se mistä ei keskustella päivisin

torstai 27. joulukuuta 2012

Kuoleman morsian

Tanssin edessänne vertavaluvana 

olen pukeutunut parhaimpiini, ripustanut timantit korviini,
punannut jo sinertävät huuleni

jotta rakastaisitte minua

kuin mielipuoli
olen ravistellut peilikuvaani
ja katsonut suoraan itseäni silmiin
kysyen:

Mitä teen väärin?


Osoittaisitteko minulle kohdan
            jossa kauneus vaihtuu rumuudeksi,

                   toivo epätoivoksi


Missä kohtaa ympyrä vaihtaa suuntaa 
ja se kuuluisa "täydellisyyteni" muuttuu hirviöksi? 



joka kerta
minun rakkauteni on kuin 
sairaan houretta, 

sydänten tilalla pikimustia aukkoja


löydän itseni kuolemasta


ihan kuin se todella olisi ainoa 
vaihtoehtoni,



kohtaloni



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Valoista ja varjoista, siivistä

              Joskus mieleni täyttyy valosta 

      kuin hautausmaa kynttilöistä, 
 rakkaudesta 


Olen elossa!

toivo sisälläni huudahtaa 
kuin kuoriutuva linnunpoika, 


minä haluan avata siipeni, 
    haluan kohota korkealle, 
        syöksyä pilvissä 
        läpi sateenkaaren 

   sinne, 
missä aurinko ja kuu 
tanssivat ikuisesti yhdessä 

ja missä varjot ovat vain vanavesiä, 
tähdin koristeltuja 
paloja yötaivaasta, 

eivätkä ne saa minua kiinni 

maanantai 24. joulukuuta 2012

500.

                                  *
Sulostuttavaa joulua teille rakkaat lukijat & ohikulkijat.   *
*    *              
Tämä on Susipiilon 500. teksti.                                         *
      Joskus pohdin, miten olen saanut kirjoitettua muutamassa vuodessa näin monta runoa! Pöytälaatikoissa niitä on vielä "pari" lisää... :)
*           
Vuodesta 2008 olen tätä blogia pitänyt,                                     *
ja siitä on tullut suuri kanava elämälleni.                                         *
Kiitos suuresti teille, jotka olette tukeneet kirjoittamistani, 
se on merkinnyt (ja merkitsee) minulle paljon. Kiitos pienistä ja suurista teoista, 
kiitos sanoista, halauksista, hiljaisuuksista, seuraamisesta...                 
kiitos ystäväni.                                                              *
*         
Saankohan seuraavan viiden vuoden sisällä 1000 runoa rikki? ;) 
Ehkäpä, ellei koko elämäni ajan seuranani ollut pulppuava luovuus yhtäkkisesti ehdy, tai Blogger hajoa. 
*                   
Rakkaudella, Yksinäinen susi
*      *              
*                   

          *            
*      






Suden askeleet 
hopeisen kuutamon alla,  
hiljaisuus raskas kuusien oksilla 
täynnä odotusta,

jännitystä.

Sydämet riistäytyvät vankiloistaan, 
rientävät kohti toisiaan, 
pimeydessä on valoa, valoa

jouluyönä

minä käyn yöhön yksin, 
jätän jälkeni kimaltavaan lumeen

ja etsin Sinua, 

pimeydestä valoa, valoa 
ikuista.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ikuinen taisteluni

Olen kohdannut lohikäärmeen 
ja taistellut sitä vastaan

terävimmällä miekalla
lyönyt sitä kurkkuun ja sydämeen
mutta se ei kuole,

se ei kuole koskaan.


Suljen silmäni

on helppo nukahtaa
orjantappuroihin,
veripisaroihin

unissa hetkeksi kipu katoaa,
               vaihtaa olomuotoaan,
  soluttautuu maailmaan
jossa todellisuus hämärtyy

            harhaksi


Olen pudonnut
syvälle mieleeni

yhä aneeminen toivo, elämän liekki,
kurottaa savuiseen ilmaan:

minä en ole  y k   s     i         n


Kuinka mahtava hyökyaalto kaukaa syvyyksistä 
silloin pyyhkäisee tyhjäksi 
elävän maan 

kukaan ei selviä -

kukaan ei selviä elossa 
mieleni vainoilta 


siksi olen aina niin yksin.


