se mistä ei keskustella päivisin

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Vuosipäivä

29.7.2010

silloin myrskysi taivas valkoisena
ja vannoin että vittu tästä en selviä hengissä
kun lähdit pois elämästäni
kenties se oli oikea päätös meille

en koskaan valehdellut siitä kun sanoin etten olisi tässä ilman sinua,
tarvitsin sinua 
valaisemaan reittiä
ja joskus tarvitsen yhä
mutta nyt seison vain pimeässä
 en tiedä olenko olemassa
sinulle enää
ehkä, ehkä en
 en laske enää päiviä, en kuukausia, kuten ennen
 en ajattele sinua päivittäin, vaikka olet joka yö unissani
mutta en voi kieltää ettenkö kaipaisi sinua


tänään juhlitaan
pää tyhjäksi
unohdusta



toiset päivät ovat helpompia kuin toiset
sydämeni lyö yhä
tu tum
välillä en saa henkeä ja makaan lattialla
mutta muuten olen ihan ok (kiitos kysymästä)

tasan vuosi

särjit kai sydämeni
eikä minun pitäisi olla enää täällä
mutta tässä sitä ollaan
valehtelisin jos väittäisin kaiken olevan sinun syytäsi

toivon todella
että sinulla on kaikki hyvin
siellä missä olet.
Minä taas päätin 
että elän elämäni loppuun saakka itseni kanssa
vaikka kovin moni muu ei tule siihen kykenemään



kuka tietää, 
ehkä kohtalo on ketku
ja tuo meidät 
yhteen jälleen

jokatapauksessa tänä iltana nostan maljaa
meille
ja uudelle elämälle minussa

kiitos.

Harlekiini

olen kyllästynyt hymyilemään,
pelaamaan näitä kieroja pelejä kanssasi
vihaan sinua
löyhkäät läpimädiltä salaisuuksilta
ja sanasi kiertävät aina tiettyjä kummia pisteitä
joissa ihon alta paistavat kipeät valheet

mutta olet ainoa
mitä minulla on


irvistän tuskasta, jota yhä elävä sydämeni kantaa
sinä et ymmärrä että minullakin on tunteet,
tuskin huomaat kun koskee
niin paljon

tässä ei ole järjen hiventä,
keinun parketilla eestaas polvet kiinni kalpeissa kasvoissa
katsellen miten kauniisti tulipunainen veri vuotaa ulos kehosta
minun on kylmä, niin kylmä
apua
tarvitsen ystävää
mutta jos tulisit, nauraisit
nauraisit minut rikki,
läpikotaisin

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Aamulehdessä vain yksi auto suistunut tieltä

moottori jyrisee
ja katseessa häilyy musta aukko ja
tietoisuus että sinä petät minut jälleen...
auto kiihtyy kuin luoti
kivinen tie ja todellisuus
murskautuminen tuntuu aivan liian helpolta
tähän verrattuna
mitä vain saa tapahtua

riko minut, rakas - -
kerro miten sinua voi rakastaa

tällä kertaa kaikki kauniit enkelit ovat kuolleet
kun tummat pilvet pyörivät pään päällä
tuulilasiin sataa verta
ja saatan jopa itkeä kyyneleen, pari - tai sitten en
en välitä
pure minua huulesta ja kurista
murskaa
et välitä

miksi minä olen aina se joka odottaa?
aika kulkee tappavan hitaasti
päivät eivät lopu
tämä ei koskaan lopu

taivas silmien yläpuolella on tyhjä
mutta helvetti liekehtii
kuin viimeistä päivää
ja jos jään tähän maailmanloppuun asti
kuolen nyt, tai ennemmin tai myöhemmin, mutta aina
yksin

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Miten yksin olimmekaan silloin

sinä olit ainoa
sinä olit ainoa
joka näki joka ikinen yö painajaisia
ja joka aivasteli kovaan ääneen aamuisin,
ihan niin kuin minä

olin niin kamalan pieni siihen aikaan

pikkuruiset, maanväriset linnut
tulivat luoksesi ja söivät isosta, kyhmyisestä
kädestäsi
ja usein ihmettelin ääneen
miten se onkaan mahdollista
ja hän vastasi:   maailmassa on olemassa 
niin monenlaisia ihmeitä.

niinä hetkinä olin varma että 
Jumala on olemassa

auringon viimeiset säteet kasvoillasi olivat kultaa
kun katsoin sinun elämää nähneisiin silmiisi, rakastit takaisin
olit elämäni ensimmäinen ja viimeinen,
ainoa mies

sitten kuulin syövästä

ja pala juuttui kurkkuuni loppuiäksi


muistan sinun arpesi,
muistan minun arpeni 
sydämen päällä
 
 
pelkäsin harmaantunutta katsetta,
letkuja sieraimissasi ja valkoista pukua
ja etenkin sitä ettet enää
hymyillyt

enkä minä edes tullut katsomaan sinua
sairaalaan

"lapsikulta, älä sitä mieti, sinähän olit vasta 10-vuotias"

ei!

