahtaa soliseviin jokiin ja mansikkaiseen suukkoon 
kuin huumattu 
mielikuvitusta, minä tiedän sen, kun halvaannun kauhusta 
muistot, kasvot, äänet välähtelevät mieleeni kuin salamat keskellä yötä 

minä en halua kuolla mutta usein se olisi parempi vaihtoehto 
olen huomannut että en voi poistaa tunteitani enää 
minä tunnen kaiken 
jokaisen särön konsonanteissasi,          
pidentyvät etäisyydet,                      
   kaiut,                             
valheiden ja vääristymien hajuerot,              
voimistuvan kivun, mitä enemmän näen ympärilleni 

stressihormonitaso on tappavan korkea

lyijynraskaana lepään lattian uumenissa kuunnellen askeleittesi huminaa 
mutta en voi huutaa sinulle mitään, kun tunnen 
metallisen revolverin 
kylmän, puristavan suudelman leuallani 

kuin verenmyrkytys 
haavoista kohti sydäntä 
s a i r a a t   a j a t u k s e t  valtaavat minut 

se on sinun aseesi
ja minä olen marttyyri, en jaksa enää kamppailla  

torstai 14. elokuuta 2014

Tuhon valtakunta

I Et kuule minua. 
Poraan lävitsesi ennemmin tai myöhemmin, en koskaan unohda mitä olet sanonut.
En voi luottaa sinuun, aistin valheesi kiemurtelemassa kaulallani.
Esitän etten tunne niiden kuristavan, mutta hymyni takana valuvat kyyneleet.
"Puhutko totta nyt vai et?" päässäni kysyn joka kerta lopettaessasi lauseen.
Vislailet leikkisästi, olet iloinen, naurat: "kaikki on hyvin!"
II Lapsi sisälläni palvoo sinua. 
Lapsi tarttuu käteesi, toivoen sen olevan kallio,
mutta se murenee
                hiekaksi,
          johon vereni häivettyy,
etkä sinä edes huomaa.  
Umpikujiin puhut itsesi,
törmäilet labyrinttisi seiniin, kiedot itsesi syvemmälle mutaan.
Sinä olet pimeyden syleily, ja tuntuu kuin veisit minut mukanasi.

Mutta minä en halua sinne.

Girl in Scotland


Kautta kukkuloiden,
niittyjen,
sadepisaroiden puhtauden,
              tulen takaisin! 
Käsinkosketeltava illuusio sirosta hahmostasi
suudelmalla sinetöi huuleni, lupaus
kohtalon

            Ae fond kiss...


                              ...kuin kevyttä toiveunta
                                                                    Olitko se sinä?
Näin ripauksen vain kadun kulmalla,
goottilaisen kirkon ja puiston välissä, vilahdus punaista
                                 kiharoita ja meren väristä satiinia
Hullun unta, luultavammin.

                                                        My love is like a red rose...


Kuvittele minut luoksesi, sillä minä olen -                     todellinen?
Tanssi minua varten tänä yönä, nuotion rätistessä
ja viulujen vaikertaessa kivusta,
vain sinulla on lupa
sydämeeni.
                     Minä -
minä en selviä,
kuinka junan kiskot vievät vimmatusti kauas luotasi
                 ah, etäisyys kirvelee kyyneleissäni,
          odotathan
minua siellä 
meren
toisella puolen,

my fair lady? 


Sinussa on kotini. 

lauantai 2. elokuuta 2014

Mielen loukussa

satu onnellisuudesta pelkkä
emotionaalinen kuolema, 
vääristymä
jostain kaukaisuudesta kuulen sinun sanoneen:
    " O l e n    a i n a    t ä ä l l ä . "
missä? missä?     sokeita sanoja, iskuja tyhjyyteen
jos ymmärtäisit kokemukseni, muuttaisiko se mitään?
radikaali yksinäisyys piikkinen pesä
loputtomassa välittämisessä
ristiriitoja, joihin älykkyysosamääräni ei riitä
pelkään eksyneeni liian syvälle spiraaliin
entä jos en löydä takaisin 

ei ketään, kenelle soittaa juuri nyt 

psyykkisesti ja fyysisesti
jossain muualla
   m u o d o t t o m a n a
lipua ajattomuuteen, paikattomuuteen
mihin menen, kun pelkään eniten?  
harhoja, skitsofreenisiä luuloja
mustat kyyneleet silmittömillä kasvoilla
mistä niitä tulee?
vieraalla maalla, omassa kotipihassa
minä en tunne sinua, sinä et tunne minua enää
ääriviivat häivyttyneinä muistojen kehään
entä jos en löydä takaisin 


