se mistä ei keskustella päivisin

torstai 29. elokuuta 2013

Revityt, rikotut & raiskatut



ruumiini paiskottavana
ees taas
kuin peltipurkki tyrkyissä

lakkaan olemasta...


               n       ä       m      ä                            u    n  e      l       m      a      t
                                               r i k k o n a i s e t
                                                                                 p        a       i         n    a    j   a   i   s  e   t


Jos sinä pelkäät ukkosta, 

ehkä voisit ymmärtää niitä öitä, joina yhä valvon tuijottaen varjoja oven raossa,
kuunnellen

sade on jo ohitse, mutta
lika ja itseinho 
kävelevät käsi kädessä 
samoin kuin syyllisyys ja häpeä 

eikä aurinko nouse vielä
aikakausiin...



        e n          p ä ä s e             i r t i
kahleet pureutuvat ihooni sitä syvemmälle, mitä kovemmin yritän
muistot tappavat minua
                                                                   n       ä      m     ä           a r v e t   , 
h i l j a i s e t    h e t k e t
hämärässä
jossa emme edes uskalla
henkäistä ollaksemme hengissä

silloin
emme ole enää
ihmisen arvoisia



ja meistä tulee sellaisia

m
i
l
l              m
a             e
i              i
s             t
i              ä                        k
n                                            o           h     d       e l l a a n
a

                                 kuin eläimiä.

lauantai 24. elokuuta 2013

Nothing


         yksinäisyydessä on salainen paikka vain sinulle ja minulle 
missä ei ole tulevaa eikä mennyttä, 
vain maidonvaaleaa ihoa, ruusuja 
ja tuhansia tähdenlentoja 


Oh my darling, how I adore thee...


olet kanssani, 
etenkin tällaisina iltoina, 
             kun kuljen hämärässä 
                          varjoissa,
                               olet täällä, vaikka vihaisin itseäni liikaa 
                   mutta kuinka voisin vihata kaikkea, kun 
                                                                          sinä olet sielussani 
                                                                                                           iäti? 

In this world, there is no thing like us.


sinä pelastat minut /
sinä saat minut rakastamaan 
itseäni

maanantai 19. elokuuta 2013

Enkelille


Mustaa sadetta poskillasi 
sinä olet kuollut, olet kuollut minulle... 
miksi muistelisin hetkiämme, miksi pelastaisin sinut 
kun et osaa rakastaa 


en usko sinuun, en usko meihin 
on olemassa parempia ihmisiä, paljon enemmän kuin sinä 
            ja sinulla oli tilaisuutesi 

silloin rakastin sinua  
enemmän kuin itseäni 


vielä kerran, minä sanon: enkeleitä ei ole. 


Sinun hohtosi oli omaa kuvitelmaani, 
siipesi pelkkää valhetta 
- et osaa lentää 
ja kauneutesi oli siellä, missä oli sydämesi 
tapoit oman sydämesi 
raa'asti

Miltä nyt tuntuu? 


En tahtoisi näyttää, kuinka paljon halveksin sinua 
mutta totuus repii sisuskalujani 

ja ensilumi punertuu allasi 
ja kasvosi ovat 
rumat 

minun ei tarvitse sanoa mitään 
kun kävelen pois, jätän sinut 
yksin kuolemaan 
niin kuin sinä lähdit  
kauan, kauan aikaa sitten 


Maailma on armoton, kulta, 

eikä enkeleitä ole. 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Täydellisyys

Ikuisuus 
on tässä
missä hengitän sinua,
hehkut vasten rintaani kuin
kylmyyttä ei koskaan ollutkaan

sielumme tanssivat liekkeinä seinillä


olen veri, joka virtaa lävitsesi 
ja rukous, joka vapautuu kieleltäsi

tässä maailmassa on lupauksia,
vaan ei mahdollisuutta valheisiin,
sydänten kallisarvoisinta melodiaa
ilman säröjä

olemassaoloni tiivistyy sekunteihin

…halogeenilamput…
makaamme sylikkäin
paljaalla lattialla
unohtaen kaiken muun,
kaikki muu oli turhaa,
voi, niin turhaa

painan kasvoni hiuksiisi
ja tunnen sinut joka puolella,
kosketuksesi,
huulesi  

minä suljen silmäsi
sinä suljet silmäni 

ja tässä on ikuisuus

maanantai 12. elokuuta 2013

Punahilkka ja susi

minun ikäisilläni tytöillä on jo lapsia,
kun taas itse etsin hyväksyntää… rakkautta…
vain kirjoitan surkeita runojani sen sijaan, että minulla olisi
jotain järkevää tehtävää
tai joku vierelläni kuuntelemassa,
ja niiden lapset ovat jo saaneet tukkaa päähän,
niillä on sinisilmät, pullaposket ja ruusuhuulet
ja ne hengittävät raikasta ilmaa niin viattoman tietämättöminä… enkä muista
koskaan tunteneeni sellaista

se tekee minusta niin äärettömän surullisen. 


