se mistä ei keskustella päivisin

perjantai 30. syyskuuta 2011

Tarkoitus

muistatko miten elämä oli kerran
                     auringon viimeisessä, kultaisessa säteessä
                                                 ja vesipisaran kokoisessa maailmassa  


silmiesi syvyyksissä
eivät vuodet tarkoita mitään






Rakkaudesta

raavi, viillä minut paljaaksi
murskaa, revi sisäelimet
silppua sydämeni
ja vie kaikki mitä on,


mutta älä anna minun elää ilman sitä








Sinä kysyit, mistä olin saanut arpeni,
ja vastasin: "pelkäsin, jos en olisi ollutkaan elossa."

lauantai 24. syyskuuta 2011

Katson taivaan läpi avaruuteen

silmät kiinni voi koskettaa kuun pintaa
ja hyppiä trampoliinilla ilman painovoimaa

kohti valkoisimpia pilviä

aina vain
kauemmas


täältä


makaan mädäntyneiden lehtien keskellä,
kaikkien murrettujen värien sisässä
syvällä
olen turvassa
maa pitää minua sylissään
ja kätkee lapsensa pahalta maailmalta


toiset laahustavat uupuneina porraskäytävässä ryystäen kahvia
miettivät, mitä kaikkea maailma tuo mukanaan tänään
ja oliko tämä sitä onnellisuutta, mitä he kauan sitten toivoivat


ja entä jos ei?


en halua elää niin


taivas on täynnä vastauksia,
teen uuden tien pitkin sateenkaarta ylöspäin
sinne missä eläminen ei ole enää vaikeaa ilman sinua

nyt minä nukun, ja nukun
aina vain

torstai 22. syyskuuta 2011

Uudelleenluominen

Anna minun kuolla
Anna minun kuolla
Vielä kerran



sade valuu norona pitkin poskia
kun kohotan kasvoni kohti myrskyävää taivasta
ja huudan,
huudan polttavan surun
ulos sisältäni pakahtumasta

tänä yönä vaellan
halki synkkyyteni maan
ja lasken mieleni hirviöt
vapaiksi

sillä minä syvästi uskon ja toivon, että
silmissäni voi vielä kuultaa
uuden huomisen
purppurana hehkuva aurinko
joka veden pinnan saa
timantteina väreilemään,

kuten kerran
aikaisemminkin

ja laskeudun alas
mustien joutsenten kera
pimeään
vain tunteakseni
miten kirkas valo olikaan
ja miten kaiken jälkeen
elämä voikaan tuntua hyvältä

tiistai 20. syyskuuta 2011

Aamu toisensa jälkeen olen valmis kuolemaan

Kun aamunkoitto vaihtuu yöksi,
kaikki tuntuu jälleen niin hyvältä ja oikealta



sinä painaudut vasten kylkeäni
aivan samanlaisena
kuin aina ennenkin


- -

Olen odottanut niin kovasti 
ettei mikään voi tätä tunnetta sammuttaa:

ei järki,
ei totuus,
ei todellisuus 


Vain sinä saat minut elämään
uudestaan ja uudestaan

Piirrä rintaani uusi, ehjä sydän,
joka jaksaa lyödä

- -

sillä aamulla kun taas herään

tuhannet tähdet iskeytyvät maailmaan
suurimmalla voimalla, mitä kuvitella saattaa
murskaten sydämeni pienenpieniksi sirpaleiksi kauas galaxien sekaan
ja itken vain
koska silloin
et ole enää täällä




* * *

Mutta kun aamunkoitto vaihtuu yöksi,
kaikki tuntuu jälleen niin hyvältä ja oikealta

tiistai 13. syyskuuta 2011

Aivot-on

sinä et tiedä kuka olen

et tiedä miten vaarallista on vetää minut kaulasta ketjuihin
ja leikkiä kuin olisin sinun armoillasi


hermoni ovat romahtamassa
ja lähestyn räjähtämispistettä
maximaalisella kiihtyvyydellä
 
*** 

periaatteenasi on toimia
vastoin omia sääntöjä
ja viskoa synnittömän kiviä
toisten päälle,
minun päähäni

luuletpa vielä että nielen tekosi
kokonaisina                                     noin vain                  niinkö?

