se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 26. marraskuuta 2012

Pokerinaama

Tiedän että vihaat minua
mutta et ole ensimmäinen      etkä viimeinen

miksi minun pitäisi olla tilanteesta hämilläni?

kun holven ovet aukeavat ja näet Kuningattaren
valtaistuimella, 
          sinä olet narri 


Pelataan erä. 

Hit or Miss.

Mikä mahtaakaan olla seuraava lyöntisi? Miss.
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että   valttikorttisi    eivät    pelasta    sinua. 

Kukaan ei pelasta sinua.

Kun tuomiosi lausutaan,
se on

silmä silmästä,

hammas hampaasta

isku iskusta, viilto viillosta
jokaisesta kerrasta kun uhkailit minua

maksun aika

Pelaat aina samoilla korteilla, 
eihän se mitään jos ne olisivat hyvät 
              mutta sinä olet narri ristisolttusi kanssa 


ja minä olen patakuningatar 

Ässillä...









Oih, onko tuo sinun pokerinaamasi? 
Odotahan kun näet minun.



hit - hit - hit - hit - hit -  - -   -     -      - HIT.

Never Miss.

lauantai 24. marraskuuta 2012

8

         d o e s   i t   h u r t ?
good.


but  i  don't  think  you  know  what  pain  is...


ei alkua eikä loppua

äärettömältä tuntuva syvälle lihaan uppoava
verenkierrossa kaikkialle leviävä
tunne
ilman taukoa karjua: "Ei   enempääääää........!!!!!"

ja sinä palat elävältä
minun
Helvetissäni

ikuisesti

maistat tämän veren,
teräksen ja hien

demoneitteni naurun 

muahahahahhaaahahaa hah ahahahhaha muaaahhahahaahhaahahahahaahah gahahahah hahah hahah hahhahahaaaa
this time
you will not survive
there 
is 
no 
way 
OUT



do you wanna play?
do you still wanna act like 
            a big bad daddy boss?

come & try to 

hurt me



tätä vastalausetta
sinä et unohda

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kuka pelkää nyt

Kultaseni.
Minä en pelkää sinua. 
Pelko ei heijaa silmissäni, 
          ei peilaudu askeleisiini 
                       ja petä jalkojani, 
minä en kaadu, en syöksy maahan nenälleni 
minä en heittäydy alapuolellesi 

Ei koskaan enää.

Olet käyttänyt aseesi 
ja sillä ei ole vaikutusta minuun, 
se hipaisee ihoani mutta ei edes käännä katsettani 
se saa minut naurahtamaan  y h d e n  kerran
"etkö enää parempaan pysty?"

sinä ja sinun valtaisat lihaksesi eivät iske minua seinään 

Ei koskaan enää. 

Sinä ja sinun mahtaisa egosi eivät pelaa kieroja pelejä kanssani 
koska minä pelaan aivan eri sarjassa kuin sinä,
pelaan niiden tiimissä, 
jotka saavat äänesi särisemään 
ja ruumiisi tärisemään
kihisemään 
vapisemaan
pyörittelemään sormiasi
vispaamaan jalkojasi
hieman hermostuneesti nauramaan 
- ihan kuin olisit jotenkin ahdistunut kultaseni?

Ihan kuin esittäisit olevasi jotenkin onnellisempi 
mitä olet?

- -
Tunsit minut  y h d e n  kerran 
yhden niistä miljoonista eri variaatioista 
joka koki olonsa voimattomaksi 
mitättömäksi 
heikoksi
sellaiseksi, jota voi vähän uhkailla ja pelotella, puristaa ranteista kyyneleet 

"Ettei ketään sattuisi"

Ei koskaan enää.

Mukavaa, että sinäkin tiedät 
kuinka mehevä tunne on pitää toista vallassaan, 
mukavaa, että voimme jakaa saman tunteen 
tänään,
on niin ihana nähdä voitonriemusi karisevan kasvojeni edessä, 
kun vilkaisen sinua murto-osasekunnin ajan liian merkitsevästi 
hieman liian syvälle, pakottavasti 
kuin sanoen: "ei koskaan enää, kultaseni."
...