Olen pahoillani.

torstai 20. joulukuuta 2012

Maailmani loppu

Ruumiini
yhtä

avaruuden kanssa


sielu

hukkuu 




pimeyden syövereihin




haluaisin niin kovin rakastaa


mutta tuska on läsnä 

             jokaisessa 

onneni pisarassa.



Minä juon maljani 
     viimeiseen pisaraan


vuotakoon veri kuin makein viini


n i i n   p a l j o n   k i p u a .




Syvimmässä yksinäisyydessä voi kuulla enkelten kuolevan



niiden siipisulat


l
      e 
              i 
                      j 

              a 
      i  

                  l 
                                e 

                           v 
                                a 


                                          t




            läpi taivaan


ääneti











On vuoden pimein päivä











mutten enää odota
 loppua,

vaan





uutta aikaa.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Susi, sydämetön tappaja





Sinä haluat kahlita minut muottiisi,
kuristaa hitaasti
metallinkylmillä kettingeillä

   ja kysyt: "Miksi vihaat niin paljon,
Iso paha susi?"


Vain kuolema saisi sinut ymmärtämään. 


Tunne kipuni.

Tunne vereni 
huumaava lämpö, 

kun se valuu makena 
pitkin ihoani,
pitkin maata, 
pitkin käsivarsiasi 


         mistä se virtaa

     mistä se alkaa, 


jos minulla ei ole sydäntä? 


tiistai 11. joulukuuta 2012

Kultainen sääntö

I

Sinunlaistesi takia
minä vihaan ihmisiä, 

niiden, jotka esittävät hyvää ystävää 
mutta nälvivät toisen sisimmän murusiksi 
ja pukevat lauseensa 
vitseiksi 
      vitseiksi?      vaikka kumpikaan ei edes naura?

ne lupaavat olevansa aina läsnä
          mutta eivät edes vilkaise samaan suuntaan

ne laittavat sinulle pehmeän sängyn valmiiksi, raikkaisiin lakanoihin 
ja toivottavat hyviä painajaisia 



II

Sinä sanot, ettei minulla ole oikeutta
vihata ketään, 
eikä minulla ole oikeutta väittää sinua vastaan, 
.ei.mitään.oikeutta.

sinä sanot, että on parempi jos heikompi ei puolustaudu isompaa kohtaan 
                  jotta isompi ymmärtäisi itse lopettaa 

ja sinä kohotat egoasi
ja minä saan taas turpiini

MITÄ?


minä en osaa rakastaa, 
minä olen
läpikotaisin
paha



niinhän sinä sanoit


y k s i

k a k s i

kolme

yksi
kaksi

yksi kaksi kolme neljä
yksikaksikolmeneljäviisikuusiseitsemänkahdeksanyhdeksänkymmenen.......!!!!!!!

JA SINÄ OLET VAIENNUT NIIN MONESTI.
SINÄ OLET ANTANUT ANTEEKSI NIIN MONTA KERTAA.
SINÄ JA VAIN SINÄ.

Tosiaanko?



III

Sinä luulet tietäväsi kaiken.




Sinä luulet tuntevasi minun helvettini.

Mutta sinä huusit tuskasta
ennen kuin astuit edes sisään.

Et tunne minua.
Ollenkaan.





Minä palan siellä

joka yö, 
joka päivä,

joka tunti,

joka minuutti,

joka sekunti



kärvennyn hitaasti huudan kiljun itken kunnes kyyneleitä ei enää ole

sitten vain jatkan huomiseen, samanlaiseen päivään,
samanlaiseen yöhön





IIII

Käännän toisen poskeni,
niin saan kaksi lyöntiä
(niiltä isommiltani)

Otan kiinni auttavasta kädestä
ja se heittää minut syvemmälle
(ne, joihin luotin)

Jos kaadun,
niin päältäni jyrätään
(ne, joita en edes tuntenut)

eikä kukaan pelasta minua sieltä.