minä olin tarpeeksi vanha
tietämään miltä kuolema näyttää
ja tarpeeksi typerä pelkäämään sitä
enemmän kuin osasin näyttää
välittäväni sinusta

ja joka päivä kadun sitä yhä
enkä anna anteeksi itselleni,
vaikka tiedän
että sinä antaisitkin,
Ukki

lauantai 23. heinäkuuta 2011

TILT

Ajatusvirtaa - -

kuin likaista vettä ojassa                     mutaa ja koirankakkaa


tiedän että suurin osa ihmisistä inhoaa minua

otsassa lukee "mahdoton rakastaa"
olen normaalisti varmaan ihan kiva  
tanssin kuin tämä olisi elämäni viimeinen päivä
ei sitä kai koskaan tiedä 

oireet ovat seurausta vakavasta, usein 
pitkäaikaisesta lapsuusiän traumatisaatiosta


lapsi on tullut isäänsä

ensimmäisen kerran maistoin salaa kuivaa punaviiniä posliinikupista 
se ei ollut hyvää, 
mutta parasta elämässäni 
täällä tarvitaan ambulanssia!
asiat lipuvat käsistäni 
hävitän tavaroita ja mielialani vaihtelevat rajusti 
kukaan ei jaksa kuunnella enää

"mä näen sen läpi ettei se tahdo olla täällä
se puhuu maailmanlopusta ja kaikesta paskasta"

siis Oh My God säästäkää mut
pelasta syntinen

selviän ihan hyvin ilman sinua

- - -

se hetki kun valheista tulee totuuksia

tuntuu ihan sairaan hyvältä

 . . . _ _ _ . . .

joskus vielä itkin
(lucky me)
kroonista vatsakipua 
ja toisinaan tukkoinen nenä
muuten perusterve nuori nainen


pakkotoimintoja
piinaavia ajatuksia
pakottavaa ajatusvirtaa - -

aggressiivinen liipaisinsormi

verenvuotoa 
joka ei tyrehdy




perjantai 15. heinäkuuta 2011

Et uskoisi vaikka kertoisin

...kuinka monesti olen yrittänyt muuttaa itseäni ollakseni sellainen kuin ihmiset haluavat minun olevan.


en ole koskaan hyvä
en ole koskaan tarpeeksi
tarpeeksi hyvä


voin tuskin elää 


Luuletko tosissasi tietäväsi
millaista on olla minä,
luuletko että
haluan olla tällainen?

jos olisi mahdollista valita, en olisi ikinä syntynyt
mutta elämässä on pakko kuolla ja syntyä, muu on ihan sama 



tänään kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni ystävältäni
seurani olevan jotenkin huonoksi
naapurin kiltti, hyvätapainen, vaaleatukkainen tyttö
onkin PAHA.
minä olen
saatanan kamala tyyppi,
ilkeä ja kai ällöttävä,
epävakaa ja likainen mieleltäni
ainakin ihan väärää seuraa 
(kaikille)

eli juoskaa äkkiä pois ja antakaa minun olla
Jumalani, mitä tein väärin?

tätä tunnetta ei voi muuttaa mitenkään, se on minussa
kaikki tämä on minua
eli se ei todellakaan ole ihan sama:  
on kyse elämästä ja kuolemasta
kokeile elää päivä 
kengissäni 
niin tiedät
miten paljon tahdonkaan olla joku muu,
miten paljon ihminen voi vihata itseään

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Arvossaan korvattava

huijaan itseäni
uskottelemalla että kelpaan sinulle
mutta tosiasiassa olen aika varma 
että häpeät minua,
vaikket sitä myönnä 
(ethän kai voisi)



puoliksi juotuja laseja
puolituttuja naamoja
joiden kanssa pidät hauskaa,
kun minä makaan
pimeässä makuuhuoneessa
keskellä iltapäivää
kyyneleitä
pettymyksiä, valheita,
rikottuja lupauksia
rikottuja toivomuksia,
vannot jotain uutta käsi sydämellä
tällä kertaa
voit antaa jo olla




ole hiljaa,
tiedän mitä aiot sanoa
tahdot pois
tämän kamalan kaupungin varjoista 
 
mikset jo mene 
mikset jo lennä  
juokse!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Joillakin meistä on silmissä eksyneen katse

valo hiipuu pois
maan ja taivaan rajalta
kuten minä päästän irti hiljaa
toivosta.
katso, nämä harhailevat jalanjäljet
päättyvät aaltoihin

onneksi et näe maailmaa minun silmieni lävitse,
vaikka joskus toivoisin sinun tietävän, miltä tämä todella tuntuu.