Ihan kuin sinua jotenkin pelottaisi?

lauantai 17. marraskuuta 2012

..edes hiukan?

minä en muista ihmisen lämpöä
en muista miltä tuntuu, kun joku halaa niin kauan 
           että sydän alkaa sulaa 

annan sormieni vaeltaa käsivarrellani
jotta muistaisin. 
Tältäkö sinun ihosi mahtaisi tuntua 
jos olisit läsnä? en tiedä

kyyneleet virtaavat helminä 
pitkin poskiani 
jokainen kosketus on pelkkää unta
             tai sattuu 

kylmyys syö sieluani 
joka sekunti jotain kuolee,
enkä tunne mitään 

minä en tunne rakkautta

Kavereista

mun kaverit on jossain 
mä oon jossain 
         ja en missään 

ne juovat omenaviiniä ja istuvat kapakoissa ja tanssivat klubeilla  
ja niillä on niin hauskaa ha ha hauskaa 
niillä on kaljatölkit ja sutinaa ja ne ei muista 
minua 

kukaan ei kaipaa minua 

muistan ajan, kun lepäsin niiden syleilyissä ja halusin itkeä 
                 sydämeni ulos 
ja suutelin niistä jokaikistä 
ne rakastivat minua ja minä niitä, 
kun pulloissa oli vielä pohjat jäljellä 
..mutta eihän sitä muuten... 

ja kerta toisensa jälkeen löysi itsensä
maailman laidalta
aina samana h-hetkenä:
hirttäydynkö vai hukuttaudunko?

eikä kukaan kaivannut sinua,

kukaan ei huutanut perään
kun putosin niiden silmien edessä
krokotiilien kitaan


ha ha hauskaa


en ole enää kuten ne 
en koskaan ollut kuten ne
                enkä edes kaipaa


________

minä en ole siellä enkä täällä 
te näette minut jossain silloin tällöin,
muistatte ehkä nimeni 
mutta ette tunne minua 
ollenkaan
________

torstai 15. marraskuuta 2012

Mielten murskaaja

On olemassa asioita 
niin mahtavan mustia asioita 
joista sinulla ei ole minkäänlaista kuvaa 

sellaisista asioista minä synnyin, 
sellaisissa kasvoin, sellaisissa elän ja hengitän 
juuri nyt 


ihmiset kutsuvat minua hulluksi ja nauravat 
eivätkä he tiedä ollenkaan 
             kuinka oikeaan he osuvat 
minun hulluuteni osaa olla myös kaunista ja rauhallista
värähtämätön veden kalvo, täydellisen miellyttävä, neutraali 


mutta jos katsot tarkasti
jokainen solu minussa
enteilee myrskyä

hirmymyrskyä 


sinä haluat satuttaa, sinä haluat järkyttää 
s i s ä i s t ä   t a s a p a i n o a n i 

niin pahoilla katseilla, teoilla, sanoilla

jotta saisit minut paljastamaan korttini
ja voisit viedä voiton
kotiisi

mutta juju on siinä, että tasapainoa ei ole koskaan ollutkaan


ne mustat asiat omistavat minut
ne ovat kietoneet kätensä ympärilleni halaten 
ne tuijottavat sinua järkähtämättä
rekisteröivät jokaisen liikahduksesi, tulkitsevat jokaisen mikroilmeesi,
ottavat huomioon jokaisen tilaisuutesi
ja minä voin ennakoida
millin tarkasti

seuraavan liikkeesi

ja hymyilen vain
täysin neutraalisti

kun sinun "mastermindisi" murskautuu minun nenäni alla

motherf**ker :)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Ääretön mieli

minä olen sinua vahvempi
tuhat ja sata kertaa

        miljardi ja miljoona kertaa

                  biljoona

                          ja ääretön


tuosta valosta ei näe minun sisälleni
kuin syvän, päättömän kuilun pimeään
ja sieltä ei ole paluuta


Luuletko sinä 

luuletko sinä tosiaan
että pelkään sinua

       että pelkäsin sinua 

vaikka paiskasit minut vasten seinää ?


kun sinun sisimpääsi huutaa,
kaikuu huuto takaisin
on vain tyhjä loukku valot sammutettuina

ajattelemattomuus, älyttömyys 

mutta kun minun sisimpääni huutaa,
sieltä joku vastaa
ja se joku ei ole se Minä
        jonka tunnet


lauantai 10. marraskuuta 2012

Minä en ole mitään

Sälekaihdin-kalterit minun ja ulkomaailman välissä,
ympärilläni mustan aukon laajuinen tyhjyys
joka imee kaiken valon nieluunsa
tukahduttaen,
tappaen sen.