Toisin kuin sinut.




Minäkin olen pelastanut sinut.










Kaivan itse itseni ylös.
Se on ainoa mahdollisuus.


IIII

Ja minulla ei ole oikeutta olla luottamatta ihmisiin? 
Minulla ei ole tarpeeksi syytä vihata? 

Tule, niin vedän sinut kädestä pitäen 
minun totuuteeni.




Senkään jälkeen
et tunne minua yhtään paremmin,

koska kaikesta huolimatta

se rakkauden määrä
sydämessäni
yllättää itsenikin
joka kerta,


vaikka sanon
kohtelevani ihmisiä
kuten ne kohtelevat minua,

rakastan niitä niin paljon enemmän.


Koska juuri SELLAINEN minä olen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Sanaton.

kohtalolla ei ole minulle tarjottavana
kuin tyhjät, tyhjät kädet 

romahdan lumeen polvilleni
ja vaikerran tähdille:
          kumpa tietäisitte 
    kumpa tuntisitte 
                     kipuni

Tällaisina päivinä olen valmis lähtemään. 

verivanat, 
kuolemankatkuiset toiveet 
iholleni piirtyneinä,
         ummistan silmäni 
         kyyneleistä turvonneet
ja maailma on jään kylmää kristallia 
ympärilläni

ilman enkelten siipien havinaa, 
ilman rakkautta, joka minut sulattaa 


yksin.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Nevermore.

Tulkoon yö ja tulkoon päivä, 
                 kuutamo tai aurinko, 
jatkukoon ikuinen talvi tai jatkukoon kesä,

minun sydämeni ei lyö

on aina vain kylmempää
ja kylmempää


Se kuiskailee askeleissani,
kun kuljen valaisemattomilla poluilla,
se katselee uniani
ja jättää lasisen pinnan silmilleni,

hautaa minut käsivarsilleen,
suutelee huuliani
kun ne ovat siniset

eikä koskaan 
jätä minua yksin

ei koskaan,


vaikka haluaisin

Rakas Kuolema.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Laulu

yössä, jossa kukaan ei puhu
sateessa, jossa kukaan ei tanssi...




herään ajatukseen sinusta 
ja tunnen kuinka veri pakenee kasvoistani 
jos sydämesi ei enää jaksakaan
tämän maailman
surua

          en voi menettää sinuakin, 

kuoleman aamunkoitossa pidellä kylmenevää kättäsi
ja kuulla enkeleiden laulavan 
laulua, 

jota kukaan muu ei kuuntele

kuin sinä ja minä



ethän lipeä
sormieni lävitse
kuin timantti
meren pinnalla

ethän mene pois


ethän jätä minua tänne?


torstai 6. joulukuuta 2012

Can't wait to see you again

Olen valmis. 
Tuntemaan jokaisen kipeän luotisi. 
Syvällä, syvällä lihassani 
           baby 
ja ampumaan ne kaikki takaisin. suoraan   l ä v i t s e s i

näen lävitsesi

Ja sinä pelkäät olemassaoloani.

Mutta minä olen kaikkialla


                         tässä                                       ja tässä
tässä
                                                                           siellä
                               täällä
                                             ihan lähellä
                                                             lähempänä
                                                                              rinnallasi

ihollasi     

päälläsi

kauneimmissa fantasioissasi
pahimmissa painajaisissasi

mielessäsi

kenties yhä sydämessäsi?

Hihih.

Lähempänä kuin koskaan arvaatkaan.




Lataa pistoolisi ja 
ammu uudestaan,
en ole kuollut. 
Anna tulla, anna tulla, 
kuten uhkasit minua silloin. 

2 3 4 5 6 
8
9

AMMU.
(lehmä!)



Olet herättänyt uinuvan pedon. 

