se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Matka

helsinki tulvii värejä ja valoja
ambulansseja, pizzan tuoksuisia katuja
ihmisiä
kauniita rumia ihmisiä
toisiaan imelästi tuijottelevia naisia

olen kaiken keskellä 
mutta silti voin olla oma itseni
 
 
sataa kovaa
hiukset liimaantuvat päähän
varikset pakenevat ropinaa
kellotorneihin
 
kello lyö              klong klong
 
mutta aika on armollinen
 
 
minulla on tässä elämässä
hienoja, arvokkaita asioita
ihania ihmisiä
puhuvia, kuuntelevia ystäviä
 
niin paljon tunteita
sateen kuiske
ikkunan pielessä,
 
tulevaisuus
 
ja mahdollisuus
parempaan

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kun kaunottaresta tulee hirviö

minussa ei ole mitään sinulle 
ja sinä janoat lisää        t  y   h   j     ä      ä 


i            l               m               a             a
 
puheessani


tuijotat huuliani
joista tumma veri valuu

katsot minua silmiin
kun sieltä kajastuu elukka


              ja selität kuinka kaunis olen

mutta et näe mitään. mitä.olen.



ja kerrot  pelkääväsi pimeää

      pimeää?           

hah okei


minussa ei ole muuta


torstai 27. syyskuuta 2012

Pienet ankanpoikaset

Usko pois, joinakin päivinä universumi 

haluaa jakaa juuri sinulle jotain 



tänä aamuna
heittäydyin 
maailmankaikkeuden 
avaraan syliin,
                         lensin euforisessa kirkkaudessa
              pikkukopissa linja-autopysäkillä 

ja silloin

viisikymmentä 
helmenvalkeaa joutsenta 
leikkasivat kahtia taivaan
yläpuoleltani


tajusin, 
kuinka kaikki onkaan niin ainutlaatuista
 
jokainen sormen kosketus, katse, huokaisu
kitarankielen rämpäytys, tuulen viulut
sydänkäyrän mutka

ja
kun hetkeksi kohottaa kasvonsa
kaikessa kiireessä
ja tajuaa olevansa yhtä elossa 
kuin joutsen taivaalla,

yhtä vapaa
sisimmässään

lentämään




lauantai 22. syyskuuta 2012

Kerta toisensa jälkeen ihmiset eivät jaksa yllättää

I saw this one coming...


kappas,
sinulla on jo nyt uusi onnellinen parisuhde 
jonka koit tärkeäksi ilmoittaa koko maailmalle 
ei kun: minulle

joskus sen vain tuntee, kun joku ajattelee toista
lähellä tai hyvinkin kaukana; 
hallitsemattomat tunnereaktiosi räjähtävät ilmaan
vain kun satut samalle ajotielle kanssani 

       mutta 

                  onnea teille kovasti! :-)

(mikäli kumppanisi on oikeasti edes hitusen tärkeä 
tai muutakin kuin "älykkään" mielikuvituksesi tuotetta.)


That's all.



puss och kram! 
ex 

Ja sitten sinä lähdet






vanhaa sydänverta 


unohduksen ruskeaa humusta





siellä, minne aurinko ei ole koskaan yltänyt,
missä tuuli ei ole kuunaan koskettanut puiden oksia

hautaan
 muistoni

*
*
*

korpinkynnet 
kaulallani,
ristilukit kutovat 
suruhuntua

*
*
*

kuljen pidemmälle

piilotan ne niin kauas
ettei kukaan enää niitä löydä

*
*
*

ja haudalla ajattelen sinua 
viimeisen kerran 
väriseviä kaukaisia muistikuvia keskiöistä 
kauhun ajovaloista lumisilla moottoriteillä, verestä silmissäsi
teekupillisista hiekkaa,

huudoista, kun jätät minut kuin lapsen
talvisateeseen metsän laitaan


hirviöiden syötäväksi



pimeään







muistan auringon valon
                                                     auringon
                              auringon, 
joka on noussut 
jokaikisenä elämän aamuna
koskaan hylkäämättä
minua 



ja tajuan selvinneeni hengissä


ja olevani paljon vahvempi
mitä ikinä minusta uskoit


torstai 13. syyskuuta 2012

7 miljardia



haluan löytää sen tietyn katseen

niitä aina näkee silloin tällöin
harvakseltaan
kassoilla, kaduilla, busseissa,
mutta joka kerta ne
katoavat


tyhjyys pelottaa,
silmäripsieni takana nälkä 
       kasvaa kuin universumit 
äärettömiksi tyhjiöiksi

kuihdun halusta
antautua käsivarsille,
suudella hämärässä tihkusateessa
ja katsella, kun hän juo aamulla
appelsiinimehua
täydestä lasista
ja on hieman äreä ja