mutta osaan ajatella itsekin

ja se on kai syy miksi
vihaat minua niin paljon

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kaiken tarkoitus

Minä vajoan





vajoan

vajoan 




syvemmälle



koko ajan syvemmälle










pimeään 

























varpaani osuvat vellovaan, paksuun mutaan

se tuntuu lohdulliselta, surulliselta


ajatus: nyt tämä viimein loppuu







































ei valoa vuosiin

pupilleissa ei reaktiota 




pelkkää mustaa, syvää pimeää                                            ja pohja 













en tiedä miten elää normaalisti 
ilman tuskien merta 
en tiedä
mitä olen ilman verta 

mitä olen kun hengitän taas



joten 
miksi sinä aina lopussa tulet 
ja pelastat minut 

kun olen jo valmis unohtamaan 
miltä tuntuu 
koskettaa valoa



tiistai 6. syyskuuta 2011

Jotain kauniimpaa

kävelen yöhön paljaana,
ilman kenkiä
lausuen rukouksia,
toivomuksia jumalten syleiltäväksi
tahdon pois



pelkään ettet edes tunnista minua nykyään 


veren seassa
olen kasvatellut kuolinhaavoihini
siipiä
jotta kerran
voisin oppia lentämään

halki mustien pilvien 
kohti kirkkautta

kuin kotka
vasten tuiskuja, etelätuulta
ja ääretöntä ikuisuutta,
rinnalla vuorten,
kauniimman maailman

lähemmäs sinua, rakkaimpani


pois tästä yöstä


mutta olen 
juurtunut jaloistani kiinni,

minä, lapsi pimeyden,




yksinäinen susi

lauantai 3. syyskuuta 2011

Maaemo, älä jätä

taivas on täynnä murhetta
mutta ei sada,

ei sada


tiedän kuka olen
aina kun tapaan sinut uudestaan
vaikka en olisi sama ihminen
ollenkaan


vaellan keskellä korppien
isän kumisaappaat jalassa


metsäni tilalla
on moderni omakotialue
ja kaatopaikka 

rakkaan puuni
revittyä kaarnaa
on jätetty
ripoteltuna tielle,
rekka jyrisee pois,
kantaa sen mukanaan
sellutehtaalle


minä ja taivas, katsomme vain


koko maailma muuttuu 
me jäämme taakse,
eivätkä kyyneleet
pelasta ketään


mutaan, vain
jälkiä teen,

muistoksi

siitä miten minua kerran rakastit

Elämän eliksiiri

"Kertoisitteko nykyisestä elämäntilanteestanne?"



joka päivä 
askel parempaan,
askel lähemmäs 
kuolemaa


menneisyys kysymysmerkillä
tulevaisuus kortilla

joku uskaltaa kysyä vielä nimeä.    Jestas, eikö tämä ikinä lopu?


  1. kivut
  2. morfiini
  3. kivut
  4. yliannostus


ah elän elämäni onnellisimpia aikoja


ja haudon rumia ajatuksia
sanat on loppuun kulutettu           eikä kukaan usko minua
kukaan ei vie tätä minulta pois
kukaan ei
k u k a a n   ei voi

hah haa!

maailmanloppu tulee vuonna 2012
en ehdi kuolla syöpään 


joten kaikki on
total perfectó

 


perjantai 2. syyskuuta 2011

Fantasy

tyttö nojaa vasten seinää
silmissään se katse
jonka aistii syvällä sydänjuurissa asti


takerrumme toisiimme niin lujasti että veri valuu maahan saakka,
raasta ilmaa keuhkoihin, se voi pian loppua

...

se on pelkkää harhaa
ja kuvitelmaa
ja pieniä hetkiä
valuvaa hunajaa


näin voimme uskotella.


silmäsi paljastavat,
olet surkea keksimään tekosyitä!
eivätkä jalkasi jaksa kantaa
niin kauas etten muka huomaisi
sitä,
(mistä kukaan ei puhu ääneen)
sitä katsetta
kun kävelen vierestäsi