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kuule minut

se polttaa kylkiluideni sisäpuolella 
kuin taukoamaton kiirastuli, 
sydämen jano 

      kuljen yössä yksin
                seuraten unelmiani 
     niin kuin meri seuraa kuuta 

kun tähdet varisevat alas 
ja kosmiset maailmankaikkeudet
törmäävät toisiinsa
murto-osasekunneiksi, 
       minä haluan pudota syliisi 
                      ja ottaa sinut kiinni, 
                              *
jotta tiedät heti,
että se olen juuri minä,

joka on tuhat ja yksi yötä
rukoillut sydäntään repien
tähdenlentoja
tuomaan sinut luokseni
                    *
                                      *
                        *   *
                                                        *       *
*              *  
    *                  *      


*

missä olet?

maanantai 26. marraskuuta 2012

Pokerinaama

Tiedän että vihaat minua
mutta et ole ensimmäinen      etkä viimeinen

miksi minun pitäisi olla tilanteesta hämilläni?

kun holven ovet aukeavat ja näet Kuningattaren
valtaistuimella, 
          sinä olet narri 


Pelataan erä. 

Hit or Miss.

Mikä mahtaakaan olla seuraava lyöntisi? Miss.
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että   valttikorttisi    eivät    pelasta    sinua. 

Kukaan ei pelasta sinua.

Kun tuomiosi lausutaan,
se on

silmä silmästä,

hammas hampaasta

isku iskusta, viilto viillosta
jokaisesta kerrasta kun uhkailit minua

maksun aika

Pelaat aina samoilla korteilla, 
eihän se mitään jos ne olisivat hyvät 
              mutta sinä olet narri ristisolttusi kanssa 


ja minä olen patakuningatar 

Ässillä...









Oih, onko tuo sinun pokerinaamasi? 
Odotahan kun näet minun.



hit - hit - hit - hit - hit -  - -   -     -      - HIT.

Never Miss.

lauantai 24. marraskuuta 2012

8

         d o e s   i t   h u r t ?
good.


but  i  don't  think  you  know  what  pain  is...


ei alkua eikä loppua

äärettömältä tuntuva syvälle lihaan uppoava
verenkierrossa kaikkialle leviävä
tunne
ilman taukoa karjua: "Ei   enempääääää........!!!!!"

ja sinä palat elävältä
minun
Helvetissäni

ikuisesti

maistat tämän veren,
teräksen ja hien

demoneitteni naurun 

muahahahahhaaahahaa hah ahahahhaha muaaahhahahaahhaahahahahaahah gahahahah hahah hahah hahhahahaaaa
this time
you will not survive
there 
is 
no 
way 
OUT



do you wanna play?
do you still wanna act like 
            a big bad daddy boss?

come & try to 

hurt me



tätä vastalausetta
sinä et unohda

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kuka pelkää nyt

Kultaseni.
Minä en pelkää sinua. 
Pelko ei heijaa silmissäni, 
          ei peilaudu askeleisiini 
                       ja petä jalkojani, 
minä en kaadu, en syöksy maahan nenälleni 
minä en heittäydy alapuolellesi 

Ei koskaan enää.

Olet käyttänyt aseesi 
ja sillä ei ole vaikutusta minuun, 
se hipaisee ihoani mutta ei edes käännä katsettani 
se saa minut naurahtamaan  y h d e n  kerran
"etkö enää parempaan pysty?"

sinä ja sinun valtaisat lihaksesi eivät iske minua seinään 

Ei koskaan enää. 

Sinä ja sinun mahtaisa egosi eivät pelaa kieroja pelejä kanssani 
koska minä pelaan aivan eri sarjassa kuin sinä,
pelaan niiden tiimissä, 
jotka saavat äänesi särisemään 
ja ruumiisi tärisemään
kihisemään 
vapisemaan
pyörittelemään sormiasi
vispaamaan jalkojasi
hieman hermostuneesti nauramaan 
- ihan kuin olisit jotenkin ahdistunut kultaseni?

Ihan kuin esittäisit olevasi jotenkin onnellisempi 
mitä olet?

- -
Tunsit minut  y h d e n  kerran 
yhden niistä miljoonista eri variaatioista 
joka koki olonsa voimattomaksi 
mitättömäksi 
heikoksi
sellaiseksi, jota voi vähän uhkailla ja pelotella, puristaa ranteista kyyneleet 

"Ettei ketään sattuisi"

Ei koskaan enää.

