se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Humalassa,

keskiyön yksinäiset kulkijat
retkottavat kadun kulmalla surkeina
yksi heistä pakenee tunteitaan pimeään
elämän vilahdellessa ohitse nauhana
            myrsky riepotteli meitä, valkoiset salamat repäisivät taivaan kahtia  
ilma painaa kosteana niskaa ja tuoksuu tupakkasi savulta 
juostessani aistin sinut kaukaisena illuusiona 
muistan, kuinka ikävöin sinua, 
tartun vaaleaan päänahkaasi ja 
kiskon sinua lähemmäs, 
mutta kyyneleitä on tuhlattu 
tuhansittain liikaa sinun vuoksesi
enkä tunne muuta kuin katkeruutta, suutelen huulesi verille
            huomaatko etten ole se, joka olin ennen?
kipu on silti sama kuin eilen
yhä kiljun piikkilangoissani kidutettuna
rukoillen yötä suojaksi,
         kun kuulen askeleittesi kaikkoavan,
   jokin perustava minussa tukahtuu 
eikä kestä päivänvaloa 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Mysteeri

miten
planeetat 
kohtaavat toisensa 
murto-osasekuntien ajan 
ja sulavat toisiinsa 
uudeksi maailmaksi?
rakas, 
elä lävitseni, 
sanat pettävät minut jälleen, 
sinisiivet, neitoperhoset 
piirrettyinä vatsaan, 
väsyt taistelemaan vastaan 
ja kun kohotat kätesi ilmaan, 
niitä ympäröivät sulat, 
olet vapaa, 
lennä!
lähdet ja tulet lähemmäs,
lankeat jumalan kaltaisena, ikuisin elein 
kuin mustavalkoisessa elokuvassa,
kaksi ihmistä yksi ja sama,
palamme täydellisesti 
suloisessa symbioosissa,  
syöksymme
ohi päiväunien hattarapilvien, 
halki todellisuuden terävien kielten, 
Kuolleen meren suolakiteiden, 
ja miljardien,
tsiljoonien galaksien, 
yhtyvien maailmankaikkeuksien, 
yhdessä suudelmassa 
löysin avaimen
sinuun

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Maksun aika


...tahdon haistaa kauhusi hien          

juokse ilman jalkoja henkesi edestä 
pakene, kunnes kohtaat totuuden... 

tiesi päättyy tähän
.

pian huomaat: 
et voi kuolla 
etkä elää tuskallisemmin



Tuomionpäivän
kuutamon valossa
hitaasti lasken arkkusi 
maan pimentoon
.
syvemmälle
.
raudankatkuiseen
multaan
.
pimeimpään
unohdukseen
.
.
.
minä hautaan sinut elävältä




Teen sinulle saman 
mitä teit sille pikkulapselle 

minä olen jumalasi 
sinä tottelet jokaista käskyäni 
minä pitelen käsissäni sinun kohtaloasi  
ja puristan sen nyrkissäni murskaksi, 
hitaasti, se tuhoutuu kuin posliini 

tuntematta muuta kuin mielihyvää 
katselen kyyneleidesi vierivän 
veresi sekaan 
           ja sinä ryömit karkuun 
         mutta sinulle ei ole pakopaikkaa, 
minä löydän sinut kaikkialta 

ja joka yö rukoilet kuolevasi pois, 
sillä kuolemakin tuntee armon, 
sinun ei olisi koskaan pitänyt kokea tätä 
mutta sinä koet sen 
silmästä silmään 
hampaasta hampaaseen

juuri kuten teit 
minulle 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Portaat taivaaseen

     kuun tomuinen pinta peittää muistot
             minä unohdan nimeni, kasvoni, tekoni 
                         olen pieni 
                   ja olematon 
         sydämen matala rytmi, hengitän ulos  

jos nyt kuolen, 
kuolen täydellisenä 

Miten kaunis oletkaan
heittäytyessäsi tuuleen,
siipien hopeiset säikeet
helmeilevät vasten avaruutta

ota minut mukaasi...

kun tanssahtelet pitkin kuunsiltaa
ja askeleesi ovat silkinpehmeät,
kun hiuksesi leikkivät pilvien kanssa
ja laskeutuvat selkäsi kaarelle,

minä katson          
sinua      
ja unohdan itseni

p
u
t
o
a
n

o
n
n
e
n
p
i
s
a
r
a
n
a

universumisi syliin

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Todellisuudesta & menneisyyden illuusioista


Näin unen, jossa kerrottiin, että maailma on vain illuusio,
siksi tapahtuu niin paljon pahaa, 
ja että todellisessa maailmankaikkeudessa kaikki on paljon paremmin 
mutta sinne pääsy vaatii riskejä, ymmärrystä, ettei ihminen ole mitään; 
maapallo on vain atomin kokoinen valhe galaksien syleilyssä 

hyppäsin suureen putkeen, kymmeniä metrejä alas hyiseen veteen,
taistelin syvyyksiä ja kuolemaa vastaan, kunnes ymmärsin, 
että voinkin hengittää pinnan alla,

ja sukelsin syvemmälle,

kunnes veden pohjalta avautui uusi maailma, 
jossa ihmiset osasivat rakastaa toisiaan
ja kaikki aistini olivat terävämpiä,
nurmi tuoksui syvemmin ja liikkeeni olivat vahvempia,
halusin maistaa oikeita kyyneleitä ja todellisia mansikoita,
(voi pojat, se oli hienoa)
enää mikään ei voisi minua vahingoittaa

enää mikään menneisyydessäni ei voi minua vahingoittaa.


Minä tunnen itseni. Minä ymmärrän itseäni.
Minä näen tulevaisuuden,
koska näen ensi kertaa elämässä
menneisyyteni,
syyt kaikkiin rikkonaisiin vuosiin.
Tämä on totuus,
ja siksi minun on hyvä olla.
Olen ok.
Olen niin onnellinen.

Minä elän todellisuudessa.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Demonin kuolema

On aika sulkea simmut, rakas demoni
Nukahtaa ikiuniin
Tuhosit niin paljon kaunista, minun herkän sieluni,
pienet, hopeanväriset perhoset 
puristit nyrkkiisi 
Kerro minulle, sattuiko sinuun koskaan
kun kuulit niiden siipien murskautuvan, kyyneleet hiljaisuudessa
Sano, halusitko koskaan niin kipeästi kuolla, kun tajusit pelkoni

On aika sulkea simmut, rakas demoni 
Tästä valosta et minua enää näe
Varjoissa pelot kasvavat suunnattomiksi, mutta mitä enemmän uskaltaa paljastaa, 
sitä paremmassa turvassa
on
Kerro minulle, rakas demoni,
uskoitko koskaan tämän päivän koittavan
kun ryömin syvimmästä pimeästä kirkkaimpaan valoon

Sano, uskoitko kuolevasi näin

Ehei, ethän sinä.

Siksi minä en vain selviä,
minä voitan.
Voitan pahimmat demonini.