se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sisäiset eläimet


Kaipaan kuutamoa, joka siivilöityy metsän läpi hopeaksi 
lantiosi kaarelle, 
himoitsen riisua vaatteeni 
ja vapauttaa sieluni ihmisyyden kahleista. 

Me emme tarvitse kieltä tunteaksemme toisemme 
vaan suudellaksemme sillä vedestä liekkejä. 

Etkö tahtoisikin tietää 
miten rakastan? 

Tule kanssani yöhön. 
Haluan nähdä sinut kauneimmillasi, 
paljaana sylini hehkussa, hunajana huulieni pehmeydessä 
ja sulkea muiston ikuisuudeksi 
suden aisteihini.

torstai 26. syyskuuta 2013

Runotorstai: Pisarat

Minusta tuntuu kuin olisin seissyt jäätiköllä tuhat vuotta
kuolematta, sydän lihaan pakastuneena
rakastuneena kylmään, painamassa huulia jäiseen metalliin
armottomiin erämaihin unohdettuna palelemaan

               tulella on sinun värisi
      kun otat minua kädestä, en näe muuta kuin hymysi, joka murtaa minut
minusta tuntuu kuin olisin seissyt jäätiköllä tuhat vuotta
ja alkaisin sulaa

          t
    o
           d   e
         l
 l
     i
          s
       e
            k  s
                   i


          sataa...

itken

...sataa,

sataa.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Tunteiden kirjoihin


tyhjyydessä, kylmyydessä
missä toiset mutisevat epätoivoisia rukouksia
toivon tosi, tosi kovasti                    

haluaisin kyetä rakastamaan


- - -
Huomaatko, miten myrsky tahtoisi vain tanssittaa lehtiä 
kun suurin osa näkee pelkän hävityksen? 

Ihailetko sinäkin, miten sielut taipuvat tässä tuulen tangossa? 
- - -



                       otatko kiinni,  

                 kun puhallan suukkoja  
                                sinulle... 



               Tunnetko lämpöni yössä ilman valoja? 




herätit minussa eloon jotain
                                minkä luulin menettäneeni


* * *
en minä tiedä, miltä tuntuu saada rakkautta ilman kauhua
odotan ilmestystä mustat silmäni täynnä pelkoa, mutta valmiina kohtaamaan sinut
sellaisina, mitä olemme,
jotta voisit osoittaa kaiken aiemman vääräksi
* * *


                                                                              ja huomaan ajattelevani sinua, 
  
                                                                           ja nauttivani siitä 
                                                                       että pelkään kuollakseni
                                                             koska en ole enää 
                                                      tyhjyydessä, kylmyydessä,
                                              vaan minä tunnen jotain 

                               ja toiveeni voi viimein toteutua 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kokeilen siipiäni

"Sinä et ole koskaan pyytänyt paljon. Saat jäädä tänne."
- sinähän sanoit aina, etten minä ansaitse mitään, muistatko?
Minun on ihan hyvä olla kanssasi nyt 
kumpa tietäisin, ettei se voi muuttua huomenna 
siksi 
lähden

* * *

en kestä olla tässä enkä pääse pois
olen väsynyt tuntemaan, että taistelen turhaan
aamuisin toivon uutta iltaa, uutta yötä ikkunan toisella puolen,
jotta saisin unohtua jälleen pimeään
en ole turvassa, yhä pelkään lapsuuteni demoneita
kaikki on hajanaista, enkä löydä rauhaa edes hiljaisuudessa


uskon, että jos kykenen katkaisemaan kahleet entiseen, 
enää mikään ei voisi pysäyttää minua 
ja silloin, mikä vain olisi  mahdollista 

tahdon tarvitsen oman asunnon, oman elämän
tarvitsen omistaa jotain omaa,
pystyttää takaisin sen, minkä sinä rikoit 
tarvitsen hallita asioitani,
joita valheesi eivät ole vääristäneet,
luoda oman kotini ihanista väreistä ja verhoista
enkä kaivertaa vanhoihin, verisiin tapetteihin linkkuveitsellä samoja
kuolemanjanoisia kutsuja
tarvitsisin vain vapauden elää
niin kuin tahdon

"Niin ne muutkin tekee." 
niinhän ne, mutta en ole koskaan 
ollut niin kuin muut 


minä en pyydä paljon, mutta se saattaa silti olla liikaa

jaksan juuri ja juuri pitää itseni kasassa,
joten ymmärtääkö kukaan, miten vaikea on rakentaa uutta
kun kaikki on epäselvää, kun kaikki on ennenkokematonta, eikä kukaan anna vastauksia
kun koko maailma on    e p ä y h t e n ä i n e n   niin ulkona kuin sisällä
eikä minulla ole mitään, mihin tarttua,
kuvittelen itseni 
putoamaan
ilman siipiä
kiljuen

 a
p
u
a

torstai 19. syyskuuta 2013

Se, mikä minusta luotiin

Syksy on kotini kodittomassa maailmassa 
tähän syksyyn minä riisun naamioni
kaikki elävä kuolee, ja minä kuolen sen mukana 
mutta synnyn uudestaan 

              päästän irti, 
minulla ei ole mitään menetettävää. 