Mukavaa, että sinäkin tiedät 
kuinka mehevä tunne on pitää toista vallassaan, 
mukavaa, että voimme jakaa saman tunteen 
tänään,
on niin ihana nähdä voitonriemusi karisevan kasvojeni edessä, 
kun vilkaisen sinua murto-osasekunnin ajan liian merkitsevästi 
hieman liian syvälle, pakottavasti 
kuin sanoen: "ei koskaan enää, kultaseni."
...

Ihan kuin sinua jotenkin pelottaisi?

lauantai 17. marraskuuta 2012

..edes hiukan?

minä en muista ihmisen lämpöä
en muista miltä tuntuu, kun joku halaa niin kauan 
           että sydän alkaa sulaa 

annan sormieni vaeltaa käsivarrellani
jotta muistaisin. 
Tältäkö sinun ihosi mahtaisi tuntua 
jos olisit läsnä? en tiedä

kyyneleet virtaavat helminä 
pitkin poskiani 
jokainen kosketus on pelkkää unta
             tai sattuu 

kylmyys syö sieluani 
joka sekunti jotain kuolee,
enkä tunne mitään 

minä en tunne rakkautta

Kavereista

mun kaverit on jossain 
mä oon jossain 
         ja en missään 

ne juovat omenaviiniä ja istuvat kapakoissa ja tanssivat klubeilla  
ja niillä on niin hauskaa ha ha hauskaa 
niillä on kaljatölkit ja sutinaa ja ne ei muista 
minua 

kukaan ei kaipaa minua 

muistan ajan, kun lepäsin niiden syleilyissä ja halusin itkeä 
                 sydämeni ulos 
ja suutelin niistä jokaikistä 
ne rakastivat minua ja minä niitä, 
kun pulloissa oli vielä pohjat jäljellä 
..mutta eihän sitä muuten... 

ja kerta toisensa jälkeen löysi itsensä
maailman laidalta
aina samana h-hetkenä:
hirttäydynkö vai hukuttaudunko?

eikä kukaan kaivannut sinua,

kukaan ei huutanut perään
kun putosin niiden silmien edessä
krokotiilien kitaan


ha ha hauskaa


en ole enää kuten ne 
en koskaan ollut kuten ne
                enkä edes kaipaa


________

minä en ole siellä enkä täällä 
te näette minut jossain silloin tällöin,
muistatte ehkä nimeni 
mutta ette tunne minua 
ollenkaan
________

torstai 15. marraskuuta 2012

Mielten murskaaja

On olemassa asioita 
niin mahtavan mustia asioita 
joista sinulla ei ole minkäänlaista kuvaa 

sellaisista asioista minä synnyin, 
sellaisissa kasvoin, sellaisissa elän ja hengitän 
juuri nyt 


ihmiset kutsuvat minua hulluksi ja nauravat 
eivätkä he tiedä ollenkaan 
             kuinka oikeaan he osuvat 
minun hulluuteni osaa olla myös kaunista ja rauhallista
värähtämätön veden kalvo, täydellisen miellyttävä, neutraali 


mutta jos katsot tarkasti
jokainen solu minussa
enteilee myrskyä

hirmymyrskyä 


sinä haluat satuttaa, sinä haluat järkyttää 
s i s ä i s t ä   t a s a p a i n o a n i 

niin pahoilla katseilla, teoilla, sanoilla

jotta saisit minut paljastamaan korttini
ja voisit viedä voiton
kotiisi

mutta juju on siinä, että tasapainoa ei ole koskaan ollutkaan


ne mustat asiat omistavat minut
ne ovat kietoneet kätensä ympärilleni halaten 
ne tuijottavat sinua järkähtämättä
rekisteröivät jokaisen liikahduksesi, tulkitsevat jokaisen mikroilmeesi,
ottavat huomioon jokaisen tilaisuutesi
ja minä voin ennakoida
millin tarkasti

seuraavan liikkeesi

ja hymyilen vain
täysin neutraalisti

kun sinun "mastermindisi" murskautuu minun nenäni alla

motherf**ker :)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Ääretön mieli

minä olen sinua vahvempi
tuhat ja sata kertaa

        miljardi ja miljoona kertaa

                  biljoona

                          ja ääretön


tuosta valosta ei näe minun sisälleni
kuin syvän, päättömän kuilun pimeään
ja sieltä ei ole paluuta