torstai 31. heinäkuuta 2014

Suutarin lapsella ei ole kenkiä

miten elämästä selviää selvinpäi
yhtäkkiä ymmärrän isääni 
kokemuksen tasolla, kaikki on selkeää humalassa 
jos itken, anna minun hukuttaa itseni ämpäriin 
kuka tässä nyt olisi kieltämässäkään 
joskus harvoin kerron ihmisille, että   t u n t u u   p a h a l t a            oikeasti
yleensä siinä vaiheessa, kun seison ihan liian reunalla
ne ei välitä edes silloin, tai sanovat
"voi ei 
ja koita pärjäillä" 
pärjään aina, en ole muuta tehnytkään kuin selvinnyt 
olen terästä, mutta tällaisina hetkinä, sisuskaluni ovat kuin paperia, 
jotka silppuan kynsieni alle 
ehkä en halua selvitä enää 
oma vika                                                             
käsittäisinkö edes miten päin olisin 
jos joku tekisi saman mitä minä teen joka päivä? 
vihaan kaikkia kiittämättömiä paskoja
olen niiden olkapää, kun ne itkevät, puhuvat tuntikausia miten paljon sattuu
"rakastan sinua", ne sanoo minulle, "avaudu minulle, nyt minä kuuntelen" 
sanon yhden sanan, niin ne katoaa jonnekin usvaan
löydän itseni yksinäisyydestä
valehtelijat! 
kukaan ei tiedä mitään rakkaudesta 
tai sitten olen vaan idiootti, kun jaksan yrittää 
näin käy joka ikinen kerta
ja olen kyllästynyt
en tahdo kuolla
mutta en jaksa elää ilman rakkautta

haluan satuttaa sinua kuten olet satuttanut minua 

haluan hylätä teidät kaikki

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Seksipeto

miehet tai lesbot ei oo huorii, ne on legendoi
kukaan ei oo mua parempi lol
naisia ja viinaa, ja life is cool   
oot vitun kuuma   
seksikäs
mä tiedän jo, enkä enää välitä 
suutelen kolmea naista ja yhtä miestä samaan aikaan 
kaikki on kyse seksistä, aina vaan seksistä 
mun maailma on mustavalkoinen 
haluutko mua vai et? 
mulla ei ole ystäviä, 
vain potentiaalisia partnereita 
tai raiskaajia 

säkin olet ihan ok, hymyilet sateenkaaren värisenä aurinkolaseissasi 
ja punainen suu puhuu mulle jotain, mihin en vastaa: 
en oo ikinä suudellu ketään yhtä hyvää ku sä 
ja sä oot noin nuori  
miten sä oot oppinut?  
miten sä osaat tehdä ton?  
sä olet niin vitun täydellinen 
mä olen hirviö 
mä näen vaan mustaa silmieni takaa 

jossain valovuosien päässä kai tuntuu joltain mutta 
olen jäätä, kalmankylmä, kuolettava bitch 
näpit irti musta, tahtoisin sanoo, kirkua keuhkoni ulos 
ja hypätä kymmenennestä kerroksesta alas 
mä haluan sut 
tekisin mitä vaan 
mikset sä tajuu?  
miksi kaikki on aina vaan seksiä, luuletko että mä nautin tästä? 
mikset SÄ tajua että en halua ketään, ja sillo jos haluan 
olen aina top, päällä, 
koska mitä sä teet jos 
mä en hallitse sua 
älä sano että rakastat mua, älä sano sitä 
mun ei tarvi edes tehdä mitään ja te juoksette perässäni kuin kiimaiset rakit 
ja mä olen vaan likainen lutka, mut mitä pitäis tehdä toisin? 

näkymättömänä ette näkisi mitään mitä tahdotte 
näytän teille just mitä haluatte 
se on mun syytä, mä ruokin teitä koska mun on pakko pakko 
tämä on mun sairaus, sairas obsessio, 
ja se miten inhoatte mua koska rakastuitte  
ei vedä vertoja sille miten vihaan itseäni 
makaan alasti ammeessa 
en ole mitään mitä fantasioitte 
valmiina, vain sinua varten, kultaseni 
viiltämässä ranteitani auki 


torstai 17. heinäkuuta 2014

Rikki

Nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entä kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
Laskut maksamatta, 
vieres joku paska akka,
jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
Huutaen herää, 
toivon etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
Tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Tapana meitä hakata, 
tehdä jotain pahempaa,
kädet täynnä tatskoja, kova kuori,
olin kolme kun se pikkupoika kuoli.
Mikään ei tunnu miltään, mä oon turta,
elämä menee ohi niinku se ois vittu unta.
Keräilen sirpaleita niinku aina,
vittu mä en osaa muutakaa.

Va-valehdeltaisko että kaikki ois kohta hyvin? 
Vittu mä tapan ton. 
V-valehdeltaisko että kaikki ois kohta hyvin? 
En mä yleensä valehtele. 
Mut valehdeltaisko että kaikki ois kohta hyvin? 
Va-valehdeltaisko   että    kaik -  
       valehdeltaisko 
              että kaikki ois kohta hyvin? 

