se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sielun peileistä


harhailen päivästä toiseen 
kuin eksynyt, 
elämäni on vain päivää 
koska öistä ei puhuta 


ihmiset toistavat: "Sinä olet aina niin iloinen." 
ja joka kerta 
ne kasvattavat kiinanmuuria  
ylläni 
eikä kukaan saa koskaan tietää, 
kukaan ei koskaan näe, 
          mikä avaruuden autio, pimeä sisin 
sen alla odottaa 
hyljeksittynä 

ja psykiatrit määräävät lääkkeitä, 
erilaisia valkoisia nappeja,
pyörittelen pulloja käsissäni ja yritän 
jaksaa 
mennä kouluun kahdeksi tunniksi 

ja minä olen aina iloinen 

nauran 

silmät kyynelissä 


elämäni on vain päivää, 
mutta päivät mustia kuin yö 
ja öisin 
en tunne olevani elossa 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Korppikotkat

Miksi heikkoina päivinä olemme aina yksin?



Veitsi.


Minä hetkenä hyvänsä 
ovi voi aueta, 

pohdin osaavatko ne arvata 
missä lymyilen, hymyilen 
                 kuoleman kylmää hymyäni. 

Ne etsivät ja vaanivat, 
haistavat vereni, 
ne ovat tulleet hakemaan 
heikkoa mieltäni 
ja kiertävät ympyrää, 
kunnes 

iskevät.

Ajatukset tekevät sairaaksi, 
vapisen horkassa 
silmät levällään 

jos hetkeksi 
katseeni välttää, 
ne vievät kaiken 
mitä jäljellä on.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Nallekarhuista

Kun olin pieni,

odotin joka päivä
Herra Kuolemaa
minua hakemaan.

Kun ystäväni leikkivät pihalla
nallekarhuillaan,

istuin yksin pimeässä
ja odotin

ja odotin.

Eikä hän tullut.

Painajaiseni pursuivat
laavavyöryjä, hirmumyrskyjä,
avaruudesta saapuvia asteroideja
              jotka törmäsivät maapalloon,
ja ydinsotia,
              loputtomien vaaleanpunaisten atomipommien
                               polttavaa talvea

ja pelkäsin kuin eläin,

kunnes niistä tuli ainoita asioita
joita toivoin syntymäpäivälahjaksi.






perjantai 19. lokakuuta 2012

Olemattomista ongelmista


Haluatko tuntea olevasi erityinen?



Tule lähemmäs,

niin näytän sinulle
mitä tuska saa aikaan,
avaan portit pimeyteen
suljen sinut sisään

vielä vähän kovempaa, vielä vähän syvemmälle
kerro, raukka, miltä se tuntuu 
                               kun jokin todella repii mielesi hajalle
                 ja värisen kuin liekki nautinnosta

erityiskohtelua 
ihan vain minun omalle rassukalleni

kun olet maassa, 
olen täällä
telkeämässä sinut sinne

kun eksyt, 
olen täällä
pettämässä luottamuksesi

ja kun sinuun sattuu, 
olen täällä
ojentamassa veistä


ääliö.

torstai 18. lokakuuta 2012

Mustan meren laulut

"Such a deep deep Perdition,

My sweet sweet Depression."




Muistatko vielä
miltä se tuntuu,

kun puuduttavan kylmä vesi
ryöpsähtää päälle
kiskoo hiuksista mukanaan
pohjalle saakka, suolaiseen ytimeen
.
.
on päästävä pintaan
.
.
laahustat asfaltilla värit kadonneena silmistäsi
tai unohdut sänkyyn makaamaan kunnes päivä on mennyt
ja seuraava, ja seuraava
musta päivä
mustat verhot
musta kahvi

lämpö
katoaa
rinnasta

.
on päästävä pintaan
.
.
kunnes ei enää
jaksa taistella
.
ja kuulee
mustan meren laulun,
kauneimman
.
.



varpaita
polvia
lanteita
napaa
olkapäitä
kaulaa
leukaa
päälakea
myöten

kokonaan
veden varassa

eikä halua enää pois.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

"Me."


shh.



         Kaukaisuudessa

äänesi




 ...jossain





Sydän tulessa

valelen tiiliseiniä sormenpäilläni
etsin sinua kaikkialta


puut horrostavat valkoisessa huurteessa 
kuu tihkuu jäisiä pisaroita 
              haljenneelle iholleni

                             tip
                                   tip

puuduttaa minut 

tuudittaa
uneen






rakas

rakas

Rakas?

__________________________________________________________________________

Tämä voisi olla meidän valtakuntamme, 
Nämä voisivat olla meidän hetkiämme ikuisuudessa 

Meidän luomamme maailma.
__________________________________________________________________________


Nainen villakangastakissa 
silmät yhtä siniset kuin enkeleillä taivaassa 

sataa lunta auringon alla

pehmeää, 
hiuksesi 
vasten huuliani


mutta niin jäätävän kylmää 



ilman sinua








***

kuolettavan kylmä

***






and just me.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

+ - 0

Kyyneleeni kailottavat oodia Masennukselle 
sinipunaiselle ystävälleni alakerrassa, paholaiselle silkkifrakissa 

yritän olla hiljaa


                       ..hiljaa mielessäni

rukoilla ettei kukaan tajua 
toivoa ettei kukaan kiinnitä minuun sen suurempaa huomiota 
                vaan he kääntäisivät selkänsä ja juoksisivat 
suojella itseäni vanhoilta kauhun kasvoilta 
samoilta matemaattisilta kaavoilta, jotka palaavat aina samaan lopputulokseen:  

.i.k.u.i.s.u.u.s.

