se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Susi ja Kuu

henkeni riistäytyy otteestani
      ulvoo itsensä vapaaksi
kahleet ovat katkenneet
elämäni on kadotettu

               pysähdy jotta tunnet,
                   jossain siellä minä kaadun syliisi
       läpi tulenkatkuisen taivaan
                sykähtelevän, sinertävän auringon
                           läpi tähtien, joita olet ihmetellyt joka yö

minä elän sinussa
aina 

sinun ei tarvitse toivoa tähdenlennoilta 
minä antaisin sinulle rakkauden 
jota niin paljon kaipaat
             minä toisin sinulle kaiken 
                   täyttäisin jokaisen rukouksen 
                                unelmat 
                       joita kukaan muu ei saa tietää


tässä maailmankaikkeudessa
ei ole ketään toista sinun kaltaistasi

ei ole ketään toista,
jonka takia odotan jo
seuraavaa elämää


 katseesi polttaa reiän rintakehääni,
suoraan sydämeeni

ja sen läpi



yksinäiseen kuolemaan

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kortit ovat vain minun käsissäni


joskus häviö pelottaa niin paljon, ettei voi edes pelata
joskus pelko häviöstä on pahempi kuin itse häviö

koskaan ei voi olla varma kenelle kannattaa kertoa
         pssst - - en ole hetero 

häpeä on tunteista ilkein

on vaarallista lyödä peliin isot panokset,
mutta voittomahdollisuudet kasvavat sitä paremmiksi

hei,
rakastaisitko minua takaisin
          vai juoksisitko pois

minun sydämeni ei ollutkaan kultaa eikä terästä 

se on kai vain puuta, 
mutta kykenee olemaan samaan aikaan luja ja taipuisa, 
palaa villisti syttyessään
ja lämmittää hiiltyneenäkin

jää vielä 
sinä kaunis nainen!

pelaatko kanssani? 


haluaisin avata sinulle 
suuni 

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pelottavampi kuin totuus

memories mixed with dreams 
confusing words 
dizzy worlds 

ihan sama tapahtuiko se aikuisten oikeesti 
(kysyn vain, kuka on se aikuinen?) 
        i have this feeling 
and feelings are real 

ainoa asia, mihin olen koskaan uskonut, on kärsimys 
         tähän kipuun täytyy olla syy 

tell me what caused this mess 

     trauma 
        satisfaction 
    beautiful rape 
anxiety pain depression suicide
           dissociation 

you. never. know. the. truth. 
you. never. feel. again. 

this is more than a nightmare

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Isä, poika ja alkoholi

tervetuloa herra Alkoholismi 
astu vain sisään, ei Sinun tarvitse enää turhia koputtaa 
imeydy vereen ja puuduta sisin 
tapa 
tapa 
         a habit 
- - 
se on pelkkä tapa, ei sairaus, pelkkä tapa, ei sairaus 
       TAPPAKAA MINUT 


vihaan sitä, kuinka alkoholi tekee ihmisestä toisen 
ja jatkaa pyhitettynä kiertoaan elinvoimaisena       pojasta seuraavaan 

älä koskaan käytä väärin Sen nimeä 

            en tunne mitään 
kaikki lipuu ohitseni
olen niin lyöty, että voisin yhtä hyvin olla kuollut 
tämä on kai jonkinlainen helvetti


kaikki ovat sokeita 
hyppelehtivät sairaasti hymyillen 
kuin marionettinuket 
ja ihmettelevät    m i k s i     o n     p a h a    o l l a              
 m i k s i 
s e e i m e n e p o i s

se ei ole vain teko, se on itsemurha

tekee mieli nauraa 
tekee mieli itkeä 
tekee mieli kuolla         

jotta ne joutuisivat avaamaan silmänsä 




miksi ette tee jotain? 

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Piilo

haluan seistä yksin 
olla näyttämättä tunnetta, 
se on illuusioni vahvuudesta 
joka on läpinäkyvä ja hauras 
kuin seitti 

mutta jos yrität tappaa hämähäkkini 
         se säikähtää ja puraisee  

en voi luvata olla se mitä haluat
en ole se

    sinne, minne katoan,
        et voi seurata minua 

ohi päivänkakkaroiden 
ja kultaisten niittyjen, 
ohi punaisten talojen 
ja lehtojen 
paikkaan, jonka olen visusti verhonnut pimentoon 
kuin suuren, likaisen salaisuuden 
oman pikku puutarhani,
jossa kasvoin isoksi

menetän hahmoni, muotoni, ääriviivani
olen se, mikä todellisuudessa olen
jotain mitä mieli ei käsitä

minä, omassa maailmassani

siellä, missä aurinko unohtaa aamuisin nousta 
kuutamon aneemisessa valossa 
sieluni eläimet itkevät 
maailmanlopun kyyneleitä, 
                   niin pehmeitä ja makoisia

raskas ytimeni 

miksi kaikki aina haluavat minulta enemmän?