Polvilla anoen, rikkinäistä rakastamaan,
mutta rikkinäinen ei toimi. Ei toimi. 
Vitun huora, mikset sä rakasta mua?!
Liikaa tietoa, jumittanu koneel,
puolella liekillä kuolema vierellä.
Turtana, surun murtama, unesta unelmoiden,
kuvaas jumaloiden.
Yks joka pääs karkuun, se on se yks joka pääs karkuun,
ainut joka sai mut, rikkinäinen, se rikki haisee.
Poissa muiden seurasta, karkotettu,
näin oli tarkotettu.
Tästä muurista ei tule enää kukaan läpi koskaan saatana.
Ei koskaan...

No voi voi. Voi raukkaa. 
Voi että. Voi raukkaa. Voi voi. 

Mä en tiedä miksi vituksi sitä kutsutaan,
mun mielestä isi vaan laitto meidät nukkumaan.
Tekis niin mieli ottaa suunnaks Rovaniemi,
onneks mul on kova mieli ja sulla oma liemi, 
jota pojan kieli hiljaa hämmentää,
kiehuu kiehuu kiehuu kiehuu.
Ja mun luo on turha tulla mitään kiekuu,
tai mä tungen sille tän puukon vittu nieluun.
Mä juoksin karkuun, juokse sinä nyt.
Kannan sun nimeäsi, isi eiks oo tarpeeksi?
Kanna sinä nämä munki painot, sähän ne mulle annoit. Ota. 
Eväät elämään, ehkä me huomenna herätään,
ja tää oliki pahaa unta ja mä oon viis.
Sä teet aamupalaa ja halaat,
just nii just nii just nii just nii.

Ei koskaan...

Julma-Henri & Syrjäytyneet - 070206 (Rikki)
kaikki krediitit tolle mahtavalle biisille, sanoituksille ja artistille. 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

"Kuolen yksin", hän sanoi


kuolintodistus 2005 2006 2007 2009 2010 2011 2012

kalmaisessa roudassa hänen ruumiinsa
       pienessä kerässä pikkulinnun kaltainen olento ilman siipiä
valkokasvoinen, sinihuulinen, eloton


"anteeksi
äitirakas, isäkulta
en jaksa enää
varjella teitä
pahalta"


ensi kertaa
annan luvan kyyneleille turmella alastoman kehoni
             itken kuin viimeistä päivää, jota olen elänyt koko elämäni
    olen rikkinäisempi mitä koskaan kuvittelin
olen kasannut joka vitun palan alusta asti
ja liimannut niitä toisiinsa
verellä


äiti, isä
miksette koskaan auttaneet?


olen nähnyt niin kauheita asioita

mutta repivin on se näky, joka muistojen ikkunasta
           tuijottaa minua vastaan linnunluisena, lasisin silmin
vapisten hän kuiskaa:
      "vanno minulle että rakastat minua loppuun saakka
                      ja lupaan, käsi sydämellä, etten koskaan lähde"



vannon sinulle, pieni minä, vannon 
että rakastan sinua loppuun saakka 
koska kukaan muu ei koskaan 
ole sitä voinut sinulle 
sanoa 

minä olen aina ollut turvanasi 
läpi pimeän



yksin, minä


shh shh..
..ei mennä
mihinkään

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Bang bang


Harhakuva valkoisesta kauluspaidasta ja punaisista rintaliiveistä 
huumattuna tiedostamattomaan voin tanssia vain sinulle 
hallusinaatio 
Selittäin sinuun päin, istun mustassa puvussa 
jäänviileänä en huomaakaan sinua, 
se on todellisuus 

Älä ole tyhmä, tyttö.

Paksusti punatut huulet, kun suutelen peiliä, sen kylmänkovaa pintaa 
ja jälki on kuin verta, valuvaa tummaa vanaa mustien pisaroiden seassa 
Ei kiitos, olen mielummin ilman.  

Viha on rakkautta. 
Minä en kiinny enää. 
Yksinäisyys on rauhaa. 
Minä en kiinny enää. 

olet hullu ajatellessasi vain minua minua minua 
olet itsemurhahakuinen roikkuessasi vain minussa minussa minussa  

Mene pois. 

Kun riisun paitani, on rinnassani reikä, 
ammottava haava, jota pelkäät.  
Kylpyhuoneen ammeeseen 
on murhattu 
sydän. 

