se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kaikki elämäni keväät

kevät tekee tuloaan
ilmassa leijailee sen herkkä tuoksu
on kirvelevän kirkasta,
tunnen sen kaikkialla kehossani
välähdys ja toinen välähdys: jokainen eletty kevät 
on sama kevät 
kuin tämä kevät 
minä olen kevään lapsi
ja lapsuuteni ajat olivat huhtikuun valkoisia
ja toukokuun keltaisia,
aina niin täynnä paljastavaa valoa
inhoan kevättä
koska pelkään
että tämä kevät
on samanlainen kuin aiemmat,
en kestä enää yhtäkään sellaista 

ja kuiskaan itselleni, älä pelkää, ne ajat eivät tule takaisin 
mutta joka kerta, kun kevään aurinko valaisee seinät
murtumineen, halkeamineen
se on vain välähdys ja toinen,
niin muistot palaavat

"Kevät on kuoleman aikaa. "

pyydän,
ettekö jo voisi
jättää minut
rauhaan,
vapauttakaa minut kaltereista
antakaa minun jatkaa matkaani

jotta olisin taas ehjä ja elävä,
hyppelehtisin kaduilla, joiden varret täyttyvät
leskenlehdistä ja sitruunaperhosista,
ja juoksentelisin metsissä,
jotka vuotavat yli äyräittensä
metsätähtiä, kieloja,
tuoreita silmuja,
varpusten sirkuttelua,
kaatuisin selälleni nurmikolle

ja linnut rakentaisivat pesiään
kuten minä rakentaisin uutta kuvaa
keväästä,
sellaista kuvaa,
jollainen kevät oikeasti on

koska minä haluan rakastaa
jo tätä kevättä.

torstai 21. helmikuuta 2013

Taiteilen, siis olen.




Tasan kaksi vuotta sitten 
tulevaisuutta ei ollut, vain nykyhetki
ja huomenna ... tyhjyys  

 lukion jälkeen

 putoaminen







lävistän 




painovoiman 









lyijynraskas  








Koko elämäni ajan joku on yrittänyt osoittaa minulle suuntaa 
mutta olen ollut sokea 
lähinnä itselleni, mutta myös muille 

koko elämäni ajan minulla on ollut tie 
joka johtaa huomiseen 

ja se jatkuu...




Nyt seison sen äärellä

ja tunteet kihoavat silmiin



se on kauniimpi kuin unelmani

koska
se on oikea  
se on todellinen  

onhan?



se on.




juoksen sen syliin

ja annan sen värittää kasvoni,

luoda valot ja varjot


seinät

ja raamit,

tuoksut ja kaupungit


se piirtyy eteeni


ja minä tiedän

se on totta





minä olen

jotain




minulle on paikka.

tiistai 19. helmikuuta 2013

.


oletko koskaan nähnyt kun joku raivaa tietään pimeästä pimeään 
ryömien, kasvoillaan ammottava mustuus 

oletko koskaan nähnyt sellaista kärsimystä kenenkään silmissä 


tänään näin vanhoja valokuviani
halusin romahtaa polvilleni
en edes muistanut, että hymy voi olla niin
valtava valhe

kuin anorektikko 
joka törröttävien luiden alta 
kähisee: "olen ok" 

kukaan ei edes koskaan kysynyt 

vaikka jokainen sana kirkui apua
ja kipu kuulsi läpi
käperryin turvaan kuin pieni, sairas eläin
likaisiin vaatteisiin, likaisiin hiuksiin

ja kevään häikäisevässä loisteessa
en jaksanut enää

.
.
.

kaikista valokuvista
en tunnistanut itseäni,
osa viilsi sieluun reikiä
ja loppuja en katsonut 

olin niin vihainen ihmisille,
jotka vain seisoivat ympärillä
ja odottivat,
kun ryömin
pimeästä pimeään
kohti kuolemaa

enkä kiitä heistä yhtäkään siitä, että
nyt on niin paljon parempi olla

uskokaa pois, 


niin paljon

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivänä

Maalailen unelmani huurteiseen ikkunaan 
ja pisarat virtaavat pitkin kylmää lasia, en aio itkeä 
minun mielessäni kalvava odotus ja epäily, kaksi toisistaan erottamatonta

sydän kiroaa tuskaansa 
pitelen sitä paikoillaan, jokainen sykähdys viiltää 
kuin puukko samettista, maidonvaaleaa ihoa 
hidastettuna 

Minä kysyn: 
Mitä on rakkaus, jos sitä ei voi toteuttaa?

Ei se ole rakkautta 
mutta ei liene yksinäisyyttäkään 
jos vierellä on ihmisiä  

Mietin ennen nukahtamista sinun kasvojasi, mietin niitä ahkerasti, painan ne mieleeni 
jotta ilmestyisit unissanikin, maailmoissa, jotka ovat oikeampia, todellisempia  
kuin haaveet 
Tuntuu melkein totuudelta 
Tuntuu melkein sinulta 
           niiltä poskipäiltä, silmäripsiltä, 
                     rintakehältä, 
                          huulilta, kaulalta, hiuksilta, 
          sormenpäiltä, 
              korvannipukoilta,

     suudelmilta, 
jotka sinulle loin

Melkein 
olen onnellinen 

lauantai 9. helmikuuta 2013

Kaikkialla tunnen lämpösi


Välillämme on seinä 
jonka molemmin puolin 
painaudumme samoihin kohtiin 
sinä hengität sisään, ja sydämesi sykkii 
samaan tahtiin 
tiedän sen 
tunnen sen 

rakas, 

aika tulee. 


Et ole yksin. 

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pelkään


Hämärä hulmuaa tummana 
laaksoissa, metsissä, vuorilla 
kukaan ei näe sieluani, 

vertani 

suuret, kalpeat puut sulkevat suojiinsa 
metsän pimennossa ei ole taivasta, vain maa 
hiljalleen lumi minut peittelee  

rukoilen, 
että tämän kerran 
yö ei vielä hälvenisi, 
vaan se lohduttaisi minua 

kuin omaa lastaan 


maanantai 4. helmikuuta 2013

Se mitä ei puhuttu - -

sanat eivät riitä
sanoja ei ole

totuus

viipyy katseessani
lymyilee hymyssäni
ja väreilee ihollani
kuin sähkö

Tule tähän... 

piirtäisin sen selkäsi kaarelle
maalaisin sen rinnallesi
ja valuttaisin sitä
sielusi joka alttarille, pohjia myöten

...haluaisin sanoa  

Rakastan sinua. 
Älä koskaan mene.


Ikuisesti 

tulen sinua 
kaipaamaan.