ette ymmärrä,
tällainen olen
 ja muuta ette voi saada


tukehdun           

tarvitsen yksinäisyyttäni 
synkkää metsää, jossa puut huojuvat uhkaavasti 
haluan olla peloissani, 
pyyhkiytyä tuuleen ja sateeseen, 
huutaa puhtaaksi sisimpäni 

haluan kuvitella kuolevani jälleen

vuodan verta 
pyhälle maalleni 



älä pelasta minua 
tällä kertaa,
pyydän 


on päästettävä irti

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Joskus olen tässä, joskus jossain muualla

rakkaiden kasvoja, 
taivaita, paratiiseja  
syvällä sielun sisällä

ilman musiikkia
makaan pimeässä värähtämättä 
vasten likaista laminaattilattiaa, kaatuneet teekupit 
mustelmat, verivanat, poltetut paperit 

kuolevana, 

                  haukkoo happea ohuesta ilmasta 
            kuin kala kuivalla maalla 

mutta huomatkaa,

minä elän runoissani 
minä elän tarinoissani 
kuvissani  
nousen korkeammalle, 
äärimmilleni 

        kuin lentävä susi 
rinnassa suuri, sateenkaaren värinen sydän 
joka taistelee tiensä taivaaseen, 
laulaviin revontuliin 

ja minä elän oikeasti 
olen olemassa 

sellaisena 

        ja tällaisena,


kaikenlaisena 



       enkä ikinä
                  kokonaisena 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Rakas lapsi

Kyllä. Minun täytyy olla päästäni sekaisin.
Kyllä. Minä en tiedä mitään.

Kokoan itseni joka kerta pikkuriikkisistä siruista
veren ja oksennuksen seasta
pesuhuoneen lattian viileästä nurkasta,
ja kasvatan naamalleni pinttyneen hymyn,
kun kuuntelen tarinoitanne

minä olen epämuodostunut möykky
vääristeltyä todellisuutta, vääristyneitä ajatuksia,
mätäisiä pelkoja, kiputiloja

 minä olen hullu 

taas olen niin väsynyt
katsomaan tätä
miten sama kuvio toistuu samassa järjestyksessä
maalaatte kielletyt asiat piiloon
     osaksi kodin sisustusta
ja aivoni kiristyvät kallossa ja silmäpussini sinertävät
pakotan itseni nielemään takaisin myrkyn
ja raaka, tislattu viha sulautuu osaksi minua
ja syöpyy kudosten läpi sanoihini

suuni on teipattu kiinni ilmastointiteipillä

se on tajunnut liikaa 
on parempi ettei se enää sano mitään
koska se, joka rikkoo kaavan, potkaiskoon tyhjää 
              olet sönkkö ja sairas ja kamala
       olet virhe ja friikki ja hirviö
ja etenkin se, joka on väärässä
joka tapauksessa

muista se.

Ei. Minä olen oppinut rakastamaan, elämään,
olemaan rehellinen ja aito,
opin sen, kun en seurannut jalanjälkiänne.
Ei. Minusta ei koskaan tule samanlaista kuin teistä.


minä olen se selväjärkisin täällä.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Viimeinen sotilas

Lupasin yrittää vielä.

haparointia
ohuella langalla
tulevaisuus vaakalaudalla
vuosia kestävää hämärää,
johon silmät ovat vastahakoisesti
tottuneet

ja täällä minä nyt olen

tiedättekö, että kaikki se taistelu on loppujen lopuksi aina 
          sen arvoista 
sillä on tarkoitus

se on saanut meidät ryömimään sormet verillä
ja raastanut mielemme hulluuden partaalle,
se on satuttanut tavoilla
     joita emme kestäisi muistaa

mutta minä tiedän
         että ilman sitä
en koskaan olisi nyt näin onnellinen
minä tiedän
että olen kasvanut
paremmaksi ihmiseksi

ja olen valmis
jatkamaan matkaa eteenpäin

kohti suurta maailmaa

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Koditon


Ei ole paikkaa jonne kuuluisin 
       en ole koskaan yksi heistä 

ei syleilyjä, ei kosketuksia 
minun ihoni kylmenee, hitaasti 
menetän tunnon, 
järjen 
sydämeni jäätyy 


