se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Flashback

kirveleviä muistoja,
välähdyksiä 
silmänkantamattomasta pimeydestä

valot jäävät taakse

ulkopuolella on tappavan
vaarallista, jääkylmää,
kun suutelemme auton takapenkillä
ja sydämeni on niin repaleinen,
etten saa palaa kurkusta alas
polttaa
liekkisi vellovat kielen päällä, villieläimet 
jättävät jälkiään virheettömään ihoon,
pelon loputon kita  

ketä me petämme?
petämme vain itseämme 


ja kipu on niin voimakasta, että se alkaa tuntua harhalta 

myrkyllisiä rakkauden sanoja 
suussani, sormissa, 
morfiinia suonissa 

voi niitä ihania 
nuoruuden rakkauksia 

polttomerkkejä lapaluissa,
veitsiä, verta, arpia,
yhä vatsassa kivistäviä kipulääkkeitä
ja suurin lääkepurkki täynnä erivärisiä pillereitä 
"pahan päivän varalle" 


sinun takiasi

sinun takiasi,
kultarakas, 

minä olin valmis
kuolemaan


nyt katson samaa mustaa järvimaisemaa 
ja ajattelen: onneksi en uhrannut henkeäni yhden paskiaisen takia 

mutta en osaa unohtaa, 

sillä sen nimen kaiku kantaa 
silmänkantamattomaan pimeään
ja flashbackit valaisevat  
sen kaiken 
koko rumuudessaan 


se, minkä silloin kielsin, 
nyt sattuu 
sattuu 

kuin kaunis trauma 


tiistai 28. elokuuta 2012

Muistatko, kuka olen?

Miksi sinä vihaat minua? 
Mitä olen sinulle tehnyt? 

Katso meitä nyt.

Katsohan vielä pikkaisen tarkemmin.


Näetkö sinäkin pojan talven kylmyydessä,
alkoholin lämmössä, hengityksen huurussa
pikkuveljensä kanssa kaksin
laihat sormet
toisissaan kiinni,
murenevat kiteinä kovaan lumeen,

Koska sinä et rakastanut heitä,
                et ikinä vastannut heidän sanohinsa.

Tiedänhän minä

Isä jumala on julma,
hän piiskaa 
ja lyö 
ja lyö uudestaan,
jos vielä nouset
tai vaikka et nousisi,

uudestaan  ja uudestaan  ja uudestaan  ja uudestaan...

karistaa kyyneleet poskilta

Minä juoksen henki hieverissä,
veri kuivuneena kasvoille ja ranteille 
haavoista, joita kukaan ei voi parantaa. 
Mutta olen sentään hengissä,
juuri
ja
juuri
Sinun sydämesi on kuollut,
vaikka ehkä joskus yritit tuntea;
se on jäätynyt ja turtunut
eikä mikään muu
anna sinulle enää mielihyvää

kuin maailma,

jossa makea viina solisten virtaa,
olut juoksee ja sidukka tuoksuu
ja suloiset tölkit
helisevät kuin sinikellot

onnen sa löydat
vertaamattoman

Oi, tämä paratiisi


Oi, ihana Äiti maa
-
miksi otat hänet turvaan suojiisi,
kun meidän sydämemme
vielä sykkivät

ja valitset hänen sijastaan
meidät
kuolemaan todellisuuden kylmyyteen,
isämme silmien loputtomaan raivoon
tietämättä edes
miksi


MIKSI?


Kerran me olimme vain lapsia, jotka juoksivat niityllä etsien ahomansikoita, 
ja meillä oli isä, joka joi - ja äiti, joka vaikeni,
ja he unohtivat meidän nimemme, eivätkä muistaneet että olimme vain lapsia, kunnes emme enää olleetkaan.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Usko ihmisiin menehtyy

Sanotaan, että keltainen on hullun ihmisen väri. 
Minä olen maalannut seinät, lattiat, ovet ja ikkunat 
niin hullun pirteäksi keltaiseksi, 

esitämme, että talossani 
paistaa aina 
aurinko. 


Turpiini taas saan 
se iskee pinnalle maan,
taivaasta alas 
täältä tulee valas. 
Vieläkö yksi kerta, 
kun ei tule edes verta? 
Antakaa jo olla: 
ei kestä enää polla. 

Sinäkin Brutukseni.