Luuletko sinä 

luuletko sinä tosiaan
että pelkään sinua

       että pelkäsin sinua 

vaikka paiskasit minut vasten seinää ?


kun sinun sisimpääsi huutaa,
kaikuu huuto takaisin
on vain tyhjä loukku valot sammutettuina

ajattelemattomuus, älyttömyys 

mutta kun minun sisimpääni huutaa,
sieltä joku vastaa
ja se joku ei ole se Minä
        jonka tunnet


lauantai 10. marraskuuta 2012

Minä en ole mitään

Sälekaihdin-kalterit minun ja ulkomaailman välissä,
ympärilläni mustan aukon laajuinen tyhjyys
joka imee kaiken valon nieluunsa
tukahduttaen,
tappaen sen.

Ihmiset eivät enää herätä kiinnostustani 
kaduilla kipittelee ohuita glitternaisia, toistensa peilikuvia 
ja lady gagoja 
ja miehiä mäyräkoirat kädessä, 

kaikkialla 
samannäköisiä ihmisiä joiden suurin ongelma on 
pukeako päälle harmaa vai astetta harmaampi paita. 


Laahaan itseäni eteenpäin

ja mietin
mitä vittua teen täällä

tällä paikkakunnalla
tässä maassa
kylmässä Pohjolassa
tässä helvetin maanosassa
koko maapallolla
koko linnunradalla,
Auringon kiertolaisena
atomihiukkastakin merkityksettömämpänä juttuna,

joka on elänyt ehkä juuri ja juuri 7100 päivää,

kun on olemassa niin valtavia asioita,
etteivät minun aivoni sitä kykene koskaan sisäistämään,

kuten maailmankaikkeus.

Se on loputon

                    ääretön

     reunaton

                                   pohjaton 

aina oleva 
aina ikuinen


jumalhahmoinen




...joten miksi kukaan piittaisi tippaakaan

minusta

tai jostakin tarpeestani
tulla noudetuksi
tästä mustasta aukosta

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sulostuttavan myrkyllinen vihani


Olen ollut jo aivan älyttömän armollinen. 

Antanut anteeksi 
       uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan........
klik klik

Tässä

pakokauhun keskipisteessä 
mieli vakautuu hiljalleen tyynenrauhalliseksi 

muahahaha

te kuolette

kuin rotat, 
koska hylkäsitte laivan.

lauantai 3. marraskuuta 2012

*



Rakastan unia, 
niitä, joissa

olet vierelläni, 
vaikka tuntemattomat vedet kutsuvat 
astumaan aina vain 
lähemmäs 
reunaa

ripset jääkiteissä, rinnassa kaliseva sydän 
kun painun kohti pohjaa 

tänä violettina yönä 
minä kuolen sinun syleilyysi, 
ja valonpisarat tihkuvat silmistäsi 
ja ajattelen: 
                               rakastat minua sittenkin, 

             enkelini.






torstai 1. marraskuuta 2012

En pakene, mutta piiloon pääsen.

Ne haluavat minut.

Laihaa maitokahvia pienessä, valkoisessa kupissa.
Vatkaan lusikalla pilviä.

Ihmisillä on ryppyiset kasvot,
ihoissa on poimuja, mustapäitä ja laajenneita huokosia,
silmät eivät edes loista kauniisti, niitä peittävät verisuonet
jotka repeilevät

ja kun ne puhuvat,
ne paljastavat kellastuneet hampaansa
joiden välissä roikkuu eilistä kalkkunaa

Minä tiedän.

niiden puhe on seittiä.
Ne haluavat minut
tiukkaan puristavaan otteeseensa,
ne tahtovat
manipuloida, leikkiä piilomerkityksillä,
tunkea ahtaaseen muottiin joka on juuri ja juuri
pikkurillini levyinen

         mutta seitti on näkyvää
           ja minä en ole hyönteinen.