Onnea on olla tuntematta mitään. 
Minä en enää rakasta. 


torstai 10. heinäkuuta 2014

Wanted

kuvani silmissäsi 
on pala helvettiä ja taivasta 
samaan aikaan 



sataa loputtomasti



pimeyteen yhtyy varjoni,
lihakset jännittyvät, aistit värähtelevät

ovatko nuo sadepisaroita, kyyneleitä 
vai verta? 


           suutele minua lujaa 
                      kuin se olisi
                                         viimeinen asia 
                                                  tässä maailmassa



pistoolini, käsiraudat heittäisin lattialle 
olet se nainen, 
jolle nostaisin käteni 
ja antautuisin 


hitaasti ja nätisti, pehmeänä ja punaisena 
saat sulkea minut vankilaasi, 


elinkautiseen  


älä päästä minua pois

       elossa

                 ota kaikki minusta

       kunnes kuolen 




sokeana raivosta sekä rakkaudesta
hymysi raastaa sieluani,
kadotettua sydäntäni



tiedän vain olevani vaarallinen 




mitä kovemmin juoksen pakoon, 
sitä enemmän tahdon sinun saavan minut kiinni 


                dead or alive






sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Haavoistani syvin



Miten pitää silmät auki, kun 
en kestä näitä tunteita? 

Ihmismieli tahtoo korjata trauman 
kauniimmaksi 
käsitellä siedettävämmäksi 


olen tottunut sietämään taakkaa,  
luotisateessa kantamaan haavoittuneita 


olemassaolossani ei ole järkeä 
jos pitelen pystyssä 
meidän kaikkien 
elottomia ruumiita 

enää en selviä
veritulvan 
pyyhkiessä 
kasvojani


Pelasta minut, huutaisin, 
jos en esittäisi rikkoutumatonta 


minä en jaksa 
elää 
tässä kauheassa maailmassa, 

jossa pahimmat pelkoni ovat totta 
mutta eivät edes koko totuus. 



Olen lopussa 

rikki. 


Minuun on osunut. 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Riudu rauhassa

siinä saattaisi lukea minun nimeni 
siihen olisi voitu kirjoittaa minun nimeni 
minun nimeni hautakivessä

hylätyssä haudassa
ilman kukkia

parantumattomat arvet peittävät sieluani
herättäen pimeimpänä tuntina katseestasi kiljumaan
tuhoudun painajaisissani, tuhoudun sinun käsissäsi

sinä tapat minut 

muistan kivun kylpyhuoneen seinällä
painoin kynteni valkoisiin kaakeleihin
ja rukoilin kuolemaa, etten näkisi sinun silmiäsi enää
kuinkakohan monta kertaa 
se lapsikulta joutui 
niin tekemään 
muistan mustelmat, tahrat, haavat
muistan esittämisen, hiljaisuuden
varjojeni takaa valheet:
kaikki on hyvin

sinä tapoit minut 

keittiöveitsillä, 
         purkillisella lääkkeitä, 
                     myrkyillä, 
                                alkoholilla,  
                                       jättämällä rekan alle, 
                                           ajamalla ulos tieltä, 

                                                                        uhkaamalla, 
                                                                                     kiristämällä 
                                                                  "kuolet jos ikinä paljastat..." 


katsoisit nyt saatana millaiseksi minut loit 

sisälläni käärmeestä siinnyttä tuskaa
keltaista toksiinia sen hampaista,
joka suustani valuu
pitkin sanoja

tuomiosi on ikuinen
helvetin lieskoissa,

sillä     d e m o n i    o n   k u o l l u t 


en tiedä itkenkö vai nauranko 
joten oksennan 

ensi kertaa tässä elämässä 
saan olla vapaa 
ja silti pelkään 
kuin se pieni lapsi 
ihan kuin kaikki olisi 
minun syytäni 

o
l
e
n
a i n a    s i n u a
v
a
h
v
e
m
p
i

veisit mukanasi 
helvettiin 
myös nämä muistot,
sanattomat tunteet, 
kivun, pelon 
ja vihan  

vihasin.sinua.niin.

pala ikuisesti tulisessa pätsissä 
ja tiedät millaista oli elää 
ilman armoa 
vain sinun takiasi 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Naama ikkunan takana

ei se haittaa, oikeasti 

sait lapsen sisälläni uskomaan hetkeksi 
parempaan maailmaan 
mutta kun nyt katson sinua 
tajuan ettet rakasta sitä 

kuuluisi kai halata sinua ja pahoitella etäisyyttäni 
mutta silloin olisin pahoillani, enkä minä ole 

minulla on kuolleen kasvot,
tyhjä katse ja ilmeetön suu
kun pyyhin punaa huuliltasi
kuin verta

mikään ei oikeastaan kerro mitä tunnen 
ja vaikka kertoisi, en välittäisi 

jäänviileänä, ilman tuskaa 
maleksin hämärässä nurkassa 
ja ajattelen vain sitä hetkeä, 
kun näit syvälle sieluuni 

olisin ehkä luottanut sinuun 
tarpeeksi antaakseni sinun 

löytää minut