se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kuvani menneisyydestä

Kerro
miltä se tuntuikaan
kun yöt ja päivät huusi yksin
                    uskoen  
ettei tuska ikinä lopu,
                                      ikinä  

13-vuotias
ja sinä odotit Kuolemaa,
katsoit sen viettelevää hymyä,
ah, se olisi vain
veitsenterän päässä,
niin lähellä sinua...

Mutta et tehnyt sitä,

koska minä olin siellä silloin

         pidin kädestäsi kiinni,
muistatko vielä mitä kuiskasinkaan sinulle?
- -


et tehnyt sitä,

koska tiesit, että jonain päivänä
silmäsi loistaisivat valoa,
       jonain päivänä
                   olisit kuten minä
                                                nyt

perjantai 24. helmikuuta 2012

Maailmanlopun vuosi 2012

....kun minun piti viimein lopettaa kärsimykseni.


Putoan,      putoan,             putoan...
Tiedän, että hän on siinä.
Suljen silmäni.
Kehoni, höyhenen kevyt
käsivarsillaan.

Koko elämä on lipunut ruskeana alas viemäriin;
minun unelmani, sanani ja rakkauteni, ruusut heitetty tyrskyihin,
Seinätiiliin upotetut tunteet, viha,
                pisarat poskilta raadeltu pois.
Kaikki ne valheet: "Kaikki on hyvin. Elämä jatkuu."           ...Ja paskat.
Kaikki oli lopussa.

lopussa

tähdet satavat maahan,
maankuori värisee,
vuoret murtuvat juurineen,
meri värjäytyy punaiseksi
ja pimeys peittää sortuvan taivaan

        kun heittäydyn alas
                  kirvelevään ilmavirtaan
ja odotan lähestyvää kuolemaa




Näinkö kaikki päättyisi?

Hän kysyy:
"Rakas, 
tahdotko muuttaa
kanssani yhteen
ensi vuonna?"

Avaan silmäni.
Taivas sulaa sinisenä kasvoilleni,
linnut pyrähtävät lentoon.
Katson, kuinka vihreä onkaan nurmi.
Sataa.
Hän sulkee minut
syleilyynsä.
Sateenkaaren alla
tanssimme hitaita.

Tahdon minä. Tahdon.
Minun maailmanloppuni ei tulekaan.
         Hän on minun

Tulevaisuuteni.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kuoriutuminen

Syvä hiljaisuus jää hämärään
sadepisarat kuusten neulasilla

olen odottanut kauan
näitä päiviä
kun yksinäisyys vuodattaa kyyneleensä
         kauas minusta, kauas

minä juoksin
halki synkkien korpien
laaksojen pohjia hipoen,
pakoon kotini öitä
pakoon hirviöitä
elämää,
puuskutin yhä uusien huomisten
sakenevaa ilmaa                                   
etsien jotain kauniimpaa,
auringon ääriviivoja,
kurkottaen...

mutta kukaan ei rakastanut minua

tällaisena

arvet jäivät, ihoon tatuoidut muistot,
puiden kaarnaan revityt sanomattomat sanat
räjähtävä ukkonen
ja syvä hiljaisuus.

Koivut ovat karistaneet lehtensä

tuuli puhaltanut pilvet iltaruskon tieltä

olen paljas
rinnallani suudelmat,

sielusi värisee
kuin nuori viulu
jännityksestä,
olemme odottaneet niin kauan
       siipien avaamista

lauantai 11. helmikuuta 2012

Asfaltinkatkuinen paratiisi

mustilla ratsuilla
kiidämme halki yön

taivas repeää
salamat murtavat horisontin
kun sade rymistää tuoreeseen nurmikkoon
kaikella voimallaan,
suutelemme
          puhjeten kukkaan,
                       keltaiseen, siniseen, punaiseen
"Rakastan sinua."
        sitten
koko maailma hiljentyy
- -

olet kehräävä pantteri kainalossani
katselemme toisiamme
silmät raollaan
          moottoritie avautuu edessä tyhjänä
tum
tum tum
tum
    music volume 100
    syke 200
liekehtien
varjot kietoutuvat lanteillesi

jossain kaukana
takana katulamput
huutavat peräämme,
jumalat kääntävät päänsä pois

kukaan ei näe meitä nyt ja aamulla ei kukaan edes muista

ääriviivamme katoavat pimeään,
ajamme yön mukana
pakoon huomista