.yksin.

-plusmiinus nolla-




"I was not born to live alone.

I must have someone with me

and in loving and being loved,

I could be happy."

- Anne Lister


minä en halua elää näin  



minä tarvitsen 

...minulla ei ole 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Lapsena

sanat, joiden pitäisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, 
                             leikkaavatkin pehmeän 
aivomassan 

kuin luodit

"kukaan ei rakasta sinua."

-
järkytys lamaannuttaa lihakset 
ja lasi on liian painava pysymään kädessäni 

        hellitän otteen 

hidastettuna 
se kieppuu ilmassa ympäri 
kuin hyvin korkealta putoava ihmisruumis 

ja paiskautuu lattiaan 

räjähtäen 
sirpaleiksi 


tuho on lopullinen 

ja särö syvä 

romahdan polvilleni tulvivan verilammikon eteen ja ajattelen:
Kuinka heikko olenkaan aina ollut,
aivoni suodattivat kaiken disinformaation tärkeäksi aineeksi 
psyykeni kehityksessä ja rakensivat rikkinäisen ihmisolennon.


Minä olen hajonnut lasi.

Minä olen 

Minä olen            

hajonnut


Minä olen


             Minä olen 

Minä olen

          hajonnut       



Jossain vaiheessa 
terapiaa
lapsi kyseenalaistaa ajattelutapansa. 


Minä olen hajonnut lasi.

Minä olen ?

Minä olen            

hajonnut


Minä olen


             Olenko ?

Minä olen

       hajonnut       



Kerran minä hajosin, 

mutta olen korjannut itseäni vuosikaudet 
               vahvistanut mieleni 

     pommisuojaksi

ja on minun vuoroni 
ampua hopeisia luoteja, ydinohjuksia
tappavia sanoja, jotta 
jonain päivänä
näet
mitä
sait
aikaan
.
.
.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Come on Baby

Tie pakoon



                                                  Unelmoida 
                                        sinut 

Pariisin kaduilla
maidonvaaleana kuningattarena
siniset silmät, punaiset huulet


suudellaan Saharan sateessa
Pohjoisnavan tropiikissa
älä pelkää



täältä ei ole toista pakotietä


huoneessa 
vain sinä ja minä, 
ja muuta maailmaa 
ei ole olemassa 


nyt


päästä irti

tiedän että haluat sitä
riisu mielesi periaatteista 
ylpeyksistä, säännöistä ja rooleista 
                              pelataan 
                                       aivan uutta peliä 
missä jokaöiset 
unet, painajaiset ja fantasiat 
heräävät eloon 

kun vapautat itsesi 
ja näytät salatun puolesi 




we can

 f
          l
                    y

torstai 4. lokakuuta 2012

23:46

Avarassa huoneessa
sydän kumahtelee tyhjyyttään


Menneisyyden haamut
seinillä kirkuu keltaista kauhuaan,
           potkin alas varjoja
      ja kiroan niiden nimiä
                       kuin ne olisivat piruja
                                 World Trade Centerin katolla

I was here.

ilman   r e a l i t e e t t i e n   ja   f a n t a s i o i d e n   rajoja


Sisimmässäni pelkään,
olen pieni lintu
silmät suurina kyyneleistä

häkissä


yksinäisyyden vanki
               odottamassa ihmettä

rakastaan, kun kukaan ei rakasta

ja kuolemaa,
vaikka elämä on kauneinta mitä tiedän

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Olla

                     minussa on jotain   
minussa on jotain 

              mitä ei unohda

kallioita repivä, tyrskyjä nostattava voima 
joka kääntää katseet ja saa mielet muistamaan 
sen mitä joskus oli 

se mitä joskus olin 

                               olen nyt 

yhä

mieli muuttuu, kasvot muuttuvat 
silmät vaihtavat väriään vihreästä turkoosiin ja yönsiniseen 
mutta kun seison aloillani ja katson sinua 
murto-osasekunnin 
käsität
etten olen 
kukaan muu 

tiesin jo hyvin varhain
että minulla on suuri tarkoitus
olla olemassa

sitä ei huomaa päältäpäin
kuinka paljon minä kerran halusin kuolla 
sen ymmärtää vain pienistä vihjeistä ympäri kehoa 
ja mielen hajanaisista sirpaleista 
                             r e vi t y  i ll ä    sivuilla 
re v it  y il lä   koivunrungoilla 
revittynä 


mutta sen huomaa
kuinka tarkoitettu olenkaan elämään
tässä

ja tässä

                        täällä

ja muuttamaan
kaiken