Älkäätte ikinä nähkö pahaa maailmaa…



Lapsena
en koskaan
tuntenut olevani
lapsi,
ja tänä päivänä
en edes
tunne olevani
aikuinen

mikä minusta on tullut?  

jäin jonnekin kauas puolitiehen, tuntemattomaan keskiväliin
tarinoitteni mustille poluille Punahilkan harharetkillä,
jonka päässä, prinsessasängyssäni, odotti
herttainen isoäiti susi, 

joka minut nielaisi 



Perimmäinen



eivät ystäväni, 

eivät viholliseni, 

eivät vanhempani, 

en minäkään

...

kukaan ei tunnista minua

tällaisena,


hirviönä,  


todellisuuteni perimmäisessä totuudessa

olen maailmalle pelkkä mielisairaus  



Kaikki on hyvin.


Olen normaali.


Ei satu.


hoen itsestäni tavallisen   

jotta en kuulisi muuta (HILJAA!)


kamppailen yöni ja päiväni,

yritän niin kovasti

sopeutua 



En koskaan kerro mitään,


suuni on tarkoitettu

naurulle, valheille tai

tulemaan vaiennetuksi  


kukaan ei usko minua



jos vannot jääväsi elämääni,

pysähdy

ja katso tarkemmin,

millainen olen…



voitko yhä rakastaa minua


...tällaisena?



Etsin kaltaisiani

epätoivoisena,


ja putoan joka kerta

vertavuotavana 

altaaseen 

täynnä haita,

kun huomaan

etten koskaan ole

niin kuin muut




en koskaan. 

perjantai 9. elokuuta 2013

Iäisyys






jos et selviä, 

minulla ei ole 
syytä 
elää. 




____________

Me emme jaa mitään 
paitsi sateen ja tuulen,
auringon ja iltaruskon, 
pisarat silmissämme, jotka muuttuvat 
mereksi katoavaan horisonttiin 

Älä itke, rakkaimpani.

Me emme tunne toisiamme 
mutta tunnemme 
toistemme sydämet 
joka päivä 
joka yö 
yksinäisyyden 
syvimmässä hiljaisuudessa 

- -

kävelen yksin 
pitkiä matkoja 
metsän sylissä, lumessa, 
polttavalla hiekkarannalla, 
aamun värittämässä kaupungissa, 
usvaisten peltojen reunoilla,

kuvittelen, että olet tässä  

sytytän sinulle kynttilän 
ja katan pöydän kahdelle 
kuin olisit aina elänyt 
kanssani 

- - 




Tämä on kaipaus, 
jota en vain osaa selittää. 







ja päivästä päivään 
minä etsin 
minä odotan, 
kurkotan kohti tähtiä 
jotta löytäisimme toisemme 

kerran.

torstai 1. elokuuta 2013

Lady






yöt olisivat sinistä satiinia,


katseesi vetää minua puoleensa 
kuin kuu merta 

selkäsi kaartuu hiekalle 
paljaana
ja aallot lipovat varpaitasi 

hengität tuulta keuhkoihisi, 
ja tuntuu kuin imeytyisin mukana, 
en osaa vastustaa... 



päästä minut lähemmäs 



* * *



makaan tähtitaivaan alla 
ja rukoilen, että tämä yksinäisyys 
oli vain harhaa 


me tanssimme soljuen kuin vesi 
toistemme lovitse, 
toisissa universumeissa, 
jalat ja kädet toisiinsa kietoutuneina 
purppurassa kaatuvassa valaistuksessa 


ja kohta löydän sinut viereltäni 
kuutamon kultaamana, 
hymyilet 
ja leikin hiuksiesi tuoksulla, 
kuten joka yö haaveilen, 

sinisestä satiinista ylläsi