se mistä ei keskustella päivisin

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ei-Anteeksi

Tämä on loppu. 

Tästä meidän tiemme eroavat virallisesti. 


Välillä tapaan teitä kadulla ja käännytte katsomaan poispäin 
           niin kiinnostavat seinät, jännittävät pilvet... 
tuijotan teitä kauan, 
se riipii selkärangassa asti kuin orapihlajan piikki,
ettekä te muka ikinä huomaa 
             mutta se katse painuu painajaisiinne asti, 
ainakin niin toivon 

sillä nyt - pienet hyeenat, 
etsikää toinen haavoitettu haaska, 
tätä elukkaa 
ette voi satuttaa

Kaikki olisi voinut mennä toisin. 

olisitte voineet olla ilman vihaa ja juoruja, 
                    olisitte voineet kysyä miksi katosin, 
olisitte tekin voineet pitää yhteyttä

mutta meistä jokainen tietää,
että usein ihminen on liian heikko kestämään totuutta,

ja siksi ette ikinä tule kuulemaan vastausta.


Mikään ei palaa ennalleen,
eilinen ei tule takaisin,
meistä ei enää koskaan tule sitä 
mitä kerran olimme 

enkä ole katunut
hetkeäkään.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Iltarukouksia

Olisitko unessani,

kaunein,

vanhassa Chevroletissa,
silkkikiharat olkapäilläsi,
tuntemattomassa kaupungissa

tarttuisitko käsivarteeni,  
kun jännitys tiivistää sanojemme voimakkuuden 
yhdeksi
hiljaiseksi
hetkeksi,

missä suudelmasi nielaisee 
kadun
jalkojeni alta 
ja lanteesi kaartuvat yli taivaankanteni,

hypnoottisen todellisuuden
unohtumattomaksi harhaksi


Löydä
minut
pimeydestä,

kaunein,


tee yöstä minulle
parempi paikka

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Tätä kipua on mahdoton selittää


Tehty satutettavaksi


raajat kivusta kankeat, en jaksa liikahtaa 
vuodan verta kuin niagara 
putoaa 
valkoinen katto, valkoinen taivas 
tässä huoneessa on koko tuntemani maailma 
yhdessä nurkassa, ahtaalle tungettuna 
pieni lapsi mustelmilla 

...ja hakkaan ruumistani seinään
...ja leikin hirttosilmukoilla kaulassani
...ja lyön itseäni samoin kuin sinä minua
tämä itseviha
kiehuu suonissani
huutaen peilikuvalle:
kuole kuole kuole!

...ei ole mitään rumempaa, ei kamalampaa
...ei lika lähde edes vereslihalle pesemällä
...ei minua voi rakastaa
ja pyydän sinua: vihaa minua
kuten ne kaikki,
sano sinäkin, että minut on tehty
vain satutettavaksi,
lyö
ja lähde

kipu on minun
rakkaimpani

torstai 11. heinäkuuta 2013

Hukut

           väistellen valoja
   aneeminen kehosi
                 hapuilee lämpöäni
              pimeässä

minä tahdon sinua 
minä rakastan sinua, 
        lähes kuulen vaipuvan äänesi
                      varisevan
                sinertäviltä huuliltasi

suutele minua...


Mitä sinä pelkäät enemmän kuin yksinäisyyttä? 


                          tunnen sydämesi rytmin 
                h i d a s t u v a n,
     se hukkuu,
                   se anelee armottomalta mieleltäsi
                            lupaa rakastaa

päivänvalossa olet kaunis
mutta vain kimallat jäisenä, elottomana
ja silmiesi tuike on pelkkää lasittunutta, auringosta kaikkoavaa
           tyhjyyttä,
hymysi takana
taistelet
en tahdo sinua 
en rakasta sinua 

      mutta siinä suudelmassa
sinä taivuit,
sinä kaarruit
                     ja pimeimpänä hetkenä
                             vapautuu
                                 kahlittu sydämesi

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Leijonapoika

Silmiesi alle on ilmestynyt ryppyjä, varjoja, 
hiuksesi saaneet harmaata sävyä. 

Etsin itsestäni empatiaa 
mutta vuodet ovat valuttaneet sen 
verenä viemäriin. 
Katsot minua muttet koskaan minuun;
jotain minussa pelkäät, kammoat, kartat, 
aivan kuin olisit synnyttänyt 
hirviön, 
joten 
ole hyvä,
mene, käänny, juokse  
ja rukoile, että havahdut hereille 
tästä painajaisesta, 
jota kutsuit elämäksesi. 


Kumpa olisit suojellut minua 
kun olin liian pieni selviämään yksin 

Miksi pakenit, naarasleijona, kun poikasi tapettiin? 

Kumpa olisit rakastanut minua 
kun en rakastanut itseäni


Minä kuolin, 
tuhat kertaa 
kuolin vuoksesi. 
Tahtoisin näyttää sen aukon, 
joka kummittelee sieluni kammioissa, 
        sillä nyt vasta käsitän 
     se ei ollut minun syytäni, 
vaan sinä kaiversit sen sydämeeni 
ikuiseksi, parantumattomaksi, 
mutta sinä vain toivoisit 
ettei minua olisi 
ollutkaan. 

Miten voisin sinusta huolehtia 
miten voisin sinusta välittää, 
kun olet vanha ja teet kuolemaa? 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kiusaus

kirkuvan punaiset huulet
vasten mustaa satiinimekkoa
kutsuvat leikkiini
taidat tietää, millainen olen syvimmässä pimeydessä 
intohimosi on liekkiä bensaan suonissani 
           tunnen, miten haluat minua
ja palo leviää hallitsemattomasti
en voi lopettaa, et voi vastustaa
kuin lohkeava suklaa, lukkosi avautuvat
et voi laskea irti mielikuvista, fantasioista, illuusioista,
joissa olen yksin sinun,
koska ei ole ketään, joka voittaisi sisäiset petoni,
tämä on villi puoliskoni
alati nälkäinen eläin, joka pureutuu lihaasi janoten aina vain lisää ja lisää ja lisää 
ja sinä anelet 
ja sinä rukoilet 
ja sinä polvistut 
ja sinä palvot, 
kunnes hymyilen, 
ja mielessäsi hallitset minua, 
mutta se on eläin sisälläni  
joka meitä ohjaa