se mistä ei keskustella päivisin

torstai 14. marraskuuta 2013

Kohtaloni





Jos minun kohtaloni olisi ollut kuolema, 

olisin jo poissa - 


rakkaimpani,
ei sinun tarvitse 
pelätä 




Anna janoisten silmiesi nauttia
sieluni syvyyksistä
viimeiseen pisaraan,

tämä kaikki olkoon sinun


lupaan,


samettisessa valossa
alaston kehoni
vain katsoo taivaan heijastusta

minä tunnen tien, josta minun on
kuljettava.






keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Muutin omaan kotiin

Eilinen saavuttaa minua
silmäni naulattuina oveen, värähtämättä odotan varjojen
hiipivän
mutta olen turvassa, olen turvassa
valkoisessa paratiisissa, puhtaiden lakanoideni pehmeydessä
         sataa jäätä vasten lasia, kuulen
    muistan riutuneen ruumiin, aneemiset posket
muistan Auschwitzin,

lapsuudenkotini 
minulla ei ole ikävä, minulla ei ole nälkä, äiti
anna taivaan pudota, murskata painollaan
betonimuurit, rautakalterit
lapset huutavat, eivät enää kivusta, vaan kuolemanjanosta 
toivo kaikkoaa silmistä sekunneissa niin kuin laskeva aurinko 
"armahda minua"

- - -

olet tässä 

- - -

pahin tapahtui jo 
minulla ei ole enää mitään pelättävää, menetettävää 

puran laatikoista tavaroita 
valkoinen paita, vuodelta 2011, verta 
kovettuneet, ruskeat tahrat hihansuissa 
ja mietin, miten onnekas olen 
kun olen tässä 
nyt 



Minun on lämmin,

hymyilen niin kauniisti, olen onnellinen, luulen
kukaan ei kai usko tarinoitani helvetistä
kukaan ei kai arvaa, mistä olen tullut
       mutta ei se haittaa
              en palaa eiliseen
muistan: olen turvassa, olen turvassa 
viimein 

ensimmäistä kertaa
suljen oven
ja avaan sen, jos tahdon
eivätkä varjot löydä minua