Olen muukalainen metropolissa, 
väsyneenä vaellan 
kuin kulkukoira etsien turvaa 
jonne kallistaa pään 

en ole kukaan 
en ole se, mitä haluatte 

mutta naurakaa kanssani kuppiloissa 
tarjotkaa minulle palanen lämpöä 
       halatkaa 
                     iloitkaa 
valehdelkaa että pysytte ikuisesti 

esittäkää että pidätte minusta 
kun opitte tuntemaan minut 

antakaa minun uskoa 
että edes tilkkasen 
välititte. 


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Uskomattomista sanoista

hän ei halua kuulla helliä sanoja,
liian monesti
ne on revitty auki ja raiskattu
puettu valheiksi tai käytetty alistamaan, häpäisty

elämä on kolhinut arvet kasvoille, syvät ja uurteiset kuin joen uomat, veriset

hän kuljeskelee kaduilla nahkatakissa ja aurinkolaseissa
eikä koskaan kerro nimeään ohikulkijoille
hän kantaa yötä sisällään,
kun päivä on jo korkealla
ja tuhoa käsivarsillaan, vaikka kaikki on
          ihan ok

ei ole paikkaa, jossa epäilykset unohtaisivat hänet
ei ole todellisuutta, jossa ihmiset ovat hyviksiä
hän on rakentanut päällensä suojakilven,
tehokkaimmat puolustusjärjestelmät
jotka huomaavat jokaisen äänteen vivahteen ja mikroilmeet,
ettei kukaan voi enää koskaan kusettaa, ei koskaan
hiipiä lähelle
ja odottamatta
ampua vatsaan

koska ne, jotka sanoillaan keräävät luottamusta,
ovat kaikista vaarallisimpia,

siksi älä puhu

vaan ota minut

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Musta laatikko

enää ei ole todellisuutta, jonne pääsisit pakoon tekojasi
olet tähtäimessäni

tunnusta 

tässä olen,
asettunut tiellesi
eikä yksikään valhe eksytä minua
minä olen nähnyt, minä olen saanut tuntea sielusi kauheudet
        kärsimyksen, tulipätsit, jotka synneillä saa aikaan

et ymmärrä kuinka paljon vaatii 
sietää 
olemassaoloasi  

olet aina liian lähellä 


viimeisen kerran... 

mieleni on saastunut ja myrkytetty
viattomuuteni, lapsen uskoni
räjäytetty
kappaleiksi
              tämä tunne ei voi sammua
se ei anna anteeksi niille, 
jotka sen sytyttivät 

et koskaan lepää rauhassa 

avaan luusi ja lihasi 
jokaisen ruman 
salaisuutesi 
minun menneisyydestäni 

.
.

.





tämä on vihani 
musta laatikko 
saat nähdä 
mitä olen kasvattanut sisälläni 
kaikki nämä vuodet 

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Symbioosi


Muistan ensi kerran 
kun luotin johonkin elävään 
ole liha ja ruumis, johon sulaudun jälleen 
sinussa unohdan olemassaoloni 

        en tunne enää muuta

vajoan niin syvälle 
että aivoni sammuvat,  
lakkaan elämästä 
erilläni, kylmissäni 

kuin lämmin vesi 

sinä olet rakkaus 
joka parantaa sairauteni 
minuuteni täynnä kipua, pettymystä 
värittömiä ilmeitä, tunteettomia sanoja 
ole kiltti ja ruoki riippuvuuteni 
jotta olisin kokonainen



minun vereni olkoon sinun veresi 

meidän maailmamme yhdistyköön samaksi, 

rakkain kotini



tahdon hukkua 
kirkkaanpunaisiin sydämen lyönteihin 
kuulematta muuta kuin elämäsi jyskeen, 
näkemättä muuta kuin hymysi valon, 
sielun silmiesi heijastuksessa 
tarvitsen sinua, 
tarvitsen 



ole turva, jota minulla ei koskaan ollut, 

suojaa revitty ihoni, peitä avonaiset haavani 

älä jätä minua yksin



en jaksa hengittää näin 
rintakehäni liian raskas 
ilman sinua   
en selviydy ollenkaan

varjelisitko minua 
jos laskisin henkeni sinun käsillesi 
pelastaisitko minut itseltäni 

en halua olla minä