se mistä ei keskustella päivisin

torstai 28. kesäkuuta 2012

Vampyyrit

Iho tatuoitu arvilla
kirvelevillä haavoilla
ja polttomerkeillä,

katkeransuloisilla
petoksilla





puhelin täynnä vastaamattomia puheluita 
vastaanotettuja viestejä
"Miksei sinusta kuulu mitään?"

käperryn aivan pieneksi
etteivät ne huomaisi minua 

mutta ne tulevat luokse kuin äidit, pehmeinä ja hurmaavina,
suukottavat niskaa ja leikkivät hiuksilla, 
kunnes ne purevat 
ja hukuttavat 
kalmankalpean ruumiini
pohjattoman vihan altaaseen 







JA HALUAN KUOLLA

Jos voisin lakata pohtimasta


kerro minulle, 
jos joku kertoo sinulle vastauksen 

kohtalosta

 

sinulla on silmissäsi mahtavia tarinoita 
pilvistä, jotka kelluvat taivaalla poikittain 
ja matkaamme niiden harjalla 
äärettömyyteen 

             ja ehkä jonain päivänä, 
sen yli 

Minä en tiedä mitään,
mutta tänään haluaisin elää kanssasi

ikuisesti          


kunpa elämä olisi yksinkertaista, 

kunpa vain eläminen olisi yhtä kuin 
me kaksi, 
valkoiset pilvet väärinpäin 
ja hetket, kun silitän hiuksiasi 




perjantai 22. kesäkuuta 2012

Lopun odotus


Hyvä Jumala, 
älä vie minulta sitä 
ainoaa asiaa, 
johon vielä uskon. 




Siinä hän on vielä 
suloisesti tuhisten kuin pieni siili 
niin kauniina, niin erityisenä
siinä hän makaa

ja suutelee minua

sen pienen hetken kuvittelen olevani jotain suurempaa, 
suurempaa kuin se ihminen, 
joka odottaa viimeistä tuomiotaan 
sängyssä peläten 
itkien
hauraana 
niin helposti 
lyötynä

kuolleena 


kuvittelen voivani puristaa minuutit nyrkkiini 
ja pysäyttää niiden väsymättömän riennon 

kuvittelen ettei loppu tuhoa meitä koskaan




mutta...

Todellisuus ei tunne armoa, 

aika juoksee 
kuin hiekka läpi sormien 





mitä sitten tapahtuu
voimmeko selvitä

olen liian heikko vastaamaan










Aamen.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Vasen ranne, Pedon ranne



Tuhansia
kirkuvia öitä
olen paennut rikottuna
petojen vainoamana,
raatelujäljet iholla

pelännyt, rakastanut
vain Kuolemaa,
vaipunut julman pimeyden
loputtomaan maahan





Minusta ei ehkä ole jäljellä 
enää mitään kaunista. 


Vedän henkeä
vapisen
silmät pelosta suurina

kuin kauriin vasa

Avaan salaisuuteni sinetin,
                       paljastan kaulani
                  sudelle



mutta hän kietoo
kyynelehtivän ruumiin,
pienet, sirpaleiset repaleeni,
syliinsä;

silittää rumaa, hentoa kättäni
ja sanoo, että
rakastaa

minua ja arpiani 

yli kaiken pimeyden



aivan kuin ne olisivat kauniita

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Siinä se itää se terve lapsi

STOP


onneksi kaaoksen keskellä voi aina sulkea silmänsä 
kun näkymä on liian hurja 

ja hymyillä nätisti 

kun kaapin oven avaa ja nenään tulvahtaa 
raudankatkuinen löyhkä 
sirottelisitko tähän vielä vähän suolaa? 
tähän haavaan, 
jota ei olla revitty auki 
vielä tarpeeksi monta kertaa  
Kiitos äiti. 



onneksi aina voimme istua ruokapöydässä
kuin kaunis, eheä perhe
puhua loputtomiin siitä kuinka herkullisesti sopii kanakastike riisin päälle

ja voimme teeskennellä, että 
ongelmaa ei ole
 
ja kaikki on 
ysin  haLlinnAssa                             
Täysin                                 piilotettavissa      
ulkomaailmalta                       


ainakin niin kauan
kun kaikki ovat elossa

ja lekkivät mukana

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kuolemasi jälkeen





Luuletko, että on olemassa jotain muutakin 
kuin tämä elämä? 