kun kosket minuun,
se repii minut auki niin syvältä
että ehkä itse Jumalakin itkee verta

pelasta minut itseltäni!


ympärillä lainehtii iäksi särkyneitä unelmia,
kadotettuja rakkaita

ja heitän mereen lasipullon, jonka sisällä on avunpyyntö,
vaikka tiedän, että joitakin meistä
ei voi koskaan pelastaa

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Ei, minä en halunnut tätä

kieltäydyn ajattelemasta tulevaisuutta,
koska sitä ei ole
suljen silmäni tiukasti kiinni ja yritän kuvitella

näen pelkkää mustaa

minä putoan


koko ajan syvemmälle
synkkyyteen,
se on totuus,
mutta kukaan ei taida
oikeastaan
uskoa sanojani
(ymmärrän sen, koska katsokaa vaikka miten aurinko valaisee maailmaani)
valo häikäisee silmiäni,
lämmittää ihoani
ja lohduttaa
enkä enää pelkää

vasten painovoimaa
rintakehäni on raskas
ja on liian vaikea hengittää,
kello tikittää,
tiimalasin hiekka
valuu loppuun
onko enää mitään tehtävissä?

ottakaa minut kiinni

ennen kuin iskeydyn maahan

tiistai 5. heinäkuuta 2011

...sydämissämme

Sinä olet kaunis huoneen hämärässä
kun istut siinä ihan hiljaa
ja kuun valo siivilöityy silmäripsiesi
lävitse, lasittuneille meripihkasilmille
"Älä enää itke,"
kuiskaan poskillesi jo osittain turhautuneena
näkemään sinun ikuista, loppumatonta
tuskaasi


Kuinka monta yötä
olen valvonut rukoillen sanani loppuun
väsyneenä, piinattuna, toivottomana
ettet menisi pois...

mutta sinähän menet,
aina


ja olen kyllästynyt jumaliin,
koska nekään eivät koskaan ehdi kuunnella

tarvitsen sinua,
tarvitsen
rakkauttasi,
lämpöäsi


sillä sydämessäni asuvat demonit
ja mieleni on riivattu rikki,
minä tarvitsen sinut valaisemaan reittini

mutta olet jäätä


jätät minut yksin pimeään, hylkäät,
petät minut joka saatanan kerta.





Mutta älä huoli,
minusta olet kaunis
kun istut vierelläni juuri nyt,
ja rakastan sinua,
vaikka veitsi on lävistänyt
rintakehäsi

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Lahna

makaan vatsallani laiturilla
ja vesi liplattaa ohitseni
hetkittäin luulen että liikun sen mukana, niin kuin toivoisin

en ole uskaltanut avata sähköpostia
viikkokausiin
joku tahtoo minusta kuitenkin jotain
mitä minussa ei edes ole,
olen saakelin kyllästynyt täyttämään odotuksia
ja paikkaamaan janoisia mieliä

eli siis en todellakaan lähde
yhtään minnekään

sinun mieliksisi
ihan totta, olen nimittäin tosi ruma ja
inhottava ihminen, enkä edes jaksa nyt

muistella                                  mikä on huulipuna


limainen lahna on kuollut,
se kelluu kevyenä aallokossa

piippiip piippiip

"Mitä sulle kuuluu?:)"
ennen tätä ihan hyvää, nyt paskaa, kiitos kysymästä

en vastaa ollenkaan


minä olen kuollut kala

tiedän, että jankkaan kerta toisensa jälkeen siitä
ettei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki
ja kaikki muu on illuusiota

mutta niiden illuusioiden kuvat ovat olemassa
tässä ja nyt

ja jos totta puhutaan, niin olemme alkaneet unohtaa vain sen, mikä on todellista


aurinko hyväilee selkää
ja oikeasti olen tosi onnellinen juuri nyt, onnellisempi kuin ikinä

etkä sinä voi tehdä asialle mitään

perjantai 1. heinäkuuta 2011

:-)

...you want the Truth?

viillän olkapäät auki joka kerta kun sanot jotain
ja karjun wc pyttyyn vastalauseet
argh
vihaan sinua
kun olet kanssani
ja ikävöin kuin hullu
kun et ole täällä

sanasi eivät lakkaa satuttamasta
mutta
saat anteeksi kaiken
koska olet niin kaunis

älä sinä vain huoli
minä olen ihan ok


nostan jalat kattoon, painan pään parkettiin
ja tasapainoilen jyrkänteellä
tuulen kanssa
but I can deal with this situation.
koska totuus on niin paljon vaikeampi esittää:
valehtelin,
halusin vain suudella sinua
ja rakastaa karvaaseen loppuun
asti
 

So are you happy now?