Ei enää kyyneleitä, 
nyt sadepisarat virtaavat alastomalla ihollani 
ja minä tunnen kipua, minä pelkään, 
sisälläni arvista kovettunut sydän 
repeytyy tappaviin tuuliin, 
jotta löytäisin itseni 
ja sinut, 
kun olen valmis

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Rakas vaimoni,

näin sinusta taas harhan

olit yhtä usvainen kuin syksyn herkkä aamu
tuoksuit tutulta ja vieraalta samaan aikaan, enkä tiennyt
          mitä tuntea
selällämme omenapuiden varjoissa
saatoimme leikkiä jälleen lapsia, niin pieniä ja arkoja
sokerisessa talossa piilossa kaikkien silmiltä

törmään sinuun yllättäen vähän kaikkialla, mutta en koskaan
        oikeasti
ne huulet, joita suutelen, eivät maistu sinulta
paitsi jos yritän oikein kovasti kuvitella - kaikki on mahdollista  
mutta surullista...  

Voisin olla onnellinen, voisin olla niin paljon enemmän kuin tämä
keskiyön surkea raasu sateen hylkäämällä asfaltilla -
mutta en löydä rauhaa kuin sinusta
en saa unta kun en pysty painamaan päätäni hiuksiisi
ja kun viimein nukahdan, uneni ovat levottomia,
        harhailen rajatiloissa

i l m a n    s i n u a  
tulen     aina     olemaan    se    yksinäisin

enkä tahdo palata todellisuuteen
en tahdo nähdä miten ruma minusta on tullut
kun täällä kaikki on vielä kaunista

maanantai 9. syyskuuta 2013

Yön varjo

ikivanhan kuutamon valossa 
muodostan tähtikuvioita nimestäsi, eikä kukaan oikeasti ymmärrä minua   
kun raskaat huomisen pilvet huokuvat tyhjyyttään, taistelen syvyyksiä vastaan 
silmiesi tuike johdattaa minua takaisin, kohti yötä 
miksi etsisin aamua enää,
rakkaimpani? 
tummat verhot ikkunoilla  
lepäät syksyn sametissa, konjakin sävyisessä autuudessa 
lupaan, ettei kukaan saa tietää, mitä löysin... 
mitä ne edes ymmärtävät rakkaudesta? 
kasvoni ovat tyynet kuin kuoleman kasvot, salaisuus on meidän 
peittomme 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Barbibarbaarit


Voi pikkuinen nukke, 
olet nätti kuin valkoinen ruusu kesän kasteisena aamuna 
mutta en minä sen takia jaksa elää kanssasi
koko vuotta,
kun kuolet jo ennen minun syksyni alkupakkasia,
miten voisit edes vilkaista talveeni?


Älä koita onneasi, 
sillä onnea ei ole

pelkästään mieleltään vahvimmat selviävät

ja sinä leikit samassa ringissä barbien kanssa
kun minä painin kokoluokassa "demonit",
joten miten me edes voisimme katsoa toisiimme ja keskustella totuudenmukaisesti arkemme tapahtumista?

Se vielä menettelee, että käyn sinun kanssasi kivana päivänä kahvilla jossain kivassa kahvilassa hymyillen niin ystävällisesti, puhuen kivoista tyypeistä
ja neuvon sinua, miten oikeaoppisesti pyyhit perseesi, ja ettei ole 
kovinkaan järkevää hankkia laastarisuhteita
(koko sen ajan sekoitan kahvikuppiani tylsistyneenä luoden pohjaan uria)
ja sitten eroamme toisistamme niin ystävällisesti halaten
ja näemme ehkä kuukauden päästä uudelleen
(valitettavasti)

On vain niin surullista huomata, 
kuinka kaiken jälkeen sinäkin 
haluaisit kokeilla 
voitko pelata barbaarisia leikkejä 
            minun mielelläni 