                                     *

                             *
     *  *    
                       *
              *               *

     *

             * 
     *              *
  *       *

*

Sinä ilmestyt taas keskiyön tuntina kaukaa tuonelasta 
hymyillen, tanssahdellen kirkkaudessasi 
ihan kuin paratiisi avautuisi tähän yksinäiseen huoneeseen 

ja kaikki on niin kaunista, niin täydellistä jälleen, 
minä katson sinuun kaivaten 
kuin unohdettu lapsi 
silmät 
täynnä kyyneliä 

jos vain tietäisit 

jos vain kuulisimme toisemme 



               Tämä talvi on ollut ikuinen 
kylmyys on repinyt siipeni 
minun on ollut niin 
paha olla 







veisitkö minut viimein mukanasi?  














Mutta olet taas poissa. 

torstai 7. kesäkuuta 2012

Pelin säännöt

Luulette tietävänne paremmin, kun uskottelette toisillenne valheiden olevan tosia. 
Luulette voivanne tuomita toiset samoista synneistä, joihin itse syyllistytte. 



wanna play a game?


Olen nähnyt teidän silmien pyöräyttelynne,
kulmakarvan kohottelunne ja kuullut teidän rumat puheenne
oman selkäni takana;
olen seissyt siinä ja odottanut 
                                  milloin tajuatte, 
mutta ettehän te tajua. 


Hätistelette minut pois teoillanne, 
te saatte minut vihaamaan teitä ja   teidän   arvoisaa tekopyhyyttänne

vaikka samaan aikaan yritän hymyillä 
olla kohtelias kiva niin kuin aina ennenkin, 
jotta en heittäisi 
lisää  vettä verta 
ihmissyöjä-myllyynne, 
mutta teidän juorupiiristänne 
on muodostunut   l a b y r i n t t i , 
josta kukaan ei pääse ulos 
eikä sisään 
ja hakkaatte seiniä ja raavitte betonia 
                     kynnet rikkinäisinä, 

kunnes kaikki vihaavat toisiaan 
ja kaikki hukkuvat omaan paskaansa. 


Silloin julistan teille 
arvon ystäväni: 
Game over 
I won. 





koska minua ei enää kiinnosta.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Musta aukko verkkokalvoillani

Säröisen kuutamon alla
minä vaivun
täydelliseen yksinäisyyteen,
joka hiljaa kiertyy ympärilleni
kuin kaunis unelma


enkä liikahda ollenkaan,

makaan syreenien tuoksussa
suuret, kimaltavat pisarat silmilläni

ja halki tuhansien universumien,
miljardien sammuneiden
aurinkokuntien,
        sinne kauas 
            toiselle puolelle 

valtava kaipaukseni kantaa 

takaisin
sinun lämpimiin kämmeniisi,
rakastavaan kotiin.



Täällä kukaan ei tunne kipua. 

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Suojelija

minä piirrän itselleni luodinkestävän sydämen 
vaikka sinä et tiedäkään 
                   ettei sellaista ole olemassa 


kun voimasi ovat 
murtuneet tomuksi hiekkaan 
ja hävittäjät kiitävät 
halki valottoman taivaan, 

kannan sinut kotiin 

pitelen sinua 
kun kehosi uinuu  
surusta raskaana, 
sanon: ei mitään hätää 
ja kuuntelen 
kuinka punainen sydämesi 
                sykähtelee 
                                                  rakkaudesta 

ja otan vastaan jokaisen iskun ja lyönnin, 
otan luodin silmieni väliin, ja uudestaan syvälle, syvälle lihaani 
kunhan tiedän, että olet turvassa 

olen valmis kuolemaan 

You have no idea


Jos sinä näkisit,
sinä et olisi enää siinä.
Joka kerta saa minut
janoamaan kuolemaa,
                  joka kerta, kun pedot tulevat 
ja karjuvat minun suullani kirouksia
ja käyttävät minun kehoani sielujen imemiseen kuiviin.
Sinä et tiedä,
millaista se on,
          usko pois.
Sinä et edes halua tietää,
miltä tuntuu havahtua hereille keskellä kaaosta:
                        nähdä rakkaimpiesi kärsineet kasvot ja sydämet,
                        raivo heidän silmissään, kun he vihaavat siitä sinua
                      ja vain sinua. 
                 Ja silloin minä taas näen,
                    mitä on tapahtunut.
Mutta mitään ei ole tehtävissä,
kukaan ei ymmärrä, etten se ollut minä -
vaan se oli se toinen - minun kehossani, minun päässäni,
mutta se en ollut minä.
Oikeasti.

Minä hukutan itseni kyyneliin,
minä osoitan aseella pedon kuvaa peilissä
        - itseäni -
ajatellen sitä, että
haluan jättää kaiken taakseni
jotta en enää aiheuttaisi tuhoa.


Ja sinä sanot että minulla ei ole 
pimeää puolta.