Olen aina tiennyt, etten kuulu tänne. 
Viime aikoina olen vain alkanut epäillä, 
etten ole ihminen ollenkaan.


Kun näen kaiken.

Miten harkitusti ne punovat sanoista kuvioita
                      - ja silti hieman liian harkitsemattomasti. Mutta vain hieman. 

Ihminen janoaa vain voittoa ja valtaa.

Ne luulevat voivansa yllättää,
selättää minut
jonakin heikkona hetkenä,
paljastaa salaisuuteni,
reväyttää auki komeroitteni ovet
kun sitä vähiten osaan odottaa,

mutta minä olen siellä
valmiina
ihan vain niitä varten.
Kahvikin on jo tulossa. 

Eikä kukaan oikeasti
löydä minua mistään.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sielun peileistä


harhailen päivästä toiseen 
kuin eksynyt, 
elämäni on vain päivää 
koska öistä ei puhuta 


ihmiset toistavat: "Sinä olet aina niin iloinen." 
ja joka kerta 
ne kasvattavat kiinanmuuria  
ylläni 
eikä kukaan saa koskaan tietää, 
kukaan ei koskaan näe, 
          mikä avaruuden autio, pimeä sisin 
sen alla odottaa 
hyljeksittynä 

ja psykiatrit määräävät lääkkeitä, 
erilaisia valkoisia nappeja,
pyörittelen pulloja käsissäni ja yritän 
jaksaa 
mennä kouluun kahdeksi tunniksi 

ja minä olen aina iloinen 

nauran 

silmät kyynelissä 


elämäni on vain päivää, 
mutta päivät mustia kuin yö 
ja öisin 
en tunne olevani elossa 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Korppikotkat

Miksi heikkoina päivinä olemme aina yksin?



Veitsi.


Minä hetkenä hyvänsä 
ovi voi aueta, 

pohdin osaavatko ne arvata 
missä lymyilen, hymyilen 
                 kuoleman kylmää hymyäni. 

Ne etsivät ja vaanivat, 
haistavat vereni, 
ne ovat tulleet hakemaan 
heikkoa mieltäni 
ja kiertävät ympyrää, 
kunnes 

iskevät.

Ajatukset tekevät sairaaksi, 
vapisen horkassa 
silmät levällään 

jos hetkeksi 
katseeni välttää, 
ne vievät kaiken 
mitä jäljellä on.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Nallekarhuista

Kun olin pieni,

odotin joka päivä
Herra Kuolemaa
minua hakemaan.

Kun ystäväni leikkivät pihalla
nallekarhuillaan,

istuin yksin pimeässä
ja odotin

ja odotin.

Eikä hän tullut.

Painajaiseni pursuivat
laavavyöryjä, hirmumyrskyjä,
avaruudesta saapuvia asteroideja
              jotka törmäsivät maapalloon,
ja ydinsotia,
              loputtomien vaaleanpunaisten atomipommien
                               polttavaa talvea

ja pelkäsin kuin eläin,

kunnes niistä tuli ainoita asioita
joita toivoin syntymäpäivälahjaksi.






perjantai 19. lokakuuta 2012

Olemattomista ongelmista


Haluatko tuntea olevasi erityinen?



Tule lähemmäs,

niin näytän sinulle
mitä tuska saa aikaan,
avaan portit pimeyteen
suljen sinut sisään

vielä vähän kovempaa, vielä vähän syvemmälle
kerro, raukka, miltä se tuntuu 
                               kun jokin todella repii mielesi hajalle
                 ja värisen kuin liekki nautinnosta

erityiskohtelua 
ihan vain minun omalle rassukalleni

kun olet maassa, 
olen täällä
telkeämässä sinut sinne

kun eksyt, 
olen täällä
pettämässä luottamuksesi

ja kun sinuun sattuu, 
olen täällä
ojentamassa veistä


ääliö.

torstai 18. lokakuuta 2012

Mustan meren laulut

"Such a deep deep Perdition,

My sweet sweet Depression."