Kukaan ei löydä minua 
kun piiloudun oman pääni sisään 
pienenpieneen ulottuvuuteeni 

ja jään vangiksi 

           ajatuksieni kehään:




piiri pieni pyörii, 
tunteet siinä hyörii 
nyrkki sanoo soo soo soo, 
kengän kannat koo koo kuole!



ja minähän kuolen
_______________________________________________ ____ ___ __ _ .
Pian on vain minä ja talo, jossa yksinäisyyteen sekoan. 

tiistai 21. elokuuta 2012

I want you here, forever stay

Mahdollisuuksien tähtitaivas
avautuu edessäni,
mutta seison linnunradalla yksin 

pelosta suljen silmät tiukasti kiinni
ja nojaan taaksepäin
 suurimpaan tyhjyyteen
menettäen kaiken
tasapainon

kukaan ei voi
pelastaa sieluani eksymästä,

kun otan riskin.



v         a l    o      p i      s  t e    i    t    ä


kaukaa jostain
kurkotan kohti tähtiä

mutta ne eivät kuule, näe,
olen yhtenäinen yön kanssa
aamusta aamuun
vuosi vuoden perään,
sen valtava suu on nielaissut
onnen

vereni, kyyneleeni katoavat
kiviplaaneettojen tomuun

ja huudan:


Onko kaikella jokin tarkoitus?


koska jos ei,
niin mitä järkeä
tässä elämässä on



sunnuntai 19. elokuuta 2012

Patakuningatar


Sinä silität tatuointia ihossani 
kysyen mitä se symboloi,
ja minä sanon: 
kauempaa se näyttää sydämeltä, 
mutta todellisuudessa se on vain
musta 
pelimerkki 


enkä minä tunne mitään 

vain merkityksettömiä sanoja, 
turhia katseita, 
suudelmia 
                       kaukana sieltä 
                                  missä sydämeni lyö 

kaikki huoneessa voivat aistia mustan aineen, 
se tulvii silmistäni, keuhkoistani ja se tarttuu 
kaikkeen, mihin kosken 

                     vaarallisia kosketuksia

olkapäillä,

                   niskassa,

      huulilla

ja taas huulilla,

minä tiedän herkän 
pisteesi
ja se tekee sinut hulluksi,
saa janoamaan 
lisää ja lisää
ja lisää
...

Eikö sinua pelota 
törmätä johonkin niin hurmaavaan,
jota voit ensi hetkestä lähtien kutsua 
elämäsi kauneimmaksi asiaksi,

jos olen jo varoittanut 
pedoista 
sisälläni 



you must be already dead

lauantai 18. elokuuta 2012

Läpi seitsemän meren

Rikki, 

          vasten 
                               kiviä, 
                               kallioita 
suuret unelmat 
kariutuvat
ja painajaisten ikuinen päivä  
murskaa toivonrippeet

piilotan meren pohjaan aarrearkun, 
elävän, hauraan sydämeni



Minulla on tarinoita siitä, miten olen selvinnyt. Minulla on syyni, miksi helvetti tuntuu kodilta ja pimeänkin tullessa peitän timanttikoruilla ranteeni.  



en ole koskaan löytänyt, 
en ole koskaan tiennyt 
ketä etsiä, 

mutta ymmärrän, 
ettei hän ole täällä
 
hän ei ole täällä 




hänen olisikin löydettävä minut

tiistai 14. elokuuta 2012

~ LAMENT ~ Hirvittävää kirjoitettua

kipua
lähellä keuhkoja, maksaa, vatsalaukkua 
hivuttautumassa ylemmäs, painaen ruokatorvea 
saaden minut oksentamaan ja oksentamaan niin paljon 
ulos 
myrkkyä, 

nimesi kellertävää toksiinia. 


ystävyys - petos - murha    kaikki samalla hauraalla nuoralla
tanssimassa upeasti.
ihanat lempeät julmat sanat.

olut
konjakki
rommi
viina

vatsaneste

...ja kuoleman makea likööri minut pelastaaaa yksinäisyyyydeltä kauniiltaaa...
la lala lalaaalaa lal alaa laaa

*

kaadun vasten asfalttia
naisen silhuetti pienessä mielessä
ja sillä on seksikkäät,
janoavat silmät
ja minulla on tyhjä sydän
joka ei täyty kuin siitä
katseesta

mutta kaikki
k
a
t
o
a
a

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Siivettömät

tiedän 100%  
kuinka käyttäytyä 
valloittaa sydämiä, mieliä 
kuiskutella imelästi, kumartaa, suudella kämmenelle 
imen iholleni välähteleviä silmiä, 
pitkiä, ihailevia katseita 

kuin hunaja kärpäsiä

mutta vain kärpäsiä

ne kiehnäävät ja surraavat ympäri juhlasalia 
uskovat olevansa jotain arvokasta
säihkyvissä sanoissani, 
eivätkä ne puhu takaisin 
vaan jäävät pyörimään 
paskaan 

enkä minä koskaan tiedä
tuntevatko ne edes
mitään

ja jään yksin 
emotionaaliseen 
todellisuuteeni 

oksettaa

olen tuhlannut kaiken kauniin kuin halvan viinin,
en saa keneltäkään sitä mitä tarvitsen

ja kun lähden pois,

kävelen takaisin pimeään kotiini                
rakkaudettomuuden kuiluun          
suutelemaan kuolemaa 
sen kylmille huulille,

kärpäset sanovat minulle:
"Olet repinyt irti minun siipeni."

perjantai 10. elokuuta 2012

Musta meri

Vajota rakkaudettomuuden
pohjattomaan massaan
tykinkuula
kettingillä nilkassa

     k
         u
    p
      l
   a
        t

          n
       o
       u
         s
     e
           v
      a
      t

    p
   in
taan

räjähtäen:
                       Älä 
                mene! 