...ehei,
pikkunukke 

nyt toivoisin sinun lopettavan lauseesi tuohon 
ja pyytävän anteeksi
(mitä ne eivät koskaan tee) 

olet vain yksi niistä tyypillisistä ihmisistä, jotka kuvittelevat hallitsevansa minua 
annan niiden hetken ajaa autoa katsoen mihin tie meitä johtaa
ja jos ne yrittävät johdattaa minua tuhoon,
on suunnitelma selvä,

kuten aina

ja arvaahan, mitä sitten tapahtuu?
 sinä ajat kolarin,
jonka naamioin nätiksi itsemurhaksi

nimittäin sinä et merkitse minulle mitään, jos käännytkin viholliseksi
olet vain yksi turha piikki paksussa nahkassani,
nukkerukka 

torstai 5. syyskuuta 2013

Homofobiasta


"Koska nykyään kaikkialla on homoseksuaaleja, tuntuu, että aina pitää tosi tarkasti harkita sanojaan, jotta ei loukkaisi ketään." 
aina,
joka hetki
ajattelen ennen kuin puhun,
mietin jopa oikeutusta jokaiseen pilkkuun,
etten ikinä, koskaan, vahingossakaan, satuttaisi sinua...
luulin sen kuuluvan normaalin ihmisten väliseen kanssakäymiseen?

"Miksi homoista paasataan, miksi heteroita ei oteta huomioon? Miksi homoja markkinoidaan!
Miksi miehen ja naisen välistä avioliittoa ja ydinperheitä ei nosteta esille? Hetero-pride!" 
miksi en vaan tulisi kaapista omille vanhemmilleni,
jotka eivät ehkä kykene rakastamaan minua sen jälkeen,
jos ovat koskaan rakastaneet?
miksi pelkään, etten koskaan saa viedä rakastamaani naista
alttarille ja pujottaa sormusta hänen sormeensa?
miksi  niin moni homoseksuaali tekee itsemurhan?

"Jos en kannata tasa-arvoa homo- ja heteroseksuaalien välillä, olen nykyisessä ilmapiirissä huono ihminen."
miksi kukaan joka ahnehtii itselleen enemmän, ansaitsisi tittelin "hyvä ihminen"?
mikseivät ihmiset ajattele tasa-arvoa hyvänä kaikkien kannalta,
vaan poissa jonkun toisen oikeuksista?

"Homoseksuaalisuus on väärin, koska Raamattu kieltää sen." 
näytä minulle, missä Jumala sanoo niin,
ja jokainenhan meistä tekee syntiä vanhojen oppien mukaan
ja mikä sinä olet tuomitsemaan, kun Raamattu itse sanoo,
että vain Jumala voi tuomita...
ja minun Jumalani hyväksyy minut tällaisena.

mikseivät kaikki vain voisi ottaa toisiaan kädestä ja rakastaa
niin kuin minun täydellisessä utopiassani?

ainiin, koska se olisi homoa.  

Homofobia ei ole lääketieteellisesti määritelty sairaudeksi, mutta sen pitäisi olla, sillä kyvyttömyys empatiaan ja muiden ihmisten kohteleminen alempiarvoisina, on mielestäni aika sairasta. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Eläin







Näen sen katseestasi. 
Kuulen sen äänestäsi. 
Tunnen sen joka solussani. 
         Olet yksi meistä...


"Kulta, 
yhdessä me voisimme olla 
mitä vain." 




Me olemme yön ainoita hirviöitä, 


ja päivänvalossa kukaan ei huomaa meitä, 
kujeilemme hämärillä kujilla, piiloissa 
ihot täynnä merkkejä 



Ja luulen, että vastaisit:
"Muodostaisimme kauniin parin."  


Mitä iljettäviä olentoja onkaan siellä, 
            minne ne eivät näe... 
Mutta minä tiedän sinun tietävän asioita, 
joita ne eivät tiedä. 










Ydinjäte

Ollaan Saatania omille Saatanoillemme 
tuhotaan se, mikä tuhosi meidät 

Se, mikä minut tappaa, myös antaa minulle elämän. 

Säteile minuun, fobiani 
raivoa minussa, hirviöni             
turpa kiinni ja                                          
rakastele minua,                          
 perversioni                      

Tämä on ylistys 
vihalle, kuolemanjanolle, 
rumuudelle, taudeille, 
vainoharhoille,
mustalle aineelle,
kaikille niille nimettömille tunteille, 

jotka löysivät vastauksensa sinusta.


Sisältä olen kuollut.