Ihmiset eivät enää herätä kiinnostustani 
kaduilla kipittelee ohuita glitternaisia, toistensa peilikuvia 
ja lady gagoja 
ja miehiä mäyräkoirat kädessä, 

kaikkialla 
samannäköisiä ihmisiä joiden suurin ongelma on 
pukeako päälle harmaa vai astetta harmaampi paita. 


Laahaan itseäni eteenpäin

ja mietin
mitä vittua teen täällä

tällä paikkakunnalla
tässä maassa
kylmässä Pohjolassa
tässä helvetin maanosassa
koko maapallolla
koko linnunradalla,
Auringon kiertolaisena
atomihiukkastakin merkityksettömämpänä juttuna,

joka on elänyt ehkä juuri ja juuri 7100 päivää,

kun on olemassa niin valtavia asioita,
etteivät minun aivoni sitä kykene koskaan sisäistämään,

kuten maailmankaikkeus.

Se on loputon

                    ääretön

     reunaton

                                   pohjaton 

aina oleva 
aina ikuinen


jumalhahmoinen




...joten miksi kukaan piittaisi tippaakaan

minusta

tai jostakin tarpeestani
tulla noudetuksi
tästä mustasta aukosta

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sulostuttavan myrkyllinen vihani


Olen ollut jo aivan älyttömän armollinen. 

Antanut anteeksi 
       uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan........
klik klik

Tässä

pakokauhun keskipisteessä 
mieli vakautuu hiljalleen tyynenrauhalliseksi 

muahahaha

te kuolette

kuin rotat, 
koska hylkäsitte laivan.

lauantai 3. marraskuuta 2012

*



Rakastan unia, 
niitä, joissa

olet vierelläni, 
vaikka tuntemattomat vedet kutsuvat 
astumaan aina vain 
lähemmäs 
reunaa

ripset jääkiteissä, rinnassa kaliseva sydän 
kun painun kohti pohjaa 

tänä violettina yönä 
minä kuolen sinun syleilyysi, 
ja valonpisarat tihkuvat silmistäsi 
ja ajattelen: 
                               rakastat minua sittenkin, 

             enkelini.






torstai 1. marraskuuta 2012

En pakene, mutta piiloon pääsen.

Ne haluavat minut.

Laihaa maitokahvia pienessä, valkoisessa kupissa.
Vatkaan lusikalla pilviä.

Ihmisillä on ryppyiset kasvot,
ihoissa on poimuja, mustapäitä ja laajenneita huokosia,
silmät eivät edes loista kauniisti, niitä peittävät verisuonet
jotka repeilevät

ja kun ne puhuvat,
ne paljastavat kellastuneet hampaansa
joiden välissä roikkuu eilistä kalkkunaa

Minä tiedän.

niiden puhe on seittiä.
Ne haluavat minut
tiukkaan puristavaan otteeseensa,
ne tahtovat
manipuloida, leikkiä piilomerkityksillä,
tunkea ahtaaseen muottiin joka on juuri ja juuri
pikkurillini levyinen

         mutta seitti on näkyvää
           ja minä en ole hyönteinen.


Olen aina tiennyt, etten kuulu tänne. 
Viime aikoina olen vain alkanut epäillä, 
etten ole ihminen ollenkaan.


Kun näen kaiken.

Miten harkitusti ne punovat sanoista kuvioita
                      - ja silti hieman liian harkitsemattomasti. Mutta vain hieman. 

Ihminen janoaa vain voittoa ja valtaa.

Ne luulevat voivansa yllättää,
selättää minut
jonakin heikkona hetkenä,
paljastaa salaisuuteni,
reväyttää auki komeroitteni ovet
kun sitä vähiten osaan odottaa,

mutta minä olen siellä
valmiina
ihan vain niitä varten.
Kahvikin on jo tulossa. 

Eikä kukaan oikeasti
löydä minua mistään.