kinastella pikkuasioista, avaimista, tiskauksesta,
juosta usvaisella pellolla aamuauringossa
kun kasvot kylpevät valoissa,
sydämet kutittavat iholla,
pukeutua ohuenohueen silkkiin,
kertoa tuhat kertaa mitä on rakkaus
ja sanoa se ääneen vielä kerran ja kuiskata,

etsiä taivaalta tähtikuvioita, venus,
kertoa kyyneleillä, huutaa,

sulkea silmät
                                          unohtaa eilinen 

nähdä kauniita unia, 

ihmeitä 
pieniä ja suuria, 


kirkkainta kristallia yhdessä katseessa


ja antaa sen viedä




keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Auschwitz

tässä talossa olen vanki 
jolla on vain puolikas huone ja likainen vessa, 
tavaroita levällään eikä koskaan voi olla varma 
katsooko niitä myös joku muu 

ne kysyvät miksi olen pahalla tuulella 
kun huudan niin että keuhkoista lentää verta 
eivätkä ne edes kuule mitä sanon 

minä olen syytön 
ja silti ne voivat iskeä minut vankilaan vääristä teoista, 
vaikka olen ollut oikeassa niin monta vuotta

enkä pääse ulos, en tietenkään, 
koska olen liian väsynyt 
ja liian ahdistunut 
raivaamaan pakotietä 

minne minä muka muuttaisin
minne minä muka voisin paeta
kun minulla ei ole mitään omaa

otan vain iltalääkkeen 

ja toisen 

ja kolmannen 

eikä se helvetti lopu 
vaikka silmät sulkeekin, 
ei se taida loppua ikinä 

tiistai 11. syyskuuta 2012

En ole ylpeä sinusta

Olit kuin tupakka, 

jotain mitä niin paljon haluaa 
tarvitsee 
janoaa
huutaa perään  

kun jää riippuvaiseksi niistä aineista, joita sisälsit 
kaikista myrkyistä ja vaarallisista kemiallisista yhdisteistä
jotka tuhosivat itsetunnon,
hajottivat palasia sieltä täältä,
rikkoivat ihmisarvon
ja saastuttivat
kehoni

Rakkaus sinua kohtaan oli syöpä


                   josta luovuin 

                                         josta selvisin



Lopulta kuitenkin kaikki sen tietävät 
että voin niin paljon paremmin 
ilman sinua 

ja polkaisen sinut alleni


enkä enää edes tajua mitä sinussa rakastin.       j     o  s     edes     r a k a  s   t     i     n

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kunnes jonain päivänä en jaksa enää

käy kaupassa, mene kouluun, tee läksyt, 
maksa laskut MAKSA LISÄÄ ja osta ruokaa, liiku,
hoida asiat, näe ihmisiä  

"älä ole tuollainen
eihän sulla mitään ole 
eihän sulla ole mitään, miksi kaatua" 

mutta kaadun kuitenkin 

lennän maahan niin että veri lentää leuasta, huuli aukeaa ja hampaat irtoaa 


sen näkee silmistä, kun ei piittaa tippaakaan
esität ettet huomaa vaikka vastaus lukee otsassa

"Mitä sulle kuuluu?"

ja sanat tarttuvat liimana kurkkuun,
siellä on pala joka ei irtoa ollenkaan,
en ehdi sanoa mitään

"Ai hyvää, niin vähän ajattelinkin."


hoida muiden asiat,
maksa niiden puolesta ja osta niille ruokaa,
soittele niille, vaikka ne ei soita takaisin

eikä kukaan pysähdy,
kaikilla on kiire
ja mulla vain ahdistuslääkkeet
kun seison tässä Auschwitzissä 
odottamassa
edes yhtä 
armonlaukasta

pliis

maanantai 3. syyskuuta 2012

Minun hautani

missä olet 
kun kuolleet kutsuvat luokseen

missä olet 

tarvitsisin sinua nyt

aina on joku toinen

- - - piip piip - - -


Pian on kylmä ja alkaa sataa hopeisia hiutaleita, 
hiuksissa valkoista untuvaa


he laskevat minut käsistään  
irti niiden lämmöstä, 
aina vain alemmas 
routaiseen 
maahan,

jäätyneiden
ruusujen syliin



ei!



ettekö te huomaa 
sydäntä 

ettekö te tunne 


se on vielä elossa





sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Päässä niin pimeää, että voisi olla yö

Pedot nousevat kaaoksesta tuoden mukanaan 
uuden, tumman aamunkoiton 


painajaisten toivoton kehä 
kiertyy ympärilleni, 
                   vanha suola muuttuu sokeriksi 
                                  kipulääkkeistä tulee suudelmia 
sekoittaen mielen, katkaisten kielen 


peitolla makaan ja maadun 
harhakuviin, 

niiden syvään jäämereen 
turruttaen jäsenet, 
hidastaen aivotoiminnan 
ja pikkuhiljaa tuudittaen taas uneen


loputtomaan ympyrään