Muistatko vielä
miltä se tuntuu,

kun puuduttavan kylmä vesi
ryöpsähtää päälle
kiskoo hiuksista mukanaan
pohjalle saakka, suolaiseen ytimeen
.
.
on päästävä pintaan
.
.
laahustat asfaltilla värit kadonneena silmistäsi
tai unohdut sänkyyn makaamaan kunnes päivä on mennyt
ja seuraava, ja seuraava
musta päivä
mustat verhot
musta kahvi

lämpö
katoaa
rinnasta

.
on päästävä pintaan
.
.
kunnes ei enää
jaksa taistella
.
ja kuulee
mustan meren laulun,
kauneimman
.
.



varpaita
polvia
lanteita
napaa
olkapäitä
kaulaa
leukaa
päälakea
myöten

kokonaan
veden varassa

eikä halua enää pois.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

"Me."


shh.



         Kaukaisuudessa

äänesi




 ...jossain





Sydän tulessa

valelen tiiliseiniä sormenpäilläni
etsin sinua kaikkialta


puut horrostavat valkoisessa huurteessa 
kuu tihkuu jäisiä pisaroita 
              haljenneelle iholleni

                             tip
                                   tip

puuduttaa minut 

tuudittaa
uneen






rakas

rakas

Rakas?

__________________________________________________________________________

Tämä voisi olla meidän valtakuntamme, 
Nämä voisivat olla meidän hetkiämme ikuisuudessa 

Meidän luomamme maailma.
__________________________________________________________________________


Nainen villakangastakissa 
silmät yhtä siniset kuin enkeleillä taivaassa 

sataa lunta auringon alla

pehmeää, 
hiuksesi 
vasten huuliani


mutta niin jäätävän kylmää 



ilman sinua








***

kuolettavan kylmä

***






and just me.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

+ - 0

Kyyneleeni kailottavat oodia Masennukselle 
sinipunaiselle ystävälleni alakerrassa, paholaiselle silkkifrakissa 

yritän olla hiljaa


                       ..hiljaa mielessäni

rukoilla ettei kukaan tajua 
toivoa ettei kukaan kiinnitä minuun sen suurempaa huomiota 
                vaan he kääntäisivät selkänsä ja juoksisivat 
suojella itseäni vanhoilta kauhun kasvoilta 
samoilta matemaattisilta kaavoilta, jotka palaavat aina samaan lopputulokseen:  

.i.k.u.i.s.u.u.s.

.yksin.

-plusmiinus nolla-




"I was not born to live alone.

I must have someone with me

and in loving and being loved,

I could be happy."

- Anne Lister


minä en halua elää näin  



minä tarvitsen 

...minulla ei ole 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Lapsena

sanat, joiden pitäisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, 
                             leikkaavatkin pehmeän 
aivomassan 

kuin luodit

"kukaan ei rakasta sinua."

-
järkytys lamaannuttaa lihakset 
ja lasi on liian painava pysymään kädessäni 

        hellitän otteen 

hidastettuna 
se kieppuu ilmassa ympäri 
kuin hyvin korkealta putoava ihmisruumis 

ja paiskautuu lattiaan 

räjähtäen 
sirpaleiksi 


tuho on lopullinen 

ja särö syvä 

romahdan polvilleni tulvivan verilammikon eteen ja ajattelen:
Kuinka heikko olenkaan aina ollut,
aivoni suodattivat kaiken disinformaation tärkeäksi aineeksi 
psyykeni kehityksessä ja rakensivat rikkinäisen ihmisolennon.


Minä olen hajonnut lasi.

Minä olen 

Minä olen            

hajonnut


Minä olen


             Minä olen 

Minä olen

          hajonnut       



Jossain vaiheessa 
terapiaa
lapsi kyseenalaistaa ajattelutapansa. 


Minä olen hajonnut lasi.

Minä olen ?

Minä olen            

hajonnut


Minä olen


             Olenko ?

Minä olen

       hajonnut       



Kerran minä hajosin, 

mutta olen korjannut itseäni vuosikaudet 
               vahvistanut mieleni 

     pommisuojaksi

ja on minun vuoroni 
ampua hopeisia luoteja, ydinohjuksia
tappavia sanoja, jotta 
jonain päivänä
näet
mitä
sait
aikaan
.
.
.