Pelkkää pimeää 
ylös alas oikealle vasemmalle
kunnes lopullisesti kadottaa suunnan 
ihanan turvallinen turvattomuuden tunne

yksinäisyys

joka vain
jatkuu

ja 

                                              j
                                           a
                                        t
                                    k
                                u
                           u
                                                m
                                             u
                                          s
                                       t
                                   u 
                               u
                            t
                        e
                    e
               n






- - -

Mutta vain harva tietää, 
               syvällä siellä onkin pohja, 

joka lämpimänä 
tarraa ruumiiseen kiinni 
ja lempeästi peittelee sen saveen 
          kuiskutellen: 
                                Tätähän sinä halusit, kulta. 

maanantai 6. elokuuta 2012

Minäkin haluan elää oikeasti

minä haluan elää 

minä haluan elää 
ihan oikeassa 
kodissa, 
jossa on vihreät verhot 
ja mahongin tummat parketit, 
yltympäriinsä satoja kukkivia kukkia, 
ruukkuja, kiinalaista posliinia 
ja syvän tummanpunaisia ruusuja, 
joita kannan kotiini kullalle 

minä haluan rakastaa 
kuin viimeistä päivää, sivellä hänen hiuksillaan 
kasvoni ja maustaa ne suolalla, 

ajelehtia laineilla 
napa kohti lammaspilviä, 
vetää rinta täyteen ilmaa, 
puhaltaa ulos 
kaikki, 
upota 
viileään 
kirkkauteen 
ja nousta ylös 
uudestaan 
kuin 
aurinko

jonain päivänä

kukaan ei sano minulle:    et ansaitse sitä, 
                      et ansaitse olla onnellinen,
etkä voi vaatia keneltäkään ymmärrystä,
                              et saa ilmaista tunteitasi,
         eikä kukaan halua sinua             
koska olet    
sinä

sillä minä
itken
ja nauran
ja hymyilen

tunnen
kuulen
haistan
maistan
näen

hengitän
vereni kohisee
ja sydämeni lyö
tu tum

aivan kuten kaikilla muillakin

Rakkaudesta

isku kummallekin puolelle
lyödä lisää lyötyä - hakata lisää - uudelleen ja uudelleen
sinun jumalasi vihaa minua koko sydämestään
isä, isä     ei

mutta kukaan ei enää
viillä poskiani auki
           jotta näyttäisi siltä
                      kuin   h y m y i l i s i n
minulla on oikeus tuntea

minäkin olen huonolla tuulella joskus
ja minä aion rakastaa kuin hullu,
rakastaa          
rakastaa    

rakastaa

vaikka lojun asfaltilla 
liha revittynä
murskattujen luiden ympäriltä
ja sydämeni on   kuollut    kuollut kuollut
eikä kukaan rakasta
minua
takaisin

en menetä
ainoaa lahjaani
pahinta kiroustani,

taitoani tuntea


vaikka minut tapettaisiin siksi

lauantai 4. elokuuta 2012

Koti

hehtaarien mustikkametsä avaa mullantuoksuisen sylinsä
ja loputtoman korkeat kuuset ojentuvat kohti minua,
oksat raapaisevat poskiani
ja sammal upottaa
allani

                    taivas huutaa perään

                                         mutta enää en käännä katsettani     pois 



on unen utuinen hetki, 

kun löydän itseni 
kellumasta kevyenä savenpehmeässä vedessä 
kuin syntymätön lapsi
kaikkien tyhjien todellisuuksien alla 
minun omassa maailmassani

tummat veripisarat
putoilevat iholta
kuin 
kypsät
karpalot


                                olen vapaa






missä sinä olet?


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Hyvästi rakkaus

timanttia ja terästä, huulet punattu verellä, mustaa ja valkoista
läpäisemätön kerros välinpitämättömyyttä, vihaa; 


puen sen upeimmaksi, perfektionistisen täydelliseksi pakkaukseksi 



tänä iltana
Freud ei ole täällä,
enkä minä enää selvitä
mielesi sokkeloita,
pohdi syitä

                      miksi 

revit minut hajalle


ja sitten et enää halua minua                     koska         olen hajalla 



kenelle sinä nyt voit puhua, kulta? 




se mikä kaiken kestää 
kuolee 
harkitsemattomana 
tapponasi

eikä Freudkaan ole täällä, 
hän on kuollut jo                            
yliannostukseen                                        





en tunne enää mitään, 
minä vain hymyilen, olen kaunis, kauniimpi, kaunein 
koko maailmassa, ajattelen vain yhtä asiaa, jota tarvitsen enemmän kuin ketään; 

morfiinia, 


rakas